torstai 27. helmikuuta 2025

Totalitarismin tutkimisesta


Hannah Arendt

Filosofiakahvila 4.3./5.3./6.3.

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa).

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 11.30. (Huom! Aika muuttuu) Restaurante COLONIAPaseo Maritimo Poniente, vanhasta paikasta Nerjaan päin, majakan ja Massai Maran välissä, rannan puolella (entinen parkki toimii).   

Filosofiakahvila  Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

Yksi totalitarismin määritelmä on, että se on järjestelmä, jossa valtion valta ulottuu yhteiskunnan kaikille aloille. Stalinin Neuvostoliittoa, Mussolinin fasismia ja Hitlerin natsi-Saksaa pidetään esimerkkeinä totalitarimista.  Määritelmä on epämääräinen, mutta suuntaa-antava. Yksi totalitarimia tutkinut ajattelija, jonka vaikutus näkyy useissa nykyfilosofeissa, on Hannah Arendt (1906-1974). Hän julkaisi teoksen The Origins of Totalitarism vuonna 1951.

Ihmiset arvaavat, että kun puhutaan totalitarismista, puhutaan äärimmäisestä autoritarismista. Yhtenä totalitaristisen yhteiskunnan piirteenä pidetään sitä, että keinoja oikeutetaan viittaamalla  ihanneyhteiskuntaan, johon tähdätään. Tähän piirteeseen on kiinnittänyt huomiota myös Arendt. Tyrannimaista valtaa määrittää Arendtin mukaan laittomuus, ei-tyrannimaista laillisuus. Totalitaristisen vallankäytön erottaa tavanomaisesta tyranniasta erityinen piirre: terrori. Sana tulee ranskan kielen sanasta terreur, joka juontuu latinan suurta pelkoa merkitsevästä sanasta terror. Terrorilla tarkoitetaan poliittista tukahduttamista ja väkivaltaa, joka yleensä kohdistuu poliittiseen oppositioon. Poliittista opposiota ei ole vain vallassaolevien poliittiset vastustajat, vaan kaikki ihanneyhteiskunnan toteutumisen kannalta ”epäterveelliset” ainekset.

Emme voi pitää totalitarismin yleistä määrielmää riittävänä, koska samantapaisia tavoitteita (vallan ulottaminen kaikkialle) voi olla hyvin erilaisissa yhteiskunnissa kuin Neuvostoliitto tai natsi-Saksa. Äärimmäisestä autoritarismista puhuminen implikoi, että autoritarismia voi olla muissakin yhteiskunnissa; se ei vain ole yhtä äärimmäistä. Silloin herää kysymys, ymmärrämmekö (tai haluammeko edes ymmärtää) mitään, kun hyväksymme jonkin piirteen osaksi potentiaalisesti kaikkien yhteiskuntien piirteeksi, mutta käytämme sitä pejoratiivisesti kuvaamaan yhdenlaisia yhteiskuntia.

Myös terroria, yhteiskunnallista väkivaltaa ja tukahduttamista on käytetty hyvin erilaisissa yhteiskunnissa kuin Neuvostoliitto ja Kolmas Valtakunta (Das Dritte Reich). Tutkiessamme vallankäytön muotoja erilaissa yhteiskunnissa pitäisi kiinnittää ehkä huomiota vallankäytön kanaviin ja mekanismeihin. Esim. Arendt aivan oikein kiinnittää huomiota puolueiden funktioon ns. totalitaristisissa maissa. Tietenkin myös tässä tapauksessa on se vaara, että huomaamme, että puolueilla on samantapaisia funktioita ja strategioita myös sellaisissa maissa, joissa on sallittu enemmän kuin yksi puolue.

Ymmärrettävää ja oikeutettua, että Arendt, hänen sukupolvensa ja hänen jälkeensä tulleet tutkivat valtaa ja sen väärinkäyttöä. Sitä on varmasti tarpeellista (mahdollisesti hyvinkin kiireisesti) tutkia ja vastustaa nykyisinkin. Epäilemättä totalitarismin piirteiksi sanotut asiat kuten autoritarismi ja terrori toimivat indikaattoreina, varoitusmerkkeinä.

Kaikkialle ulottuva valta ei ole aina valtion valtaa (esimerkiksi ainoan hyväksytyn ajatuksen tai ideologian levittämistä). Ilman loistavan tulevaisuuden ja ihanneyhteiskunnan kuvaa silmissä maailmassa syrjäytetään ja hävitetään ihmisiä. Oikeutus on maallisempi kuin Neuvostoliitossa. Jonkun sanotaan uhkaavan olemassaoloa.

Kun tutkimme valtaa, voitaisiin pitää lähtökohtana ajatusta, ettei mikään valta ole välttämätöntä. On ehkä  väistämätöntä ja jopa toivottavaa, että yhteiskunnassa on valtasuhteita. Ei kuitenkaan ole hyvä hyväksyä ajatusta, ettei niitä voi muuttaa. Kun kuninkaiden valta oli keskiajalla absoluuttisempaa, ajateltiin, että se on välttämätöntä...

 https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti