Filosofiakahvila 22.4./23.4./FUENGIROLASSA EI ENÄÄ TÄNÄ KEVÄÄNÄ
Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa).
Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 11.30. Sabana Beach, Paseo Maritimo Poniente S/N. Entinen Massai Mara.
Linkki zoom-tapaamisiin:
https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09
Ilman filosofiaa
Olen joskus sanonut, että
filosofoin, jotta minulla ei olisi filosofiaa. Jos tätä maistelee, tajuaa
varmaan, että filosofoinnin tarkoitus on minulle pitää ajatukset liikkeessä.
Tarkoitus ei ole päästä systeemiin eikä lopulliseen vastaukseen. Joku voisi nähdä
sanan filosofia käytössä tiettyä pahapäisyyttä. Se on ikään kuin synonyymi liian
fiksoituneille ideoille ja elämää raskauttavalle metafysiikalle. En kiellä
tällaista pahapäisyyttä, mutta kieltämättä olisi epäreilua samastaa filosofia
tällaisiin kantamuksiin.
Liian fiksoituneet ideat
pilaavat ihmisen suhteen itseensä ja myös toiseen. Esimerkiksi idea ihmisestä
muodostuu käsitykseksi ihmisen essentiasta, olemuksesta. Tästä seuraa jo
eräänlainen ohjelma. Minun pitää sovittaa itseni tähän olemukseen ja kärsin
sopimattomuudestani. Minun pitää toteuttaa tuo olemus; muuten olen
vieraantunut. Samalla rajoitan mahdollisuuksiani.
Myöskään toista ihmistä en
katso yksilönä, vaan tämän idean läpi. Hän on
aina vähän vajaa. Hyvässä tapauksessa ojennan häntä lempeästi, en
ruoski. Mutta kuvittelen jo, että minun pitää kontrolloida häntä ellei peräti
tehdä hänestä omaisuuttani...
Kysymyksen perässä
Vaikken tahdo päätyä
filosofiaan, mihinkään oppiin tai järjestelmään, kysyn silti: ”Miten elää?”
Kävelen kysymyksen perässä. En välttämättä vastaa kysymykseen, mutta katson
mihin kysymys vie. Tutkin kysymystä. Tiedän jo, että se pitää sisällään
oletuksia. Yksi oletus on, että yksi ja toinen tapaa elää poikkeavat toistaan.
Toinen saattaa olla toista parempi, ainakin jostain näkökulmasta katsottuna.
Monesti kysymys on
ymmärretty eettisenä. Silloin kysymys merkitsee, millaisia moraalisia sääntöjä
minun tulee noudattaa tai millaisia hyveitä harjoittaa. Monesti etsitään
vastausta etsien tarkoitusta. Jos kysymys tulkitaan äärimmäisen uskonnollisesti
ja elämän tarkoitukseksi tulkitaan toinen, tuonpuoleinen elämä, moraalinen
kysymys katoaa, koska kaikkiin kysymyksiin on vastattu jossain isossa kirjassa.
Voin myös kiinnittää
huomiota sanaan ”elää”. En ehkä rakenna mitään kuvaa elämästä, en ehkä
kuvittele mitään haluttavaa elämäkertaa, vaan ajattelen elämää
keskeneräsisyytenä, prosessina. Ymmärrän ehkä kysymyksen niin, että se kysyy:
”Oletko läsnä elämässäsi vai oletko lykännyt sen tulevaisuuteen?”
Michel de Montaigne
kirjoitti esseessään Kokemuksesta: “Notre grand et glorieux chef-d’œuvre c’est de
vivre à propos.” (Meidän
suuri ja loistokas mestariteoksemme on elää tarkoituksellisesti.) Tässä ei
haiskahda moralismi eivätkä papilliset suitsukkeet. Eläminen on elämän tarkoitus.
Vaikka ajattelisimme näin (moraalittomasti ja ateistisesti), kysymys on yhä
edessämme, vaikka muuttuneena.
à propos
Montaignen lauseessa on à propos, jonka käännän sanalla
“tarkoituksellisesti”. Alkuperä on latinan sana propositum.
Etuliite pro merkitsee eteen, eteenpäin, etukäteen. Positum tulee
verbistä ponere, laittaa, asettaa. Sana viittaa siis
tulevaisuuteen. Se merkitsee, että joku asettaa itselleen maalin, tavoitteen,
johon hän tähtää tästä hetkestä lähtien.
Vaikka ajattelisin niin kuin George Bataille,
että projektit lykkäävät olemassaoloa, aie – varsinkin jos se on aikomus elää –
ei ehkä tyhjennä nykyhetkeä. Kirjoitin vuonna 2022: ”Ihmiset jotka taistelevat
pienten tai suurten asioiden puolesta ja ihmiset jotka vielä innostuvat, ovat
kauniita, ehkä todellakin onnellisempia. Ehkä se ei ole vastakohta sille, että
elää nykyhetkessä. Nykyhetkestä tulee täysi, se jännittyy niin kuin jousi.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti