Sontagin vitaalisuus

Susan Sontag
 

Susan Sontag (1933-2004) sanoi jotain mielenkiintoista huomiosta (attention):

“Attention is vitality. It connects you with others. It makes you eager. Stay eager.”

Käännän sanan attention huomioksi. Sitä voisi sanoa myös tarkkaavaisuudeksi, mutta Sontag tuskin puhui huomaavaisuudenosoituksista tai muusta vastaavasta, johon englannin sana voi viitata.

Kuvittelen, että hänen mielessään oli samantapainen asia kuin italialaisella runoilijalla, Maria Camposilla, kun hän käytti sanaa attenzione. Campon Attenzione e poesia on teksti, jossa runous on huomiota, huomion omistamista (attenzione), todellisuuden eri tasojen lukemista. Campo oli Simone Weilin lukija. Myös Weilille huomio oli tärkeä käsite. Weil sanoi, että puhdas huomion kiinnittäminen on rukousta.

Sontagin sanat kiinnittävät huomioni, koska huomio on vitaalisuuden, elinvoiman, lähde. Se tekee ihmisestä innokkaan.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Innostuksen tartuttaminen

Paul Veyne

Paul Veyne (1930-2022) kirjoitti kirjassaan Senecasta, ettei toista voi muuttaa (tai käännyttää) muuta kuin tartuttamalla häneen palavan innon. Historioitsija teki kommentin analysoidessaan Senecan Kirjeitä Luciliukselle. Idea oli tämä: Ihmistä ei voi käännyttää viitaten järkisyihin. Tarvitaan jotain muuta. 

Veynen huomautus on tärkeä ja se monesti mielessäni, kun pidän filosofiakahvilaa. Kyse ei ole opettamisesta tai argumentaatiosta. Silti jää kysymys: Miten tartuttaa innostus? Minuun innostuksen tartuttaneet ovat tehneet sen tyylinsä, asenteensa ja olemuksensa avulla...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Kun innostus katoaa...

Ralph Waldo Emerson 

Ralph Waldo Emerson sanoi: "Ilman innostusta ei ole koskaan luotu mitään."

Mutta mitä jos innostus katoaa? Mihin se katoaa? Vai kuoleeko se vain pois niin kuin kaikki? Innostuksen kuoleman jättämä tyhjiö on kauhea. Silloin kysymys ei ole enää siitä, miten pitää innostus elossa. Se on myöhäistä silloin.

Emerson saattaa olla oikeassa. Luominen vaatii innostusta. Innostuksen kuoleman jättämä tyhjiö pakottaa ihmisen kysymään kysymyksiä, selventämään asioita. Parhaassa tapauksessa ihminen muistaa, miksi oli innostunut. Vaikka se ei herättäisi innostusta eloon, se voi olla jo melkein uuden innostuksen alku... 

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Innostus

(Michel Foucault)

(Petteri Anttilalle)

Michel Foucault puolusti kerran Roland Barthesia kauniilla tavalla. Barthes oli muodikas, hän herätti innostusta ja siksi hän oli epäilyttävä. Foucault kysyi, eikö muoti, innostus ja ihailu voi tuoda esiin hedelmällisen lähteen olemassaolon.

Silti ensimmäisenä tapetaan innostus. Toisissa ja itsessä. Ehkä aikuisuus on petos ja ansa, jotta ihmiset lakkaisivat leikkimästä niin kuin sanoo Fernando Trueba. Sellaisia ovat aikuiset: tappavat innostuksen.

Sellaisia ovat aikuiset. He sietävät sietämättömiä piiskoja ja kostavat puille, lapsilleen, sydämilleen.

Normaali maailma sanoo: ”Älä leiki enää, olet iso.” Innostus joutuu häpeään. Kasvot menevät piiloon.

Piilossa lymytään ja kiristellään hampaita ja odotetaan oikeaa hetkeä lopettaa kaikki nautinto.