Tri Jenner rokottaa
Espanjassa vallitsee Estado de alarma (hätätila). Tästä syystä filosofiakahvila on toistaiseksi peruttu. Toivottavasti voimme jatkaa ainakin syksyllä. Julkaisen kahvittelijoiden ja muiden iloksi tai hämmennykseksi sarjan hämmennyksestä ja epävarmuudesta. Tämä on sarjan kuudes ja viimeinen osa, jälkikirjoitus.
Tämä jälkihuomautus olisi voinut olla myös prologi sarjalle, mutta olkoon nyt häntä, loppuun heitetty sivuhuomautus
Turvallisuutta koskevat tekniikat ja taktiikat olivat jo 1700-luvulla suuren huomion kohteena. Tärkeää oli ottaa huomioon mahdollinen tapahtuma ennen kuin se todella tapahtuu, tulee todelliseksi. Annettiin esimerkiksi sarja määräyksiä, ohjeistuksia ja velvoitteita, joiden tarkoitus oli estää puute tai niukkuus – viljasatojen ja –varastojen niukkuus. Se on vaara sinänsä, mutta siihen liitettiin myös suuri kapinan vaara. Lisäksi siihen liittyi pitkälle vietyä taloudellista laskelmointia. Hintoja pyrittiin kontrolloimaan. Idea oli se, että viljasta maksettiin mahdollisimman vähän tuottajalle, jotta kaupunkilaiset saivat ostettua sitä mahdollisimman halvalla. Tämän seurauksena taas pidettiin palkat kurissa. Merkantilismia parhaimmillaan.
Toinen esimerkki, myös 1700-luvulta, on sairaudet, epidemiat ja niiden ympärille
kehittyneet strategiat. Isorokko ja rokotusohjelmat, jotka käynnistyivät
mittavasti 1800-luvun puolella. Muistutettakoon, että rokotteen isorokkoa
vastaan kehitti englantilainen lääkäri Edward Jenner 1700-luvun lopussa. (Hän
kehitti sen, kun huomasi, että maalaisten kansanperinne tai taikausko näytti
toimivan...)
Sairauksien estämiseen ja kontrolloimiseen liittyi
myös uudenlainen kaupunkisuunnittelu. Kaupunkia koskeva pohdiskelu oli
aktiivista ja mielenkiintoista jo 1600-luvulla, mutta silloin keskustelu oli
paljon enemmän juridishallinnollinen kuin väestön liikkeitä ja hygieniaa
koskeva. Taloudellinen kehitys edellytti muurien poistamista ja se synnytti
uudenlaisen valvonnan, vartioinnin, tarpeen. Sekä yöllä että päivällä pääsi
paremmin kaupunkeihin ja se merkitsi, että kaupunkeihin tuli enemmän
kiertolaisia, varkaita ja murhamiehiä. Kaupungit kehittyivät ja muuttuivat koko
ajan ja tämä nosti esiin samantapaisen kysymyksen kuin kysymys mahdollisesta
niukkuudesta: Miten valmistautua tuleviin muutoksiin, tuleviin tapahtumiin,
joista ei ollut selvää ja tarkkaa kuvaa?
Ajatus siitä, että yhteiskunta, ihmisyhteisöjen
organisoituminen, oli turva, turvallisuutta lisäävä ja siihen tähtäävä, ei
ollut 1700-luvulla aivan uusi. Uutta oli konkreettisuus ja kysymysten
spesifisyys. Thomas Hobbes, lääkäri ja filosofi, muotoili ajatuksen jo
1600-luvun puolessa välissä. Hän kuvitteli ihmisen luonnontilassa, maailmassa
ilman yhteiskuntaa. Hän näki, että sellaisessa tilassa, ilman yhteiskuntaa ihminen elää jatkuvassa pelossa ja
väkivaltaisen kuoleman vaarassa. Hän kirjoitti: ”... ja ihmisen elämä
yksinäinen, köyhä, likainen, raaka ja lyhyt.”
Toisaalta Sigmund Freud myöhemmin epäili – tai uskoi – että ihminen on
luopunut monista onnellisuuden mahdollisuuksista lisätessään turvallisuutta.
Vaikka voisi samastua Freudin nostalgiaan ja
ajattelisimme, että Hobbesin luonnontila on fiktio, me elämme yhä samassa
kaavassa, mallissa: haluamme turvallisuutta. Tämä ei tarkoita, ettei olisi
tapahtunut muutoksia. Merkantilismista siirryttiin fysiokratiaan ja sitten
liberalismiin. Siirtymät eivät merkinneet kuitenkaan tulevan tai mahdollisen
tapahtuman katoamista ajattelusta ja suunnittelusta. Epävarmuus saa pelon
muodon. Epävarmuutta on työttömyyden pelko tai sairauden pelko. Yhteiskunta
järjestää – tavalla tai toisella – turvan, suojan. Samalla kun lisätään
turvallisuutta, tehdään yhä parempia järjestelyjä, puhe varoittaa uusista
vaaroista.
Epävarmuudesta tulee psykoosi.
Alleviivaan tässä vaiheessa vain yhtä asiaa: ideaa mahdollisista tapahtumista, potentiaalisista
vaaroista. Tämä ajatus on monien yhteiskunnallisten strategioiden ydin,
niiden selkäranka. Hallituksen ja hallitun välillä on vakuutussopimus.
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti