Näytetään tekstit, joissa on tunniste Doctorow. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Doctorow. Näytä kaikki tekstit

torstai 30. marraskuuta 2023

Uusi elämä

 


Filosofiakahvilan aihe 4.12./5.12./7.12. (Huom. Torre del Marissa poikkeuksellisesti maanantaina)

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)

Filosofiakahvila Torre del Marissa 4.12. poikkeuksellisesti maanantaina klo 12.00. Massai Mara Beach Club, Paseo Maritimo Poniente S/N eli lännen suunnassa, ei numeroa

Filosofiakahvila  Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Enrique Vila-Matas (s.1948) kirjoittaa vuonna 2008 julkaisemassaan päiväkirjassa Dietario voluble uudesta elämästään. Hän sairastuu vakavasti, on vähällä kuolla ja aloittaa uuden elämän.

Uusi elämä edellyttää aloittamista. Vuonna 2013 puhuin aloittamisesta, sen tärkeydestä. Väitin, että olemme koko ajan tilanteessa, jossa meidän täytyy aloittaa uudelleen. Tietyissä tilanteissa tarpeellisuus on  tavallista selvempää. Totesin jo kymmenen vuotta sitten: Kun joku – esimerkiksi Dante tai Roland Barthes – päättää aloittaa uuden elämän, tällä päätöksellä on paljon tekemistä iän kanssa. Dante oli 35-vuotias, elämän keskitiessä, kun Beatrice kuoli ja hän kirjoitti teoksensa Vita Nuova. Kun Barthes luonnosteli itselleen uutta elämän projektia, jolle antoi nimen Vita Nova, hän oli yli 60-vuotias; hän tunsi, ettei ollut aikaa kokeilla mitä tahansa, oli valittava. Tässä on mukana tunne, ettei elämää pitäisi haaskata.

Vila-Matas viittaa E.L. Doctorowin kirjoitukseen, jossa hän puhuu Einsteinista. Einstein onnistui säilyttämään tavassa katsoa asioita tietyn lapsellisuuden, ihmettelevyyden tai viattomuuden. Vila-Matas sanoo, että hänen uudessa elämässä, jossa oli enemmän mielenrauhaa, hän halusi tavoittaa uudestaan lapsellisen katseen. Hän sanoo, että samasta syystä hän on kiinnostunut avantgardistisesta taiteesta; se yritti ravistella harteiltaan perinteen kahleet ja etsiä siten uusia tapoja katsoa asioita. Vila-Matas haluaa katsoa taivasta ja pilviä niin kuin hän näkisi ne ensimmäisen kerran.

Vaikka Vila-Matas epäilee myöhemmin saavuttaneensa uuden elämän, elävänsä uutta elämää, pyrkimys on huomionarvoinen. Hän ei pyri välttämättä olemaan parempi ihminen; hän vain haluaa elää uudella tavalla.

Puhuessaan avantgardisteista Vila-Matas tulee sanoneeksi jotain, joka on tärkeää, jos haluaa katsoa asioita uudella tavalla, niin kuin ensimmäistä kertaa. On syytä irtaantua vanhoista malleista, kaavoista, perinteestä. Tällainen on vaikeaa. Voisi epäillä, onko tuollainen itsensä ravistelu edes mahdollista. Tabula rasa (tyhjä taulu) voi olla mahdottomuus.

Kun yritän harjoittaa näkökulmien taidetta, tarkoitukseni on tehdä säröjä kiveen kirjoitettuihin kaavoihin. Haluan, että ajattelun kategoriat ovat vähän suhteellisempia. Haluan voida – vaikka väliakaisesti – pistää ne tauolle, katsoa toisten linssien läpi. Uusi elämä ei tarkoita vain sitä, että ryhtyy lenkkeilemään. Se saattaa olla kiitollisuutta asioista, joista ei ennen ollut kiitollinen. Liekki, joka meissä palaa, voi olla se vanha, jo kauan sitten syttynyt. Mutta vartioimme sitä uudella tavalla. Muistamme, ettei sitä pidä päästää sammumaan.

Kirjoitin vuosia sitten Fernando Pessoasta puhuessani: ”Kun kieltäytyy olemasta aina sama, sallii olla monen hengen asuttama ja väistää määritelmiä. ” Jos ei ole määritelmän vanki, voi ehkä aloittaa uuden elämän. Määritelmissä me sitoudumme kategorioihin, jotka ovat luonnehdintaa, mahdollisesti syyttämistä. Ne ovat myös silmälaput, jotka estävät muita mahdollisuuksia; olemme uralla emmekä kuule tai näe. En ehdota sairastumista vakavasti uuden elämän löytämiseksi. Sanon, että vakava sairastuminen voi muuttaa näkökulmaa, tehdä vastaanottavaiseksi.

Tarkoitukseni on  tehdä antenni vastaanottavaiseksi. Tai jos sanotaan vähemmän hienosti: haluan nenäni haistavan mitä se ei ole ennen haistanut. Vaikka se sitten haistaisi roskiksen taakse kuolleen tyypin.


https://www.facebook.com/Filosofiakahvila


perjantai 17. kesäkuuta 2022

Näkökulmien taide

 

Mihail Bahtin

1.Näkökulmat ja filosofiakahvila

Tämän blogin muistiinpanot ovat suurelta osin alustuksia filosofiakahvilaistuntoihin, joita pidän lokakuusta toukokuuhun Torre del Marissa, Fuengirolassa ja zoomin kautta. Alusta lähtien minulla on ollut ajatuksena, ettei filosofiakahvilassa opiskella filosofian historiaa tai valikoituneita teorioita (vaikka jotain informaatiota muistiinpanoista voikin poimia). Toinen lähtökohtani ja periaatteeni on ollut se, että loisin tai kehittelisin mahdollista näkökulmaa kulloiseenkin aiheeseen. Sana ”näkökulma” ei ole peitenimi mielipiteelle. Jos katsomme eri näkökulmasta, näemme eri asioita.

Idea on kunnianhimoinen. Yritän tehdä filosofiakahvilasta paikkaa ja tilaa filosoimiselle, sillä se on yritystä ajatella toisin, ei mielipiteen muodostamista tai sen vahvistamista. Tarkoitus on rikkoa skeemat päissämme.

Vaikka emme opiskele filosofian historiaa, se voi joskus auttaa luomaan näkökulmia ja toisinaan voi olla hyvin mielenkiintoista kehittää uusia näkökulmia filosofian historiaan. Epäilemättä yksi toistuva näkökulmani filosofiaan on peräisin filosofian historiaan, erityisesti antiikin filosofiaan perehtyneeltä herralta, jonka nimi on Pierre Hadot. Hän on todistellut, että filosofia oli kerran elämäntapa, ei teoretisointia.

Keskustelun tarkoitus ei ole, että käsityksemme ja katseemme sulautuisivat toisiinsa. Mihail Bahtin kysyi kerran, millä tavalla se olisi rikastuttavaa, jos sulautuisin toiseen tai tai toinen minuun. Kun annamme toisen pysyä ulkopuolella, hän näkee asioita, joita en näe omalta paikaltani. Hän näkee kasvoni, hän näkee mitä minun takanani on. Näkökulmien moninaisuuden säilyttäminen ja vaaliminen voi olla muutakin kuin rikastuttavaa; se voi olla elintärkeää. Jokainen vieras näkökulma on erityinen tilaisuus myös itsetutkiskeluun, omien skeemojen kyseenalaistamiseen.

2.Esimerkki: Vesilaitos

VAROITUS: sisältää paljastuksia E.L. Doctorowin Vesilaitoksen sisällöstä.

E.L. Doctorowin Vesilaitos (The Waterworks, 1994) sijoittuu New Yorkiin sisällissodan jälkeiseen aikaan. Se on eräänlainen salapoliisitarina, jossa on muistumia Edgar Allan Poen tarinoista ja niiden tunnelmista. Arvoitusten ratkettua tiedämme, että tapahtumissa ei ollut mitään yliluonnollista, mitään  kummituksia ei ollut. Meille paljastuu, että tohtori Sartorius synnyttää hirviömäisen tilanteen, koska hän on aikaansa edellä. Hän pitää hengissä rikkaita sairaita miehiä, tekee heistä eläviä kuolleita kehittäen uusia lääketieteellisiä menetelmiä (verensiirto jne.).

Doctorow leikittelee näkökulmilla. Kirjan kertoja kertoo tapahtumat vuosikymmeniä myöhemmin. New York ei ole enää sama kuin kirjan tapahtumien aikana. Mikään ei näyttäydy enää samassa valossa kuin tapahtumien aikana. Lukija on vielä kauempana, yli sadan vuoden päässä tapahtumista. Kirjan hullu tohtori on kuka tahansa aikamme tohtori. Se mikä on meille itsestään selvää, tuttua ja oikeutettua, näyttäýtyy irvokkana, kun se näytetään menneisyyden ihmisten näkökulmasta. Tohtori Sartorius suljetaan vankimielisairaalaan.

Nykyisin on huonoja taipumuksia tuomita menneisyyden tekoja sen valossa mitä tiedämme ja pidämme sopivana. Doctorowin kirjan operaatio on päinvastainen: menneisyyden katse näyttää oman aikamme erilaisessa valossa.

3.Loppuhuomautus

Alustusmuistiinpanojen perusteella ei voi tietenkään luoda kuvaa siitä, mitä filosofiakahvilassa tapahtuu. Luomani näkökulma on harvoin työkalu, jota keskustelussa käytetään. Minulle kahvilaistunnot ovat olleet koulu turhautumisen ja turhamaisuuden voittamiseksi. Monesti (ei aina) istuntoihin osallistuvat luovat paljon mielenkiintoisempia näkökulmia kuin mitä minä olen luonut. Muistiinpano voi joskus olla aika ikävystyttävä, mutta keskustelu voi olla elävää ja hauskaa. Filosofiakahvila on kuin elämä: se on seikkailu. Emme tiedä etukäteen mihin päädymme...

 https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

  

keskiviikko 1. kesäkuuta 2022

Rajat


Luin uudestaan E.L.Doctorowin (1931-2015) romaanin Vesilaitos. Se herätti monia ajatuksia ja myös houkutuksen käyttää sitä esimerkkinä, mutta löysin sieltä myös lauseen, johon samastuin täysillä.

Lause on tämä:

"Käsitättehän... sanomalehtimiehen  metafysikaalla on tiukat rajat."

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila