Humen giljotiini ja Pasin skalpelli

Filosofiakahvila alkaa Torre del Marissa 13.syyskuuta, Fuengirolassa 3.lokakuuta.
Filosofiakahvilan paikka Fuengirolassa tiistaina (klo 11.15) Los Bolichesin kaupungintalon kahvila, torstaina (klo 16.00) La Carihuela Chica "Rafaelin aukiolla", Torre del Marissa keskiviikkona (klo 11.00) Con Corazonmari El Copo -kadulla. 

Humen giljotiini tai laki: Tosiasioista ei voi johtaa moraalisia sääntöjä. David Hume (1711-1776) muotoili sen näin: ”There is not ought from is.” Se mitä Hume kritisoi oli yhdenlainen virhepäätelmä. Joku puhuu siitä mitä on, sanoo asioiden olevan niin tai näin ja kuin huomaamatta sanoo: ”Sen pitäisi olla noin.”

Skottiherra ei tietenkään tarkoittanut, ettei tosiasioita voitaisi käyttää moraalisessa ajattelussa. Ne eivät vaan riitä yksin; mukana on arvoarvostelmia. Tiede ei voi sanoa, millaiset arvot ihmisellä pitäisi olla.

Minua ei kiinnosta tällä kertaa Humen giljotiinin synnyttämä keskustelu, siihen kohdistunut vastustus, syytökset relativismista jne. Minua kiinnostaa se tosiasia, että tiede yrittää aika ajoin määrittää arvot. Vaikka Humen giljotiini on iskenyt 1700-luvulta saakka, näin puhutaan vieläkin, yhä sanotaan: ”Koska on näin, pitäisi...” Otetaan kunnianarvoisa ja vaikutusvaltainen esimerkki: biologi Edward O.Wilson. Hän sanoo, että tieteen ja etiikan yhdistäminen on vallankumous. Eettiset väitteet ja totuudet eivät ole hänelle erillään ihmisen ruumiista tai ihmisluonnosta; hänelle on olemassa ”sisäisiä moraalisia premissejä” (internal moral premises).

Biologit ja evoluutioon moraalin perustavat tiedemiehet ovat perineet filosofeilta – myös Humelta – aika ongelmallisen käsitteen, ihmisluonnon (human nature). Se merkitsee, implikoi, että ihminen on perimmiltään aina sama. Tämä samuus on biologien ja siihen perustavien ”moraalin etsijöiden” kompastuskivi. Kun Wilson puhuu luonnollisesta elämään kohdistuvasta rakkaudesta (hän kehittää käsitteen biophilia) hän ei ota huomioon, etteivät kaikki erityisesti rakasta luontoa.

On ironista, että Wilson päätyy samantapaiseen emotivismiin kuin Hume: moraali perustuu tunteisiin. Hän päätyy myös filosofisesti ongelmalliseen determinismiin; moraali on seurausta biologisesti määräytyneistä tunteista. Hän on toki tietoinen, että ihmisellä on taipumusta myös aggressiivisuuteen, mutta uskoo järjen kontrolloivan sitä. Moraali perustuu tunteisiin, mutta tarvitsee perustakseen myös järkeä – ja järki on tässä tapauksessa evoluutiobiologia. Arvoja ei tarvitse sanella eikä luoda; ne ovat valmiina olemassa.

Wilsonia vastaan on hyökätty. Se on helppoa ja siihen oli historiallinen syy: myös aikaisemmin on yritetty samaa ja sillloin hankkeen nimi oli sosiaalidarwinismi. Mutta Wilson on jalo herra. Hän haluaa pelastaa elämän planeetalla ja hän toivoo ihmisten käyttäytyvän ”säädyllisesti” toisiaan kohtaan (”an ethics of simple decency to another”).

Skalpelli, leikkausveitsi, joka avaa tätä ajattelua, paljastaa, että tässä perustetaan etiikkaa Humen arvosteleman virhepäätelmän varaan. Se paljastaa myös, että perustaksi, kivijalaksi tehdään ihmisluontoa. Filosofi, antropologi ja biologi Ludwig Feuerbach (1804-1872) arvosteli uskontoa, sanoi että se vieraannuttaa ihmisen. Mistä se vieraannuttaa? Ihmisluonnosta, hänen olemuksestaan, hänen todellisista kyvyistään ja laadustaan. Max Stirner (1806-1856) näki, ettei Feuerbach irtaantunut Jumalan auktoriteetista, vaan sisällytti sen ihmiseen. Jotta olisi vapaa, pitäisi irrottautua tästä sisäistetystä olemuksesta, sen velvoitteesta.

Vaikka olisi totta, ettei tosiasioista voi johtaa velvollisuutta, niin ihmisluonnosta ja olemuksesta ollaan tehty moraalin perustaa humanistisessa ajattelussa, ihmistieteissä ja jopa biologiassa. Olisi ymmärrettävä, etteivät arvot ole annettuina olemassa. Ne synnytetään, luodaan. Arvoteoria ei ole biologian ongelma. Se on poliittinen ongelma. Tämä tulee olemaan ongelmani...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Biologismi ja natsismi

Filosofiakahvilan paikka Fuengirolassa tiistaina (klo 11.15) Los Bolichesin kaupungintalon kahvila, torstaina (klo 16.00) La Carihuela Chica "Rafaelin aukiolla", Torre del Marissa keskiviikkona (klo 11.00) Con Corazonmari El Copo -kadulla.

On tunnettu tosiasia, että natsismilla oli monta inspiraation lähdettä, jotka olivat monella tavalla toisistaan poikkeavia: nationalismi, mytologia, usko teknologiseen kehitykseen ja moderniin maailmaan kohdistuva vihamielisyys.

Yksi natsismin ideologian kivijalkoja oli biologia, yksi ideologeja oli biologi, perimätutkija Otmar von Verschuer (1896-1969). Hän kirjoitti vuonna 1943: ”Biologinen perimä on kohtalo: ilmaisemmeko olevamme tämän kohtalon mittaisia, kun näemme biologisen perimän tehtävänä, joka meille on määrätty ja joka meidän täytyy täyttää?” Näissä sanoissa ei puhu pelkkä tiedemies, biologi, vaan natsi-ideologi. Sitaatti on kirjasta, joka käsittelee rotuhygieniaa. (Otmar von Verschuer, innokas kaksostutkija, sai luvan tehdä kokeita Auschwitzissa vuonna 1944. Hän toi mukanaan myöhemmin kuuluisan assistenttinsa, Josef Mengelen. Päinvastoin kuin assistenttinsa Verschuer toimi myöhemminkin tutkijana Saksassa ja oli American Eugenics Society –järjestön jäsen kuolemaansa saakka. Järjestö on nykyisin nimeltään The Society for Biodemography and Social Biology.)

Sitaatissa tehdään biologiasta ratkaisevan tärkeä tiede ja ihmisen perimästä, siitä mikä on annettua, historiallinen tehtävä. Tämä on tiedeuskoa, sen erityinen  muoto: biologismia ymmärrettynä niin, että biologia valjastetaan yhteiskunnan kehittämiseen ja meissä olevat biologiset piirteet tehdään tehtäväksi. Toisaalta biologialle annetaan suuren pelastajan tehtävä, mutta samalla se antaa syyn, oikeutuksen, ajattelemattomuuteen; ei ole enää pakko ajatella, seurataan vain vereen kirjoitettua tehtävää, perimän kutsua. Näin natsismin ”filosofiassa”, biologismissa, yhdistetään usko tieteeseen ja irrationalismin ylistys.

Kun natsismia analysoitiin ja arvosteltiin toisen maailmansodan jälkeen, monissa kirjoituksissa ja huomioissa korostui eräänlainen rationalismin kriisi: rationalismi näyttäytyi kauhun ja tuhon tuojana. Liioitellen, hiukan ylimalkaisesti puhuen voisi sanoa, että myöhemmin on korostettu natsismin rakkautta myytteihin ja sen sisällä harjoitettua kuvitteellisen kulttuuriperimän rakentamista – on korostettu natsismin irrationalismia. On silti sanottava: ne sulautettiin. Verschuerin tapauksessa kihlautuminen oli täydellistä. Järki, tiede, perustelee ja oikeuttaa poliittisen, yhteiskunnallisen tehtävän, joka määrittyy epärationaaliseksi, puhtaan biologiseksi.

En mainitsisi koko asiaa, jos emme vieläkin kuulisi tällaisten ajatusten kaikuja, kohtaisi yhä samantapaista biologismia. Tänäänkin se synnyttää välinpitämättömyyttä toisia ihmisiä kohtaan, tänäänkin sitä seuraa anti-intellektuellin motto: ”On turha ajatella...”

Giorgio Agamben kommentoi samaa sitaattia vuonna 1996 julkaistussa tekstissa Heidegger ja natsismi. Agamben vertaa kohtaa erääseen katkelmaan Heideggerin luennossa ja näyttää niiden järkyttävän samankaltaisuuden, vaikka filosofian professori käyttääkin toisenlaista terminologiaa. Kun vuosia sitten luin Agambenin kirjoituksen, olin vakuuttunut sen terävyydestä, mutten kysymyksen ajankohtaisuudesta. En nähnyt, että kukaan olisi tekemässä annetusta tehtävää, tekemässä perimästä historiallista missiota. En ole enää niin varma.  Erityisesti Agambenia pitää kiittää siitä, miten hän yhdistää kysymyksen nykymaailmassa dominoivaan rationaalisuuden muotoon, ekonomiaan: elämä ja hyvinvointi näyttäytyvät ihmiskunnan historiallisena tehtävänä – siksi oikonomia on niin voittoisa...

P.S.

Todettakoon, että rodun käsite ollaan kyseenalaistettu ensimmäisenä ja kaikkein tehokkaimmin biologiassa. Mainittakoon esimerkkinä biologi Jacques Ruffié. Vaikka kyseessä on epistemologisesti vahvassa asemassa oleva tiede, se ei silti merkitse, ettei sen sisällä ole vaaroja, näkymättömäksi jääviä, huonosti ajateltuja oletuksia tai käsitteitä. George Canguilhem osoitti tutkimuksissaan, että 1600- ja 1700-luvuilla kehittynyt refleksin käsite (Descartes, filosofi, oli yksi sen kehittäjiä) oli todellisuudessa ideologia. Tullessaan osaksi biologiaa, sen vaikutukset sosiaalisessa elämässä vain vahvistuivat. Refleksiteoria sopii automatisoituneeseen maailmaan, ajatukseen joka kieltää merkitykset, mekanistiseen näkemykseen; se sopii ihmisille ilman arvoja.

(Giorgio Agamben)
(Ajankohtaista asiaa -kahvila 14.helmikuuta paikassa Ravintola Kukko,Avenida de los Boliches 4 Klo 13.30. Aiheena NAINEN, TÄNÄÄN JA HUOMENNA)

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Biologismi, natsismi...

(Otmar von Verschuer tutkii kaksosia)

On tunnettu tosiasia, että natsismilla oli monta inspiraation lähdettä, jotka olivat monella tavalla toisistaan poikkeavia: nationalismi, mytologia, usko teknologiseen kehitykseen ja moderniin maailmaan kohdistuva vihamielisyys.

Yksi natsismin ideologian kivijalkoja oli biologia, yksi ideologeja oli biologi, perimätutkija Otmar von Verschuer (1896-1969). Hän kirjoitti vuonna 1943: ”Biologinen perimä on kohtalo: ilmaisemmeko olevamme tämän kohtalon mittaisia, kun näemme biologisen perimän tehtävänä, joka meille on määrätty ja joka meidän täytyy täyttää?” Näissä sanoissa ei puhu pelkkä tiedemies, biologi, vaan natsi-ideologi. Sitaatti on kirjasta, joka käsittelee rotuhygieniaa. (Otmar von Verschuer, innokas kaksostutkija, sai luvan tehdä kokeita Auschwitzissa vuonna 1944. Hän toi mukanaan myöhemmin kuuluisan assistenttinsa, Josef Mengelen. Päinvastoin kuin assistenttinsa Verschuer toimi myöhemminkin tutkijana Saksassa ja oli American Eugenics Society –järjestön jäsen kuolemaansa saakka. Järjestö on nykyisin nimeltään The Society for Biodemography and Social Biology.)

Sitaatissa tehdään biologiasta ratkaisevan tärkeä tiede ja ihmisen perimästä, siitä mikä on annettua, historiallinen tehtävä. Tämä on tiedeuskoa, sen erityinen  muoto: biologismia ymmärrettynä niin, että biologia valjastetaan yhteiskunnan kehittämiseen ja meissä olevat biologiset piirteet tehdään tehtäväksi. Toisaalta biologialle annetaan suuren pelastajan tehtävä, mutta samalla se antaa syyn, oikeutuksen, ajattelemattomuuteen; ei ole enää pakko ajatella, seurataan vain vereen kirjoitettua tehtävää, perimän kutsua. Näin natsismin ”filosofiassa”, biologismissa, yhdistetään usko tieteeseen ja irrationalismin ylistys.

Kun natsismia analysoitiin ja arvosteltiin toisen maailmansodan jälkeen, monissa kirjoituksissa ja huomioissa korostui eräänlainen rationalismin kriisi: rationalismi näyttäytyi kauhun ja tuhon tuojana. Liioitellen, hiukan ylimalkaisesti puhuen voisi sanoa, että myöhemmin on korostettu natsismin rakkautta myytteihin ja sen sisällä harjoitettua kuvitteellisen kulttuuriperimän rakentamista – on korostettu natsismin irrationalismia. On silti sanottava: ne sulautettiin. Verschuerin tapauksessa kihlautuminen oli täydellistä. Järki, tiede, perustelee ja oikeuttaa poliittisen, yhteiskunnallisen tehtävän, joka määrittyy epärationaaliseksi, puhtaan biologiseksi.

En mainitsisi koko asiaa, jos emme vieläkin kuulisi tällaisten ajatusten kaikuja, kohtaisi yhä samantapaista biologismia. Tänäänkin se synnyttää välinpitämättömyyttä toisia ihmisiä kohtaan, tänäänkin sitä seuraa anti-intellektuellin motto: ”On turha ajatella...”

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila