Tiedon käyttö

(Francis Bacon)

Filosofiakahvilan paikka Fuengirolassa tiistaina (klo 11.15) Los Bolichesin kaupungintalon kahvila, Torre del Marissa keskiviikkona (klo 11.00) Con Corazonmari El Copo -kadulla. (Torstai jää pois)

Länsimaiden suuria myyttejä: tarina tiedosta vapauttajana. Jonkun pitäisi tämä selittää. Liittynee voimallaisesti kapitalismiin. Eri ihmisten – muuan muassa Henry Fordin ja Rosa Luxenburgin suuhun on pistetty väite: ”Jos ihmiset tietäisivät mihin kapitalistinen järjestelmä perustuu, se ei kestäisi viittä minuuttia.” Se saattaa olla totta. Tieto ja tietäminen eivät silti takaa vapautta; niitä käytetään orjuuttamiseen. Neuvostoliitossa kaikki tiesivät. Siksi kesti niinkin kauan. Tieto toi kauhun, se lamaannutti. Jokainen tiesi, että Siperia odotti vastustajaa.

Tieteellistä tietoa on käytetty monella tavalla – auttamaan ihmisiä ja tuhoamaan massoja. Esitetään kauhukuvia geenimapulaatiosta jne. Tiedon vaikutus on kuitenkin arkipäiväisempää, jokapäiväisempää ja sen kavaluus näkymättömämpää. Lapsellinen, erityisesti filosofeja hymyilyttävä esimerkki: biologit etsimässä ”luonnollista moraalia”. Muun muassa biologit Edward O.Wilson ja Frans de Waal ponnistelleet tällä saralla. Siinä ei ole mitään uutta. Antropologit tekivät sitä ennen heitä. Kyse on yrityksestä perustaa moraali tietoon ihmisestä.

Ryhtymättä tällä kertaa tarkempaan kuvaukseen ja analyysiin näiden biologien pyrkimyksestä (se on tehtävä!) totean, että pyrkimys johtaa essentian, olemuksen, rakentamiseen, ja essentialismi (olemusoppi) rajoittaa mahdollisen horisonttia. Oppi olemuksesta toimii oikeutuksena käyttää valtaa, dominoida. Yksinkertainen esimerkki toiselta alalta, psykiatriasta: homoseksuaalisuutta ei pidetty normaalina, joten yritettiin parantaa ihmisiä, ojentaa poikkeavia. Kun tuetaan ”moraali” ihmisen olemukseen tai oikeutetaan sillä erilaisia toimia, tehdään jotain paljon näkymättömämpää kuin sähköshokit: mitätöidään tai lukkiutetaan mahdollisuudet käyttää vapautta.

Tieteellisen tiedon käyttö voisi olla toisenlaista. Biologian suhde filosofiaan voisi olla toinen. Filosofien ei olisi pakko nauraa. Ajattelen: Tieteen pitäisi pistää filosofoimaan. Otetaan biologian alasta, ekologiasta, esimerkki. Ekologia voi opettaa monenlaisia asioita filosofeille, antaa monta tehtävää. Esimerkinomaisesti mainitsen kaksi mahdollisuutta.

1)Ekologia voisi opettaa pois ihmisen hybriksestä, jolla on kaksi erityisenlaista seurausta nykymaailmassa. Ensinnäkin se tekee ihmisestä erillisen, luonnosta irrrallisen olennon. Toiseksi se tekee ihmisestä kontrolloijan, mestarin, luonnon hallitsijan. On kauheaa lukea mitä ”tieteen isät” – esimerkiksi Francis Bacon – kirjoittivat 1600-luvulla: luonto oli salaperäisesti feminiininen voima, jonkinlainen huora, jota piti hallita.

2)Ekologia voisi irrottaa meidät antroposentísyydestä, sellaisesta ajattelusta joka koko ajan priorisoi ihmisen.

Tahdon siis sanoa vain, että tietoa käytetään eri tavoin ja on syytä kysyä, miten sitä pitäisi käyttää. Tämä kytkee kysymyksen tietoon arvoista ja joudumme hämmennykseen, sillä tieto ja sen instituutiot eivät ole tietoisia arvoista; ne eivät sisällä automaattisesti ymmärrystä omasta paikastaan.

Nykyiset tapahtumat luovat perspektiiviharhan. Vaikka näyttää siltä, että elämme totuudenjälkeistä (post-truth) aikaa, ihmisten, kansalaisten, maailmankansalaisten – ei vain filosofien tehtävä – on ryhtyä vastuullisiksi: heidän on esitettävä kysymys arvoista. Heidän on oltava vastuullisia siinä mielessä, että he vastaavat nykyiseen tilanteeseen, nykyisen johdon normeihin. Heidän otettava niihin etäisyyttä, jotta he ymmärtäisivät ne arvot, jotka tiedon käyttöä ohjaavat. Heidän on tehtävä se, jotta tulevaisuus pysyisi avoimena – jotta sitä ei olisi päätetty ymmärtämättömien laboratoriossa.

Tämä on vaikea tehtävä. Minulla ei ole luottamusta mihinkään bioeettisiin komiteoihin. Silti on yhä tärkeämpää tajuta, että tieto on vaarallista samalla kun se on hyödyllistä. 

AJANKOHTAISTA ASIAA -KAHVILA 25.HUHTIKUUTA KLO 13.30. PAIKKA: RAVINTOLA KUKKO, SAUNAN TERASSI. AIHE: SUOMI 100V JA VAIHTOEHTOISET TOSIASIAT.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Biologismi ja natsismi

Filosofiakahvilan paikka Fuengirolassa tiistaina (klo 11.15) Los Bolichesin kaupungintalon kahvila, torstaina (klo 16.00) La Carihuela Chica "Rafaelin aukiolla", Torre del Marissa keskiviikkona (klo 11.00) Con Corazonmari El Copo -kadulla.

On tunnettu tosiasia, että natsismilla oli monta inspiraation lähdettä, jotka olivat monella tavalla toisistaan poikkeavia: nationalismi, mytologia, usko teknologiseen kehitykseen ja moderniin maailmaan kohdistuva vihamielisyys.

Yksi natsismin ideologian kivijalkoja oli biologia, yksi ideologeja oli biologi, perimätutkija Otmar von Verschuer (1896-1969). Hän kirjoitti vuonna 1943: ”Biologinen perimä on kohtalo: ilmaisemmeko olevamme tämän kohtalon mittaisia, kun näemme biologisen perimän tehtävänä, joka meille on määrätty ja joka meidän täytyy täyttää?” Näissä sanoissa ei puhu pelkkä tiedemies, biologi, vaan natsi-ideologi. Sitaatti on kirjasta, joka käsittelee rotuhygieniaa. (Otmar von Verschuer, innokas kaksostutkija, sai luvan tehdä kokeita Auschwitzissa vuonna 1944. Hän toi mukanaan myöhemmin kuuluisan assistenttinsa, Josef Mengelen. Päinvastoin kuin assistenttinsa Verschuer toimi myöhemminkin tutkijana Saksassa ja oli American Eugenics Society –järjestön jäsen kuolemaansa saakka. Järjestö on nykyisin nimeltään The Society for Biodemography and Social Biology.)

Sitaatissa tehdään biologiasta ratkaisevan tärkeä tiede ja ihmisen perimästä, siitä mikä on annettua, historiallinen tehtävä. Tämä on tiedeuskoa, sen erityinen  muoto: biologismia ymmärrettynä niin, että biologia valjastetaan yhteiskunnan kehittämiseen ja meissä olevat biologiset piirteet tehdään tehtäväksi. Toisaalta biologialle annetaan suuren pelastajan tehtävä, mutta samalla se antaa syyn, oikeutuksen, ajattelemattomuuteen; ei ole enää pakko ajatella, seurataan vain vereen kirjoitettua tehtävää, perimän kutsua. Näin natsismin ”filosofiassa”, biologismissa, yhdistetään usko tieteeseen ja irrationalismin ylistys.

Kun natsismia analysoitiin ja arvosteltiin toisen maailmansodan jälkeen, monissa kirjoituksissa ja huomioissa korostui eräänlainen rationalismin kriisi: rationalismi näyttäytyi kauhun ja tuhon tuojana. Liioitellen, hiukan ylimalkaisesti puhuen voisi sanoa, että myöhemmin on korostettu natsismin rakkautta myytteihin ja sen sisällä harjoitettua kuvitteellisen kulttuuriperimän rakentamista – on korostettu natsismin irrationalismia. On silti sanottava: ne sulautettiin. Verschuerin tapauksessa kihlautuminen oli täydellistä. Järki, tiede, perustelee ja oikeuttaa poliittisen, yhteiskunnallisen tehtävän, joka määrittyy epärationaaliseksi, puhtaan biologiseksi.

En mainitsisi koko asiaa, jos emme vieläkin kuulisi tällaisten ajatusten kaikuja, kohtaisi yhä samantapaista biologismia. Tänäänkin se synnyttää välinpitämättömyyttä toisia ihmisiä kohtaan, tänäänkin sitä seuraa anti-intellektuellin motto: ”On turha ajatella...”

Giorgio Agamben kommentoi samaa sitaattia vuonna 1996 julkaistussa tekstissa Heidegger ja natsismi. Agamben vertaa kohtaa erääseen katkelmaan Heideggerin luennossa ja näyttää niiden järkyttävän samankaltaisuuden, vaikka filosofian professori käyttääkin toisenlaista terminologiaa. Kun vuosia sitten luin Agambenin kirjoituksen, olin vakuuttunut sen terävyydestä, mutten kysymyksen ajankohtaisuudesta. En nähnyt, että kukaan olisi tekemässä annetusta tehtävää, tekemässä perimästä historiallista missiota. En ole enää niin varma.  Erityisesti Agambenia pitää kiittää siitä, miten hän yhdistää kysymyksen nykymaailmassa dominoivaan rationaalisuuden muotoon, ekonomiaan: elämä ja hyvinvointi näyttäytyvät ihmiskunnan historiallisena tehtävänä – siksi oikonomia on niin voittoisa...

P.S.

Todettakoon, että rodun käsite ollaan kyseenalaistettu ensimmäisenä ja kaikkein tehokkaimmin biologiassa. Mainittakoon esimerkkinä biologi Jacques Ruffié. Vaikka kyseessä on epistemologisesti vahvassa asemassa oleva tiede, se ei silti merkitse, ettei sen sisällä ole vaaroja, näkymättömäksi jääviä, huonosti ajateltuja oletuksia tai käsitteitä. George Canguilhem osoitti tutkimuksissaan, että 1600- ja 1700-luvuilla kehittynyt refleksin käsite (Descartes, filosofi, oli yksi sen kehittäjiä) oli todellisuudessa ideologia. Tullessaan osaksi biologiaa, sen vaikutukset sosiaalisessa elämässä vain vahvistuivat. Refleksiteoria sopii automatisoituneeseen maailmaan, ajatukseen joka kieltää merkitykset, mekanistiseen näkemykseen; se sopii ihmisille ilman arvoja.

(Giorgio Agamben)
(Ajankohtaista asiaa -kahvila 14.helmikuuta paikassa Ravintola Kukko,Avenida de los Boliches 4 Klo 13.30. Aiheena NAINEN, TÄNÄÄN JA HUOMENNA)

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Filosofiakahvilan ensimmäiset aiheet keväällä 2017

Filosofiakahvilan 12 ensimmäistä aihetta keväällä 2017 (lisää luvassa)
Filosofiakahvilan paikka Fuengirolassa tiistaina (klo 11.15) Los Bolichesin kaupungintalon kahvila, torstaina (klo 16.00) La Carihuela Chica "Rafaelin aukiolla", Torre del Marissa keskiviikkona (klo 11.00) Con Corazonmari El Copo -kadulla.

1.Viisaus ja huolenpito

2.Avaa silmäsi ja katso

3.Puuttuva opettaja: Juan de Mairena

4.Meksikolainen poikkeama

5.Tieteestä, uskosta ja tiedeuskosta

6.Biologismi ja natsismi

7.Wu-wei

8.Pitäisikö psykologia tuhota?

9.Kompastuskiven valmistamisesta

10.Onko jalkapallo filosofian vihollinen?

11.Jatkuva kasvu

12.Tiedostaminen ja tiedostamaton 

Ensimmäinen aihe liittyy Jenni Spännärin tutkimusprojektiin ja hän tulee käyttämään Fuengirolan istuntojen (10.1. ja 12.1) keskusteluja materiaalina. Aineistoa käsitellään luottamuksellisena. Toimintatapa on silti tuttu: keskustelemme alustuksen pohjalta.

Jenni Spännäri, tutkija ja teologian tohtori tutkii viisautta: mitä se oikeastaan on, mistä se syntyy ja mitä iloa siitä on? Näistä kysymyksistä Spännäri keskustelee useiden, aikuisille ja eläkeikäisille suunnattujen ryhmien kanssa. Tutkimus liittyy Suomen Akatemian rahoittamaan, Helsingin yliopiston CoCare-tutkimusprojektiin, jossa tarkastellaan huolenpitoa ja yhdessä toimimista eri näkökulmista.

Chat Conversation End

Filosofiakahvila alkaa 10.tammikuuta.

Ajankohtaista asiaa -kahvila jatkuu myös 10.tammikuuta klo 13.30, paikka Ravintola Kukko, Avenida de los Boliches 4, Fuengirola.
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Biologismi, natsismi...

(Otmar von Verschuer tutkii kaksosia)

On tunnettu tosiasia, että natsismilla oli monta inspiraation lähdettä, jotka olivat monella tavalla toisistaan poikkeavia: nationalismi, mytologia, usko teknologiseen kehitykseen ja moderniin maailmaan kohdistuva vihamielisyys.

Yksi natsismin ideologian kivijalkoja oli biologia, yksi ideologeja oli biologi, perimätutkija Otmar von Verschuer (1896-1969). Hän kirjoitti vuonna 1943: ”Biologinen perimä on kohtalo: ilmaisemmeko olevamme tämän kohtalon mittaisia, kun näemme biologisen perimän tehtävänä, joka meille on määrätty ja joka meidän täytyy täyttää?” Näissä sanoissa ei puhu pelkkä tiedemies, biologi, vaan natsi-ideologi. Sitaatti on kirjasta, joka käsittelee rotuhygieniaa. (Otmar von Verschuer, innokas kaksostutkija, sai luvan tehdä kokeita Auschwitzissa vuonna 1944. Hän toi mukanaan myöhemmin kuuluisan assistenttinsa, Josef Mengelen. Päinvastoin kuin assistenttinsa Verschuer toimi myöhemminkin tutkijana Saksassa ja oli American Eugenics Society –järjestön jäsen kuolemaansa saakka. Järjestö on nykyisin nimeltään The Society for Biodemography and Social Biology.)

Sitaatissa tehdään biologiasta ratkaisevan tärkeä tiede ja ihmisen perimästä, siitä mikä on annettua, historiallinen tehtävä. Tämä on tiedeuskoa, sen erityinen  muoto: biologismia ymmärrettynä niin, että biologia valjastetaan yhteiskunnan kehittämiseen ja meissä olevat biologiset piirteet tehdään tehtäväksi. Toisaalta biologialle annetaan suuren pelastajan tehtävä, mutta samalla se antaa syyn, oikeutuksen, ajattelemattomuuteen; ei ole enää pakko ajatella, seurataan vain vereen kirjoitettua tehtävää, perimän kutsua. Näin natsismin ”filosofiassa”, biologismissa, yhdistetään usko tieteeseen ja irrationalismin ylistys.

Kun natsismia analysoitiin ja arvosteltiin toisen maailmansodan jälkeen, monissa kirjoituksissa ja huomioissa korostui eräänlainen rationalismin kriisi: rationalismi näyttäytyi kauhun ja tuhon tuojana. Liioitellen, hiukan ylimalkaisesti puhuen voisi sanoa, että myöhemmin on korostettu natsismin rakkautta myytteihin ja sen sisällä harjoitettua kuvitteellisen kulttuuriperimän rakentamista – on korostettu natsismin irrationalismia. On silti sanottava: ne sulautettiin. Verschuerin tapauksessa kihlautuminen oli täydellistä. Järki, tiede, perustelee ja oikeuttaa poliittisen, yhteiskunnallisen tehtävän, joka määrittyy epärationaaliseksi, puhtaan biologiseksi.

En mainitsisi koko asiaa, jos emme vieläkin kuulisi tällaisten ajatusten kaikuja, kohtaisi yhä samantapaista biologismia. Tänäänkin se synnyttää välinpitämättömyyttä toisia ihmisiä kohtaan, tänäänkin sitä seuraa anti-intellektuellin motto: ”On turha ajatella...”

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila