Näytetään tekstit, joissa on tunniste uusi elämä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste uusi elämä. Näytä kaikki tekstit

torstai 30. marraskuuta 2023

Uusi elämä

 


Filosofiakahvilan aihe 4.12./5.12./7.12. (Huom. Torre del Marissa poikkeuksellisesti maanantaina)

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)

Filosofiakahvila Torre del Marissa 4.12. poikkeuksellisesti maanantaina klo 12.00. Massai Mara Beach Club, Paseo Maritimo Poniente S/N eli lännen suunnassa, ei numeroa

Filosofiakahvila  Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Enrique Vila-Matas (s.1948) kirjoittaa vuonna 2008 julkaisemassaan päiväkirjassa Dietario voluble uudesta elämästään. Hän sairastuu vakavasti, on vähällä kuolla ja aloittaa uuden elämän.

Uusi elämä edellyttää aloittamista. Vuonna 2013 puhuin aloittamisesta, sen tärkeydestä. Väitin, että olemme koko ajan tilanteessa, jossa meidän täytyy aloittaa uudelleen. Tietyissä tilanteissa tarpeellisuus on  tavallista selvempää. Totesin jo kymmenen vuotta sitten: Kun joku – esimerkiksi Dante tai Roland Barthes – päättää aloittaa uuden elämän, tällä päätöksellä on paljon tekemistä iän kanssa. Dante oli 35-vuotias, elämän keskitiessä, kun Beatrice kuoli ja hän kirjoitti teoksensa Vita Nuova. Kun Barthes luonnosteli itselleen uutta elämän projektia, jolle antoi nimen Vita Nova, hän oli yli 60-vuotias; hän tunsi, ettei ollut aikaa kokeilla mitä tahansa, oli valittava. Tässä on mukana tunne, ettei elämää pitäisi haaskata.

Vila-Matas viittaa E.L. Doctorowin kirjoitukseen, jossa hän puhuu Einsteinista. Einstein onnistui säilyttämään tavassa katsoa asioita tietyn lapsellisuuden, ihmettelevyyden tai viattomuuden. Vila-Matas sanoo, että hänen uudessa elämässä, jossa oli enemmän mielenrauhaa, hän halusi tavoittaa uudestaan lapsellisen katseen. Hän sanoo, että samasta syystä hän on kiinnostunut avantgardistisesta taiteesta; se yritti ravistella harteiltaan perinteen kahleet ja etsiä siten uusia tapoja katsoa asioita. Vila-Matas haluaa katsoa taivasta ja pilviä niin kuin hän näkisi ne ensimmäisen kerran.

Vaikka Vila-Matas epäilee myöhemmin saavuttaneensa uuden elämän, elävänsä uutta elämää, pyrkimys on huomionarvoinen. Hän ei pyri välttämättä olemaan parempi ihminen; hän vain haluaa elää uudella tavalla.

Puhuessaan avantgardisteista Vila-Matas tulee sanoneeksi jotain, joka on tärkeää, jos haluaa katsoa asioita uudella tavalla, niin kuin ensimmäistä kertaa. On syytä irtaantua vanhoista malleista, kaavoista, perinteestä. Tällainen on vaikeaa. Voisi epäillä, onko tuollainen itsensä ravistelu edes mahdollista. Tabula rasa (tyhjä taulu) voi olla mahdottomuus.

Kun yritän harjoittaa näkökulmien taidetta, tarkoitukseni on tehdä säröjä kiveen kirjoitettuihin kaavoihin. Haluan, että ajattelun kategoriat ovat vähän suhteellisempia. Haluan voida – vaikka väliakaisesti – pistää ne tauolle, katsoa toisten linssien läpi. Uusi elämä ei tarkoita vain sitä, että ryhtyy lenkkeilemään. Se saattaa olla kiitollisuutta asioista, joista ei ennen ollut kiitollinen. Liekki, joka meissä palaa, voi olla se vanha, jo kauan sitten syttynyt. Mutta vartioimme sitä uudella tavalla. Muistamme, ettei sitä pidä päästää sammumaan.

Kirjoitin vuosia sitten Fernando Pessoasta puhuessani: ”Kun kieltäytyy olemasta aina sama, sallii olla monen hengen asuttama ja väistää määritelmiä. ” Jos ei ole määritelmän vanki, voi ehkä aloittaa uuden elämän. Määritelmissä me sitoudumme kategorioihin, jotka ovat luonnehdintaa, mahdollisesti syyttämistä. Ne ovat myös silmälaput, jotka estävät muita mahdollisuuksia; olemme uralla emmekä kuule tai näe. En ehdota sairastumista vakavasti uuden elämän löytämiseksi. Sanon, että vakava sairastuminen voi muuttaa näkökulmaa, tehdä vastaanottavaiseksi.

Tarkoitukseni on  tehdä antenni vastaanottavaiseksi. Tai jos sanotaan vähemmän hienosti: haluan nenäni haistavan mitä se ei ole ennen haistanut. Vaikka se sitten haistaisi roskiksen taakse kuolleen tyypin.


https://www.facebook.com/Filosofiakahvila


perjantai 4. lokakuuta 2013

Aloittaminen


(Sandro Botticelli: Dante Alighieri)


On mielenkiintoista aloittaa asioita, tehdä jotain uutta. Muulla tavalla ei opi. Kyky tehdä aloite on kykyä elvyttää, ruokkia elämää, karkottaa kuolema. Aloitteen tekeminen, jonkin aloittaminen: se on uudelleensyntymistä.

Mitä merkitsee olla vapaa? Jean-Luc Nancy  kirjoittaa: ”Kukaan ei ala olemaan vapaa, vapaus on alku, ja se on alku loputtomasti.” Vapaus on pysymistä liikkeessä, aloittamista, siis luovuutta. On kuin kaikki olisi välttämätöntä, on kuin kaikki ympärillämme olisi tuttua, jo tiedettyä. Mutta jokin meissä yllättää meidät, joku tekee aloitteen, käynnistää jotain, ja maailmaan ilmaantuu eleitä, tekoja, tapahtumia. Olemme aloittaneet.

Mitä seuraavaksi tapahtuu? Emme tiedä. Kun aloitamme, emme tiedä mihin päädymme; olemme rikkoneet tavanomaisen kulun, irtaantuneet tutusta, irtaantuneet itsestämme, lähteneet vaeltamaan. Näin synnytämme merkityksiä. Tunnemme taas, että elämä voi olla merkityksellistä. Kestämme vaivat, koska emme tiedä, mihin voimme päätyä.

Päädymme johonkin, tulemme päätepisteeseen. Mutta voi aloittaa alusta, alkaa uudelleen. Ainakin siihen saakka kunnes kuolemme. Aloittamista ei voi päättää, sitä ei voi lopettaa, jos elämme.

En opeta mitään. Minulla ei ole oppia eikä teoriaa, joita opettaa. On vain aloitteita. Niiden tarkoitus on käynnistää jotain. En kirjoita alaviitteitä Platonin enkä kenenkään muunkaan teoksiin; kirjoitan alkuja, johdantoja teksteihin, joita ei ole olemassa. Ehkä ne ovat ikuisesti kirjoittamattomia teoksia, hiljaisuutta johon päädymme. Ehkä aloitteet synnyttävät vain hiljaisia hymyjä. Kuka haluaakaan enää valtavia muistomerkkejä ja palatseja? Miten paljon kauniimpia ovatkaan katoavat eleet, niin kuin tanssi näyttämöllä, hetken kadottua kadoksissa ilmestyäkseen uudestaan uutena, uudelleensyntyneenä!

Kun aloin nämä aloitukset, kun ryhdyin tekemään näitä alustuksia, päätin vain, että kyse on muustakin kuin hengissäselviämisestä; on pysyttävä elävänä. Ajattelen, jotta ajatukseni muuttuisi, ei pysyisi samana. En näytä mitään. Yritän nähdä. Ajattelen nähdäkseni, että voin muuttua. Näin suuntaan katseeni. Mitä hyötyä siitä on muille? Johdannot, alustukset eivät todista mitään, näytä toteen. Ne ovat merkintöjä kokemuksista ja harjoituksista, joiden tavoite on ajatuksen muuttuminen, elämän tekeminen eläväksi. Niiden hyöty voi olla vain siinä, että ne käynnistävät keskustelun, aloittavat yhteisen vaeltamisen, jota keskustelemiseksi sanotaan.  

Kunhan syntyy liikettä! Muulla ei ole väliä! Salaisuus ja syvin totuus, jonka voi paljastaa on, että on vain liikettä; ei ole olemuksia, pysyviä identiteettejä. Itsensä tunteminen, jonkinlainen itseymmärrys, joka ihmisen lähtökohdaksi tulee on tämä: Joka päivä aloitamme alusta, teemme itsemme uudestaan uusien sanojen kautta, niiden sisällä.

Tämä liike, aloittamisen ja käynnistymisen liike, on siirtymisen tila, matka, joka määrittää suhdettamme totuuteen. Totuus ei ole keksittävä asia, vaan voima – jotakin, jonka kautta elämme ja luomme itseämme. Emme tiedä mitä ihminen voi olla, jos aloitamme jotain, jos yhä elämme ja näemme, ettei oma itse ole jo annettua: oma itse täytyy luoda.

Prosessi, siis kulku ja eteneminen, on jatkuvaa. Me olemme koko ajan tilanteessa, jossa meidän täytyy aloittaa uudelleen. Kun joku – esimerkiksi Dante tai Roland Barthes – päättää aloittaa uuden elämän, tällä päätöksellä on paljon tekemistä iän kanssa. Dante oli 35-vuotias, elämän keskitiessä, kun Beatrice kuoli ja hän kirjoitti teoksensa Vita Nuova. Kun Barthes luonnosteli itselleen uutta elämän projektia, jolle antoi nimen Vita Nova, hän oli yli 60-vuotias; hän tunsi, ettei ollut aikaa kokeilla mitä tahansa, oli valittava. Tässä on mukana tunne, ettei elämää pitäisi haaskata.

Kun joku janoaa uutta elämää, uuden saamista elämään, häntä ei ohjaa välttämättä pyrintö kohti ennalta-asetettua, patsasmaiseksi muodostunutta ylevää ideaalia. Tavoite ei ole moraalinen täydellisyys ainakaan sanan tavanomaisessa merkityksessä. Uuden elämän janoajaa motivoi halu päästä esimerkiksi ilottomuudesta, kiukkuisuudesta tai väsymyksestä. Hän haluaa tehdä elämästä taas elettävän. Tieto ei tee elämää elettäväksi; se ei anna energiaa. On tehtävä valinta, valittava valinta niin kuin joku sanoi.

Kuka osaa syntyä uudestaan, aloittaa alusta? Se on välttämätöntä.