Filosofiakahvila18.2./19.2./20.2.
Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa).
Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 11.30. (Huom! Aika muuttuu) Restaurante COLONIA, Paseo Maritimo Poniente, vanhasta paikasta Nerjaan päin, majakan ja Massai Maran välissä, rannan puolella (entinen parkki toimii).
Filosofiakahvila Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).
Linkki zoom-tapaamisiin:
https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09
Edward Louis Bernays oli välkky. Hän tajusi,
että sanalla propaganda on huono maine. Hän keksi toisia nimiä. Sanoin häntä
modernin propagandan isäksi, mutta yleisesti häntä pidetään PR:n (public
relations) isänä. Voisi tietysti ajatella, ettei poliittisella propagandalla,
markkinoinnilla ja PR:llä ole paljon tekemistä keskenään. Bernaysin projektit
ovat kuitenkin mielenkiintoinen esimerkki, koska se osoittaa, että ne monesti
sekoittuvat.
Vuonna 1929 hän ideoi kampanjan Torches of
Freedom (En tiedä miten tämä pitäisi kääntää. Ehkä ”vapauden soihdut”). Sanoma
oli, että tupakointi on feminististä. Esimerkki on yksinkertainen. Tässä
poliittista vapausliikettä käytettiin tuotteen markkinoinnissa. 1950-luvulla
hänet palkkasi United Fruit Company, joka teki yhteistyötä CIA:n kanssa
kaataakseen Guatemalan demokraattisesti valitun hallituksen. Tämä on jo
vähemmän viaton esimerkki, jos tupakoinnin mainostamista voi pitää viattomana.
PR – tiedotus- ja suhdetoiminta on osa
markkinointia. Tarkoitus on kehittää yrityksen ja sen ns. sidosryhmien
yhteistoimintaa. Kun PR on sisäistä suhdetoimintaa, sen tavoite on mm. henkilöiden
sitouttaminen yritykseen. Tällainen toiminta voi olla ymmärrettävää,
hyväksyttävää ja oikeutettua, mutta ihan metodologista syistä sitä pitäisi
tutkia vallankäyttönä, ihmisten ohjaamisena.
Ennen kuin jotain asia tutkii, pitäisi
tajuta, että se olemassa. Markkinointipuhe tai PR ovat jotain, jonka ehkä tajuamme,
mutta emme pysähdy tai havahdu. Se vain on osa tuttua maisemaa. On kuin siinä
ei olisi mitään tutkittavaa tai mitään mitä ihmetellä. Saattaa olla
vaarallista, että yhdenlaiset puheet ovat tällaisessa asemassa
maailmassamme. Se voi johtaa myös siihen, ettemme tiedä, mitä itse teemme, kun
puhumme. Levitämme propagandaa kuvitellen tekevämme ison palveluksen, koska
informoimme.
Mitä tehdä, jos meitä ohjataan kaikkialta? Miten
voisimme sitä vastustaa, jos haluaisimme? Vähän aikaa sitten esteettistä kirurgiaa
tekevä klinikka käynnisti laajan tv-kampanjan. Nuoret kauniit naiset olivat
käsiraudoissa, pidätettyinä. Teksti sanoi: ”Historia opettaa, että turhamaisuus
on ollut melkein rikos.” Rivien välissä oleva, loivasti ironinen viesti oli,
ettei se sitä ole enää, tule korjauttamaan nenäsi, se on ruma. Tämä mainos
pisti minut ajattelemaan, että sellainen askeesi, itsensä harjoittaminen, joka
kehittäisi ihmisessä jotain muuta hyvettä kuin turhamaisuutta, saattaisi
säästää ihmisten rahoja.
Meitä ympäröivien viestien maailmassa on
silloin tällöin vaikeaa erottaa mainos tiedottamisesta. Kaiken tiedottamisen
tarkoitusta on vaikea tietää. Jos minulle mainostetaan jäätelöä, ymmärrän
tekijöiden minun haluavan ostaa jäätelöä. Tunnettu suklaamerkki kampanjoi
yksinäisyyttä vastaan yhdessä Punaisen Ristin kanssa. Iskulause oli: ”Lempeys yksinäisyyttä
vastaan.” Mietin pitkään, mitä minun haluavan tekevän tai ostavan. Ostin
kyseistä suklaata. Yksinäisyyden tunne helpotti heti.
Sellainen askeesi, joka saisi minut hyväksymään
itseni paremmin, säästäisi minut ehkä kirurgin veitseltä. Harjoitus, joka saisi
minut rakastamaan yksinäisyyttä, säästäisi hammaslääkärikustannuksissa.
Ajattelun pitäisi valpastua, katsoa mistä kaikkialta meitä ohjaava puhe tulee
ja kysyä, mihin meitä viedään...
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti