Espanjalainen rasismi, suomalainen rasismi

 

Filosofiakahvila 13.1./14.1./15.1. 

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa).

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 11.30. Sabana Beach, Paseo Maritimo Poniente S/N. Entinen Massai Mara.   

Filosofiakahvila  Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Minulle ehdotettiin aiheeksi espanjalaista rasismia ja suomalaista rasismia, niiden vertailua. Kiinnostuin aiheesta, koska kysyin mielessäni, tuoko tällainen vertailu esiin jotain mielenkiintoista, mahdollistaako se näkökulman.

Tajusin hyvin nopeasti, että aihe on vaikea ellei mahdoton, koska rasismin paikallista ilmentymistä ei paljon tutkita, enintään julkaistaan prosenttilukuja vihamielisyydestä tai ennakkoluuloista. Eri maiden rasismin erot, yhtäläisyydet, tavat ja historia jäävät piiloon. Liioitellen ja kieli poskessa voisi sanoa, että Espanjassa on ollut vähän rasismia, koska väestö on itse sekarotuista. Samassa hengessä voisi sanoa, että Suomessa on ollut vähän rasismia, koska ei ole ollut ketään, johon kohdistaa se.

Kärjistäen voisi sanoa, että Espanja maailmanvalloittajana (alkuperäiskansojen kulttuurien tuhoajana) on ollut paljon rasistisempi kuin lastuna laineilla kulkenut pieni Suomi, joka on ollut pikemminkin rasismin kohde (roomalaiset eivät edes vaivaantuneet valloittamaan, saksalaiset ja amerikkalaiset sanoivat, että suomalaisilla on mongolipiirteitä). Tätäkin kertomusta voi suhteellistaa toteamalla, etteivät espanjalaiset pelkästään tuhonneet kulttuureja, vaan sekoituivat niihin. Ja suomalaiset ovat kolonialisteja, jotka ajoivat saamelaiset pohjoiseen.

Rasismin moderni muoto, joka kehittyi varsinkin 1800-ja 1900-luvulla, oli tieteellistä tai pseudotieteellistä (eugenetiikka oli tiede, jonka idea on parantaa, jalostaa ”rotua”, parantaa perimää). Vaikka tällaiset rotuopit eivät ole pysyneet kovin hyvin hengissä, ne vaikuttavat yhä ja yhtenäistävät yhden ja toisen maan rasismia. Eugenetiikan seurauksena tai sen vaikutuksesta on syrjitty, harjoitettu valikoitua syntyvyydensäännöstelyä, mm. harjoitettu pakkosterilointia, ei niin kovinkaan kauan sitten, myös Hitlerin Saksan jälkeen ja demokraattisissa maissa.

Nykyiselle rasismille on ominaista niin Espanjassa kuin Suomessakin tietty naamioituminen. Hyvinkin selvästi rasistisia puheita pitävät kieltävät olevansa rasisteja. Mieluummin kuin rodusta, puhutaan tavoista, kulttuurista, uskonnosta. Eugenetiikan vaikutus näkyy yhä, kun sanotaan toisista kulttuureista tulevien olevan esimerkiksi vähemmän älykkäitä. Vanhanaikaista rotuoppia muistuttaa myös tällaisen naamioituneen rasismin essentialismi.

Sekä Espanjassa että Suomessa rasismi oli pitkään pienten, enemmän tai vähemmän eristyneiden, ryhmien aktivismia (monesti väkivaltaisia hyökkäyksiä). Sen rinnalle on tullut poliittiset ryhmät ja niiden enemmän virallinen rasismi. Poliittisten puheiden rasismi on tavanomaistanut vihapuheita, tehnyt niistä enemmän sallittuja; ne myös yllyttävät siihen. Pienet ryhmät ovat kasvaneet, moninkertaistuneet ja ne ovat jopa kansainvälisessä yhteistyössä.

Espanjassa sattui viime vuoden heinäkuussa Torre Pachecossa, Murciassa, tapaus, joka tuo esiin monenlaisia asioita. Iäkäs mies pahoinpideltiin. Netissä alkoi levitä ns. vihapuheita ja sitten räjähti. Paikkakunnan ulkopuolelta tuli aggressivisia, rasistisia, ryhmiä, jotka lupasivat puhdistaa Torre Pachecon ulkomaalaisista. Levottomuudet, vandalismi ja hyökkäykset kestivät useiden päivien ajan, myös sen jälkeen, kun miehen pahoinpitelystä epäilty, ei paikkakunnalla asuva, mies oli pidätetty.

Sen lisäksi, että Torre Pacheco eli kauhun vallassa, esille tuli nykyaikaisen rasismin anatomia. Ryhmät ovat erittäin organisoituneita; yksi päätoimija oli Deport them now –niminen organisaatio. Kansanvillitseminen, kutsu ”metsästykseen” niin kuin he itse sanoivat, tapahtui netissä. Tietyt poliittiset ryhmät, Espanjassa  erityisesti Vox, ei tuomitse tällaista toimintaa, päinvastoin jopa yllyttää. Tässä yhteydessä tuli esiin myös rasististen puheiden aiheet, selitykset, esim. väite maahanmuuton ja rikollisuuden liittämisessä yhteen. Viime vuosien aikana ulkomaalaisten määrä on kasvanut entisestään, mutta rikollisuus vähentynyt. Toinen aihe, esilläoleva väite, on maahanmuuton taloudellinen kestämättömyys (ekonomit kuitenkin selittävät, että Espanjan viimeaikainen taloudellinen kasvu on osaltaan maahanmuuton ansiota). Kolmas teema on tavat. Maahanmuuton sanotaan tuhoavan, hävittävän, espanjalaiset tavat (kukaan ei koskaan selitä mitä ne ovat).

Rasismin samankaltaisuus Espanjassa ja Suomessa tuo esiin sen, että nykyaikainen rasismi on kansainvälistä; se on aina saanut vaikutteita ulkomailta. Erot saattaisivat tuoda esiin vastustamisstrategian kannalta mielenkiintoisia asioita kustakin maastosta...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Luna

Miguel de Unamuno

Ceutan kriisistä voisi sanoa paljon. Voisi puhua Ceutan ja Melillan historiasta, Länsi-Saharasta, Marokon ja Espanjan suhteista jne. Espanjassa ja koko maailmassa yhdeksi ikonimaiseksi kuvaksi on noussut Punaisen Ristin työntekijä, joka auttaa nääntynyttä, kylmettynyttä ja nestehukasta kärsivää miestä. Kun mies vihdoin pystyy reagoimaan, hän vain itkee ja halaa auttajaansa. Yksi kuvista löytyy täältä:

https://www.bbc.com/mundo/noticias-internacional-57202308

Punaisen Ristin työntekijä, Luna, joutui vihan ja hyökkäysten kohteeksi. En aio siteerata näitä vihapuheita, joita leimaa ennen kaikkea rasismi. Siteeraan omaa tekstiäni muutaman vuoden takaa:

"Tarvitsemme muutakin kuin älyä; tarvitsemme tahtoa. Tahto merkitsee ponnistusta, rohkeutta ja päättäväisyyttä. Vanha filosofi, Unamuno, voittavien ja kuolemaa ylistävien fanaatikkojen edessä: ”Da asco de ser hombre.” Silti on aina niitä, jotka vastustavat noita voimia. Ihmisen ihmisyyden osaa kyseenalaistaa vain ihminen, ei hiiri. Siksi ihminen yököttää." 

Tietenkin Luna on saanut myös tukea ja monet näkevät hänessä rohkean ja energisen esimerkin ihmisestä, jossa ihmisyys ei ole vielä kuollut.

Siteeraamani katkelma jatkuu näin:

"Tulee tilanteita, jolloin jotkut tuntevat itsessään velvollisuuden tehdä vastarintaa, kun toiset haluavat kieltää yksilön tai ryhmän ihmisyyden. On ollut ihmisiä, jotka ovat vastustaneet brutaalisuutta. He ovat rohkeita ja päättäväisiä. Eivät aina filosofeja niin kuin Unamuno." 

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Rasismi on imartelua

 

Otmar Freiherr von Verschuer

Filosofiakahvila jatkaa videopuhelutapaamisina! Ota minuun yhteyttä

pasifarm@yahoo.es

Perjantaisin Espanjan aikaa klo 18.00 (Suomen aikaa klo 19.00)

Tässä linkki tapaamiseen:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Tämä aiheena 26. helmikuuta:

Lukekaamme kansallissosialistien rotuoppia. Sen mukaan saksalaiset ovat arjalainen rotu, joka on muiden yläpuolella oleva herrarotu. Kaikkein alimmat, esimerkiksi juutalaiset ja romanit, määriteltiin elinkelvottomaksi elämäksi. Olemme tottuneet ajattelemaan rasismin alistussuhteita tuottavaksi ajattelu-, puhe- ja toimintatavaksi. Se kytkeytyy syrjintään ja väkivaltaan, joskus äärimmäiseen. Kansallissosialistien puheiden – ja myöhempien vastaavanlaisten esitysten – tutkaileminen tuo esiin myös sen, että rasismissa on toinen puoli: jokin ryhmä nostetaan yläpuolelle ja etuoikeutettuun asemaan. Rasismi on halveksuntaa, mutta se on toisaalta myös yläpuolelle asetetun ryhmän imartelua. Hitler haukkui juutalaisia, mutta hän myös kehui ja ylisti saksalaisia.

En sano, että imartelu on kokonaan unohdettu puoli rasismissa, mutta sen ainakin jossain määrin se on laiminlyöty. Se avaisi mielenkiintoisia näkökulmia nykyisiin tapahtumiin ja meidänkin päivinämme esitettyihin puheisiin.

Imartelu oli tärkeä teema antiikin filosofiassa. Esimerkkejä löytyy Platonilta tai Plutarkhokselta. Aihe oli poliittinen. Isokrateen puhe Rauhasta liittää imartelun demagogiaan. Tekstin perusteella voi päätellä, ettei demagogia ollut vain kansankiihotusta (tämä käännös tuo esiin vain tietyn piirteen). Demagogi on joku, joka puhuu sitä mitä halutaan kuulla.

Imartelu ymmärrettiin usein suoran tai vapaan puheen (parrhesia) moraalisena vastustajana. Jälleen kerran Plutarkhos voisi olla esimerkki. Plutarkhoksella on kirjoitus nimeltään Miten erottaa ystävä ja imartelijasta. Todellinen ystävä ei imartele, vaan puhuu suoraan, hän puhuu totta, on parrhesian harjoittaja. Alemassa asemassa olevan ainoa tapa vaikuttaa ylempään on puhe. Hän voi yrittää saada mitä haluaa imartelun avulla. Rikas, enemmän valtaa omaava, ylempi saa kuulla olevansa rikkaampi tai mahtavampi kuin onkaan. Imartelu estää häntä näkemästä itseään sellaisena kuin hän on.

Tästä syystä kreikkalaiset ajattelijat näkivät tässä ongelman, joka oli luonteeltaan poliittinen. Yksivaltiaalla on imartelijoiden keskellä väärä kuva itsestään ja tilanteesta, mistä syystä hänen on vaikea tehdä oikeita päätöksiä, hallita niin kuin pitää. Imartelu on ongelma myös demokratiassa. Isokrateen mainittu teksti viittaa tällaiseen tilanteeseen. Ihmiset ovat karkottaneet kokouksista ne, jotka eivät puhu miellyttävällä tavalla, sano mitä halutaan kuulla.

Myös roomalaiset olivat huolissaan imartelusta ja sen vaaroista. Teoksen Naturales questiones neljännen kerran johdannossa Seneca puhuu tästä. Kirja on omistettu prokuraattorina toimivalle ystävälle, Luciliukselle. Seneca luottaa ystävänsä hoitavan työn hyvin, koska tällä on oikea suhde itseeensä – koska hän on kykeneväinen olemaan yksin itsensä kanssa. Imartelun vaara piilee siinä, että ihmisellä (esimerkiksi prokuraattorilla) on puutteellinen suhde omaan itseensä. Silloin hän voi tulla riippuvaiseksi toisesta, erityisesti imartelijasta ja hänen puheistaan.

Emme helposti huomaa, että Hitler tai joku muu yksinvaltias voi olla imartelija. Näemme helpommin hänet imartelun kohteena, myös riippuvaisena imartelusta ja ihailusta. Kun kuuntelemme massoja kiihdyttävää ja viihdyttävää puhetta, on ilmeistä, että puhuja, populisti, tarvitsee massoja. Kun arvioimme tai analysoimme tilannetta imartelun näkökulmasta, näemme, että puhuja tekee ihmiset riippuvaiseksi itsestään.

Mitä ihmiset kaipaavat, kun he kaipaavat johtajaa? Mitä he haluavat, kun haluavat isähahmoa? He tahtovat, että joku sanoisi: ”Te olette hyviä, te olette parempia...” Rasismissa ei ole kyse epätieteellisistä tai pseudotieteellisistä käsityksistä, tuntemattoman pelosta, halusta löytää syntipukki. Se ei ole vain harmillinen marginaalinen ilmiö. Se on erottamaton osa yhteiskunnallisia rakenteita, sosiaalisia suhteita ja poliittisia strategioita. Se on erottamaton osa niitä, mutta sen ei tarvitse olla välttämätöntä. Se ei olisi niin yleistä eikä se olisi välttämätöntä, jos ihmiset osaisivat kasvattaa itseään elämään ilman imartelua...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Jonkinlaisia selityksiä kevään ensimmäisistä aiheista

 Filosofiakahvila jatkaa videopuhelutapaamisina 15.tammikuuta 2021.

Julkistin aikaisemmin kevään 10 ensimmäistä aihetta/otsikkoa. Yhteensä aiheita tulee olemaan 15-17. Liitän näihin aiheisiin nyt lyhyet selitykset tai selvennökset. 

Filosofiakahvilan aiheita kevätkaudella  2021

1.Kirouksen ylistys 

Käsittelee merkityksellisen sanomisen ongelmaa. Kun ihminen pistetään matalaksi tai työnnetään syrjään, hänellä ei ole enää tilaisuuksia sanoa mitään tai tulla kuulluksi. Kirous on hänen mahdollisuus.

2.Toivon periaate 

Ernst Blochin inspiroima esitys toivosta vastarintana ja unelmoinnin merkityksestä.

3.Paaria poliittisena figuurina 

Lähtökohtana Hannah Arendtin pohdinnat paariasta. Mikä on ulkopuolisuuden poliittinen merkitys?

4.Mielipide on passiivisuutta 

Klassinen aihe filosofiassa: mielipide. Yritän katsoa sitä toisesta näkökulmasta, näyttää sen orjamaisuuden.

5.Rasismi imarteluna 

Monesti esillä ollut rasismi toisesta kulmasta. Tarkastelen sitä vanhan ja perinteellisen teeman, imartelun, kautta.

6.Spinozasta, hipeistä ja politiikasta 

Miten tärkeää on oppia pois tai irtaantua konventioista? Mitä yhteistä on Spinozalla ja hipeillä?

7.He sanovat minulle... 

Lähtökohtana Israelissa syntyneen rap-artistin Ben Salomon kappale He sanovat minulle (Sie sagen mir), jossa hän rappaa näin: ”He sanovat, totu siihen että natsit jälleen marssivat.”

8.Kynódontas

Giórgos Lánthimosin elokuvan Kynódontas (Kulmahammas, 2009) inspiroima esitys perheestä, manipuloinnista, eristyksestä ja propagandasta.
 

 9.Myy itsesi! 

Harry Beckwith julkaisi vuonna 2008 teoksen You, Inc.: The Art of Selling. Kirja neuvoo meitä myymään itsemme. Esitys koskee siis nykyaikaa ja sitä mitä meiltä odotetaan. 

10. Velka 

Viimeisen vuosikymmenen tapahtumien, ekonomien ajatusten ja elokuvan Meek's Cutoff (2010) innoittamaa pohdiskelua velan merkityksestä nyky-yhteiskunnassa.
 

Filosofiakahvila jatkaa videopuhelutapaamisina! Ota minuun yhteyttä

pasifarm@yahoo.es

Perjantaisin Espanjan aikaa klo 18.00 (Suomen aikaa klo 19.00)

Tässä linkki tapaamiseen:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

En voi hengittää

Olen puhunut monta kertaa rasismista. Tulen puhumaan tulevaisuudessakin. Nyt en halua selittää, mikä tulee olemaan tulevien puheideni näkökulma. Haluan tehdä vain pienen sivuhuomautuksen.

1960-luvulla Yhdysvalloissa syntyi kulturaalinen liike, jonka motto oli "black is beautiful". Se oli näkyvä ja kuuluva liike, asenne ja olemisen tapa. Liikkeen edustajat opettelivat olemaan ylpeitä siitä, mikä oli ollut herjausten kohde ja aihe. Häpeä koki muodonmuutoksen.

Viime vuosien yksi tärkeimpiä kansainvälisiä poliittisia liikkeitä on BLACK LIVES MATTER. Liike perustettiin Yhdysvalloissa vuonna 2013. Syy on yksinkertainen. Mustien ja varsinkin mustien miesten tulee pelätä poliisia. Tutkimusten mukaan heillä on 2,5 kertaa suurempi todennäköisyys kuin valkoisella tulla poliisin tappamaksi. 

Jos nämä iskulauseet asettaa vierekkäin, uudemman lauseen implikoima surullisuus pysäyttää. Ajattelen sen sisältöä ja tosiasiaa, että se joudutaan ilmaisemaan. Joudun sanomaan itselleni: "Yhä on syytä palata kysymykseen rasismista, vielä ei olla puhuttu tarpeeksi."

Ajattelen tuota lausetta enkä voi hengittää. En voi hengittää.  

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila 

Rasismi on essentialismia

Otmar von Verschuer

Filosofiakahvila tiistaisin Los Bolichesin "kunnantalon" kahvila (sama rakennus missä Pohjoismainen kirjasto)klo 11.15,  keskiviikkoisin Peña el Bujío, Av. Toré Toré 22, Torre del Mar klo 11.00, torstaisin La Carihuela Chica, Rafaelin aukio klo 16.00 

AJANKOHTAISTA ASIAA -KAHVILA tiistaisin Trattoria Gio, Centro Finlandia klo 13.30

Pierre Bourdieu kirjoitti vuonna 1983 ilmestyneessä artikkelissa: ”Tout racisme est une essentialisme...” (Kaikenlainen rasismi on essentialismia.) Lause on monella tavalla mielenkiintoinen. ”Tout racisme” (kaikki rasismi) viittaa siihen, että rasismi saa monenlaisia muotoja. Artikkelin otsikkokin viittaa siihen; se puhuu rasismin erityisestä muodosta, älyrasismista. Erityisen tärkeää on silti havainto - lähes ilmiselvä asia – että kyse on essentialismista. Bourdieu sanoo, mitä rasismi on filosofisessa mielessä. Sanon, että havainto on lähes ilmiselvä, koska sekä filosofit että yhteiskuntatieteilijät ovat erittäin tietoisia asiasta.

Essentialismi, olemusoppi, on käsitys, että asioilla ja olennoilla on olemus, joka tekee niistä sellaisia kuin ne ovat. Olemusajattelulla on pitkät perinteet Platonista ja Aristoteleestä Descartesiin ja Kantiin. Yksi sen versioista on keskiaikainen kristillinen ajattelu, joka oletti, että ihminen on osa suurempaa, jumalaista suunnitelmaa. Sekä kristillisenä että ei-kristillisenä essentialismi on ilmentynyt usein ajatuksena luonnonlaista.

Essentialismi on radikaalisti universalistista ja ei-historiallista ajattelua; se olettaa historiattomia, ikuisia, universaaleja rakenteita, jotka ovat rikkomattomia ja ehdottomia. Ihmiselle luodaan kohtalo, tehtävä ja ohjelma. Yksi natsismin ideologeja oli biologi, perimätutkija Otmar von Verschuer (1896-1969). Hän kirjoitti vuonna 1943: ”Biologinen perimä on kohtalo: ilmaisemmeko olevamme tämän kohtalon mittaisia, kun näemme biologisen perimän tehtävänä, joka meille on määrätty ja joka meidän täytyy täyttää?”  Sitaatti on kirjasta, joka käsittelee rotuhygieniaa. Ihmisen perimästä, siitä mikä on annettua, tehdään historiallinen tehtävä.

Rasismi on essentialismia silti muuallakin natsiteoreetikkojen tai rotuhygieenian mestareiden käsissä. Käsitys siitä, että asioilla on sisäänrakennettu olemus, joka tekee niistä mitä ne ovat, voisi olla enemmän tai vähemmän väärä oletus tai uskomus. Usein se silti ilmenee yleistyksinä. Joku voi esimerkiksi ajatella ja sanoa, että koska naisella on tietynlainen olemus, niin hän väistämättä tekee noin tai näin. Liian usein tämä ajatus johtaa vielä selitykseen tai oikeutukseen siitä, että naisen asema on huonompi kuin miehen. Olen sanonut tämän ennenekin, aivan varmasti. Oppi olemuksesta toimii oikeutuksena dominoida jotakin ryhmää, joitakin ihmisiä. 

Essentialismiin liittyy taipumus tehdä siitä mikä on jotakin itsestään selvää, luonnollista. Jos rasismi on essentialismia, rasismin motiiviksi voi arvata halun säilyttää status quo; se on yritystä jähmettää, kivettää valta-asetelmat. Arjen essentialistin tai rasistin ei silti tarvitse olla valta-asemassa. Ollessaan essentialisti ja rasisti hän saattaa palvella muita. Hän on orja, joka luulee olevansa herra.

Kun olemusajattelu tulee ihmisten väliin, se voi olla viattoman kuuloista ellei saa herjauksen muotoa. Aina se asettaa ihmiset paikoilleen. Ihminen, johon on lyöty leima, ei voi liikkua. Hänet sidotaan siihen mikä hän hän on: nainen, musta tai muslimi.

Miten vastustaa essentialismia ja sen vaikutuksia? Jo ajatteleminen ja analysoiminen muuttaa tilannetta. Tiedämme miten vaikeaa on vakuuttaa toinen, joka on tottunut ajatustapaansa, essentialismiin tai muuhun. Voimme silti tutkia itseämme, muuttaa itseämme. Se edellyttää, että haluamme ajatella. Se edellyttää myös työtä. Emme taistele tuulimyllyjä vastaan. Essentialismi todella on jättiläinen.  Voimia työhön löytyy, kun meitä liikuttaa voimakas motiivi. Mikä motivoisi paremmin kuin halu olla vapaampi – myös suhteessa itseensä...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Caliban ja minä

Filosofiakahvila tiistaisin Los Bolichesin "kunnantalon" kahvila (sama rakennus missä Pohjoismainen kirjasto)klo 11.15  keskiviikkoisin Con Corazónmari, C/El Copo, Torre del Mar klo 11.00, torstaisin La Carihuela Chica, Rafaelin aukio klo 16.00

AJANKOHTAISTA ASIAA -KAHVILA tiistaisin Trattoria Gio, Centro Finlandia klo 13.30

Omistettu Marja Kotirannalle

Tutkimuksen aihe 1

Ranskalainen psykonanalyytikko Octave Mannoni julkaisi vuonna 1950 teoksen Prospero et Caliban. Psychologie de la colonisation. Kirja käsittelee kolonialismin psykologiaa. Kirjailija ja poliitikko Aimé Césaire vastasi 1955 teoksella Le Discourse sur le colonialisme. Martiniquelta kotoisin oleva runoilija pyysi lukijoitaan seuraamaan tarkasti psykonanalyytikon temppuja, joilla hän näyttää, että kolonialisointi perustuu psykologiaan. Rasismi näyttää kauhealta, barbaariselta. Mannonilla on tilalle jotain parempaa: psykoanalyysi.  Tulokset ovat hyviä. Kaikkein absurdemmatkin ennakkoluulot tulevat selitetyiksi ja oikeutetuiksi.

Koko kiista ja teema (kolonialismi ja psykologia) voisi olla vain älykköjen teoreettista keskustelua, siirtomavallan aikaiseen hämärään unohtunutta elehdintää. Tällainen kuva särkyy, jos katsoo tarkemmin ja kuuntelee mitä ihmiset puhuvat nykyään. Joku voi sanoa, ettei psykologialla ole mitään tekemistä asian kanssa. Kyse ei aina ollut keinojen hiotumisesta, barbaarisuuden lieventämisestä. Yksi esimerkki. Lääkäri ja filosofi George Canguilhem julkaisi Algerian sodan sytyttyä artikkelin Colonels et psycholoques (1958). Hän puhui psykologian käytöstä kidutuksessa. Käyttäjä oli Ranskan armeija.

Tutkimuksen aihe 2

Katsoja löytää mitä etsii. Hän löytää omat kategoriansa. John Iliffe kertoi jo varsin kauan sitten, että Tanganjikan koloniastiherrat uskoivat, että kaikki afrikkalaiset kuuluivat johonkin heimoon niin kuin kaikki eurooppalaiset kuuluivat johonkin kansaan. Jotkut upseerit jopa huomasivat, että kyse oli yksinkertaistuksesta värikkään ja monimutkaisen historian läpäisemällä alueella, mutta he halusivat uskoa. Niinpä alistetut asukkaat loivat heimot, joihin he halusivat kuulua.

He eivät luoneet heimoja käskystä. Siirtomaavallan hallitsemiskeino ei ollut vain ruoska; se oli indirect rule. Se oli tekniikka, jossa hallitsijat ohjasivat ihmisiä haluamaansa suuntaan käyttäen alueen valmiita valtarakenteita. Tehtäviä ja vastuu-alueita annettiin perinteellisille johtajille. Tätä keinoa ei kuitenkaan olisi voitu käyttää, jos ei olisi kehitetty molempien osapuolten tarvitsemaa yksikköä, heimoa.

Samantapaista kehitystä tapahtui monella muullakin alueella. Iso-Britannian lisäksi varsinkin Ranskan siirtomaa-alueilla käytettiin samanlaista epäsuoraa hallitsemisen tapaa.

Ryszard Kapuściński oli juossut kymmenien vuosien ajan kaikkialla Afrikassa. Myöhemmin hän istui Kandyssa, Sri Lankassa, ja käänsi heimoja löytävän katseen turisteihin. Näillä heimoilla on kaikkialla esiintyvät nimet: Global Tour, Orient Express, World Travel jne. Heimot erottaa toisistaan hatuista, paidoista ja käsilaukuista. Heitä ohjaa heimopäällikkö, matkaopas. He kulkevat valppaina, jotta eivät eksyisi muista. He suojelevat reviiriään ja ajavat tunkeilijat, toisten heimojen edustajat, luotaan. Pöydissä ryhmät toistavat ikivanhaa rituaalia, veljeyden ja heimolaisuuden uusintajaa. He laulavat .

Kapuścińskin lempeästä ironiasta voisi tehdä jotain kovempaa: työkalun itseämme ja omaa kulttuuriamme vastaan. Ennen kuin kritiikki edes tuhoaa meissä jotain, jotta meihin tulisi tilaa jollekin uudelle, voimme oppia, että se mitä näemme olemme me itse, omat luokituksemme, omat kaavamme.

Tutkimuksen aihe 3

Kaikkialla maailmassa, Iso-Britanniassa ja Belgiassa, kuulee ihmisten puhuvan: ”Siirtomaavallat itsenäistyivät ja katsokaa niitä nyt! Meidän aikanamme heillä sentään oli järjestys ja töitä.” Tällainen kansan puhe siirtyy välillä akateemisiin tutkimuksiin ja sieltä takaisin kansalle. Olisi syytä tutkia tätä puheiden liikennettä. Olisi myös syytä tutkia, päättyikö kolonialismi siirtomaiden itsenäistymiseen. Olisi syytä tutkia, eikö joidenkin alueiden nykyiselle onnettomuudella ole mitään tekemistä menneisyyden järjestyksen kanssa.

P.S.

Prospero ja Caliban ovat tietenkin Shakespearen hahmoja Myrskyssä. Caliban on puoliksi ihminen, puoliksi hirviö, valkoisen maagikon, Prosperon orja. Nimestä on keskusteltu paljon. Yksi hypoteesi on, että sana tulee espanjan sanasta canibal, jolla viitattiin Karibian asukkaisiin.

Vaikka ehdotankin tutkimusaiheita, en ajattele, että filosofia tulee sanomaan viimeistä sanaa tai tyhjentämään aiheen. Filosofinen tutkailu voisi pikemminkin luoda tilaa ja olosuhteet, jotta jotkut äänet pääsisivät paremmin esille. Onko varmaa, ettei minullakin ole jossain Caliban, valkoisen sivilisaatiomme ulkopuolinen, siksi hirviömäinen otus? Hän sanoo varmaan niin kuin Shakespearen Caliban: ”En ole orjasi, hanki uus.” Jos annamme hänen puhua, maailma muuttuu.

Antakaamme siis karibialaisen puhua. Aimé Césaire kirjoitti:

Te

Voi Te jotka peitätte korvanne

Teille puhun, puhun Teille, puhun Teille

Jotka

Paloittelette aamun…

LIITE:

Argumentoinnista. Oppitunti nro 1. Premissi on lähtökohta, peruste, edellytys tai ehto; se on päättelyn oletus, josta johtopäätös johdetaan. Kun keskustelemme ja perustelemme väitteitä, on katsottava, hyväksyvätkö kaikki osallistujat esitetyt premissit. Mitä tämä hyväksyminen merkitsee? Se merkitsee, että lähtökohtalauseita pidetään tosina. On syytä huomata, että premissit eivät liiku yksin, vaan pareina. Meillä on päättelyn lähtökohtana esimerkiksi premissi “Jos Sokrates on filosofi, hän on ihminen”. Sen parina on (usein) toinen premissi ”Sokrates on ihminen”. (Tästä voi sitten tehdä virheellisen päätelmän ”Sokrates on filosofi”) Näin paljon opettaa mikä tahansa filosofian johdantokurssi premisseistä. On tehtävä kaksi lisähuomautusta. Premissit (tosina pidetyt lauseet, ehdot) voivat estää pääsyn oikeaan tietoon. Esimerkiksi voi löytää yhteisöjä tai kulttuureja (menneisyydestä tai nykyisyydestä), joissa on ajateltu joistakin ilmiöistä (myrskystä, kuivuudesta, kulkutaudista), että ne ovat jumalaisen tai demonisen tahdon ilmentymiä. Jos ja kun meillä on tällainen premissi, se estää etsimästä luonnollisia syitä ilmiöille. Toinen huomautukseni on, että premissit voivat olla kieroja. Lähtökohtanani voi olla premissi ”Sinä olet paha”. Molemmat huomautukseni tähtäävät siihen, että meidän on tutkittava premissiemme arkeologiaa – ei vain niiden totuudellisuutta, vaan myös niiden lähdettä: olosuhteita joissa ne ovat syntyneet, pelejä joissa niistä tulee premissejä. 

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Biologismi, natsismi...

(Otmar von Verschuer tutkii kaksosia)

On tunnettu tosiasia, että natsismilla oli monta inspiraation lähdettä, jotka olivat monella tavalla toisistaan poikkeavia: nationalismi, mytologia, usko teknologiseen kehitykseen ja moderniin maailmaan kohdistuva vihamielisyys.

Yksi natsismin ideologian kivijalkoja oli biologia, yksi ideologeja oli biologi, perimätutkija Otmar von Verschuer (1896-1969). Hän kirjoitti vuonna 1943: ”Biologinen perimä on kohtalo: ilmaisemmeko olevamme tämän kohtalon mittaisia, kun näemme biologisen perimän tehtävänä, joka meille on määrätty ja joka meidän täytyy täyttää?” Näissä sanoissa ei puhu pelkkä tiedemies, biologi, vaan natsi-ideologi. Sitaatti on kirjasta, joka käsittelee rotuhygieniaa. (Otmar von Verschuer, innokas kaksostutkija, sai luvan tehdä kokeita Auschwitzissa vuonna 1944. Hän toi mukanaan myöhemmin kuuluisan assistenttinsa, Josef Mengelen. Päinvastoin kuin assistenttinsa Verschuer toimi myöhemminkin tutkijana Saksassa ja oli American Eugenics Society –järjestön jäsen kuolemaansa saakka. Järjestö on nykyisin nimeltään The Society for Biodemography and Social Biology.)

Sitaatissa tehdään biologiasta ratkaisevan tärkeä tiede ja ihmisen perimästä, siitä mikä on annettua, historiallinen tehtävä. Tämä on tiedeuskoa, sen erityinen  muoto: biologismia ymmärrettynä niin, että biologia valjastetaan yhteiskunnan kehittämiseen ja meissä olevat biologiset piirteet tehdään tehtäväksi. Toisaalta biologialle annetaan suuren pelastajan tehtävä, mutta samalla se antaa syyn, oikeutuksen, ajattelemattomuuteen; ei ole enää pakko ajatella, seurataan vain vereen kirjoitettua tehtävää, perimän kutsua. Näin natsismin ”filosofiassa”, biologismissa, yhdistetään usko tieteeseen ja irrationalismin ylistys.

Kun natsismia analysoitiin ja arvosteltiin toisen maailmansodan jälkeen, monissa kirjoituksissa ja huomioissa korostui eräänlainen rationalismin kriisi: rationalismi näyttäytyi kauhun ja tuhon tuojana. Liioitellen, hiukan ylimalkaisesti puhuen voisi sanoa, että myöhemmin on korostettu natsismin rakkautta myytteihin ja sen sisällä harjoitettua kuvitteellisen kulttuuriperimän rakentamista – on korostettu natsismin irrationalismia. On silti sanottava: ne sulautettiin. Verschuerin tapauksessa kihlautuminen oli täydellistä. Järki, tiede, perustelee ja oikeuttaa poliittisen, yhteiskunnallisen tehtävän, joka määrittyy epärationaaliseksi, puhtaan biologiseksi.

En mainitsisi koko asiaa, jos emme vieläkin kuulisi tällaisten ajatusten kaikuja, kohtaisi yhä samantapaista biologismia. Tänäänkin se synnyttää välinpitämättömyyttä toisia ihmisiä kohtaan, tänäänkin sitä seuraa anti-intellektuellin motto: ”On turha ajatella...”

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Ihmiset tietävät mitä he tekevät

(Michel Foucault)

”Anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät”, hän sanoi, tapansa mukaisesti epäloogisesti. Mitä anteeksiannettavaa on siinä, jos tietämättä ja ymmärtämättä tekee? Lause on järjetön myös siksi, että ihmiset yleensä tietävät mitä he tekevät. Loihtui lausumaan Michel Foucault: 

"Ihmiset tietävät mitä he tekevät, he tietävät usein miksi he tekevät, mutta he eivät tiedä mitä se tekee mitä he tekevät."

Tämä on jo ajattelulle annettu tehtävä, vaatimus, ei mikään pyyntö korkeimmille voimille, vaan haaste ihmisille. Foucault´n sanoja voisi käyttää ”avaimena” hänen omien tekstiensä ja teostensa ymmärtämiseen. Tämä selittää, miksi hän valikoi niin outoja aiheita – hulluuden historian, seksuaalisuuden historian, vankilan – ja tarkasteli niitä erikoisesta, oudontavasta näkökulmasta. Länsimainen ihminen tiesi mitä hän teki, kun hän alkoi rankaisemaan rikoksentekijöitä sulkemalla heitä vankilaan. Hän myös tiesi, miksi hän tekee niin; perustelut ovat tuttuja, usein toistettuja. Näkymättömäksi ja tuntemattomaksi jää vaikutus, uuden järjestelmän synnyttämä uusi ekonomia, se mitä vankila tuottaa ja miten se tekee mielikuvasta kontrollimekanismin.

Kun puhutaan pakolaisista, siitä miten monta pitäisi vastaanottaa ja millaisia huonoja vaikutuksia sillä on omaan kulttuuriin, puhujat tietävät mitä he tekevät. He tietävät myös, miksi he niin tekevät: he haluavat suojella omaansa. Joissakin tapauksissa heille on epäselvää, miten rasistisia vaikutuksia, heijastuksia, heidän puheillaan on.

Se ettei ojenna kättään hukkuvalle poistaa ihmisestä ihmisyyden; se ei pelasta meidän ns. kulttuuriamme, ns. sivilisaatiotamme eikä anna työtä työttömille. Tällä teolla (tekemättäjättämisellä) samoin kuin rasistisisilla tai ekonomistisilla pakolaispuheilla on silti vaikutuksensa; ne eivät ole tehottomia. Niiden vaikutus ei kuitenkaan ole se, että meidän oma, se mikä on isän, pelastuisi.

Tänään, tässä maailmassa, kun niin paljon mielipiteitä ja käsityksiä levitetään, tarvitaan paljon tutkimusta ja ajattelua, joita ohjaa uteliaisuus, ei pelko. On myös uskallettava myöntää: He tietävät mitä he tekevät.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Huumori on koira helvetistä

Tämänkertainen viesti (huomautus) on kuunneltavista tässä osoitteessa:

https://soundcloud.com/pasi-f-rm/huumori-on-koira-helvetista

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Rasismin genealogia

Mikä on saksalainen? Mikä on ranskalainen? – Nämä kysymykset eivät olleet poliittisia kysymyksiä ennen 1700-luvun loppua, ennen Ranskan vallankumousta. Kun kansallisvaltioita luotiin ja kun määriteltiin ”ihmisoikeuksia”, määriteltiin, esim. Ranskan vallankumouksen ihmisoikeusjulistuksessa ”ihmisen ja kansalaisen oikeus” (sekavasti, määrittelemättä onko kyseessä sama asia vai itsenäiset käsitteet), kansalainen (citizen, ciudadano) alettiin määtitellä ”nacimienton” (syntymän) mukaan (eli kyse ei ole esim. alistumisesta jollekin vallalle tai laille). On huomattava, että sanoilla ”nación” ja ”nacimiento” on sama pohja. Mistä tässä on kyse? Siitä, että vallankäytön kohteeksi ei tule ”alamainen”, vaan ”elämä”, sellaisen elämä joka on syntynyt, ts. biologinen elämä. Mikä on saksalainen ja mikä ei ole saksalainen – nämä kysymykset syntyvät yhtäaikaa kansallisvaltion kanssa, mutta myös toisenlaisen ”hallitsemisen tavan” kanssa. Rasismi on sisäänkirjoitettuna moderniin vallankäyttöön.

Michel Foucault piti vuosina 75-76 luentosarjan, joka käsitteli rasismin genealogiaa (modernin vallankäytön syntyhistoriaa ja rasismin syntyhistoriaa käsittelevä sarja). Rodun käsite ilmaantui poliittiseen teoriaan 1600-luvulla: Englannissa alettiin puhua rotujen välisestä sodasta. Mutta rodun käsite oli paljon laajempi kuin nykyisin; se ei ollut biologinen eikä pseudobiologinen käsite. Se viittasi laajemmin erilaisiin ryhmiin, jotka ovat maan sisällä kilpailu- ja sotatilanteessa keskenään. Rasismi oli eri ryhmien, ei ”bilogisten rotujen”, rasismia. Moderni rasismi – se mitä sillä tarkoitetaan – alkoi kehittyä vasta valtion kehittyessä moderniksi ja vallankäytön muuttuessa ”suvereenista vallasta” ”biovallaksi”. Mitä F tarkoittaa? Suvereeni hallitsijalla oli oikeus ottaa elämä (tappaa) tai antaa elää. Myöhemmin vallankäyttö suuntautuu aktiivisemmin elämään (tässä on tärkeää väestön käsitteen ilmaantuminen, syntyvyyteen kiinnitettävä huomio, hygieenian kehittämien jne.).

Kun syntyy ”biovalta” ja ”biopolitiikka”, tappamisesta tulee ongelma; se ei ole yhtä helposti oikeutettua ja se tarvitsee oikeutuksen, kun se ennen sitä tarvinnut, koska suvereeni hallitsija ei tarvinnut oikeutusta, muuta kuin oman suvereenin sanansa. Moderni vallankäyttö tarvitsee perusteen, koska se pyrkii kohdistamaan toimensa elämään, se pyrkii ”edistämään” sitä.

Tappamisen oikeutukseksi syntyy rasismi, ajatus rotujen hierarkiasta. Toinen rotu merkitsee uhkaa ”kansalle”, omalle rodulle. Tämä uhka pitää hävittää. Toisin sanoen: Kun elämästä on tullut ei pyhä, mutta kaiken tekniikan ja huomion kohde, tappaminen vaatii oikeutuksen, mutta se oikeutus on elämä itse, sen säilyttäminen. Tämä on johdonmukainen seuraus turvallisuuspakkomielteestä, joka on ominaista nykyiselle maailmalle ja vallankäytölle. Rasismi, ”valtion rasismi” niin M.F sanoo, syntyy siis 1700-luvulla ja siitä lähtien, varsinkin 1800-ja 1900-luvulla, sitä tukevat ”tieteelliset” teoriat, tieteellinen rasismi. Eugenetiikka on tiede, joka kehittyi 1800-luvulla: idea on parantaa, jalostaa ”rotua”, parantaa perimää. Termin otti uudessa, uudenaikaisessa mielessä käyttöön Charles Darwinin serkku sir Francis Galton 1883. Tämän opin seurauksena on syrjitty, harjoitettu valikoitua syntyvyydensäännöstelyä, mm. harjoitettu pakkosterilointia, ei niin kovinkaan kauan sitten. Sotaa ei käydä enää kuninkaan nimissä, suvereenin kuninkaan suojelemiseksi, vaan kaikkien olemassaolon puolustamiseksi.

Eli: Täytyy huomata, ettei rasismia sen nykyaikaisessa muodossa ole ollut aina, se on moderni keksintö. Tästä seuraa, ettei se kuulu ”ihmisluontoon” eli voimme muuttua. Mutta huomiossa on järkyttävämpi aspekti: Rasismi on nimenomaan ”kehittyneen” maailman, uuden ja teknisesti taitavamman maailman keksintö eli joudumme luopumaan ajatuksesta omasta moraalisesta ylevyydestämme. Tästä seuraa myös tulevaisuuden tehtävän vaikeus: Jos haluamme muuttua, jos haluamme, ettei rasismi elä, ei riitä, että luovumme sanasta ”rotu”, koska joku muu sana tulee sen sijalle ja toimii samalla tavalla. Meidän pitää muuttaa ajatteluamme ja vallankäytön käytänteitä, jotta muutos tapahtuisi. Miten kestämme ajatella tätä? En kysy, voimmeko lakata olemasta rasisteja, sillä rasismi on sietämätöntä. En puolusta ei-rasismia ”hengissäselviämisen” avulla. Sitä voisi puolustaa tieteellisesti, mutta puolustan sitä nyt tässä vain näin: toteamalla, että se on historiallinen luomus ja voi siis kadota ja sen pitää kadota, koska haluamme sen katoavan ja koska se on sietämätöntä.