Olen nyt yli kahden viikon ajan valmistellut ensi syksyn
ohjelmaa, tehnyt tutkimustyötä – tai ainakin ajatellut, käynyt käsiksi tuleviin
aiheisiin. Uskon valmistautumiseen, en muuhun.
Viime viikkoina olen lukenut Marcus Aureliusta, Kathryn
Thieleä, Gaston Bachelardia, Alexandre Kojèvea, Jan Patočkaa, Roland Barthesia.
Tulevaisuudessa on palattava esimerkiksi Dostojevskin Riivaajiin ja José
A.Martin Garcían toimittamaan ja kääntämään jättiläiskokoelmaan Los filósofos cínicos y la literatura moral
serioburlesca. Lukemieni tekstien joukossa on muistiinpanoja, artikkeleita,
kirjelmä Ranskan hallitukselle, maanalaisia puheita, luentomuistiinpanoja jne.
Kirjavaa väkeä, salaperäisiä fragmentteja. ”Tutkimustyö” on omituista. Se on vaikeaa ja stimuloivaa; koko ajan yllättyy ja aina onnistuu yllättämään itsensä, kun liikahtaa paikaltaan, liikkuu jonnekin, ajattelee yhtäkkiä muita asioita.
Minulla tulee olemaan monta asiaa näytettävänä: vivahteiden kauneus, totuuden omituisuus, mielikuvituksen arvo... Minun on selitettävä, miksi filosofien kotien seinät ovat niin kolhuiset.
Kyllä, kyllä, totisesti: Tämä on hauskaa, tulemme
nauramaan, meissä tulee heräämään Demokritoksen henki...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti