Kysymysmerkki

Kuvitellaan, että joku opettaa filosofiaa. Sitä ei tarvitse edes kuvitella. Jotkut uskovat opettavansa sitä.

Leikitään opettajan sanovan: "Platon opetti kysymään kysymyksiä." Oppilaille tulee kokeiden aika. Filosofian kokeen ensimmäinen kysymys on: "Mitä Platon opetti?"

Mikä on oikea vastaus? Oikea vastaus on: "Platon opetti kysymään  kysymyksiä." Mutta onko oppilas oppinut filosofiaa? Voiko sitä sanoa oppimiseksi, jos toistaa sen mitä opettaja on sanonut? Parempi vastaus olisi: "Opettiko Platon kysymään kysymyksiä?"

Olen lukenut filosofian opettajasta, joka opetti tämän: "Platon opetti kysymään kysymyksiä." Kun tuli kokeiden aika, oppilaiden tehtävä oli esittää opettajalle kysymyksiä. Ehdottomasti parempi järjestely. Oppilaat kysyivät: "Miten korjaat kokeet?"

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Norppa pieraisi

Minulla oli tänä keväänä, maaliskuussa, kunnia saada erikoinen vieras filosofiakahvilaan Fuengirolassa. Vierailijaa en voi nimittää oppilaaksi, koska hän oli opettajani, todellinen opettajani, Kai Kallas. Hän tietysti kertoi minusta asioita, ehkä tosiasioitakin.

Olin päässyt puhumasta siitä, voiko filosofiaa opettaa. Sitten hän istui Sofia-opiston aulassa. En ensin nähnyt. Kaikessa kiireessä. Tunsin tutun, vaikutusvaltaisen äänen: ”Pasi Färm.” Kohta tunsin itseni tyhmäksi. Mitä olin päästänyt suustani monena päivänä, koko viikon ajan? Olin epäillyt, voiko filosofiaa opettaa. Sitä voi – jos ei muuten, niin esimerkin avulla. Hän seisoi edessäni taas, kaiken vaivansa ja tuskansa kanssa ja oli esimerkki. Muistin kuka Kai oli ollut minulle: joku joka antanut vapauden eikä ollut päästänyt helpolla.

Vaikeaa nuoruutta en jaksanut muistella; se oli ihan liikaa epäkiinnostavia välähdyksiä päässä. Mutta näin ja koin osan siitä mikä minut oli tehnyt, mikä antanut minulle voimia ja aineksia koota jotain itsestäni, omista raunioistani – sillä on sanottava, että jo lapsena olin vain murtunut muuri...

Meillä oli filosofiakahvilassa aiheena nautinto. Osallistujat keksivät monia nautinnon aiheita, paikkoja ja hetkiä: tietysti aitoon suomalaiseen tyyliin alettiin puhua rannoista, istumisesta ilta-auringossa järven rannalla tai laiturilla. Kaikki tunnistivat eteen maalautuneen maiseman, pehmenivät. Joku antoi tälle nautinnolle nimen sininen hetki.

Opettajani, joka oli ja on hyvä tarinankertoja, kertoi oman versionsa. Kai oli vaimonsa ja tyttärensä kanssa mökillä. Naiset menivät levolle, ja hän asettui istumaan rantakivelle. Vedestä kuului molsketta, ja hän ihmetteli, oliko se hauki tai joku muu iso kala. Vedestä ilmestyi utelias norpan pää. 

Tarinankertoja näytti miten norppa ui kohti rantaa, hänen luokseen. Norppa kiipesi viereiselle kivelle, kaveriksi aurinkoa ottamaan. Kuuntelijat olivat tässä vaiheessa lumoissaan, kukaan ei välittänyt oliko tarina totta. Sitten norppa pieraisi. ”Ja kuulkaa se oli kauhea haju”, hän kertoi.

Siinä tarinassa oli kaikki, elämä oli siinä. Kahden olennon kohtaaminen, maisema ja valo, elämä – ja hajukin mukana. Myöhemmin ajattelin, että tarina norpasta oli kuin Don Quijote: parodia, mutta jotakin joka kasvaa parodian ohi ja yli, on samalla ylistyslaulu.

Elän naurussa, elän naurusta. Luultavasti siksi, että näen rauniot. Silloin pentuna kuuntelin Pink Floydia. Kuvittelen, että kaikki kuuntelivat, lauloivat: ”We don´t need no education.” Laulussa lauletaan: “All in all you're just another brick in the wall.” Ajattelin silloin, ajattelen tänään: “Not the brick, but the break, the crack.” Tämän ajatuksen synnyssä, sen kestämisessä, on ollut tärkeä tämä opettaja, joka antoi vapauden olla mikä on. Näin haluan kiittää ja osoittaa kunniaa: kauniisti ja norpan pierun säestämänä.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Voiko filosofiaa opettaa?

(Rafael Sanzio: Ateenan koulu, yksityiskohta)

Monet filosofiaa opettaneet ovat joutuneet kysymään, voiko filosofiaa opettaa. Käytännössä he silti jatkavat työtään, ehkä varovaisina, toisinaan salaten epäilynsä. Tietyssä mielessä on mieletöntä kysyä, voiko filosofiaa opettaa, kun sitä faktisesti opetetaan. Filosofiaa opetetaan ymmärrettynä se joksikin opiksi, teoriaksi: opetetaan jonkun filosofian – esimerkiksi husserlilaisen fenomenologian – sisältöjä. Opetuksen voidaan ajatella myös siirtävän joitakin taitoja, joita voi käyttää päättelyssä tai argumentoinnissa. Jos filosofia ymmärretään toiminnaksi tai asenteeksi, on vaikeampi sanoa, voidaanko sitä opettaa.

On suhteellisen helppoa välittää tietoa siitä, mikä oli esimerkiksi Immanuel Kantin filosofia: mitkä olivat hänen ongelmansa, teoriansa, käsityksensä, käsitteensä. Jos filosofia on muuta kuin opillinen sisältö ja se on enemmän toimintaa, filosofian opetus on enemmän esimerkin antamista siitä miten voi toimia. Opettaja voi antaa omalla toiminnallaan esimerkin siitä, miten Kantia voi lukea ja tulkita, miten Kantia (tai muuta filosofia) käyttää.

Toimiessaan näin – antaessaan esimerkin lukutavasta, näyttäessään oman filosofisen katseen työssään – opettaja saattaa silti tuntea jäävänsä puolitiehen: tässä yhä luetaan tekstejä, ollaan kiinni teorioissa. Turhautunut oppilas saattaa miettiä mielessään, mihin hänen pitäisi mennä näiden ”demonstraatioiden” kanssa.

Platonin Seitsemäs kirje on mielestäni yksi filosofian historian merkillisimpiä ja mielenkiintoisimpia dokumentteja kenelle tahansa, joka on kiinnostunut filosofian historiasta. En ota esiin tätä tekstiä demonstroidakseni, miten voi lukea ja tulkita, vaan siksi, että teksti saattaa viedä viedä kysymyksen filosofian opettamisen mahdollisuudesta vielä pidemmälle.

Kirje on osoitettu Dionin ystäville ja hänen sukulaisilleen. Dion on tyranni Dionysios II:n sukulainen ja Platonin oppilas. Lähtökohtana on Platonin vierailut Sisilian Syrakusaan. Dion, joka on jo vastaanottanut Platonin opetusta, houkuttelee häntä opettamaan myös Dionysiosta samalle tielle. Dion ja Platon uskovat molemmat, että tämä on kairos, tilaisuus. Platon ottaa haasteen vastaan, lähtee matkalle ajatellen, että häpeäisi itseään, jos olisi vain sanojen, ei myös tekojen, mies. Platon yrittää olla kärsivällinen, toivoo Dionysioksen päätyvän haluamaan filosofista elämää, mutta tämä toivoo vain Platonin ylistystä, imartelua. Opastus epäonnistuu; johtaja on ja tulee olemaan tyranni. Puhutaan siis opastamisen, opettamisen vaikeudesta. Tämä vain taustatietona. Kirjeen tarina on kokonainen elokuva.

Tartun (tällä kertaa) yhteen kohtaan ( 341 b-d), varsin tunnettuun ja kommentoituun. Platon kuulee, että Dionysios on kirjoittanut Platonin opetusten inspiroimana filosofisista kysymyksistä. Tämän Platon katsoo selväksi merkiksi siitä, ettei Dionysios ymmärrä mitään ja ole todella kiinnostunut filosofiasta. Hän sanoo myös, ettei tule itse koskaan kirjoittamaan ”näistä kystymyksistä”. Tämä avaa nähdäkseni vielä pidemmälle menevän, vielä problematisoivamman näkökulman kysymykseen siitä, voiko filosofiaa opettaa. Platon ei sano, ettei filosofiaa voisi opettaa; hän sanoo, ettei sitä voi kirjoittaa.

Mitä merkitsee se, ettei filosofiaa voi kirjoittaa? Se merkitsee ennen kaikkea sitä, ettei filosofiaa voi levittää huolettomasti, kaikille, kenelle tahansa. Platon ei todellisuudessa koskaan kirjoittanut ”filosofiaansa”, mutta voimme olettaa, että hän puhui siitä harvoille ja valituille. Tämä teema on keskeinen seitsemännessä kirjeessä: kysymys siitä, kenelle ja missä tilanteessa voi puhua, ketä opettaa.

Eikö ole kovin vaikeaa sanoa, kenelle voi opettaa? Mistä voi tietää, kenellä on korvat? Toinen, tähän liittyvä, kysymys on se, kuka ja mikä on filosofi. Jos filosofiaa opetetaan vain harvoille, emmekö tee filosofeista jotain omaa, erillistä kastia? Ovatko filosofin pää ja elämä sisällöltään erilaista kuin muiden ihmisten? Eikö ole kyse enemmän aste-erosta, innostuksen määrästä?

Voimme myös nähdä, ettei filosofian ainoa tapa tulla esiin, tulla teoiksi, ole opetus. Filsofia ei ole aina vain askel askeleelta etenevää, tietämättömyydestä tietämiseen edistyvää, opetusta. Filosofian vaikutus ei ole aina pedagoginen. Joskus kun filosofi sanoo totuuden, heittää sen ihmisten eteen, seuraus on raivo. Dion tapetaan, Platon myydään orjaksi. Silti tällaisenakin brutaalina ja raivostuttavana tekona sen kautta voi oppia, vaikkei se opetusta olekaan eikä mitään didaktista ohjelmaa seuraakaan...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila