Ajattelu meditatiivisuutena

 

Frans Hals: Descartes

Filosofiakahvila21.1./22.1./23.1. Huom. Torre del Marin paikka eri 

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa).

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 12.00. Perinteinen paikka Massai Mara Beach Club ON KIINNI, uusi paikka (kokeilu) Restaurante COLONIA, Paseo Maritimo Poniente, vanhasta paikasta Nerjaan päin, majakan ja Massai Maran välissä, rannan puolella (entinen parkki toimii).   

Filosofiakahvila  Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Vaikka en ole erityisen heideggerilainen, totean Martin Heideggerin hengessä, että ajattelu voi olla meditatiivisuutta. Saksalaisajattelija erotti meditatiivisen ajattelun kalkuloivasta, laskevasta, ajattelusta ja totesi, että meditaation harjoittajan vaikuttavan itseensä. Päämäärä ei ole esimerkiksi jokin käsitys käsillä olevasta asiasta, vaan vaikutus subjektissa. Ihminen tavoittaa esimerkiksi mielenrauhan (tai rauhattomuuden).

Puhun  meditaatiosta sanan alkuperäisessä merkityksessä. Sana on latinaa. Roomalaiset filosofit, esimerkiksi stoalaiset, harjoittivat meditaatiota, joka oli yksi itseensä vaikuttamisen tekniikka. Harjoittaja kuvittelee itsensä johonkin tilanteeseen kysyäkseen, testatakseen, miten reagoisi. 

Voisi ajatella, että tällainen ajattelu on pelkkää Heideggerin fantasiointia. Länsimainen filosofía tuntuu tähtäävän varmaan käsitykseen maailmasta, teoriaan, metafyysiseen rakennelmaan, ei vaikutukseen ajattelijassa. On kuitenkin löydettävissä varsin klassisia esimerkkejä, jotka puhuvat muuta.

René Descartes, joka julkaisi 1641 kirjan nimeltä Meditationes de prima philosophia, in qua Dei existentia et animæ immortalitas demonstrantur. Kirjan nimessä oleva sana meditationes, meditaatioita, ei ole turha sana; se on ilmaiseva. Vaikka teos haluaa demonstroida, osoittaa jotain (Jumalan olemassaolon ja sielun kuolemattomuuden), sillä on myös meditatiivinen ulottuvuus: ajattelija vaikuttaa itseensä.

On olemassa tunnettu tekstikatkelma, jossa Ludvig Wittgenstein (kirjoitettu 13.lokakuuta 1931) vertaa filosofia arkkitehtiin. Molemmat tekevät työtä itsensä kanssa. Filosofi vaikuttaa itseensä, muuttaa itseään muuttaen tulkintojaan. Olen  aikaisemmin todennut, että Wittgensteinin Filosofisia tutkimuksia voisi lukea meditaatioina, harjoituksina, jopa sanan stoalaisessa mielessä. Kiinnitin huomiota esimerkiksi siihen, miten usein Wittgenstein kehottaa lukijaansa kuvittelemaan jotain; hän piirtää esiin jonkun tilanteen, näyttämön.

Wittgensteinin ehdottamat ”mediataatiot” vievät meidät outoihin tilanteisiin ja paikkoihin, jossa oudot olennot puhuvat käsittämätöntä kieltä. Hän vie meidät ikään kuin avaruusseikkailuun, jonka jälkeen katsomme omaa toimintaamme, omia tekemisiämme toisin. Wittgenstein esimerkiksi pyytää kuvittelemaan, että muutut kiveksi. Jos muutut kiveksi, tunnetko sitten aistimuksia?

Jos ja kun hyväksymme, että filosofointiin liittyy meditatiivisuus, itseensä vaikuttaminen, voimme kysyä: Kuuntelemmeko tai luemmeko filosofista tekstiä ”oikein”, jos kysymme, millaiseen teoriaan se tähtää? Entä jos kysyisimme, mitä puhuja yrittää itselleen tehdä? Voisimme myös pohtia, miksi hän puhuu ääneen tai on kirjoittanut sanansa paperille. Ehkä hän kutsuu meitä johonkin.

Esimerkiksi voisimme katsoa yllä olevia sanoja tästä näkökulmasta. Ehkä kyseessä ei ole pelkästään oppinut käsitys tai sivistynyt puhe meditatiivuudesta. Samalla kun puhun muille, puhun myös itselleni. Jos ei muuta, muistutan itseäni siitä, että itselleen voi puhua, itseäänkin voi kutsua...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Hyvä elämä

 

otto von verchuer

Filosofiakahvila14.1./15.1./16.1. Huom. Torre del Marin paikka eri 

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa).

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 12.00. Perinteinen paikka Massai Mara Beach Club ON KIINNI, uusi paikka (kokeilu) Restaurante COLONIA, Paseo Maritimo Poniente, vanhasta paikasta Nerjaan päin, majakan ja Massai Maran välissä, rannan puolella (entinen parkki toimii).   

Filosofiakahvila  Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Minulla ei ole reseptiä tai minkäänlaista ohjetta hyvään elämään. Ihan siksikin olen hyödytön, etten tiedä, mitä hyvä elämä on. Epäilen jopa, ettei mitään yleispätevää reseptiä voi antaa, koska ihmiset ovat erilaisia ja heidän pitää saada olla erilaisia. Hyvän elämän resepti kaikille olisi eräänlaista fasismia.

Pidän silti käsitteen olemassaolosta. Se kertoo meille, että vieläkin, ainakin jossakin, ajattelemme, että elämä on muutakin kuin mitä se on biologisella tasolla. Jossakin ja joskus ajattelemme sitä arvioitavissa olevana, mahdollisesti muokattavana. Hyvän elämän käsite sanoo, että joskus elämä on hyvää, joskus jotain muuta. Se sanoo myös, että voimme tavoitella hyvää elämää, ts. muokata sitä, tehdä siitä jotain.

Ilman hyvän elämän ihannetta yritän tuoda esille mekanismeja, jotka estävät meitä ajattelemasta elämää muokattavana. Epäilemättä sosiaalidarwinismi, biologismi ja sosiaalibiologia ovat vaikuttaneet meihin,  muokanneet mielikuvaamme. Biologian avulla löydetään ensin jokin välttämttömyys ja sitten siitä tehdään normi tai tehtävä. Perimätutkija Otmar von Verschuer (1896-1969) kirjoitti vuonna 1943: ”Biologinen perimä on kohtalo: ilmaisemmeko olevamme tämän kohtalon mittaisia, kun näemme biologisen perimän tehtävänä, joka meille on määrätty ja joka meidän täytyy täyttää?” 

Biologinen perimä on kohtalo ja tehtävä. Näissä sanoissa ei puhu pelkkä tiedemies, biologi, vaan natsi-ideologi. Sitaatti on kirjasta, joka käsittelee rotuhygieniaa. (Otmar von Verschuer, innokas kaksostutkija, sai luvan tehdä kokeita Auschwitzissa vuonna 1944. Hän toi mukanaan myöhemmin kuuluisan assistenttinsa, Josef Mengelen. Päinvastoin kuin assistenttinsa Verschuer toimi myöhemminkin tutkijana Saksassa ja oli American Eugenics Society –järjestön jäsen kuolemaansa saakka. Järjestö on nykyisin nimeltään The Society for Biodemography and Social Biology.)

Ongelma ei ole vain elämän käsite, vaan se mitä tästä käsitteestä ja esimerkiksi biologisesta perimästä johdetaan. Biologit kehittävät moraalia. Olen käyttänyt  joskus sellaista esimerkkiä kuin Edward O.Wilson. Hän sanoo, että tieteen ja etiikan yhdistäminen on vallankumous. Eettiset väitteet ja totuudet eivät ole hänelle erillään ihmisen ruumiista tai ihmisluonnosta; hänelle on olemassa ”sisäisiä moraalisia premissejä” (internal moral premises).

Purkamatta näitä naiiveja ja hyväntahtoisia yritelmiä sen enempää totean, että voisimme ottaa tosissaan hyvän elämän käsitteeseen sisältyvän ajatuksen elämästä muokattavana. Meidän ei tarvitsisi ajatella ihmisluontoa eikä olemusta. Voisimme jopa sanoa, että olemus ei ole vain harha; se on ansa. Silloin meillä olisi edes jonkinlainen johtolanka hyvän elämän rakentamiseen. Vastustaisimme määritelmiä, sekä toisten että itsemme antamia.  

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Sisäinen ihminen

 

Filosofiakahvila7.1./8.1./9.1. Huom. Torre del Marin paikka eri 

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa).

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 12.00. Perinteinen paikka Massai Mara Beach Club ON KIINNI, uusi paikka (kokeilu) Restaurante COLONIA, Paseo Maritimo Poniente, vanhasta paikasta Nerjaan päin, majakan ja Massai Maran välissä, rannan puolella (entinen parkki toimii).   

Filosofiakahvila  Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Olemme tottuneet omaan syvällisyyteemme. Kuvittelemme siksi, että meissä oleva sisäinen ihminen on aina ollut ihmisessä, ainakin historian aamuhämärästä lähtien. Antiikin maailman ihminen oli kuitenkin dokumenttien perusteella ennen kaikkea julkinen ja sellaisena hyvin ulkoinen. Antiikin tutkijat ovat puhuneet toistuvasti tästä ulkoisuudesta, ihmisen täydellisestä julkisuudesta. Joku on jopa sanonut, että Platonin ideoiden maailmassa kaikki on näkyvää ja kuuluvaa. Tällainen maailma ja ihmisen julkisuus ei kadonnut yhtäkkiä – se ei kadonnut yhtä kertaa. Richard Sennettin (s.1943) tunnettu teos The Fall of Public Man kuvaa yhteiskuntia 1700- ja 1800-luvuilla (Lontoossa, Pariisissa ja New Yorkissa).

Pitkään luulin, että ensimmäinen viittaus sisäiseen ihmiseen on Augustinuksen (354-430) tekstissä De Vera religione (39,72). Hän kehottaa kääntymään pois ulkopuolesta, koska totuus asuu sisäisessä ihmisessä: “Noli foras ire, in te redi, in interiore homini habitat veritas.” Todellisuudessa Augustinus yritti siteerata vanhempaa tekstiä, Paavalin kirjettä, mutta hänen latinankielinen raamattunsa oli vähän harhaanjohtava. Paavali ei puhu totuuden löytymisestä, vaan Jumalasta. Hän käyttää termiä “sisäinen ihminen” useissa kirjeissään, mm. Kirjeessä efesolaisille (3:16). Vanhassa suomennoksessa puhutaan “sisällisestä ihmisestä”.

Filosofisen peruskoulutuksen saanut epäilee, että Augustinuksen ideassa on jotain platonistista. Koulun käynyt on oikeassa. Augustinus sai paljon vaikutteita Platonin koulukunnasta. Epäilemättä ajatuksen filosofinen merkityksellisyys ei rajoitu tähän. Idea on metodologisesti ja epistemologisesti (gnoseologisesti) mielenkiintoinen. Totuuden sanotaan asuvan sisäisessä ihmisessä. Jos haluaa tietää totuuden, pitää katsoa omaan itseen, sisäänsä.

Monet oppineet ovat kommentoineet sisäisyyden teemaa Augustinuksen ajattelussa ja puhuneet refleksiivisyydestä – siitä, että mieli katsoo itseään, ymmärrys ymmärtää itsensä. Oman näkemykseni mukaan sisäinen ihminen on jotain muutakin. Oman sielunsa sisään meneminen on muutakin kuin oikean tiedon tai totuuden etsintää.

Tiedämme, että monet itseen vaikuttamisen tekniikat muuttuivat Augustinuksen aikana ja myös hänen vaikutuksestaan. Olisi mielenkiintoista tutkia missä määrin tämä teknologia konstituoi sisäisen ihmisen. Nyt minua kiinnostaa kuitenkin kysyä, millaisia vaikutuksia sisäisen ihmisen synnyllä oli tai on ollut, on ehkä vieläkin.

Emme oikein tiedä, mikä sisäinen ihminen on, mutta sen puoleen käännymme. Tutkimme itseämme, tunteitamme, uniamme. Jos oletamme, että on olemassa sisäinen ihminen, joka on tunnettava – tai missä totuus asuu – katsomme itseämme ja toista niin kuin arvoitusta tai kirjaa. Yritämme ymmärtää.

Tällä on epistemologis-eettisiä seurauksia. Kun yritämme ymmärtää, teemme itsestämme tiedon kohdetta, emme katso itseämme muokattavana. Joissakin tapauksissa tämä mahdollistaa sen, että joku tietää meitä paremmin ja onnistuu saamaan auktoriteettiaseman suhteessa meihin. Toinen vaikutus, joka sisäisen ihmisen rakentamisella: kuvittelemme ihmisen erilliseksi, tekisi mieli sanoa irralliseksi. Ihminen on tiedon kohde, mutta objektin suhteet maailmaan, ympäristöön, jäävät tutkimuksen ulkopuolelle.

Sisäisen ihmisen yksi suuri kulttuurivaikutus näkyy siis siinä, miten puhumme itsestämme. Mutta se vaikuttaa myös siihen, miten puhumme itsellemme. Koska olen tiedon kohde ja yritän ymmärtää itseäni, kysyn, esimerkiksi: “Miksi teen näin?” En läheskään yhtä usein haasta tai kannusta itseäni, sano itselleni: “Rohkeutta, kyllä pystyt tekemään sen.”

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Filosofiakahvilan ohjelma kevätkaudella 2025

Filosofiakahvilan seuraavat kerrat 7.1./8.1./9.1. Huom. Torre del Marin eri 

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 12.00. Perinteinen paikka Massai Mara Beach Club ON KIINNI, uusi paikka (kokeilu) Restaurante COLONIA, Paseo Maritimo Poniente, vanhasta paikasta Nerjaan päin, majakan alueella, rannan puolella.   

Filosofiakahvila  Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Filosofiakahvilan ohjelma kevätkaudella 2025: 

1.Sisäinen ihminen 

2.Hyvä elämä 

3.Ajattelu meditatiivisuutena 

4.Kohti toiminnan filosofíaa 

5.Enkeleitä ja ihmisiä 

6.Propagandan synty 

7.Suloinen markkinointi 

8.Sokrates, huono puhuja 

9.Totalitarismin tutkimisesta 

10.Kielletty hedelmä 

11.Lörpöttely 

12.Suut auki 

13.Tarinoita filosofeista 

14. Jobin kirja 

15. Kosminen pelko ja voimattomuus 

16.Ilman filosofíaa, kysymyksen perässä 

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Varoitus

Filosofiakahvilan seuraavat kerrat 7.1./8.1./9.1. Huom. Torre del Marin paikka eri 

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa).

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 12.00. Perinteinen paikka Massai Mara Beach Club ON KIINNI, uusi paikka (kokeilu) Restaurante COLONIA, Paseo Maritimo Poniente, vanhasta paikasta Nerjaan päin, majakan ja Massai Maran välissä, rannan puolella (entinen parkki toimii).   

Filosofiakahvila  Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Sairaassa päässäni ajattelin, että filosofiakahvilan ohjelma keväällä 2025 on vaikea. Koska olen myös kiltti suunnitelmani oli käsitellä aiheita mahdollisimman yksinkertaisesti. Todennäköisesti ohjelma on pelkästään vaikea...

Julkaisen kevään aiheet piakkoin.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Filosofiakahvila menee tauolle

Filosofiakahvila menee tauolle. En varmaan tehnyt selvennöksiä, mutta ainakin lisähuomautuksia. Uudet istunnot alkavat tammikuun toisella viikolla.

Kiitos ja kippis! Ajatelkaa, jos ehditte.

Julkaisen piakkoin ensi kevään ohjelman.

Seuraavat istunnot (näillä näkymin) 7.1./8.1./9.1. Torre del Marin paikka ja aika vielä avoimia...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Jälkipuhe

 

Filosofiakahvila 10./11.12./12.12. Huom. Torre del Marin eri 

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 12.00. Perinteinen paikka Massai Mara Beach Club ON KIINNI, uusi paikka (kokeilu) Restaurante Berebere, Paseo Maritimo Poniente S/N   

Filosofiakahvila  Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Alustukseni ovat aina johdantoja. Haluan tehdä poikkeuksen, pitää jälkipuheen. Olen yrittänyt houkutella ajattelemaan ja sanonut, että ajattelemisella on paikka elämässä. Olen sanonut, että filosofoiminen vaatii tahtoa. En tiedä, olenko onnistunut enkä tiedä, mitä onnistuminen tarkoittaisi, kun pyrkimykset ovat tällaisia.

Tämän syksyn ohjelma oli tietyllä tavalla poikkeus. Halusin tehdä selvennöksiä ja lisähuomautuksia jo käsiteltyihin aiheisiin ja kysymyksiin, jotka ovat nousseet esiin filosofiakahvilan keskusteluissa – vaikka vain sivulauseissa, ohimennen tehdyissä huomautuksissa. Todennäköisesti en selvittänyt mitään ja olen velkaa toisen mokoman tänä syksynä käydyissä keskusteluissa esiin nousseista aiheista.

Tahdoin puhua vaikeasta sanasta tahto, jota tahtoen ja tahtomattani käytän. Halusin sanoa jotain tapahtuman käsitteestä, jonka sanon olevan keskeisessä roolissa omassa ajattelussani. Ennen kaikkea yritin vastata kysymykseen ihmiskunnan edistyksestä (kysymys, joka minulle esitettiin kevättalvella tänä vuonna). En anna vastausta; pikemminkin selitän, miksen voi sitä antaa. Yritin lähestyä aihetta sivupolkuja pitkin (menneisyys, tulevaisuus, tapahtuma, humanismi, historian kuolema).

Jälkipuheeni aihe ei ole kuitenkaan onnistumiseni tai epäonnistumiseni selvennöksien teossa tai vastaamatta jättäminen. Aiheeni on pikemminkin jälkipuheen mahdottomuus. En voi tehdä synteesiä. Yritän elää ilman vastauksia ja ilman synteesiä. Kun puhuu jälkipuheesta – kun puhuu jälkipuheessa – oletetaan, että puhuja vetää yhteen, tekee johtopäätöksiä, viittaa ehkä lisätutkimuksen tarpeeseen. Minulle jälkipuhe tarkoittaa vain sitä, että olen lopussa.

Olen lopussa, mutta uskon yhä epälopullisuuden periaatteeseen. Sanoin vuonna 2015: “Mitä sanon epälopullisuuden periaatteeksi? Nimitän näin ajatusta, jonka mukaan mikään inhimillisessä olemassaolossa ei ole eikä sen tarvitse olla lopullista. Sanon sitä periaatteeksi, koska pitämällä tätä ajatusta mielessäni ja edessäni autan itseäni; se auttaa elämään.”  Väitin, että periaate on eettinen. Kun ihminen katsoo itseään keskeneräisenä, on itsensä suhteen käsityöläinen. Toisesta ei anna lopullista määritelmää; hän saa olla jotain muuta. Sovellan periaatetta myös omiin puheisiini, alustuksiin. En yritä saada mitään valmiiksi ja lopulliseksi, pyöreäksi. Kaiken on jäätävä keskeneräiseksi. Silloin voimme yhä aloittaa alusta.

Olen yrittänyt tuoda esiin erilaisia näkökulmia. Alkuperäinen ajatukseni oli, että kokeilisimme yhdessä, mihin se voi meidät viedä, mitä voisimme saada näkyviin. Aika harvoin olemme varmaan sitä tehneet. Yhä suuremmaksi oppimisen aiheeksi – ainakin minulle – on tullut kuunteleminen. Yritän kuunnella ihmisiä, vaikken ymmärtäisi. Yritän myös miettiä, miten ihmisten (myös minun) sana voisi tulla kuulluksi. Vaikka olisimme kuinka hassuja filosofiakahvilassa, teemme jotain, joka kuolemassa: keskustelemme, kuuntelemme, annamme toiselle tilaa. Olemme kuin Titanicin muusikot. Jatkamme soittoa, vaikka laiva uppoaa. Meille pitäisi pystyttää muistomerkki. Lupaan valmistella hienon puheen.

Keskusteleminen ei ole aina järkevää sanan nykyaikaisessa mielessä eli siitä ei välttämättä ole mitään hyötyä. Kun käytän sanaa “hedelmällinen” ajattelen jotain muuta kuin hyötyä. Ajattelen hedelmiä ja ajattelen siemeniä sen sisällä. Emme voi haukkua itseämme pelkästään siksi, että keskustelu poikkeaa polulta, aiheen käsittely keskeytyy, eksymme. Joskus eksyminen on hedelmällisintä mitä on.

Kaiken on jäätävä keskeneräiseksi, myös jälkipuheen…

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila