Miguel de Unamuno
TIISTAIN RYHMÄ(t) EIVÄT KOKOONNU
Filosofiakahvila keskiviikkoisin Peña el Bujío, Av. Toré Toré 22, Torre del Mar klo 11.00 ja torstaisin La Carihuela Chica, Rafaelin aukio klo 16.00
Meidän ei tarvitse ajatella niin kuin Sokrates – ja moni muu – että filosofia opettaa kuolemaan, valmistautumaan siihen. Vaikkemme ajattelisi näin, voi filosofin tavassa kohdata kuolema olla jotain mielenkiintoista. Se saattaa näyttää jotain tavasta elää. Otan kolme esimerkkiä, anekdoottia.
Filosofiakahvila keskiviikkoisin Peña el Bujío, Av. Toré Toré 22, Torre del Mar klo 11.00 ja torstaisin La Carihuela Chica, Rafaelin aukio klo 16.00
Meidän ei tarvitse ajatella niin kuin Sokrates – ja moni muu – että filosofia opettaa kuolemaan, valmistautumaan siihen. Vaikkemme ajattelisi näin, voi filosofin tavassa kohdata kuolema olla jotain mielenkiintoista. Se saattaa näyttää jotain tavasta elää. Otan kolme esimerkkiä, anekdoottia.
1.Mihail Bahtin (1895-1975)
Kun Mihail Bahtin makasi kuolinvuoteellaan, hän
halusi kuulla Boccaccion Decameronen ensimmäisen novellin. Se on tarina
heittiöstä, valehtelijasta ja murhamiehestä, joka kuoleman läheisyydessä
ripittäytyy papille valehdellen tekemisistään niin paljon ja niin taitavasti,
että hänelle annetaan kaikki anteeksi ja kuoltuaan hänet haudataan luostariin.
Kertomuksella oli erityinen merkitys Bahtinille;
se muistutti elämän yllätyksellisyydestä. Tarinan lukeminen kuolinvuoteella on
varmasti ironinen teko. Se on nauramista kuolinvuoteella.
2. Miguel de Unamuno (1864-1936)
12.10.1936 Salamancan yliopiston rehtori Miguel
de Unamuno osallistuu johtamansa laitoksen järjestämään tapahtumaan. Sali on
täynnä oppineita, opiskelijoita ja falangen edustajia, muun muassa Francon
vaimo Carmen Polo ja kenraali José Millán Astray, joka herjasi katalaaneja ja
baskeja sanoen heidän olevan kansakunnan syöpä. Unamuno nousi ja sanoi:
”Tunnette minut hyvin ja tiedätte, etten voi olla pitkään hiljaa. Joskus hiljaa
pysyminen on valehtelua...”
Unamuno kritisoi kenraalin huutoa ”Eläköön
kuolema!” sanoen sen olevan vastenmielinen paradoksi. Sodan seurauksena
raajarikko Astray haluaa Unamunon mukaan helpottaa oloaan tekemällä lisää
raajarikkoja. Kenraali vastasi puheeseen yllyttäen falangisteja: ”Kuolema
älymystölle! Eläköön kuolema!” Jotkut yleisössä vastasivat: ”Ei. Eläköön älymystö!”
Tilanne oli sekasortoinen. Unamuno jatkoi: ”Voitatte, koska teillä on
brutaalia voimaa. Mutta te ette vakuuta... Tarvitse jotain, jota teiltä
puuttuu: järkeä ja oikeutta. Tämä on pahimman voitto. Tämä on militarismin
kasvattamaa vainoharhaa ja katolisuutta, joka ei ole kristillisyyttä. Näen
tarpeettomaksi pyytää teitä ajattelemaan Espanjaa...”
Carmen Polon kunniaksi sanottakoon, että Unamuno
poistuu hänen tukemanaan ja suojelemana, sillä Unamuno oli selvästi vaarassa
joutua aggression kohteeksi. Jo varsin huonokuntoinen Unamuno ei toivu kokonaan
yhteenotosta falangistien kanssa ja kuolee kymmenen viikkoa myöhemmin.
3. Michel Foucault (1926-1984)
Pitkään sairastellut Michel Foucault aavisti
kuoleman läheisyyden. Muutamia viikkoja ennen kuolemaansa hän kutsui Maailman lääkärit –järjestön edustajan luokseen. Foucault sanoi jättävänsä Colege de
Francen ja totesi, ettei nyt ole aika kirjoittaa teoreettisia kirjoja. Hän
pyysi anteeksi sitä ettei ole lääkäri ja esitti toiveen, että hänen ystävänsä
järjestäisi hänelle projektin järjestön palveluksessa. Hanke oli toteutumassa. Foucault'n tarkoitus oli lähteä heti kun saa viimeiset kirjansa (Seksuaalisuuden historia
II-IV) valmiiksi. Ne olivat miltei valmiita, osat II ja III ilmestyivät
Foucault'n ollessa Pitié-Salpêtrièren sairaalassa,
jonka arkistoja hän oli tutkinut väitöskirjaansa varten.
Foucault halusi siis auttaa pakolaisia
viimeisenä tekonaan. Hän jätti silti myös toisen oven auki. Samoihin aikoihin,
kun hän ehdotti hanketta, hän kirjoitti kalifornialaisille ystävilleen, joiden
kanssa hän oli ottanut LSD:tä Death Valleyssä 1970-luvulla. He tulkitsivat jälkeenpäin,
että Foucault uneksi kuolemasta nautinnossa ja ystävien ympäröimänä.
TULOSSA SEMINAARI TORRE DEL MARIIN: TULEVAISUUS EI OLE ENTISELLÄÄN (luennoitsijoina Marjatta Jabe, Sam Sandqvist, Jenni Spännäri, Pasi Färm). 16.3. klo 13.00.-17.00, paikka. La Sorrentina C/Paseo Maritimo de Poniente (Camping Laguna Playa)
Lisätietoja, ilmoittautumisia (olisi mukava, jos ilmoittaisi myös, aikooko syödä, niin osaavat ravintolassa pistää työkalut ja pöytäliinat sen mukaan) otetaan vastaan pasifarm@yahoo.es
http://koetinkivet.blogspot.com/2019/02/tulevaisuus-ei-ole-entisellaan-torre.html
Lisätietoja, ilmoittautumisia (olisi mukava, jos ilmoittaisi myös, aikooko syödä, niin osaavat ravintolassa pistää työkalut ja pöytäliinat sen mukaan) otetaan vastaan pasifarm@yahoo.es
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti