ESPANJA NYT -LUENTO TORRE DEL MARISSA

Pasi Färm luennoi Torre del Marissa
ESPANJA NYT -LUENTO TORRE DEL MARISSA 19.2. klo 14.00. 

PAIKKA: RAVINTOLA LA SORRENTINA, PASEO MARITIMO DE PONIENTE (Camping La Laguna Playan yhdeydessä)

https://www.google.com/maps/place/Restaurante+Pizzeria+La+Sorrentina/@36.7296881,-4.1023309,15z/data=!4m5!3m4!1s0x0:0x262ec884ad858f1b!8m2!3d36.7296881!4d-4.1023309

(SYÖMÄÄN VOI TULLA AIKAISEMMIN)

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Ajankohtaista asiaa -kahvila: Pakkopalautuksista

AJANKOHTAISTA ASIAA -KAHVILA TIISTAINA 31.10. klo 13.30. PAIKKA: Ravintola Kukko, Avenida de los Boliches 4.
AIHE: Pakkopalautuksista 

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Ajankohtaista asiaa

AJANKOHTAISTA ASIAA -KAHVILA
AIKA: 31.TAMMIKUUTA KLO 13.30
PAIKKA: RAVINTOLA KUKKO, AVENIDA DE LOS BOLICHES 4, SAUNAN TERASSI

Filosofiakahvilan paikka Fuengirolassa tiistaina (klo 11.15) Los Bolichesin kaupungintalon kahvila, torstaina (klo 16.00) La Carihuela Chica "Rafaelin aukiolla", Torre del Marissa keskiviikkona (klo 11.00) Con Corazonmari El Copo -kadulla. 
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Espanja NYT 3 (Luento)

Espanja NYT -luento
AIKA: 24.TAMMIKUUTA KLO 14.00
PAIKKA: LOS BOLICHESIN SEURAKUNTAKOTI

Filosofiakahvilan paikka Fuengirolassa tiistaina (klo 11.15) Los Bolichesin kaupungintalon kahvila, torstaina (klo 16.00) La Carihuela Chica "Rafaelin aukiolla", Torre del Marissa keskiviikkona (klo 11.00) Con Corazonmari El Copo -kadulla.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Aikataulut ja paikat

Ajankohtaista asiaa -kahvila jatkuu myös 10.tammikuuta klo 13.30, paikka Ravintola Kukko, Avenida de los Boliches 4, Fuengirola.

Filosofiakahvilan paikka Fuengirolassa tiistaina (klo 11.15) Los Bolichesin kaupungintalon kahvila, torstaina (klo 16.00) La Carihuela Chica "Rafaelin aukiolla", Torre del Marissa keskiviikkona (klo 11.00) Con Corazonmari El Copo -kadulla.

LUENTO: ESPANJA NYT , PAIKKA: SEURAKUNTAKOTI, LOS BOLICHES AIKA: 24.1. KLO 14.00

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Mitä uutinen söi?

Filosofiakahvilan paikka Fuengirolassa tiistaina (klo 11.15) Los Bolichesin kaupungintalon kahvila, torstaina (klo 16.00) La Carihuela Chica "Rafaelin aukiolla", Torre del Marissa keskiviikkona (klo 11.00) Con Corazonmari El Copo -kadulla. Tämä on tiistain aiheena 13.12. TIISTAINA MYÖS AJANKOHTAISTA ASIAA -KAHVILA. AIKA: 13.30. PAIKKA: LA LEONA.

Mitä uutinen on syönyt, mitä se söi ja mitä purematta nielimme, kun sen luimme? Alkuperäinen idea oli kai, että kerrottaisiin, mitä maailmassa tapahtuu. Nykyisin, kun uutisia tuotetaan enemmän kuin koskaan, maailmasta jää monta paikkaa varjoon. Uutisia tosiaan tuotetaan, niitä keksitään. Vaikutelma on, että niitä keksitään, jotta emme tietäisi mitä tapahtuu. Siinä ei ole silti mitään salaliittoa. Jos sukeltaisimme uutistoimituksiin, huomaisimme, että tilanteen sotkemiseen ei tarvita salaperäistä seuraa, varjoista hallitsevaa pimeää voimaa.

Asiat sotketaan muun muassa rahan takia. Uutisia ei voida eikä osata kirjoittaa niin kuin ennen, koska ei ole aikaa: ketään ei lähetetä paikalle, aina ei edes ehditä tarkistaa tiedon alkuperäistä lähdettä, puhumattakaan että tarkistettaisiin tiedon pitävyys. Rahan takia voi olla myös tärkeää uutisoida jotain, esimerkiksi rauhoittaa markkinoita. Uutiset ovat usein pelottavia, mutta melkein yhtä monta kertaa rauhoittavia: ”Ei ole mitään hätää.” Tiedotusvälineet ovat jonkun omistuksessa. Kun Berlusconi oli espanjalaisen Telecincon omistaja, ei kyseinen televiokanava paljon kertonut häneen kohdistuvista epäilyistä. Tiedotusvälineet saavat rahaa mainoksista. Ei ole ehkä syytä tuoda jonkun yrityksen rikoksia esiin, jos se mainostaa lehdessäsi. Mitä uutinen on syönyt? Se on syönyt mitä se on voinut niissä valtasuhdetilanteissa ja taloudellisissa olosuhteissa, joissa se on tuotettu.

Kun kysymme, mitä purematta nielimme, kun uutisen luimme, joudumme vielä epämiellyttävämmän kysymyksen eteen. Joudumme kysymään, olemmeko olleet kritiikittömiä. Joudumme vastaamaan: Monta kertaa. Olemme passiivisia, nopeita, pysähtymättömiä. Filosofisuus, kriittisyys, vaatii toisenlaista asennetta. Tällainen asenne vaatii suoranaista metodisuutta tai analyysiä.

Journalismin omat periaatteet vaativat, että journalismi tuottaa ja levittää oikeaa ja relevanttia tietoa. Oikean, totuudenmukaisen tiedon arvioiminen on monella tavalla vaikeaa, kun luemme uutista. Kaikkein yksinkertaisimmassakin tapauksessa, esimerkiksi silloin, kun uutisen kirjoittaja on siteerannut haastattelemaansa poliitikkoa, meidän on oltava varovaisia. Emme voi olla täysin varmoja, onko haastateltu sanonut näin, onko lausunto irrotettu kontekstista, millä tavalla sitä on ”editoitu”. Kun kuulemme, että siellä tai täällä tehdyssä autopommi-iskujen sarjassa on kuollut x määrä ihmisiä, emme voi olla varmoja. Eri tietolähdeet ilmoittavat eri lukuja. Monesti eri luvut ovat arviointeja. Meidän on siis osattava kysyä itseltämme, millaisiin lähteisiin luotamme, millaisiin todisteisiin tyydymme ja tyydyttävä monta kertaa pikemminkin todennäköisyyksiin kuin varmuuteen tiedon oikeellisuudesta.

Kun kysymme, onko levitetty tietoa relevanttia, emme ole pelkästään epistemologisten ongelmien edessä. Olemme filosofian toisenlaisessa lajissa, aksiologiassa, arvo-opissa. Me emme arvioi vain todisteiden riittävyyttä, vaan tiedon merkityksellisyyttä ja arvoa. Joskus tämä on vielä vaikeampaa. Se ei vaadi vain sitä, että osaamme sanoa, mitä on meidän omat arvomme, vaan myös mitä yhteiskunnassa ja joissakin tilanteissa arvostetaan. Me kuulemme uutisen pörssiromahduksesta. Se ei välttämättä ole relevanttia meille, koska meillä ei ole osakkeita. Se saattaa silti olla tärkeää joillekin muille.  Se on relevantti, asiaan kuuluva ja vaikuttava tieto, vaikkei se liikuta meitä henkilökohtaisesti.

Tiedon relevanttisuutta arvioidessa tullaan usein takaisin tieto-opillisiin ongelmiin, sillä uutisessa saatetaan esittää selitys, tulkinta siitä miksi pörssi romahti tai miksi joku pommitti. Se mitä joskus sanotaan selitykseksi, ei sitä ole ollenkaan. Joskus pörssiromahdukseen liitetään syitä – syystä tai toisesta – joilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa.

Filosofisemmassa ja analyyttisemmassa luennassa pitäisi kiinnittää huomiota myös johonkin, jota nimittäisin diskurssin tuottamiseksi. Julkaistaan uutinen, jossa sanotaan: Miljonäärin epäillään olleen sukupuolisuhteessa alaikäisen kanssa. Voimme epäillä tai luottaa tietoon, mutta olemme ohjautuneet ajattelemaan sitä, onko herra Miljonääri syyllinen tai syytön. Me emme ole keksineet vaihtoehtoja, joita meille tarjotaan. Tämä saattaa olla vielä vaarallisempaa, kun puhutaan poliittisista ratkaisuista, vaihtoehdoista. Näin ohjautuneina, diskurssin sisään joutuneina, me muodostamme mielipiteen: ”Sininen on parempi kuin valkoinen.” Näin siitä huolimatta, että ongelma voi olla toinen ja vaihtoehtoja on enemmän.

Ottakaamme esimerkkejä...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Espanja Nyt 2

ESPANJA NYT 2

PASI FÄRMIN UUSI LUENTO ESPANJAN NYKYTILANTEESTA

29.MARRASKUUTA KLO 14.00

PAIKKA: LOS BOLICHESIN SEURAKUNTAKOTI

HINTA: 5 EUROA

Ajankohtaista asiaa -kahvila alkaa

13.joulukuuta

Paikka: La Leona, Rafaelin aukio, Fuengirola

Aika: Klo 13.30

Filosofiakahvila tiistaisin Los Bolichesin kunnantalon kahvilassa klo 11.15, torstaina La Carihuela Chicassa klo 16.00, keskiviikkoisin Torre del Marissa (Con Corazonmari) klo 11.00.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Särö ja räsähdys: nykyisyyden ajatteleminen

(Friedrich Nietzsche)

Kautta aikojen ajattelijat asettivat vastakkain ikuisuuden ja ajan. Sekä ikuisuutta että aikaa vastaan asettuu se mikä on aktuellia, ajankohtaista, se mikä on nykyisyyttä. On helppo nähdä, että Kantista, Hegelistä ja Nietzschestä lähtien filosofinen ajattelu on kohdistunut tähän nykyisyyteen, siihen mitä tapahtuu – ainakin tämä väite pätee osaan ajattelusta, joka ei ole ottanut tehtäkseen kysyä ikuisia kysymyksiä, katsella sub specie aeternitatis, ikuisuuden näkökulmasta.

Moderni aika ei tietenkään keksinyt kritiikkiä eikä myöskään nykyisyyttä. Antiikin maailmassa oli kirjallisuudenlaji, josta käytetään nimitystä menipposlainen satiiri. Mihail Bahtinin mukaan se poikkesi esim. tragediasta ja eepoksesta, koska sen lähtäkohta oli nykyisyys, oma aika. Menipposlainen satiiri oli usein filosofien käyttämä laji.

Olisi hienoa, jos kuulisi ruohon kasvavan. Minulle riittäisi myös, jos näkisin liian kivettyneessä todellisuudessa särön, kuulisin siinä räsähdyksen. Nykyisyyden ajatteleminen ei merkitse suremista, nostalgiaa, aikaisempien aikojen ihailua eikä uljaan tulevaisuuden odottamista. Vaikka joku arvostelisikin omassa ajassaan olevia virtauksia, apaattisuutta tai passiivisuutta, se ei merkitse oman aikansa, nykyisyyden halveksimista. Positiivinen suhde omaan aikaan ei merkitse negatiivisen kieltämistä, vaan sitä, että näkee nykyisyyden mahdollisuutena - näkee särön, kuulee räsähdyksen. Mikä on ollut itsestään selvää, ei enää ole sitä eikä välttämätön tunnu enää niin välttämättömältä.

Kun Immanuel Kant etsi omasta ajastaan merkkejä edistyksestä, hän otti esille Ranskan vallankumouksen. Erityistä ja erikoista hänen tavassaan lähestyä teemaa oli se, ettei hän puhunut vallankumouksen onnistumisesta tai sen seurauksista, vaan tavasta, jolla siihen suhtautuivat monet, jotka eivät siihen osallistuneet. Hän näki merkin edistyksestä innostuksesta, jota vallankumous herätti.

Kun etsimme säröä omassa ajassamme, on huomattava, ettei se ole välttämättä suuressa tapahtumassa, kansannousussa tai mullistuksessa, vaan jossakin lähes näkymättömässä, esimerkiksi innostuksessa. Vallankumousten tulokset voivat olla keskinkertaisia, mutta ihmisissä tapahtunut liikahdus ei ole silti merkityksetön. Espanjassa ollaan kyllästytty moniin asioihin järjestelmässä, muun muassa siihen miten kaksi puoluetta ovat monopolisoineet politiikan. Viimeisten EU-vaalien tulos herätti innostusta yli puoluerajojen: liikkumaton todellisuus ei olekaan niin liikkumaton.

Haluan ottaa esiin vaatimattomalta vaikuttavia esimerkkejä säröistä ja räsähdyksistä. Esimerkit ovat lähtökohtaisesti ”negatiivisia”. Yksityisessä sairaalassa työskennellyt psykologi erotettiin tehtävistään, kun hän oli julkisesti arvosteli tapaa määrätä masennuslääkkeitä. Tuomaria vastaan nostettiin syyte ja hänet erotettiin tehtävistään, kun hän yritti tutkia pankkiirin toimia. Entinen pankin työntekijä on joutunut painostuksen ja uhkailun kohteeksi, kun hän paljasti laitoksen toiminnan veroparatiisien kanssa ja kytkökset rikolliseen toimintaan. Näissä esimerkeissä on jotain vastaavaa ja samalla tavalla kielteistä, mutta ne ovat myös samantapaisesti mielenkiintoisia: muutamat yksilöt tekevät oikosulkuja, edes pieniä; he pakenevat systeemiä, tekevät edes lyhyen lennon. Positiivista näissä esimerkeissä on se, että vaikka tekijät joutuvat pulaan, he samalla paljastavat systeemin luonteen. Samalla nämä yksilöt omalla esimerkillään todistavat, että voi olla toisin, kaikesta huolimatta, vaikka systeemi tuntuisi olevan perustettu peruskallion eli rahan päälle. 

Nämä ovat vain julkisuuteen tulleita esimerkkejä. On nähtävissä vielä näkymättömämpiä esimerkkejä ”vastakulttuurista”. Tänään ei ehkä riitä liian pitkä tukka tai liian lyhyt hame. Joskus se on affektiivisuus, lämpö, toisenlainen suhde ihmisten välillä siellä missä sitä ei odoteta.

Tietenkin voi sanoa, ettei filosofi edes oman aikansa ajattelijana ole toiminnan nainen tai mies. Hyvä niin. Ollessaan outo hän on outo myös suhteessa omaan aikaansa, luo etäisyyttä joka tekee ajattelemisen mahdolliseksi. Silloin toiminta ei ole enää niin välitöntä, varmaa ja helppoa. Miten nämä oikosulkuihmiset muuten tulisivat mahdolliseksi? Ajattelun ikävyys, sen epämukavuus on siinä, että ei ole enää myöskään niin helppoa olla koneen osa.

On muistettava mitä Nietzsche kirjoitti Aurorassa (Morgenröte): ”Kaikki kunnia mielipiteillenne. Mutta pienet poikkeavat teot ovat paljon arvokkaampia.”

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila