Johdantoa kysymykseen arvoista

(Mirkka Rekola)
Filosofiakahvilan paikka Fuengirolassa tiistaina kiinni. Löydämme toisen paikan. Jos ihan läheltä ei ferian takia löydy, yksi mahdollisuus on Jazzy Bar, Av. Nuestro Padre Jesús Cautivo 49.

Filosofiakahvilan paikka Fuengirolassa tiistaina (klo 11.15) Los Bolichesin kaupungintalon kahvila, torstaina (klo 16.00) La Carihuela Chica "Rafaelin aukiolla", Torre del Marissa keskiviikkona (klo 11.00) Con Corazonmari El Copo -kadulla. 

Entä jos arvoja tarkasteltaisiin kytkeytyneinä prosesseihin, tapahtumiin, toimijan vuorovaikutukseen ympäristön kanssa? Arvot eivät ainakaan näyttäytyisi patsaina. Tästä näkökulmasta voisi olla hyötyä. Näkisimme ne toisin. Arvot eivät enää seisoisi. Ne eivät olisi falloksia; ne olisivat antimaskuliinisia; pelkää virtausta, prosesseja.

1.Aksiologia, arvoteoria, on filosofian osa-alue, joka tutkailee arvojen luonnetta, niiden olemassaoloa, niiden tuntemiseen liittyviä kysymyksiä ja arvottamista. En ole siis asettumassa minkään perinteen ulkopuolelle. Teen vain muutamia huomautuksia tätä pohdintaa, kysymystä, varten. Ollaan puhuttu muun muassa välinearvosta tai itsearvosta, norminmukaisuudesta tai objektiivisesta arvosta. Yritän käyttää toisenlaista kieltä saadakseni esiin jotain muuta.

2.Mitä jos arvoja katsottaisiin ”funktionaalisesta” näkökulmasta? Näyttäisikö se jotain arvoista prosesseina? Arvot toimivat toisaalta toimintaa ohjaavina, toisaalta ne toimivat myös kriteereinä, joiden avulla tuomitaan. Joskus niistä tehdään oikeutus jonkin keinon käyttämiseen.

Esimerkiksi oikea usko ohjaa räjäyttämään pommin, se auttaa tuomitsemaan vääräuskoisen ja se oikeuttaa ihmisen räjäyttämisen. Esimerkki viettelee meitä väittämään, että täytyy voida olla oikeita arvoja ja vääriä arvoja. Astukaamme silti askel taaksepäin, olkaamme vähän kylmempiä. Ennen kuin puhumme oikeista tai vääristä arvoista voimme todeta, että arvot selvästikin toimivat monella tavalla. On siis kysyttävä, millaisilla tavoilla ne toimivat.

3.Miten arvot ja toiminta kytkeytyvät yhteen? Ei riitä sanoa, että ne ohjaavat toimintaa. Se olisi epätarkkaa. Ne ovat jo sinällään toimintaa. Aksiologian harjoittavat tietävät tämän hyvin; he puhuvat arvottamisesta. Sen voi määritellä toiminnaksi, jossa jollekin (esimerkiksi esineelle) annetaan tai myönnetään kielteinen tai myönteinen arvo. Arvottavaa lausetta – tai muuta ilmaisua – nimitetään arvoarvostelmaksi. Arvot eivät siis vain ohjaa toimintaa; ne ovat toimintaa arvottamisen kautta.

4.Lopuksi: Arvoihin liittyy suuri nihilismin ongelma, joka on yksi tapahtuma länsimaisessa ajattelussa 1800-luvulta lähtien. Nihilisti on (usein) joku, joka sanoo: ”Millään ei ole mitään arvoa.” Kirjoitin vuosia sitten: ”Nihilismi on tunne, että kaikki on samanarvoista ja tyhjää. Se on käsitys ja inhottava varmuus, että millään ei ole merkitystä. Nihilismi on toivottomuutta ja kyvyttömyyttä, monta kertaa suoranaista lamaannusta.” 

Siteeraan itseäni todetakseni, että osun melkein maaliin: kyse on lamaannuksesta, kyvyttömyydestä. Tämä kyvyttömyys arvoihin, osaamattomuus elää omien arvojensa mukaan on se tapa, jonka näen yleistyvän. Joskus se tuntuu ilmenevän melkein paradoksaalisella tavalla. Ihmiset puolustavat arvojaan – mutta puolustavat niitä sellaisella tavalla, että ne tulevat tyhjiksi.

Arvojen maailma on paradoksaalinen. Toinen siteeraus itseltäni vuodelta 2012:

Mirkka Rekola sanoi eräässä haastattelussa kärsimyksestä: ”Se kaappaa ihmisen, jos siitä tekee arvon.” Tämä pätee muihinkin asioihin. Mielenkiintoista on, että kaikkein affirmatiivisin, myöntävin, runoilija tekee näin tilaa negaatiolle, kieltämiselle. Jaotteluiden yli menevä Rekola näkee, että arvon – esimerkiksi kärsimyksen arvon – kieltäminen voi olla myönteisyyttä, tie ulos nihilismistä.

SAM SANDQVIST LUENNOI TORRE DEL MARISSA 10.10. KLO 11.00. PAIKKA TUTTU CON CORAZONMARI. AIHE: MATEMATIIKKA - KAUNIS PETO.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Mitä uutinen söi?

Filosofiakahvilan paikka Fuengirolassa tiistaina (klo 11.15) Los Bolichesin kaupungintalon kahvila, torstaina (klo 16.00) La Carihuela Chica "Rafaelin aukiolla", Torre del Marissa keskiviikkona (klo 11.00) Con Corazonmari El Copo -kadulla. Tämä on tiistain aiheena 13.12. TIISTAINA MYÖS AJANKOHTAISTA ASIAA -KAHVILA. AIKA: 13.30. PAIKKA: LA LEONA.

Mitä uutinen on syönyt, mitä se söi ja mitä purematta nielimme, kun sen luimme? Alkuperäinen idea oli kai, että kerrottaisiin, mitä maailmassa tapahtuu. Nykyisin, kun uutisia tuotetaan enemmän kuin koskaan, maailmasta jää monta paikkaa varjoon. Uutisia tosiaan tuotetaan, niitä keksitään. Vaikutelma on, että niitä keksitään, jotta emme tietäisi mitä tapahtuu. Siinä ei ole silti mitään salaliittoa. Jos sukeltaisimme uutistoimituksiin, huomaisimme, että tilanteen sotkemiseen ei tarvita salaperäistä seuraa, varjoista hallitsevaa pimeää voimaa.

Asiat sotketaan muun muassa rahan takia. Uutisia ei voida eikä osata kirjoittaa niin kuin ennen, koska ei ole aikaa: ketään ei lähetetä paikalle, aina ei edes ehditä tarkistaa tiedon alkuperäistä lähdettä, puhumattakaan että tarkistettaisiin tiedon pitävyys. Rahan takia voi olla myös tärkeää uutisoida jotain, esimerkiksi rauhoittaa markkinoita. Uutiset ovat usein pelottavia, mutta melkein yhtä monta kertaa rauhoittavia: ”Ei ole mitään hätää.” Tiedotusvälineet ovat jonkun omistuksessa. Kun Berlusconi oli espanjalaisen Telecincon omistaja, ei kyseinen televiokanava paljon kertonut häneen kohdistuvista epäilyistä. Tiedotusvälineet saavat rahaa mainoksista. Ei ole ehkä syytä tuoda jonkun yrityksen rikoksia esiin, jos se mainostaa lehdessäsi. Mitä uutinen on syönyt? Se on syönyt mitä se on voinut niissä valtasuhdetilanteissa ja taloudellisissa olosuhteissa, joissa se on tuotettu.

Kun kysymme, mitä purematta nielimme, kun uutisen luimme, joudumme vielä epämiellyttävämmän kysymyksen eteen. Joudumme kysymään, olemmeko olleet kritiikittömiä. Joudumme vastaamaan: Monta kertaa. Olemme passiivisia, nopeita, pysähtymättömiä. Filosofisuus, kriittisyys, vaatii toisenlaista asennetta. Tällainen asenne vaatii suoranaista metodisuutta tai analyysiä.

Journalismin omat periaatteet vaativat, että journalismi tuottaa ja levittää oikeaa ja relevanttia tietoa. Oikean, totuudenmukaisen tiedon arvioiminen on monella tavalla vaikeaa, kun luemme uutista. Kaikkein yksinkertaisimmassakin tapauksessa, esimerkiksi silloin, kun uutisen kirjoittaja on siteerannut haastattelemaansa poliitikkoa, meidän on oltava varovaisia. Emme voi olla täysin varmoja, onko haastateltu sanonut näin, onko lausunto irrotettu kontekstista, millä tavalla sitä on ”editoitu”. Kun kuulemme, että siellä tai täällä tehdyssä autopommi-iskujen sarjassa on kuollut x määrä ihmisiä, emme voi olla varmoja. Eri tietolähdeet ilmoittavat eri lukuja. Monesti eri luvut ovat arviointeja. Meidän on siis osattava kysyä itseltämme, millaisiin lähteisiin luotamme, millaisiin todisteisiin tyydymme ja tyydyttävä monta kertaa pikemminkin todennäköisyyksiin kuin varmuuteen tiedon oikeellisuudesta.

Kun kysymme, onko levitetty tietoa relevanttia, emme ole pelkästään epistemologisten ongelmien edessä. Olemme filosofian toisenlaisessa lajissa, aksiologiassa, arvo-opissa. Me emme arvioi vain todisteiden riittävyyttä, vaan tiedon merkityksellisyyttä ja arvoa. Joskus tämä on vielä vaikeampaa. Se ei vaadi vain sitä, että osaamme sanoa, mitä on meidän omat arvomme, vaan myös mitä yhteiskunnassa ja joissakin tilanteissa arvostetaan. Me kuulemme uutisen pörssiromahduksesta. Se ei välttämättä ole relevanttia meille, koska meillä ei ole osakkeita. Se saattaa silti olla tärkeää joillekin muille.  Se on relevantti, asiaan kuuluva ja vaikuttava tieto, vaikkei se liikuta meitä henkilökohtaisesti.

Tiedon relevanttisuutta arvioidessa tullaan usein takaisin tieto-opillisiin ongelmiin, sillä uutisessa saatetaan esittää selitys, tulkinta siitä miksi pörssi romahti tai miksi joku pommitti. Se mitä joskus sanotaan selitykseksi, ei sitä ole ollenkaan. Joskus pörssiromahdukseen liitetään syitä – syystä tai toisesta – joilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa.

Filosofisemmassa ja analyyttisemmassa luennassa pitäisi kiinnittää huomiota myös johonkin, jota nimittäisin diskurssin tuottamiseksi. Julkaistaan uutinen, jossa sanotaan: Miljonäärin epäillään olleen sukupuolisuhteessa alaikäisen kanssa. Voimme epäillä tai luottaa tietoon, mutta olemme ohjautuneet ajattelemaan sitä, onko herra Miljonääri syyllinen tai syytön. Me emme ole keksineet vaihtoehtoja, joita meille tarjotaan. Tämä saattaa olla vielä vaarallisempaa, kun puhutaan poliittisista ratkaisuista, vaihtoehdoista. Näin ohjautuneina, diskurssin sisään joutuneina, me muodostamme mielipiteen: ”Sininen on parempi kuin valkoinen.” Näin siitä huolimatta, että ongelma voi olla toinen ja vaihtoehtoja on enemmän.

Ottakaamme esimerkkejä...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila