Jos mieli ei olekaan omenakori...

 

Descartes

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)

Filosofiakahvila Torre del Marissa klo 11.00 (Casa Juande, Av. Toré Toré)

Filosofiakahvila Fuengirolassa viimeisen kerran torstaina 31.3. klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Tämä aiheena 29.3. ja 30.3. ja 31.3.

On kerrottu, että Newtonin päähän putosi omena. Omena tuntuu olleen tärkeä hedelmä 1600-luvulla, sillä René Descartes käytti usein siteerattua omenakorivertausta. Kuvitteellisessa tilanteessa ihmisellä on kori täynnä omenoita ja hän epäilee, että osa on mätiä. Miten toimia? Descartes kysyy. Ihminen ottaa omenoita korista ja tarkastaa niitä. Ranskalaisfilosofi vertaa ihmismieltä omenakoriin. Ihminen kerää mieleensä kaikenlaisia ajatuksia, mielipiteitä ja näkemyksiä. Filosofian suuri tehtävä on tarkistaa sinne kerättyjä asioita. 

Descartes oli tärkeä filosofi. Vieläkin ajattelemme Descartesin varjossa. Hänen mukaan mieli oli eräänlainen omenakori, ja toiset ajattelevat yhä, että näin on. Kun yritän astua pois varjosta, joudun kysymään, entä jos mieli ei olekaan omenakori.

Tulee tilanteita, joissa on hyvin hedelmällistä muotoilla tällainen kysymys: ”Entä jos?” Kysyjä saattaa joutua silti tyhjän päälle. Näin siitä huolimatta, että olisi irtaantunut kartesiolaisesta dualismista eikä olisi tehnyt itselleen pakkomiellettä mielen filosofiasta.

Mitä tarkoittaa, että mieli mielletään omenakoriksi? Se merkitsee, että mieli ymmärretään astiaksi, johon keräämme asioita, esineitä, kuvia, sanoja. Mieli kantaa niitä mukanaan. Jos tahtoo pois Descartesin varjosta ja tuntee olonsa hämmentyneeksi, voi lukea esimerkiksi Nietzscheä, joka oli hyvin vähän kartesiolainen. Monet ovat huomanneet, että hänen tekstejään lukiessa syntyy toisenlainen kuva mielestä. Se ei ole astia, vaan vatsa. Tämä kuva toistuu monissa Nietzschen kirjoituksissa. Ruumiin ja mielen toiminta on yhtä. Mieli yrittää sulattaa ajatukset ja mielikuvat.

Ihmisen tai filosofin tehtävänä ei ole niinkään katsoa ajatuksia, vaan käyttää niitä ravinnoksi. Ruoansulatus alkaa suussa. Maku ja haju ovat yhtä tärkeitä kuin silmät. Jokin ei sula ei vatsassa eli siitä ei voi tulla ravintoa. Nielty tavara voi olla myrkkyä. Silloin olisi syytä tehdä vatsahuuhtelu. Joudumme kehittämään aivan toisenlaista käytäntöä kuin siinä tapauksessa, että mieli ymmärrettäisiin omenakoriksi.

Voimme tottua ravintoon, joka ei aluksi sula kovin hyvin. Voimme siis totutella joihinkin ajatuksiin, ottaa niitä pieninä annoksina. Omena pitää lääkärin loitolla, mutta myös myrkkyyn voi tottua. Myrkky voi olla myös hyväksi, esim. rotanmyrkky, kun annos on oikea. Omena on hyväksi, mutta voimme kysyä, millaisia muita hedelmiä tai ajatuksia tarvitsemme. Monesti vierastan liiallista teoretisointia, mutta tietynlainen teoretisointi saattaa olla tarpeellista tai välttämätöntä jollekin ihmiselle, vaikkei se olisi sitä minulle. Tämä ajatus on tehnyt minusta hiukan suvaitsevaisemman sekä filosofeja että oikeita ihmisiä kohtaan. Joku saattaa tarvita metafyysisiä pohdiskeluja – jos ei muuten, niin päästäkseen eroon niistä tai sulattaakseen ne, käyttääkseen ne ravinnokseen.

Yksi syy syödä on energian saaminen. Jos ajattelen, että mieli on vatsa, kysyn: Mistä ajatuksesta saan energiaa?  Itseään kehittävä ihminen tai ihminen joka tahtoo ylittää itsensä voi haastaa itsensä sulattamaan aikaisemmin sulamattomia ajatuksia. Voimme myös helposti nähdä, että Nietzsche on itse havainnollistava esimerkki siitä, mitä merkitsee, kun ajatukset eivät sula hyvin, tule ravinnoksi. Nietzschen ajatukset ovat muuttuneet myrkyksi monessa vatsassa. Nietzsche ei sopivaa luettavaa kaikille. Kaikilla ei ole sopivaa suolistoa siihen. Hän ei sovi myöskään kaikille filosofeille. Joillekin hän on aivan liikaa. Onhan se shokki, jos mieli ja vatsa eivät pysy erossa toisistaan. Omenakori oli enemmän vertaus. Nietzschen ajatus mielestä vatsana menee pidemmälle. Hän kirjoitti Ecce Homossa: ”Kaikki ennakkoluulot tulevat suolista.”

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila 

Kevään 2022 ohjelmasta ja aiheista

 

Filosofiakahvila jatkuu zoomin kautta 11.tammikuuta! Toistaiseksi suunnitelmana käynnistää Torre del Marin filosofiakahvila 12.tammikuuta (jos ei tule uusia estäviä rajoituksia), mutta Fuengirolan filosofiakahvila vasta helmikuussa (17.helmikuuta, jos suunnitelmat eivät muutu)

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)

Filosofiakahvila Torre del Marissa klo 11.00 (Casa Juande, Av. Toré Toré)

Filosofiakahvila Fuengirolassa aloittaa myöhemmin torstaisin 

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Filosofiakahvilan ensimmäiset 12 aihetta:

1.Liehuvat liput (zoom/Torre del Mar)

2. Epistemologian paluu (zoom/Torre del Mar)

3.Missä meitä kuunnellaan? (zoom/Torre del Mar)

4.Foucault ja vaara (zoom/Torre del Mar) 

5.Kuvan riivaamat (zoom/Torre del Mar)

6.Se mikä on lähellä (zoom/Torre del Mar/Fuengirola)

7.Valta ja etiikka (zoom/Torre del Mar/Fuengirola)

8. Sairastamisesta (zoom/Torre del Mar/Fuengirola)

9.Runous ja tottelemattomuus (zoom/Torre del Mar/Fuengirola) 

10.Muisti ja muutos (zoom/Torre del Mar/Fuengirola)      

11.Bashōn sisäiset polut (zoom/Torre del Mar/Fuengirola)

12. Jos mieli ei olekaan omenakori... (zoom/Torre del Mar/Fuengirola)

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Sota ja järki

(Almerian tie 1937, kuva: Norman Bethune)

Jokaisen sodan jälkeen kirjoitetaan kirjoja sodan mielettömyydestä. Kovin ovat turhia kirjat selvästikin, koska aina ryhdytään samaan mielettömyyteen. Tai sitten kirjoissa ja niiden logiikassa on jokin vika. Voihan nimittäin olla, ettei sota ole ollenkaan mieletön – siinä voi olla syvä mieli ja järki.

Kun keskiaikaiset feodaaliherrat sotivat keskenään, idea oli yleensä hyvin yksinkertaisesti se, että käydään ryöstämässä. Aikanaan oikeuslaitoskin kehittyi tätä tarkoitusta varten; kyse oli siitä, että ryöstösaalista jaetaan. Kuningas soti samalla tavalla, mutta ennen kaikkea pyrkien monopolisoimaan sodan. Lain tarkoitus oli estää yksityiset sodat.

Joku kyyninen voisi ajatella ja väittää, että näin on vieläkin. Tilanne on silti hiukan monimutkaisempi. Toisella tavalla sanottuna aikamme ekonominen rationaalisuus on mutkikkaampaa ja sisältää kompleksisempia käsitteitä. Jo aikaisemmin olen viitannut kolmekymmenvuotisen sodan ratkaisevaan merkitykseen eurooppalaisessa historiassa (Mikä on Eurooppa http://koetinkivet.blogspot.com.es/2014/05/mika-on-eurooppa.html )

Tappamista ei aikaisemmin tarvinnut perustella, koska se oli kuninkaan päätös. Nyt sodalla oli järki ja mieli; tarkoitus oli pelastaa kansakunta, taata sen selviäminen. Aihe ei ollut enää suoraan maa tai alue, vaan bios, elämä. Kääntöpuolena, logiikan toisena premissinä oli, että vihollinen oli väestö tai väestön osa. Jo ennen nykyaikaista sotateknologiaa sota kohdistettiin myös väestöön. Siihen sisältyi ikivanha ryöstämisen teema; sotilaiden palkinto oli mahdollisuus viedä sotasaalista. Saalis ei ollut aina rahaa tai ruokaa. Monesti sellaiset saaliit olivat vähäisiä. Oli oikeus raiskata naisia ja lapsia. Kun sodan aihe oli bios tämä ikivanha oikeus sai uuden mielen; siinä oli yhä enemmän järkeä. Se oli nyt psykologista sodankäyntiä ja myös väestön systemaattista tuhoamista, joka nähtiin tarpeelliseksi, koska vihollinen on jokin rotu, kansa, koko väestö, ei vain armeija.

Turha siis olla hämmästynyt siitä mitä tapahtuu ja mitä kirjoitti Israelin siirtokuntaliikkeen johtaja Uri Elitzuri yli kymmenen vuotta sitten. Hän kirjoitti artikkelin, jossa totesi kaikkien palestiinalaisten olevan vihollistaistelijoita. Koko kansa, koko väestö on vihollinen, ja koska palestiinalaisäiti synnyttää taistelijoita, hänetkin on tapettava. Myös heidän kotinsa pitää hävittää, koska siellä he kasvattavat ”käärmeitä”.

Nuori israelilainen poliitikko Ayelet Shaked siteerasi tätä kirjoitusta heinäkuun alussa herättäen suuren kansainvälisen huomion. Shakedin mukaan hänen kommenttinsa on väärinymmärretty, mutta tosiasia on, että hän siteerasi tätä erityistä kohtaa. Poliitikon puolue on Juutalainen kotimme.

Jos Shakedin tai Elitzurin sanat tuntuvat pahoilta, on huomattava, etteivät he ole millään tavalla omaperäisiä. Samanlainen puhe on jatkunut kaikkialla ja kauan, joskus se on kohdistunut myös juutalaisiin. Näitä mahdollisesti pahalta tuntuvia sanoja ei siteerannut mustanpuhuva, kyyristelevä ja limainen olio (katsokaa vaikka kuvia Shakedista). Hänen sanansa eivät ole mielettömiä; ne ovat sodan mieli ja järki. Otettava huomioon kuitenkin, että myös toisella puolella, vihollisellakin on järki päässä.

Niin kuin olen todennut, haluaisin joskus ottaa sodan aiheeksi filosofiakahvilassa. Se ei ole helppo tehtävä. Se, että väitän nyt keksineeni järjen sodassa, ei ehkä auta minua paljon eteenpäin. Sitäpaitsi työmaa on laaja. Olisi tutkittava sodan historiaa, luettava edes pintapuolisesti Kantin tekstit ikuisesta rauhasta jne. Kaikkea tätä työtä epäilemättä ohjaa kysymys: Miten on mahdollista? Mutta kysymys ei pidä sisällään oletusta mielettömyydestä. Se ei ole enää mahdollista.