Laurence Sterne
Laurence Sterne sanoi: "Vakavuus, ruumiin salaperäinen keino salata mielen puutteet."
Totuuden ja vakavuuden nimissä todettakoon, että Sternen lausahdus on sovitus La Rochefoucauldin aforismista.
On varmasti epäoikeudenmukaista puhua vakavuudesta näin, sillä onhan monia vakavuuden lajeja. Kaikki vakavuus ei ole pahasta, oletan. On kai hyvää vakavuutta. En ole vain tavannut sitä henkilökohtaisesti.
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
maanantai 13. elokuuta 2018
keskiviikko 8. elokuuta 2018
Jumalat kuolevat nauruun
(Lou Andreas-Salomé, Paul Rée, Friedrich Nietzsche)
Vanha vitsi, seinäkirjoitus:
Jumala on kuollut - Nietzsche
Nietzsche on kuollut - Jumala
Hauska juttu, mutta tämä perustuu virheelliseen käsitykseen Nietzschestä. Hän ei keksinyt tai luonut jumalan kuoleman teemaa. Hänen omassa tuotannossaan teema ilmaantui ensimmäisen kerran Iloisessa tieteessä, anekdootissa jossa hullu (narri) tulee torille ja ilmoittaa asiasta. Jumalan kuoleman teema Nietzschellä ei merkitse vain yksinkertaista ateismia. Kyse on paljon enemmästä. Sen voisi joskus ottaa aiheeksi, en tiedä...
Seinäkirjoitusvitsiä hauskempi on Nietzschen oma huomautus, jossa muotoilu on toinen; siinä ei puhuta jumalan kuolemasta, vaan jumalien kuolemasta. Jumalat kuolevat ja he kuolevat nauruun, koska yksi heistä ilmoittaa, että on vain yksi jumala. Monoteismin hauskuus olisi aika hauska otsikko!
Enemmän kuin jumalan kuoleman teema minua kiinnostaisi ottaa joskus aiheeksi ateismin lajit. Ehkä se olisi uusi ja kiinnostava tapa lähestyä kysymystä uskonnosta... Luulen, että melkein ainoa yritys käsitellä aihetta tähän mennessä on ollut tämä:
http://koetinkivet.blogspot.com/2016/02/negatiivinen-teologia-usko-ja.html
Enemmän ateismista puhuu tämä:
http://koetinkivet.blogspot.com/2011/04/usko-ja-filosofia-extra.html
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
Vanha vitsi, seinäkirjoitus:
Jumala on kuollut - Nietzsche
Nietzsche on kuollut - Jumala
Hauska juttu, mutta tämä perustuu virheelliseen käsitykseen Nietzschestä. Hän ei keksinyt tai luonut jumalan kuoleman teemaa. Hänen omassa tuotannossaan teema ilmaantui ensimmäisen kerran Iloisessa tieteessä, anekdootissa jossa hullu (narri) tulee torille ja ilmoittaa asiasta. Jumalan kuoleman teema Nietzschellä ei merkitse vain yksinkertaista ateismia. Kyse on paljon enemmästä. Sen voisi joskus ottaa aiheeksi, en tiedä...
Seinäkirjoitusvitsiä hauskempi on Nietzschen oma huomautus, jossa muotoilu on toinen; siinä ei puhuta jumalan kuolemasta, vaan jumalien kuolemasta. Jumalat kuolevat ja he kuolevat nauruun, koska yksi heistä ilmoittaa, että on vain yksi jumala. Monoteismin hauskuus olisi aika hauska otsikko!
Enemmän kuin jumalan kuoleman teema minua kiinnostaisi ottaa joskus aiheeksi ateismin lajit. Ehkä se olisi uusi ja kiinnostava tapa lähestyä kysymystä uskonnosta... Luulen, että melkein ainoa yritys käsitellä aihetta tähän mennessä on ollut tämä:
http://koetinkivet.blogspot.com/2016/02/negatiivinen-teologia-usko-ja.html
Enemmän ateismista puhuu tämä:
http://koetinkivet.blogspot.com/2011/04/usko-ja-filosofia-extra.html
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
perjantai 3. elokuuta 2018
Asialliset hommat suoritetaan
En ole ainoa, joka pitää Tuntemattoman sotilaan Vilho Koskelan lausahduksesta: "Asialliset hommat suoritetaan. Muuten ollaan kuin Ellun kanat."
Olen vaan jäänyt miettimään, missä ne minun asialliset hommani ovat. Neuvon toisen osan noudattaminen on ollut helpompaa.
P.S. Vilho Koskela alias Ville Vaitelias on henkilöhahmo tietysti myös teoksessa Täällä Pohjantähden alla.
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
lauantai 28. heinäkuuta 2018
Kauniit ja hyödyttömät aamut
Monet tietävät, että olen yökyöpeli. Yöt ovat minua varten ja minä öitä varten. Olen kahden viikon ajan noussut klo 7.00 viedäkseni koirat lenkille. Minulla ei ole ollut vaihtoehtoja. Toinen, Zaydi, herättää.
Minulla on ollut kauniita kokemuksia aamuista, joita niin harvoin näen. Olen joskus onnistunut myös saamaan niistä energiaa, niin että olen retken jälkeen työskennellyt, tehnyt filosofiakahvilavalmisteluja.
Tällä kertaa aamut olivat turhia. Ne olivat kauniita, mutta turhia. Olen pystynyt työskentelemään aikaisintaan iltapäivällä - kun olen nukkunut ensin aamupäivällä ja ruoan jälkeen vielä siestan.
Aamujen turhuudesta huolimatta minulla on ideoita... Varoitan siis!
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
lauantai 21. heinäkuuta 2018
Epäilyttävät sanat
Sanat ovat epäilyttäviä. Ne ovat niin epäilyttäviä, että monet (myös filosofit) ovat pyrkineet eroon niistä.
Ottakaamme esimerkiksi sana epäily - sana jota filosofit hellivät.
Joku tarttuu sanakirjaan ja toteaa, että epäily on espanjaksi duda. Sanaa ei kuitenkaan käytetä samalla tavalla espanjassa ja suomessa. Ottakaamme lause:
Dudo que haya un gato en la caja
Epäilen, että laatikossa on kissa
Suomennos on suora ja virheetön. Mutta mitä tapahtuu? Lauseet merkitsevät päinvastaisia asioita. Espanjankielisessä lauseessa esitetään epäluottamus siihen, että laatikossa olisi kissa. Suomenkielisessä lauseessa esitetään uskomus, että se todella on siellä. Jotta suomenkieliseen lauseeseen saataisiin sama merkitys, pitäisi tehdä temppuja.
Mitä tästä voisi päätellä? Ehkä ettei suomeksi voi epäillä?
Epäily on filosofiassa - on se metodista tai ei - kriittistä suhtautumista varmoina pidettyihin asioihin. Se on kysymistä, tyytymättömyyttä valmiisiin vastauksiin. Tällainen voi olla harvinaista tai sitten ei. Jokapäiväisessä kielenkäytössä sanalla epäily on usein aivan toisenlainen merkitys. Poliisi epäilee, että olen rikkonut lakia. Äiti epäilee, että lapsi on tehnyt pahoja. Tämä merkitys on yleisempi, koska tällaiset epäilyt ovat tavallisempia kuin filosofiset asenteet maailman edessä.
Elokuva, joka minulle näytti epäilyn epäilyttävyyden, on John Patrick Stanleyn ohjaama Doubt (2008). Itse asiassa elokuva näyttää, miten syövyttävä epäily voi olla ja miten se voi vahingoittaa. Se näyttää myös, että epäilyllä voi olla monta suuntaa.
Katso elokuvan alkumonologi:
https://www.youtube.com/watch?v=64Du1Kj95Kk
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
lauantai 14. heinäkuuta 2018
Paossa vai kahleissa
Martin Heideggerin mukaan olemme
paossa ajattelua. Itse olen ollut valmis sanomaan, ettei ongelma ole
ajattelemattomuus. Ajattelemme paljon, mutta olemme kiinni jossain; olemme
kahleissa, kategorioidemme sitomia. Ero näkemystemme välillä ei ole silti
selvä.
Heideggerin ajatuksessa on mukana
vaatimus, että ihminen ajattelee itse. Jotta pystyisi siihen, on oltava valmis
oppimaan ajattelua. Kun ryhtyy oppimiseen, myöntää ettei vielä taida. Tämä
alkutilanne, ajattelun syntyhetki, heittäytyminen oppimiseen, on kahleiden
kalistelua. Olla paossa ajattelua ja olla kahleissa on sama asia.
Muutos on toinen
pako, eläimellinen loikka. Loikan eläimellisyyttä, eläimellisyyden vaatimusta,
ei moni filosofi, esimerkiksi Heidegger, myönnä...
Kun filosofiakahvila aloittaa taas lokakuussa, tiistain kahvilapaikka on uusi: Casa Mavi. Osoite: Avenida de los Boliches 108. Myös aika on eri: 12.15-13.45.
Kun filosofiakahvila aloittaa taas lokakuussa, tiistain kahvilapaikka on uusi: Casa Mavi. Osoite: Avenida de los Boliches 108. Myös aika on eri: 12.15-13.45.
sunnuntai 8. heinäkuuta 2018
Sama laki
Kun filosofiakahvila aloittaa taas lokakuussa, tiistain kahvilapaikka on uusi: Casa Mavi. Osoite: Avenida de los Boliches 108. Myös aika on eri: 12.15-13.45.
William Blake sanoi: "Sama laki härälle ja leijonalle on alistusta."
Tämän otan joskus aiheeksi. En voi tietää, mihin lause minut johtaa. Sen takia se on hyvä aihe...
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
William Blake sanoi: "Sama laki härälle ja leijonalle on alistusta."
Tämän otan joskus aiheeksi. En voi tietää, mihin lause minut johtaa. Sen takia se on hyvä aihe...
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)







