Luna

Miguel de Unamuno

Ceutan kriisistä voisi sanoa paljon. Voisi puhua Ceutan ja Melillan historiasta, Länsi-Saharasta, Marokon ja Espanjan suhteista jne. Espanjassa ja koko maailmassa yhdeksi ikonimaiseksi kuvaksi on noussut Punaisen Ristin työntekijä, joka auttaa nääntynyttä, kylmettynyttä ja nestehukasta kärsivää miestä. Kun mies vihdoin pystyy reagoimaan, hän vain itkee ja halaa auttajaansa. Yksi kuvista löytyy täältä:

https://www.bbc.com/mundo/noticias-internacional-57202308

Punaisen Ristin työntekijä, Luna, joutui vihan ja hyökkäysten kohteeksi. En aio siteerata näitä vihapuheita, joita leimaa ennen kaikkea rasismi. Siteeraan omaa tekstiäni muutaman vuoden takaa:

"Tarvitsemme muutakin kuin älyä; tarvitsemme tahtoa. Tahto merkitsee ponnistusta, rohkeutta ja päättäväisyyttä. Vanha filosofi, Unamuno, voittavien ja kuolemaa ylistävien fanaatikkojen edessä: ”Da asco de ser hombre.” Silti on aina niitä, jotka vastustavat noita voimia. Ihmisen ihmisyyden osaa kyseenalaistaa vain ihminen, ei hiiri. Siksi ihminen yököttää." 

Tietenkin Luna on saanut myös tukea ja monet näkevät hänessä rohkean ja energisen esimerkin ihmisestä, jossa ihmisyys ei ole vielä kuollut.

Siteeraamani katkelma jatkuu näin:

"Tulee tilanteita, jolloin jotkut tuntevat itsessään velvollisuuden tehdä vastarintaa, kun toiset haluavat kieltää yksilön tai ryhmän ihmisyyden. On ollut ihmisiä, jotka ovat vastustaneet brutaalisuutta. He ovat rohkeita ja päättäväisiä. Eivät aina filosofeja niin kuin Unamuno." 

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Filosofin kuolema

Miguel de Unamuno

TIISTAIN RYHMÄ(t) EIVÄT KOKOONNU

Filosofiakahvila keskiviikkoisin Peña el Bujío, Av. Toré Toré 22, Torre del Mar klo 11.00 ja torstaisin La Carihuela Chica, Rafaelin aukio klo 16.00 

Meidän ei tarvitse ajatella niin kuin Sokrates – ja moni muu – että filosofia opettaa kuolemaan, valmistautumaan siihen. Vaikkemme ajattelisi näin, voi filosofin tavassa kohdata kuolema olla jotain mielenkiintoista. Se saattaa näyttää jotain tavasta elää. Otan kolme esimerkkiä, anekdoottia.

1.Mihail Bahtin (1895-1975)

Kun Mihail Bahtin makasi kuolinvuoteellaan, hän halusi kuulla Boccaccion Decameronen ensimmäisen novellin. Se on tarina heittiöstä, valehtelijasta ja murhamiehestä, joka kuoleman läheisyydessä ripittäytyy papille valehdellen tekemisistään niin paljon ja niin taitavasti, että hänelle annetaan kaikki anteeksi ja kuoltuaan hänet haudataan luostariin.

Kertomuksella oli erityinen merkitys Bahtinille; se muistutti elämän yllätyksellisyydestä. Tarinan lukeminen kuolinvuoteella on varmasti ironinen teko. Se on nauramista kuolinvuoteella.

2. Miguel de Unamuno (1864-1936)

12.10.1936 Salamancan yliopiston rehtori Miguel de Unamuno osallistuu johtamansa laitoksen järjestämään tapahtumaan. Sali on täynnä oppineita, opiskelijoita ja falangen edustajia, muun muassa Francon vaimo Carmen Polo ja kenraali José Millán Astray, joka herjasi katalaaneja ja baskeja sanoen heidän olevan kansakunnan syöpä. Unamuno nousi ja sanoi: ”Tunnette minut hyvin ja tiedätte, etten voi olla pitkään hiljaa. Joskus hiljaa pysyminen on valehtelua...”

Unamuno kritisoi kenraalin huutoa ”Eläköön kuolema!” sanoen sen olevan vastenmielinen paradoksi. Sodan seurauksena raajarikko Astray haluaa Unamunon mukaan helpottaa oloaan tekemällä lisää raajarikkoja. Kenraali vastasi puheeseen yllyttäen falangisteja: ”Kuolema älymystölle! Eläköön kuolema!” Jotkut yleisössä vastasivat: ”Ei. Eläköön älymystö!” Tilanne oli sekasortoinen. Unamuno jatkoi: ”Voitatte, koska teillä on brutaalia voimaa. Mutta te ette vakuuta... Tarvitse jotain, jota teiltä puuttuu: järkeä ja oikeutta. Tämä on pahimman voitto. Tämä on militarismin kasvattamaa vainoharhaa ja katolisuutta, joka ei ole kristillisyyttä. Näen tarpeettomaksi pyytää teitä ajattelemaan Espanjaa...”

Carmen Polon kunniaksi sanottakoon, että Unamuno poistuu hänen tukemanaan ja suojelemana, sillä Unamuno oli selvästi vaarassa joutua aggression kohteeksi. Jo varsin huonokuntoinen Unamuno ei toivu kokonaan yhteenotosta falangistien kanssa ja kuolee kymmenen viikkoa myöhemmin.

3. Michel Foucault (1926-1984)

Pitkään sairastellut Michel Foucault aavisti kuoleman läheisyyden. Muutamia viikkoja ennen kuolemaansa hän kutsui Maailman lääkärit –järjestön edustajan luokseen. Foucault sanoi jättävänsä Colege de Francen ja totesi, ettei nyt ole aika kirjoittaa teoreettisia kirjoja. Hän pyysi anteeksi sitä ettei ole lääkäri ja esitti toiveen, että hänen ystävänsä järjestäisi hänelle projektin järjestön palveluksessa. Hanke oli toteutumassa. Foucault'n tarkoitus oli lähteä heti kun saa viimeiset kirjansa (Seksuaalisuuden historia II-IV) valmiiksi. Ne olivat miltei valmiita, osat II ja III ilmestyivät Foucault'n ollessa Pitié-Salpêtrièren sairaalassa, jonka arkistoja hän oli tutkinut väitöskirjaansa varten.

Foucault halusi siis auttaa pakolaisia viimeisenä tekonaan. Hän jätti silti myös toisen oven auki. Samoihin aikoihin, kun hän ehdotti hanketta, hän kirjoitti kalifornialaisille ystävilleen, joiden kanssa hän oli ottanut LSD:tä Death Valleyssä 1970-luvulla. He tulkitsivat jälkeenpäin, että Foucault uneksi kuolemasta nautinnossa ja ystävien ympäröimänä. 

TULOSSA SEMINAARI TORRE DEL MARIIN: TULEVAISUUS EI OLE ENTISELLÄÄN (luennoitsijoina Marjatta Jabe, Sam Sandqvist, Jenni Spännäri, Pasi Färm). 16.3. klo 13.00.-17.00, paikka. La Sorrentina  C/Paseo Maritimo de Poniente (Camping Laguna Playa)

Lisätietoja, ilmoittautumisia (olisi mukava, jos ilmoittaisi myös, aikooko syödä, niin osaavat ravintolassa pistää työkalut ja pöytäliinat sen mukaan) otetaan vastaan pasifarm@yahoo.es

http://koetinkivet.blogspot.com/2019/02/tulevaisuus-ei-ole-entisellaan-torre.html

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Miten elää ilman filosofiaa?

Max Stirner

Filosofiakahvila tiistaisin Los Bolichesin "kunnantalon" kahvila (sama rakennus missä Pohjoismainen kirjasto)klo 11.15,  keskiviikkoisin Peña el Bujío, Av. Toré Toré 22, Torre del Mar klo 11.00, torstaisin La Carihuela Chica, Rafaelin aukio klo 16.00 

AJANKOHTAISTA ASIAA -KAHVILA tiistaisin Trattoria Gio, Centro Finlandia klo 13.30

Filosofoiminen merkitsee kyseenalaistamista. Todellisuutta ja maailman järjestystä ei oteta annettuna. Uskomukset laitetaan koetukselle. Silti filosofiakin voi jähmettyä, muuttua uskomukseksi tai opiksi, pahimmassa tapauksessa ideologiaksi. Siksi olen sanonut: Filosofoin, jotta minulla ei olisi filosofiaa.

Miten elää ilman filosofiaa? Helposti sanotaan, että jokaisen täytyy uskoa johonkin. Siihen vastaisin Groucho Marxia siteeraten: ”On hyvä, että uskoo johonkin. Minä uskon, että otan toisen kahvin.” Jos olen johdonmukaisesti skeptinen, en usko edes uskomattomuuteen. Voi olla, että on hyvä uskoa johonkin: tähän maailmaan. Tätä täytyy tutkia. Emme vielä tiedä, mitä uskominen merkitsee. Voimme elää ilman filosofiaa vain niin, että filosofoiminen on jatkuvaa kyseenalaistamista. Meidän on tehtävä vastauksista ja tuloksista väliaikaisia. Nietzsche puhui kauniisti filosofien mielipiteistä. Hänen mukaansa filosofilla voi olla vain etualamielipiteitä. Ne eivät ole mitään lopullista. Ne eivät ole mikään perusta. Filosofin mielipiteet ovat naamioita.

Jos katsoo ennakkoluulottomasti filosofian ja todellisuuden yhteistä leikkiä, tekee yllättäviä löytöjä. On esimerkkejä oppineista, teoreettisesti pätevästi koulituista ihmisistä, jotka ovat langenneet fasismiin tai muuhun fanatismiin. Toisaalta on filosofisia teoksia, joiden teoreettinen perusta on heikko, mutta ne ovat silti saattaneet toimia aseina, innostuksen lähteinä samanlaista fasismia tai sen uusia muotoja vastaan. Teorian ja käytännön välinen suhde tuntuu välillä sattumanvaraiselta. Hyvä teoria ei takaa mitään. Huono teoria voi osottautua toimivaksi.

Jotta filosofia pysyisi kyseenalaistamisena ja jotta teoreettiset työkalut (hyvät tai huonot) toimisivat, tarvitaan muuta kuin vankkaa metafyysistä rakennelmaa: tarvitaan esseismiä. Sanalla on huonoja sivumerkityksiä. Esseistisyys kuulostaa joltain keskeneräiseltä, luonnostelevalta: siitä puuttuu ankaruus ja lujuus. Toisinaan tarvitsemme ankaruutta, periaatteiden tarkkaa seuraamista, mutta essee (koe) ja esseistisyyden kokeellisuus, ehkä ironia, voi olla hyviä välineitä temppelin vartijoiden edessä (fanaticus, temppelin palvelijat, esimerkiksi vartijat). Jotta filosofia pysyisi kyseenalaistamisena, sen on hyvä pysyä temppelin ulkopuolella, olla pro fanum, profaani.

Olla profaani, maallinen, on filosofoimisen lähtökohta, sen paikka. Kun jokin julistetaan pyhäksi – tai ehdottomaksi tai välttämättömäksi – se merkitsee, ettei siihen enää voi koskea. Kun siihen ei voi koskea, sitä ei voi käyttää. Profanoiminen merkitsee saastuttamista, häpäisemistä, jos tekoja katsoo temppelin vartijan silmin. Toisin silmin katsottuna se on ottamista käyttöön. Käyttöönotto voi olla leikkiä. Kissa leikkii lankarullalla, ottaa sen toiseen käyttöön. Kutoja ei ehkä pidä siitä, mutta kissa on löytänyt uuden mahdollisuuden. Jos leikkii ideoilla, ne eivät voi fiksoitua, jähmettyä. Siitähän meitä varoitti jo Max Stirner, joka huomasi, että ideat voivat omistaa meidät, tehdä meistä fanaatikkoja.

Filosofoiminen on toimintaa, ja filosofia tähtää toimintaan. Siksi käyttöönotolla on niin suuri merkitys. Kysymys käytännöstä on filosofian oma kysymys – se on kysymys, joka mahdollistaa filosofian autenttisuuden: sen että se on todellista.

Miten elää ilman filosofiaa? Monet vääräleuat, lörpöttelijät, voivat vastata helposti: ”Helposti, on onnistuttu alusta lähtien, yhtään filosofista kirjaa en ole lukenut.” En tarkoita kysymyksellä, miten voi elää ajattelematta tai miten voi elää ilman viisautta. Se saattaa olla helppoa. Fanaatikkojen määrä todistaa siitä. Yritän kysyä, miten ideat pidetään liikkeessä ja miten teemme viisaudesta, tiedosta, totuudesta jotain käytännöllistä.

Tarvitsemme muutakin kuin älyä; tarvitsemme tahtoa. Tahto merkitsee ponnistusta, rohkeutta ja päättäväisyyttä. Vanha filosofi, Unamuno, voittavien ja kuolemaa ylistävien fanaatikkojen edessä: ”Da asco de ser hombre.” Silti on aina niitä, jotka vastustavat noita voimia. Ihmisen ihmisyyden osaa kyseenalaistaa vain ihminen, ei hiiri. Siksi ihminen yököttää. Tulee tilanteita, jolloin jotkut tuntevat itsessään velvollisuuden tehdä vastarintaa, kun toiset haluavat kieltää yksilön tai ryhmän ihmisyyden. On ollut ihmisiä, jotka ovat vastustaneet brutaalisuutta. He ovat rohkeita ja päättäväisiä. Eivät aina filosofeja niin kuin Unamuno. Mutta kuka sanoo, että filosofi on yksin? Emme saa jättää häntä yksin. Jos hänet suljetaan temppeliin, jonkun on haettava hänet ulos.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila