Psykoanalyysi, superego ja itsensä tunteminen

 

Sigmund Freud

Filosofiakahvila 18.11./19.11./20.11. 

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa).

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 11.30. Sabana Beach, Paseo Maritimo Poniente S/N. Entinen Massai Mara.   

Filosofiakahvila  Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

TORRE DEL MARISSA AJANKOHTAISTA ESPANJASSA - KATSAUS 17.11. MAANANTAINA KLO 11.30, paikka Sabana Beach, Paseo Maritimo Poniente S/N (MAKSA OMANTUNNON MUKAAN)

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Psykoanalyysi on jatkoa kristinuskon perinteelle. Itsetuntemus on itsen tulkintaa, salaisen koodin avaamista, hermeneutiikkaa. Psykoanalyysi on toisellakin tavalla kristinuskon perillinen, perinteen  jatkaja. Freudin ajattelussa oli mukana ajatus illuusiosta, joka ihmisellä on oman itsensä suhteen. Vaikutus ei ehkä tullut suoraan kristinuskosta, vaan Arthur Schopenhaurilta, joka vaikutti syvästi 1800-luvun ajatteluun.

Itsensä tuntemisella on suuri merkitys. Se parantaa ihmisen. Psykonanalyysi on kuitenkin herättänyt suuren epäilyn itsetuntemuksen mahdollisuudesta, koska se on tuonut esiin minuuden kerroksellisuuden ja tiedostamattoman roolin. Minulla on kuitenkin toisenlainen näkökulma. Psykoanalyysi masentaa meitä, kun huomaamme, ettemme ole läpinäkyviä itsellemme, mutta lupaa myös itsetuntemusta ja sitä kautta vapautumista.

Psykoanalyyttisen teorian mukaan psyyke rakentuu egosta, idistä (viettipohja) ja superegosta (joka on eräänlainen omatunto, sisäistetyt normit, moraalikoodi). Itsetuntemuksen vaikeus ei johdu pelkästään tiedostamattomista vieteistä (ID). Kyse on näiden minuuden rakenteiden keskinäisestä dynamiikasta. Teorian mukaan monet asiat ovat tiedostamattomia, koska työnnämme ne sinne, torjumme ne tietoisuudesta. Torjunta johtuu superegosta.

Se mitä psykonalayysissä sanotaan superegoksi, ilmenee muuallakin kuin ihmisen psyykessä ja sillä on monia nimiä. Samantapainen voi olla esimerkiksi ideologia. Paul Veynen mukaan ideologia vakuuttaa vain valmiiksi vakuuttuneen, mutta vakuuttaminen ei olekaan sen tärkein tehtävä; sen tarkoitus on miellyttää, tuottaa mielihyvää, kiillottaa kuvaa joka meillä on itsestämme. Jos näin, ideologia haittaa itsetuntemusta. Ideologia tekee meistä uneksijoita, donquijoteja; kuvittelemme olevamme sankareita.

Jokapäiväinen elämä mahdollistaa (päinvastoin kuin ideologisuus) sen, että ihminen tuntee itsensä: tunnistaa itserakkautensa, pahantahtoisuutensa ja kaiken ohi menevän itsesäilytysvaiston. Kun ihminen tunnistaa itsessään nämä ominaisuudet, hän voi Veynen mukaan kehittyä moraalisesti. Voimme ihmetellä tätä ”parantumista” tai ”kehittymistä”. Ehkä ihmisestä tulee ”suvaitsevaisempi”, vähemmän tuomitseva. Veyne tuntuu etsivän lääkettä superegoa vastaan.

Veynen ideologiaan kohdistama arvostelu on siinä mielessä freudilaista, että hän pyrkii keventämään taakkaamme, lieventämään toisen tuomitsevan katseen vaikututusta, ts. vähentämään kulttuurimme ahdistavuutta (käyttääkseni Freudin sanoja). Veynen lääke ei kuitenkaan ole divaani, vaan jokapäiväisyyden potentiaalien vaikutus: emme yritä luoda järjestystä kaaokseen kaikenselittävän mallin avulla. Tulemme rauhallisemmeksi tai onnellisemmeksi, koska emme ota asioita niin raskaasti.

Ajatusta taistelusta superegon vaikutusta vastaan ei välttämättä ole artikuloitu eksplisittisesti psykoanalyyttisessä diskurssissa. Se näyttäytyy silti itsetuntemusta haittaavana ja ahdistusta aiheuttavana. Se syntyy – yksinkertaistaen – siitä, että yksilö sisäistää normit, säännöt, vanhempien kiellot. Näillä normeilla on kuitenkin pidempi historia kuin yksilöllä. Joku muu on sisäistänyt ne ennen meitä. Tunteaksemme itsemme meidän pitää mennä ehkä kauemmaksi kuin omaan lapsuuteemme.

Psykonanalyysissa potilas, jonka tarkoitus on oppia tuntemaan itsensä, puhuu. Tohtori, kuuntelija, on kuitenkin joku, josta puhuja tulee riippuvaiseksi. Vaikka hän ei ole rippi-isä eikä hän olisi mestaritulkitsija (mikä saattaa olla vaikea välttää), hän on keskeisessä roolissa. Veynen reseptissä ihminen, joka elää jokapäiväistä elämäänsä (ei sankarin, ideologin elämää) ja ottaa siihen tiettyä etäisyyttä, tajuaa itse.

Jos superego ymmärretään kuvaksi ihanneminästä, siinä on paljon samaa kuin Veynen tarkoittamassa ideologiassa. Tunteakseen itsensä pitäisi kaataa kuvia...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Miksi konservatiivisuus on ongelma?

 

Yksi viime kevään aihe oli muisti ja muutos. Palasin tähän muistin teemaan uudestaan ja palaan ehkä vielä, koska pidän sitä tärkeänä ja koska se on läsnä ajassamme, siinä mitä tapahtuu.

Sanoin:

”Muisti voi olla yllyke muutokseen, se voi olla energian lähde, mutta konservatiivisuus on voittanut meidät. Konservatiivisuus on ongelma. Se tekee menneisyydestä ikuista, ja ajasta homogeenistä ja tyhjää – niin kuin Benjamin sanoi.”

Tämä oli mielestäni ihan selkeästi sanottu, mutta silti joku kysyi: ”Miksi konservatiivuus on ongelma?” Tuskin vastasin kysymykseen ja pelkään pahoin, etten vieläkään vastaa tyhjentävästi. Olen ehkä joskus siteerannut Ángel Gabilondoa, joka on espanjalainen filosofian professori (tosin hän toimii nykyisin eräänlaisena kansalaisten asiamiehenä). Hän toteaa konservatiivisuudesta, että se estää liikkeen, muutoksen; sen pyrkimys on säilyttää, pitää maailma, ihmiset, paikallaan.

On siis selvää, miksi konservatiivuus voi olla ongelma. Se haluaa kieltää kysymyksen siitä, mitä tahtoisimme itsessämme tai olosuhteissamme muuttaa. Jos katsomme ympärillemme, näemme paljon konservatiivisuutta, myös siellä missä emme sitä odota näkevämme. Konservatiivisuus liitetään poliittiseen oikeistoon. Oikeiston yksi paradoksaalisia piirre (ainakin toisesta maailmansodasta lähtien) on ollut se, että siinä on yhdistynyt liberalismi (tai uusliberalismi) ja konservatiivisuus. Sanon tätä yhdistelmää paradoksaaliseksi, koska konservatiivisuus ja liberalismi sotivat välillä keskenään. Liberalismin on kuitenkin ollut suhteellisen helppo liittoutua konservativisuuden kanssa, sillä myös se vastustaa politisointia.

Minua on naurattanut nykyisessä poliittisessa kielenkäytössä eräänlainen ideologiakritiikki. Kahdesta syystä: 1)Ideologiakritiikki oli marxilaisuutta ja nyt se on konservatiivien ase. 2)Ideologioiksi sanotaan myös faktoja kuten ilmastonmuutosta ja kaikkia mahdollisia, myös ihan tavanomaisiksi muuttuneita länsimaisia arvoja kuten tasa-arvoa. Konservatiiviisuus on  ongelma myös käytettyjen keinojen, aseiden, takia. Se vääristelee ja petkuttaa.

 https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

  

Liehuvat liput

 

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 11.00 (Casa Juande, Av. Toré Toré)

Filosofiakahvila Fuengirolassa aloittaa myöhemmin torstaisin 

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Hinta:6 euroa/krt

Tämä aiheena 11.1./12.11.

Arto Melleri kirjoitti laulun draamasovitukseen George Orwellin romaanista 1984. Laulussa on säe: ”Liehuvat liput eivät suojaa tuulelta.” Sanat ovat protestoiva ele lähimenneisyyttä kohtaan. Uusi teatterisukupolvi irtisanoutui aikaisemmasta yhteiskunnallisesta tai poliittisesta teatterista. Protestoiva ele liikuttaa yhä jotain nyt, vuosikymmeniä myöhemmin.

Säe on totta. Silti monet tuntuvat etsivän suojaa ja turvaa liehuvista lipuista. Tämä voisi olla melkein pirun määritelmä (niin kuin Ambroce Biercen mestariteoksessa The Devil´s Dictionary) ideologialle: ”Enimmäkseen ennakoluuloihin perustuvien uskomusten järjestelmä, josta syvästi loukkaantuneet ihmiset kuvittelevat saavansa lohtua ja turvaa.”

Säe on yhä mielenkiintoinen. Vieläkin kohtaamme ihmisiä, jotka tuntuvat uskovan, että ideologia, iskulause tai lippu suojaa tuulelta, vaaroilta ja epävarmuudelta. Säe nostaa esiin kysymyksen: Tarvitsemmeko jotain liehuvien lippujen sijalle? Ei ole varmaa, ovatko ne vaarat, joilta halutaan suojautua, täysin todellisia. Jos ne ovat enemmän mielikuvituksen tuotetta, tarvitsemme toisia välineitä, toisenlaista ajattelua, suojautumaan näiltä tuulilta.

Liehuvat liput eivät suojaa tuulilta, mutta silti ne sulkevat ihmisen – niin kuin hän menisi suojaan. Ollessaan suojassa niin kuin koteloitunut ihminen kadottaa kaiken kykynsä olla avoin uudelle, kokemuksille, ajatukselle. Olen ennenkin maininnut Anton Tšehovin kuvaaman koteloituneen ihmisen. Kreikankielen opettaja Belikov piti kalosseja ja vuorattua takkia myös kesällä. Hänellä oli aina sateenvarjo ja pumpulia korvissa. Miehellä oli halu sulkeutua koteloon, piiloutua todellisuudelta ja nykyisyydeltä, jota hän inhosi. Belikov valvoi koko kaupunkia, oli mielellään kieltämässä kaiken. Osa Tšehovin tarinan voimaa on siinä, että Belikov ei ole vain yksi surullinen tapaus. Mies vaikuttaa voimakkaasti ympäristöönsä. Kukaan ei uskalla järjestää enää mitään eivätkö papit pelata korttia. Ihmiset ikävystyvät miehen seurassa, pelkäävät häntä ja myöntyvät.

Ajatuksen ei tarvitse suojata kaikilta tuulilta eikä sen tarvitse näyttää, minne menemme. Se näyttää, missä olemme nyt. Tulevaisuus pysyy avoimena. Kun heilutamme vähemmän lippuja, opimme ehkä itse pysymään avoimina avoimelle tulevaisuudelle.

Voisimme oppia ehkä, ettei yhteiskunnan muuttaminen ole lippujen heiluttelua. Orwellin kuvaamassa maailmassa ihmisiä valvotaan. Yleistä mielipidettä muokataan vallanpitäjien edun mukaiseksi. Ei kuulosta kovin vieraalta ta mielikuvitukselliselta. Voisimme vastustaa Orwellin kuvaaman maailman totetutumista heiluttelemalla lippua? Olisiko aika oppia enemmän vastarinnasta?

Belikovin tarinan kuuleva Ivan Ivanitš esittää Tšehovin novellin lopussa kysymyksen, eikö kaikkien meidän elämässä ole koteloitumista. Eikö se, että puhumme ja kuuntelemme kaikenlaista roskaa, ole koteloitumista? Koteloituneen ihmisen myrkky leviää kaupunkiin. Joudumme myös kysymään, eikö tuota samaa koteloitumista ole kaikkialla, myös meissä itsessämme. Jos tahdomme oppia tekemään vastarintaa, on aloitettava itsestä. Ainakaan emme saa koteloitua... 

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila