Kysymyksiä ja vastauksia

Bataille

George Bataille sanoo eräässä postuumissa ja keskeneräisessä tekstissä: "Kysymys ilman vastausta. Ehkä. Mutta ilman vastausta kysymys katoaa." Tämä yhteydestään irrotettu tekstikatkelma pysähdyttää minut miettimään kysymyksiä ja vastauksia, niiden vaihtelevia suhteita.

Monta kertaa kysymys vaatii vastausta. Yhtä monta kertaa tiedämme jo etukäteen, ettei kysymykseen saada vastausta, ainakaan lopullista.

Joskus olen yrittänyt selventää tieteiden ja filosofian samankaltaisuutta ja eroamista kysymysten ja vastausten luonteen kautta. Keskimäärin tieteessä esitetty kysymys (jos se on mielekäs) vaatii vastausta. Sen saamiseen ei välttämättä (vielä) ole metodia. Tiedemies voisi kuitenkin sanoa, että kysymys, johon ei voi olla vastausta (tulevaisuudessakaan, kun laitteemme ja menetelmämme ovat kehittyneet) ei ole hyvä kysymys. Filosofiassa tilanne ei ole ihan näin yksinkertainen. Tai se on paljon yksinkertaisempi. Filosofiassa annetaan tietynlaisiin kysymyksiin vastauksia niin kuin tieteessä, mutta samalla se kysyy jotain erilaista kuin tieteessä.

Olen käyttänyt runoilija Edmond Jabèsin määritelmää ajattelusta: "Ajatteleminen on kävelemistä kysymyksen perässä." Niin tiedemies kuin filosofikin tekee näin: katsoo, mihin kysymys vie, antaa sen viedä. Tiedemies voi ainakin kuvitella pääsevänsä maaliin. Filosofi joutuu aloittamaan aina uudestaan.

Olen käyttänyt tällaista esimerkkiä filosofisesta kysymyksestä: "Miten minun pitäisi elää?" Vastaukset tähän kysymykseen eivät ole tieteellisen metodin saavutettavissa. Jos vastaamme kysymykseen esimerkiksi lääketieteellisestä näkökulmasta, kadotamme jotain kysymyksen luonteesta, esim. sen eettisen aspektin. Huomamme myös, että potentiaaliset vastaukset tähän kymykseen ovat eriluontoisia kuin tieteessä annetut vastaukset. Missään nimessä vastaus ei voi kaikkialla ja aina olla sama.

Bataillen tekstikatkelmassa annetaan yksi mielenkiintoinen tapaus, joka (tämä on hypoteesini) toistuu usein filosofian historiassa. Kysymys jää ilman vastausta ja siksi kysymys katoaa. Olisi mielenkiintoista kirjoittaa edes yksi filosofian historian luku tästä näkökulmasta, katsoa sitä kysymysten ja vastausten muuttuvien suhteiden, kysymysten ja vastausten syntymisen ja kuolemisen näkökulmasta... P.S. Jos kiinnostaa karma, tästä linkistä löytyy Reijo Ruotsalaisen tuore, raikas ja barbaarinen tulkinta asiasta

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

P.S. Jos kiinnostaa karma, tästä linkistä löytyy Reijo Ruotsalaisen tuore, raikas ja barbaarinen tulkinta asiasta

https://drive.google.com/file/d/1L-XugUOrzXesn7AnE3mgJfAcJWMvxqXO/view

Vastaus

 

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 11.00. Casa Juande, Av. Toré Toré 22.

Filosofiakahvila Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

Videopuhelutapaamiset (zoom) perjantaisin Espanjan aikaa klo 18.00 (Suomen aikaa klo 19.00)

Tässä linkki tapaamiseen:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Tämä aiheena 8.12./9.12./10.12.

Kysymyksen ja vastauksen suhde täytyy ajatella uudestaan. Se ei ole koko ajan samanlainen kuin koulussa. Opettaja kysyy kysymyksen, oppilas vastaa. Vastaus on oikea tai väärä. Tämä on vain yksi tapaus ja erityinen tilanne.

Olemme jossain tilanteessa ja vastaamme toiminnallamme tilanteen vaatimuksiin. Me vastaamme tilanteeseen, emme ratkaise lopullisesti mitään ongelmaa. Joku kävelee polulla ja potkaisee varpaansa kiveen. Hän potkaisee toisen varpaan kolmanteen kiveen ja ensimmäisen varpaan toisen kerran kolmanteen kiveen. Polun reunalla ei ole rinnettä. Kävelijä kysyy; ”Mistä nämä kompastuskivet ilmestyvät?” Tässä esimerkissä kysymys on vastaus. Se ei ole ratkaisu. Kysymys on vastaus samassa mielessä kuin toiminta (esimerkiksi kiven kiertäminen) on vastaus tilanteeseen.

Filosofia vastauksena on samantapainen, vaikkei täysin samanlainen kuin kävelijän kysymys. Myös filosofin vastaus on kysymys. Hän vastaa nostamalla esiin ongelman. Kävelijän kysymys saattaa haihtua fatalismin voittaessa. Kysymys unohtuu, kun kävelijä ei voi löytää vastausta kysymykseen eikä vähentää kompastuskivien määrää. Filosofin kysymys pysyy. Sen perässä kävellään. Jos käveleminen ei enää tuota mitään, filosofi luo uuden kysymyksen. Vastaus kysymykseen on uusi kysymys tai kysymyksen uusi muotoilu. Filosofin erottaa tavallisesta ihmisestä vain sinnikkyys.

Meillä on siis tapauksia, joissa vastaus ei ole oikea vastaus opettajan kysymykseen tai arvoituksen ratkaisu, vaan etäisyyden ottamista tilanteeseen. Kun joku esimerkiksi kysyy itseltään, miten pitäisi elää, hän ei vain yksinkertaisesti anna lopullista vastausta, vaan astuu itsensä viereen, katsoo miten elää tässä ja nyt.

Vastaamme ongelmaan, mutta ongelma ei ole vain dilemma tai arvoitus, joka ratkaistaan. Ratkaisu on lopullinen, vastaus aina väliaikainen ja kyselevä. Vastaajan toiminta on kyselevää, sillä mukana on kysymys ongelman olemassaolon syistä, olosuhteista joissa se nousee esiin. Mukana voi olla kysymys myös siitä, pitäisikö ongelma muotoilla toisin tai miten voisimme päästä ulos ongelman määrittelemistä mahdollisuuksista eli kysyä, miten ja missä jokin muu olisi mahdollista.

Filosofin kysely ja hänen tapansa vastata eivät ole toiselta planeetalta. Hän tekee sitä mitä muutkin ihmiset joutuvat tekemään. Filosofi vain tekee sitä enemmän tai intohimoisemmin, siinä kaikki. Ihminen joka tekee itsestään eettistä olentoa, pyrkii esimerkiksi vastaamaan tilanteeseen vastuullisesti, tarvitsee ajattelua, etäisyyden ottoa ja kyselyä.

Vastausta ei vaadi vain kysymys, vaan myös kutsu tai vaatimus. Edessämme ei ole vain opettajaa vaatimassa vastausta.  Kysymykset, kutsut, vaatimukset ja vastaukset ovat tapahtumia ihmisten välillä. Joissakin tapauksissa näemme, että vastauksen luonteessa on mukana muutakin kuin vastaajan kyselevyys, pysähtyminen ajattelemaan, pyrkimys nousta katsomaan tilannetta yläpuolelta tai ikuisuuden näkökulmasta.  

Venäläistä kirjallisuutta, Mihail Bahtinin ajattelua ja spirituaalisuutta (life of spirit) tutkinut professori David Patterson puhuu läsnäolon ongelmasta. Läsnäolo merkitsee Pattersonin mukaan sitä, että ihminen käy yksiin sanojensa kanssa. Hän sanoo, että tämä on kytköksissä toiseen ongelmaan ja kysymykseen: Voiko ihminen vastata? Kun ihminen kykenee vastaamaan, hän voi sanoa: ”Olen tässä.” Ehkä tässä läsnäolossa näemme eettisen eroavuuden yhden ja toisen vastauksen välillä...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Joulusaarna eli Vastaus kaikkeen

Mirkka Rekola

TIISTAIN RYHMÄ(T) JATKAVAT JOULULOMAN JÄLKEEN
Filosofiakahvila keskiviikkoisin Peña el Bujío, Av. Toré Toré 22, Torre del Mar klo 11.00, torstaisin La Carihuela Chica, Rafaelin aukio klo 16.00 

Nouse, ole kirkas. Et voi ellet nouse. – Mirkka Rekola

Jos filosofia olisi kannettavaa, se voisi toimia hälytyskellona. Tämä hälytyskello soisi, jos joku esittäisi vastauksen kaikkeen. On sekä konservatiivisia että vallankumouksellisia, jotka esittävät, että heillä on vastaus, usein yksinkertainen ratkaisu kaikkeen. Näin meille myydään muureja, aseita ja mitä vaan: sanotaan ettei muuta tarvita.

Millä perusteella voi sanoa, että filosofia voisi toimia hälytyskellona? Yksinkertaisesti siksi, että filosofia on epäilyä ja kyselyä. Jos tahtoisimme, että filosofia on kannettavaa ja se toimisi hälytyskellona, huomion kohde ei voisi olla lauseiden ominaisuuksissa, niiden logiikassa tai käsityksissä, ideoissa. Huomion pitäisi kiinnittyä siihen mitä ihmiset tekevät ja miten.

Paikallinen ja osittainen muutos ihmisen suhteessa itseensä tai toisiin on merkittävämpää ja lupaavampaa kuin vallankumous, lupaus uudesta ihmisestä ja täysin toisenlaisesta kulttuurista. Jos tahdomme rakentaa elämäämme, tehdä jotain, emme voi jättää todellisuutta poliitikkojen käsiin. Ihmiset muuttavat tottumuksiaan, myös ajatustottumuksiaan. Poliitikot juoksevat perässä. Ihmisten pitää keksiä voimansa ja kykynsä, ei vain odottaa poliitikon, filosofin tai tiedemiehen ratkaisua kaikkeen.

Miten voi löytää tai keksiä voimansa? Kysymys on polku. Se vie meidät johonkin, jos vain suostumme. Kun joku ihminen äkkiä tajuaa, ettei jokin ole välttämätöntä tai edes tarpeellista, hänen edessään oleva horisontti laajenee. Hän ymmärtää, ettei tarvitse sulkeutua valmiin yhteisön sisään, ajatella ja tehdä vain sitä mitä se tekee ja on aina tehnyt. Vain kysymys heittää meidät tulevaisuuteen, tulevaan yhteisöön.

Tulee joku, joka esittää kysymyksen, mahdollisesti häiritsevän. Siinä  meidän toivomme, ainoa toivomme. Vastaukset, varsinkin vastaukset kaikkeen, ovat vaara. Kysymystä voi seurata jokin muukin kuin vastaus tai ratkaisu. Se voi johtaa ihmiset toimimaan. Sitä tarkoittaa tuleva yhteisö; se on kriittinen, toimiva, väliaikainen yhteisö, joka lähtee liikkeelle kysymyksen ohjaamana.

Minun kysymykseni on ollut – ja tulee ehkä olemaan – miten oppisimme ohjaamaan itseämme uudella tavalla. Osaan sanoa jo jotain. On luovuttava valmiista vastauksista. On lähdettävä liikkeelle kysymyksestä. Emme tarvitse utopiaa toisesta maailmasta ja poliittista ohjelmaa, joka lupaa sen toteutumisen. Toisinajattelu on muuta. Se on ajattelua, joka näkee mahdollisuuksia ja toimintaa, joka käyttää noita mahdollisuuksia. Toinen maailma on mahdollinen, mutta tässä maailmassa. Toinen maailma tulee todeksi toisenlaisen elämän kautta. Siksi kysymys on yhä sama: Miten elää? Kysymys on silti erilainen kuin ennen, sillä se kysytään aina uudenlaisissa olosuhteissa, erilaisessa tilanteessa.

Emme tarvitse radikaaleja ideoita, vaan radikaalia fyysisyyttä, toista elämää. Koska kukaan ei ymmärrä mitään, on varmaankin turha jatkaa. Silti jatkan. Ainakin hetken. En siksi, että olisi pakko, vaan koska tahdon. Kannettava filosofia on työkaluja, välineitä. Se voi olla hälytyskello. Se voi olla myös indikaattori, joka näyttää muutakin kuin vaaran – se voi näyttää mahdollisuuden. Minkä tahansa työkalun tai käsitteen kanssa minulla on ollut tähän mennessä vain yksi koetinkivikysymys: Onko tämä hedelmällistä? Nyt voin jo tehdä pienen lisähuomautuksen. Ei tarvitse olla huolissaan tulevaisuudesta. Riittää kun kohtaa käsillä olevan velvollisuuden, muuttaa nykyistä tilannetta. Vain siten voi valmistella tulevaisuutta, joka on toisenlainen.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila