Journalismin kritiikki

 

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)

Filosofiakahvila Torre del Marissa klo 11.00 (Casa Juande, Av. Toré Toré)

Filosofiakahvilaa Fuengirolassa ei enää tänä keväänä! 

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Tämä aiheena 12.4. ja 13.4.

En tarkoita journalismin kritiikillä sitä, että sanoo toimittajia tyhmiksi. Se ei merkitse minulle myöskään journalistien tuomitsemista johonkin transendendaaliseen vedoten (Jumalaan, Marxiin, Vapaaseen Markkinatalouteen, Uuteen Hallitukseen). Lähtökohtaisesti minun kritiikkini olisi ns. inmanenttia kritiikkiä. Se merkitsee sitä, että työtä arvioidaan siihen sisältyvien omien kriteerien perusteella.

Journalismin yksi perusidea on se, että kerrotaan ja kuvataan, mitä tapahtuu tai mitä on tapahtunut. Toisin sanoen tiedonvälittäjän pitäisi välttää spekulointia siitä, mitä mahdollisesti on tapahtunut tai mikä on noin tai näin toimivan ihmisen motiivi. Inmanentti kritiikki arvioi siis – esimerkiksi - kuinka monet ns. journalistien lauseista ovat spekulointia.

Journalistit ovat eri maissa laatineet itselleen ns. deontologisen koodin, ts. normiston ja periaatteet, joiden mukaan heidän tulisi toimia. Eri maiden normiston lisäksi on kansainvälisiä kirjelmiä niin kuin Unescon journalismia koskeva julistus vuodelta 1983. Inmanenttia kritiikkiä harjoittava voisi siis kysyä, mikä kohta deontologesta koodista toteutuu.

Journalismin eettistä normistoa ja koko tiedonvälitystä ohjaava periaate perustuu ideaan siitä, että kansalaisilla on oikeus saada merkityksellistä ja oikeaa tietoa. Tästä seuraa, että epistemologia, tieto-oppi, on filosofian osa-alue, joka pitäisi olla mukana journalismin kriittisessä arvioinnissa.

Kysykäämme journalismiin liittyvä epistemologinen, tieto-opillinen, kysymys ääneen: Mikä on relevanttia tietoa? Kysymys paljastaa, ettei kyse ole ”puhtaista tosiasioista”, neutraalista tiedosta. Journalismin kuvaama todellisuus ei vain värity huonon kirjoittamisen seurauksena. Kuvattu todellisuus on valmiiksi tulkintaa, väritystä, arvoja. Käytännössä emme siis pohdiskele objektiivisen tiedon mahdollisuutta. Kysymme: Mikä näkökulma, mikä valotus? Aika usein näkee, että tapahtuma halutaan näyttää kaukaisena. Sen herättämä kysymys ei koske meitä tai se koskee hyvin epäsuorasti. On kuin joku haluisi neutralisoida tapahtuman tai siihen liittyvä kysymyksen, innostuksen ja intohimon. 

Milloin journalismi on syvällisessä mielessä kriittistä ja kyseenalaistavaa? Yleensä tiedotusvälineissä otetaan valmiit väittelyn aiheet, hyväksytään ne sellaisinaan ja niiden dikotomiat ovat itsestään selviä. Tarkoitus on puhua jostain tapahtumasta, mutta siitä puhutaan niin kuin se olisi jotain, joka on ennenkin nähty. Kun sanotaan, mitä on tai mitä on ollut, sen ei pitäisi implikoida, että näin tulee aina olemaan.

Tarkoitus on levittää oikeaa ja relevanttia tietoa. Tarkoitus on tämä, koska ajattelemme, että kansalaisilla on oikeus tietoon. Ajattelemme, että kansalaisilla on oikeus tietoon, koska tämän oikeuden toteutuminen on olennainen osa demokratiaa. Journalismi palvelee demokratiaa, toteuttaa sitä syvällisellä tasolla. Näin ainakin ideoiden maailmassa. Todellisuudessa tiedotusvälineiden edustajat eivät halua eteensä todellista ongelmaa, joka koskee mediaa. Politiikan medialisoituminen estää vakaven ja tarpeellisten asioiden esiintulon. Poliitikolta ei kysytä oikeasti ellei sitten tarkoituksena saada räväkkä otsikko. Mediasta tulee mediasirkusta ja demokratiasta demagogiaa.

Demokratiassa on olemassa tarve vedota kansalaisiin. Siksi siinä on aina mukana manipuloimisen riski. Totuudellisuus ei ole uhattuna vain siksi, että journalistit ovat huonoja tai pahoja.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila 

Nuoli nykyisyyden läpi

ESPANJA NYT -LUENTO TORRE DEL MARISSA 19.2. klo 14.00. PAIKKA: RAVINTOLA LA SORRENTINA, PASEO MARITIMO DE PONIENTE (SYÖMÄÄN VOI TULLA AIKAISEMMIN)

Fuengirolan Ajankohtaista asiaa -kahvila seuraavan kerran 27. helmikuuta.

Filosofiakahvilan aihe Torre del Marissa 19.2. ja Fuengirolassa 20.2. 

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 11.00. Casa de Juan de Antiguo (ent. Peña el Bujío), Av. Toré Toré 22.

Filosofiakahvila Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Carihuela Chica, Rafaelin aukio.

En ole ainoa, joka näkee nykyfilosofian tehtäväksi diagnoosin tekemisen. Potilas ei ole sattumanvarainen tapaus, jolla on varaa maksaa. Se on nykyisyys, ajattelijan oma aika. Ehkä filosofista tulee näin filosofi-journalisti, mutta hänen toimintansa myös eroaa journalistin työstä.

Journalisti puhuu siitä, mistä jo valmiiksi puhutaan: poliitikkojen sanomisista, päätöslauselmista, räjähdyksistä, onnettomuuksista. Kun hän puhuu todellisuuden näkymättömästä puolesta, hän puhuu salaisuuksista, piilotetuista toimista, esim. korruptiosta, salaisista pankkitileistä veroparatiisissa. Filosofi ei tunnu olevan samalla alalla. Hän ei tunnu olevan kiinnostunut ihmisten sanomisista tai räjähdyksistä tai edes salaisuuksista. Silti heillä voi olla yhteinen kysymys, jos filosofi katsoo omaa aikaansa ja tekee diagnoosia. He molemmat kysyvät: ”Mitä tapahtuu?”

Älykäskin journalisti voi hymähtää ja sanoa: ”Minulla ei ole mitään tekemistä filosofian kanssa. Minä olen tekemisissä todellisuuden kanssa.” Mutta mitä hän yrittää tehdä? Miten hän on tekemisissä todellisuuden kanssa? Hän yrittää palvella ihmisiä ja tarjota tärkeää tietoa. Kun hän julkaisee uutisen, joka sisältää nimiä ja muita yksityiskohtia, näiden yksityiskohtien täytyy olla relevantteja, asiaankuuluvia. Journalisti on todellisuudessa filosofisen (epistemologisen ja eettisen) ongelman edessä. Mikä on tärkeää tietoa? Mikä on relevanttia? Todellisuuden kanssa tekemisissä oleminen vaatii muutakin kuin reportterin vainua; se vaatii ajatusta.

Filosofi, joka pohtii luonteeltaan teknistä tai metafyysistä kysymystä, voi hymähtää: ”Tällä ei ole mitään tekemistä jokapäiväisen politikoinnin kanssa.” Silti natsit ja stalinistit filosofoivat, käyttivät filosofien ajatuksia ja käsitteitä. Filosofi, joka unohtaa tämän, on yhtä vastuuton kuin journalisti, joka kieltää ajatuksen.   

Kuvitelkaamme eteemme metodologinen mies tai nainen. Hän haluaa kuvata nykyistä tai mennyttä todellisuutta, tapahtumaa tai ilmiötä. Kuvauksen voi tehdä monella tavalla. Se voi pitää sisällään artikuloidun tai artikuloimattoman ajatuksen siitä, että koska näin on, niin tulee olemaan jatkossakin. Monta kertaa kuvauksessa sanotaan – suoraan tai epäsuoraan – jostakin asiantilasta: ”On sanomattakin selvää...” Journalistin ja kriittisen filosofin velvollisuus on toimia toisin. Heidän ei tarvitse antaa toivoa, mutta heidän tulee näyttää, että pysyvältä tuntuvassa, kivettyneessä maailmassa on aina säröjä.

Nykyisyys, jokapäiväinen ajankohtaisannos, hämmentää mieliä. Se myös säätää ja ohjaa mitä on mielissä – mitä tapahtumia, mitä kysymyksiä ihmiset tuskailevat. Ongelma on, että joskus tuo mieleemme tuotu asia tai kysymys on käsky, raja tai kriteeri. Jos joku erehtyy nostamaan esiin ongelman, johon ei ole valmista vastausta, sitä pidetään epärelevanttia, koska käsillä oleva aihe on jokin muu. Näin saatetaan sanoa siitä huolimatta, että esiin nostettu ongelma liittyisi käsillä olevaan aiheeseen.

Olisi opittava, ettei mitään voi oppia, jos ei käy käsiksi ongelmiin. Silloin voi oppia myös, mikä tai kuka on. Kysymys on nuoli, joka ammutaan nykyisyyteen. Jousimiehen tarkkuudesta riippuu, mihin se osuu. Hänen voimastaan riippuu, miten syvälle se uppoaa.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Kaksi lainattua katkelmaa (Plutarkhos ja Larra)

Larra

TIISTAIN RYHMÄ(T) EIVÄT KOKOONNU (ainakaan toistaiseksi)

Filosofiakahvila keskiviikkoisin Peña el Bujío, Av. Toré Toré 22, Torre del Mar klo 11.00, torstaisin La Carihuela Chica, Rafaelin aukio klo 16.00 

Plutarkhos (n.45-n.125): Kuuntelemisesta (Peri tou akouein):

(hänen täytyisi)... käyttää kaikki tarkkaavaisuutensa luodatakseen sanojen syvää merkitystä ja puhujan tarkoitusta sekä suodattaa niistä se mikä on hyödyllistä ja edullista; hänen pitäisi muistaa, ettei hän ole tullut teatteriin tai konserttiin, vaan kouluun ja luokkahuoneeseen tarkoituksenaan korjata elämäänsä sen avulla mitä siellä sanotaan. Tästä seuraa, että kun hän tutkii ja arvostelee luentoa, hänen pitäisi aloittaa itsestään ja omasta mielentilastaan ja ponnistella arvioidakseen, onko mikään hänen tunteistaan vähemmän intensiivinen, painaako jokin hänen huolistaan vähemmän hänen hartioitaan, onko hänen luottamuksensa ja korkea tavoitteensa vahvemmalla pohjalla, onko hän saanut innostusta hyveeseen ja hyvyyteen. Yleensä kun hän nousee lähteäkseen parturista hän seisoo peilin edessä, tunnustelee päätään, tutkii leikkausta ja eroa, jonka siistiminen on saanut aikaan. Luonnollisesti olisi häpeällistä, jos hän palatessaan kotiin luennolta tai akateemisista harjoituksista ei katselisi itseään ja pistäisi merkille, onko hän päässyt eroon joistakin henkensä rasituksista ja pinnallisuuksista ja tullut kevyemmäksi ja hyväntuulisemmaksi. Sillä niin kuin Ariston sanoo: ei kylpy eikä puhe ole minkään arvoinen, jos se ei poista epäpuhtauksia.  

Mariano José de Larra (1809-1837): Madridin elämä (La Vida de Madrid):

Olen journalisti ja kuten kaikki julkaisevat kirjoittajat käytän suurimman osan ajastani sellaisen kirjoittamiseen mitä  en itse ajattele ja uskotellen muille sellaista mihin en itse usko. Ei voi kirjoittaa muuta kuin ylistäen! Toisin sanoen elämäni on supistunut siihen, että haluan sanoa mitä toiset eivät halua kuulla.

TULOSSA SEMINAARI TORRE DEL MARIIN: TULEVAISUUS EI OLE ENTISELLÄÄN (luennoitsijoina Marjatta Jabe, Sam Sandqvist, Jenni Spännäri, Pasi Färm). 16.3. klo 13.00.-17.00, paikka. La Sorrentina  C/Paseo Maritimo de Poniente (Camping Laguna Playa)

Lisätietoja, ilmoittautumisia (olisi mukava, jos ilmoittaisi myös, aikooko syödä, niin osaavat ravintolassa pistää työkalut ja pöytäliinat sen mukaan) otetaan vastaan pasifarm@yahoo.es

SAM SANDQVIST LUENNOI ILMASTONMUUTOKSESTA TORRE DEL MARISSA 16.HELMIKUUTA. KLO 16.30. LA SORRENTINA, C/PASEO MARITIMO DE PONIENTE (CAMPING LAGUNA PLAYA)

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Mitä uutinen söi?

Filosofiakahvilan paikka Fuengirolassa tiistaina (klo 11.15) Los Bolichesin kaupungintalon kahvila, torstaina (klo 16.00) La Carihuela Chica "Rafaelin aukiolla", Torre del Marissa keskiviikkona (klo 11.00) Con Corazonmari El Copo -kadulla. Tämä on tiistain aiheena 13.12. TIISTAINA MYÖS AJANKOHTAISTA ASIAA -KAHVILA. AIKA: 13.30. PAIKKA: LA LEONA.

Mitä uutinen on syönyt, mitä se söi ja mitä purematta nielimme, kun sen luimme? Alkuperäinen idea oli kai, että kerrottaisiin, mitä maailmassa tapahtuu. Nykyisin, kun uutisia tuotetaan enemmän kuin koskaan, maailmasta jää monta paikkaa varjoon. Uutisia tosiaan tuotetaan, niitä keksitään. Vaikutelma on, että niitä keksitään, jotta emme tietäisi mitä tapahtuu. Siinä ei ole silti mitään salaliittoa. Jos sukeltaisimme uutistoimituksiin, huomaisimme, että tilanteen sotkemiseen ei tarvita salaperäistä seuraa, varjoista hallitsevaa pimeää voimaa.

Asiat sotketaan muun muassa rahan takia. Uutisia ei voida eikä osata kirjoittaa niin kuin ennen, koska ei ole aikaa: ketään ei lähetetä paikalle, aina ei edes ehditä tarkistaa tiedon alkuperäistä lähdettä, puhumattakaan että tarkistettaisiin tiedon pitävyys. Rahan takia voi olla myös tärkeää uutisoida jotain, esimerkiksi rauhoittaa markkinoita. Uutiset ovat usein pelottavia, mutta melkein yhtä monta kertaa rauhoittavia: ”Ei ole mitään hätää.” Tiedotusvälineet ovat jonkun omistuksessa. Kun Berlusconi oli espanjalaisen Telecincon omistaja, ei kyseinen televiokanava paljon kertonut häneen kohdistuvista epäilyistä. Tiedotusvälineet saavat rahaa mainoksista. Ei ole ehkä syytä tuoda jonkun yrityksen rikoksia esiin, jos se mainostaa lehdessäsi. Mitä uutinen on syönyt? Se on syönyt mitä se on voinut niissä valtasuhdetilanteissa ja taloudellisissa olosuhteissa, joissa se on tuotettu.

Kun kysymme, mitä purematta nielimme, kun uutisen luimme, joudumme vielä epämiellyttävämmän kysymyksen eteen. Joudumme kysymään, olemmeko olleet kritiikittömiä. Joudumme vastaamaan: Monta kertaa. Olemme passiivisia, nopeita, pysähtymättömiä. Filosofisuus, kriittisyys, vaatii toisenlaista asennetta. Tällainen asenne vaatii suoranaista metodisuutta tai analyysiä.

Journalismin omat periaatteet vaativat, että journalismi tuottaa ja levittää oikeaa ja relevanttia tietoa. Oikean, totuudenmukaisen tiedon arvioiminen on monella tavalla vaikeaa, kun luemme uutista. Kaikkein yksinkertaisimmassakin tapauksessa, esimerkiksi silloin, kun uutisen kirjoittaja on siteerannut haastattelemaansa poliitikkoa, meidän on oltava varovaisia. Emme voi olla täysin varmoja, onko haastateltu sanonut näin, onko lausunto irrotettu kontekstista, millä tavalla sitä on ”editoitu”. Kun kuulemme, että siellä tai täällä tehdyssä autopommi-iskujen sarjassa on kuollut x määrä ihmisiä, emme voi olla varmoja. Eri tietolähdeet ilmoittavat eri lukuja. Monesti eri luvut ovat arviointeja. Meidän on siis osattava kysyä itseltämme, millaisiin lähteisiin luotamme, millaisiin todisteisiin tyydymme ja tyydyttävä monta kertaa pikemminkin todennäköisyyksiin kuin varmuuteen tiedon oikeellisuudesta.

Kun kysymme, onko levitetty tietoa relevanttia, emme ole pelkästään epistemologisten ongelmien edessä. Olemme filosofian toisenlaisessa lajissa, aksiologiassa, arvo-opissa. Me emme arvioi vain todisteiden riittävyyttä, vaan tiedon merkityksellisyyttä ja arvoa. Joskus tämä on vielä vaikeampaa. Se ei vaadi vain sitä, että osaamme sanoa, mitä on meidän omat arvomme, vaan myös mitä yhteiskunnassa ja joissakin tilanteissa arvostetaan. Me kuulemme uutisen pörssiromahduksesta. Se ei välttämättä ole relevanttia meille, koska meillä ei ole osakkeita. Se saattaa silti olla tärkeää joillekin muille.  Se on relevantti, asiaan kuuluva ja vaikuttava tieto, vaikkei se liikuta meitä henkilökohtaisesti.

Tiedon relevanttisuutta arvioidessa tullaan usein takaisin tieto-opillisiin ongelmiin, sillä uutisessa saatetaan esittää selitys, tulkinta siitä miksi pörssi romahti tai miksi joku pommitti. Se mitä joskus sanotaan selitykseksi, ei sitä ole ollenkaan. Joskus pörssiromahdukseen liitetään syitä – syystä tai toisesta – joilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa.

Filosofisemmassa ja analyyttisemmassa luennassa pitäisi kiinnittää huomiota myös johonkin, jota nimittäisin diskurssin tuottamiseksi. Julkaistaan uutinen, jossa sanotaan: Miljonäärin epäillään olleen sukupuolisuhteessa alaikäisen kanssa. Voimme epäillä tai luottaa tietoon, mutta olemme ohjautuneet ajattelemaan sitä, onko herra Miljonääri syyllinen tai syytön. Me emme ole keksineet vaihtoehtoja, joita meille tarjotaan. Tämä saattaa olla vielä vaarallisempaa, kun puhutaan poliittisista ratkaisuista, vaihtoehdoista. Näin ohjautuneina, diskurssin sisään joutuneina, me muodostamme mielipiteen: ”Sininen on parempi kuin valkoinen.” Näin siitä huolimatta, että ongelma voi olla toinen ja vaihtoehtoja on enemmän.

Ottakaamme esimerkkejä...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila