Kysyminen on tapa olla olemassa

Kysyminen on tapa olla olemassa. Siinä meistä tulee keskeneräisiä. 

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Mikä on 2000-luvun intellektuelli?

(Walter Benjamin)

1900-luvun ajattelija ja intellektuelli kuului kirjojen kulttuuriin. Walter Benjamin (1892-1940) oli vaeltaja. Hän asui ainakin Berliinissä, Riigassa, Napolissa, Pariisissa ja Ibizalla. Kun hän saapui uuteen paikkaan, ensimmäiseksi hän järjesti kirjastonsa. Kirjat olivat isänmaa, muistot, koko maailma. Robert Oppenheimer (1904-1967) kertoi, että Arizonassa tehdyn ensimmäisen ydinkokeen jälkeen hänen mieleensä tulivat sanat Bhagavad Gitasta, hindulaisuuden pyhästä kirjoituksesta: "Now, I am become Death, the destroyer of worlds." (Nyt olen kuolema, maailmojen tuhoaja.) Ydinkokeen peitenimi oli Trinity. Nimitys tuli Oppenheimerin itsensä mukaan John Donnen runosta. Nämä miehet kuuluivat kirjojen kulttuuriin; kirjat ja tekstit läpäisivät heidät ja heidän ajatuksensa, tavan katsoa ja nähdä. 

Tuleeko tämän vuosisadan intellektuelli kuulumaan toisenlaiseen kulttuuriin? Todennäköisesti. Joidenkin mielestä varmasti. Tämä tietysti edellyttää, että jokin sellainen eläin kuin intellektuelli on vielä tälla vuosisadalla mahdollinen.

P.S. Vaikka minulla on omat epäilykseni, en ole ensimmäisenä hyppimässä intellektuellin haudalla. Mitä enemmän sillä haudalla hypitään, sitä varmempi olen intellektuellin tarpeellisuudesta. On vielä tehtävä viimeinen ponnistus ajattelun, kritiikin ja vapauden puolesta.

(Robert Oppenheimer)


https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

En tiedä kuka olen...

Witold Gombrowicz (1904-1969) oli puolalainen kirjailija, joka piti elämänsä loppusuoralla (todellisuudessa jo varsin sairaana) pienen luentosarjan filosofiasta. Siihen pitää ehkä palata...

En siteeraa tuota lyhyttä filosofian oppimäärää, vaan hänen kuuluisaa Päiväkirjaansa. Gombrowicz kirjoitti:

"En tiedä, kuka olen, mutta kärsin kun minut vääristetään, siinä kaikki."

Pelkästään tämä katkelma ansaitsi olla filosofiakahvilan aihe. Ehkä se sitä jonain päivänä onkin, en tiedä. Totean vain, että tässä ajattelija on kahdella tavalla tavanomaista viisaampi. 1) Hän on varovainen eikä niin varma, että voi tuntea itsensä. 2) Hän ei ole yksin maailmassa päättämässä siitä mikä muoto hänellä on - ja nämä toiset, jotka häntä luovat tai vääristävät, vääntävät häntä aiheuttaen kipua.


Filosofiakahvila vierailee Suomessa!

Aihe: Philip Rothin kapinallinen vanhus (jos aihe ei muutu)

Aika:  lauantaina 3. elokuuta klo 14.00

Paikka: Kymintie 51 (Kumpula, Helsinki) – Jantuset (Martti, Kirsti)

(Ohje: Rautatientorilta lähtee useita busseja Lahdentielle, mm. 75 ja suurin osa 700-lukuisista busseista. Jääkää pois Sumatrantien pysäkillä, Kumpulan kampuksen jälkeen. Kävelkää Lahdentien yli ja menkää Intiankadulle, sieltä löydätte perille.)

Linkki karttaan:

https://www.google.es/maps/place/Kymintie+51,+00560+Helsinki,+Finlandia/@60.2094265,24.9582811,15.67z/data=!4m5!3m4!1s0x469209a2464e0edf:0x1e50a7d000ab0b8b!8m2!3d60.2090795!4d24.9620189?hl=es

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Runosta tuli jazzia...

Runosta tuli jazzia. On monta muotoa, monta tapaa tehdä se, esimerkiksi spoken word poetry:

https://en.wikipedia.org/wiki/Spoken_word

Kun Cornel West puhuu, myös filosofia jammailee.

Tässä linkki:

https://www.youtube.com/watch?v=xfD3X3f5C_w

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

And not the words of one who kneels

Ennen kuin ehdin sanoa jotain, tuon esille todellisen filosofisen asenteen:

And not the words of one who kneels

https://www.youtube.com/watch?v=lP2LBxqDkOA

Filosofiakahvila vierailee Suomessa!

Aihe: Philip Rothin kapinallinen vanhus (jos aihe ei muutu)

Aika:  lauantaina 3. elokuuta klo 14.00

Paikka: Kymintie 51 (Kumpula, Helsinki) – Jantuset (Martti, Kirsti)

(Ohje: Bussi nro 55 lähtee Rautatientorilta. Jäädään pois Intiakadun pysäkillä, maauimalan kohdalla.)

Linkki karttaan:

https://www.google.es/maps/place/Kymintie+51,+00560+Helsinki,+Finlandia/@60.2094265,24.9582811,15.67z/data=!4m5!3m4!1s0x469209a2464e0edf:0x1e50a7d000ab0b8b!8m2!3d60.2090795!4d24.9620189?hl=es

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Ote vanhasta luennosta 2

Toinen ote kirjallisuutta käsittelevästä luentomuistiinpanosta vuodelta 2014:

Barcelonalainen Enrique Vila-Matas on yksi merkittävimmistä nykyään elävistä espanjalaisista kirjailijoista. Hän on proosakirjailija, joka on kirjoittanut novelleja, romaaneja ja esseitä. Viimeaikainen tuotanto sekoittaa lajeja toisiinsa. Hänen tekstinsä ovat sekoitus kerrontaa ja esseetä; hänen lajia voisi sanoa esseeromaaniksi. Tyyli on yksinkertaista ja keveää ja sen kautta hän tavoittaa omanlaisen, huumoria ja melankolisuutta yhdistävän vision maailmasta. Vuonna 2000 ilmestynyt Bartleby y compañia, Bartleby ja kumppanit, on julkaistu suomeksi 2007, suomennos on Anu Partasen. Kustantaja Basam Books. Kirjan julkaisemin Suomessa oli Vila-Matasin syy matkustaa Suomeen ja niin hän kirjoittaa asiasta päiväkirjamaisessa, ei-fiktiivisessä, esseistisessä teoksessaan Dietario voluble.

Vila-Matas kertoo, että hänelle oli kerrottu etteivät suomalaiset häiriinny jos keskustelussa on taukoja, koska hiljaisuus on osa kommunikaatiota. Hänelle oli kerrottu myös, että uutistenlukijoiden rytmi on hämmästyttävä hidas. Ja että suomalaiset suivaantuvat, jos heidät keskeyttää. Että Helsingin elämä on niin harmaata ja masentavaa kuin se mitä elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki kuvaa oudoissa elokuvissaan tai Arto Paasilinna kirjassaan Hurmaava joukkoitsemurha – kirja, jota Vila-Matas siteeraa: Paasilinna sanoo siinä suomalaisten suureksi viholliseksi pimeyttä, joka on loputonta apatiaa.

Vila-Matas valmistautuu matkaansa: lukee Ganivetin Suomalaiskirjeet, joista oli juuri otettu uusi painos ja katsoo kaksi Aki Kaurismäen elokuvaa. Kirjailija kommentoi elokuvia todeten niiden olevan ihailtavia, mutta erittäin masentavia. Niinpä Vila-Matas epäilee, että hänen matkansa Suomeen tulee olemaan kova ja outo. Hän yritti lohduttaa itseään ajatelleen, että hän löytää materiaalia mahdolliseen kirjaan outoudesta. Eikä Vila-Matas löytänyt materiaalia. Hän matkusti Helsinkiin elokuussa. Kaksi päivää myöhemmin hän luki El País –lehdestä uutisen rauhallisessa Suomessa tapahtuneesta kauheasta rikoksesta. Mutta muuten kaikki sujui normaalisti ja rauhallisesti. (En tiedä mistä rikoksesta on kyse, koska Jokelan koulusurmat tehtiin vasta marraskuussa samana vuonna.) 

Suomalaiset – Anu Partanen ja kumppanit – olivat Vila-Matasin mielestä miellyttäviä eivätkä he olleet ollenkaan synkkiä ja raskaita. Jos heidät keskeytti, he vain hymyilivät ystävällisesti. Suomalaiset olivat hänen mielestään ystävällisiä, teräviä ja kommunikatiivisia, ei outoja. Niinpä hän kirjoitti muistiinpanoihinsa hotelli Kämpin terassilla: ”Kaurismäki on outo, Suomi ei.”

Vila-Matas sanoo, että Suomi on vertailuissa yksi maailman vähiten korruptoitunut maa. Hän puhuu kulttuuritarjonnasta, siitä että tämänkokoisessa maassa on 20 sinfoniaorkesteria. Mainitsee Nokian ja teknologisen kehityksen jne. Hän myöntää, että suomalaiset ovat vähäsanaisia, mutta väittää heidän ilmaisevan itseään sillä tavalla älykkäästi ja järkevästi, joka hänen mielestään on harvinaista latinalaisessa maailmassa.

Vila-Matas tapaa myöhemmin saman vuoden syksyllä Roomassa italialaisen kirjailijan, Claudio Magrisin, joka (niin kuin Vila-Mataskin) on yksi tämänhetken tunnetuimpia eurooppalaisia kirjailijoita. Magris on juuri tullut Suomesta. Vila-Matas sanoo, että ”Suomi yhdistää” ja se herättää tietynlaista addiktiivisuutta ja innostusta. Magris on alle 24 tuntia aikaisemmin ollut samoamassa suomalaisessa metsässä – etsimässä sieniä sienikirja kädessään. Vila-Matasiin tämä tekee suuren vaikutuksen: tässä ilmenee hänen mukaansa uskomaton, suuri luottamus kirjallisuuteen. Magris ja Vila-Matas puhuvat Sibeliuksesta ja kommentoivat (J.M) Coetzeen Diary of Bad Year –teoksen kommenttia Sibeliuksen viidennen sinfonian viimeisistä sävelistä.

Vila-Matas palaa Suomi-teemaan viimeisessä romaanissaan Kassel no invita a la lógica, joka on kertomus eräänlaisesta kävelyretkestä – tai harhailusta – Kasselin joka viides vuosi järjestettävässä suuressa nykytaiteen tapahtumassa (tapahtuman nimi on DOCUMENTA). Kertoja sukeltaa avant garden maailmaan ja erilaisiin näyttelyihin ja tulee matkallaan osallistumaan merkilliseen performance-esitykseen. Esiintyjä on M.A.Numminen. Vila-Matas kirjoittaa:

”Tuntia myöhemmin hämmennyin Orangerien teatterissa nähdessäni miten suomalainen laulaja M.A.Numminen esitti version Ludwig Wittgensteinin Tractatus-Logico-Philosophicuksesta ja hajotti sen jazzin, punkin, rockin ja popin avulla. Oli melkein vaikea uskoa mitä näin. Tractactuksen tuho lyhyesti ja tehokkaasti. Kun näin, että Numminen oli hukuttanut tuon kirjan, minuun iski hermostunut naurukohtaus, melkein naurettava, ja Boston joutui jopa rauhoittelemaan minua. Olen nukkunut vähän, muistutin häntä niin kuin sanani olisivat antaneet jonkun tekosyyn.” 

Vila-Matas pohtii, että anglosaksisen tai latinalaisen maailman ihmiset tuskin voivat ymmärtää Nummisen leikillisyyttä. Vila-Matas käyttää sanaa ”jocosa”, joka merkitsee leikillistä, iloista, hilpeää, hyväntuulista. Barcelonalainen kirjailija on varma, että Numminen on loistava koomikko, mutta häntä hiukan häiritsee, ettei osaa perustella ajatustaan.

Vila-Matas ja hänen kumppaninsa teatterissa – Boston – nauravat, kun he lukevat esitteessä olevia tietoja Nummisesta, joka on mahdollisesti google-käännöksen takia omituinen. Sen lisäksi että tiedoissa sanotaan Nummisen syntyneen Somerossa vuonna -40 ja opiskelleen Helsingin yliopistossa filosofiaa, sosiologiaa ja kielitiedettä kerrotaan hänen tehneen tai luoneen muun muassa runoja ja ”kirjoitettuja elokuvia” (mitä ne sitten olisivatkin) ja jotain, jota on mahdotonta kääntää ja josta käytetään ilmaisua ”intimados filosóficos” – joka olisi jos suoraan kääntäisi ”filosofisia peloteltuja”. Viitataanko tässä nyt näihin provokaatioihin tai esimerkiksi siihen, että Numminen on tehnyt musiikkia Wittgensteinin teksteihin, siitä ei saa selvää...

Numminen on ainoa tietämäni todellinen henkilö, josta on tullut henkilöhahmo espanjalaiseen romaaniin.

Filosofiakahvila vierailee Suomessa!

Aihe: Philip Rothin kapinallinen vanhus (jos aihe ei muutu)

Aika:  lauantaina 3. elokuuta klo 14.00

Paikka: Kymintie 51 (Kumpula, Helsinki) – Jantuset (Martti, Kirsti)

(Ohje: Bussi nro 55 lähtee Rautatientorilta. Jäädään pois Intiakadun pysäkillä, maauimalan kohdalla.)

Linkki karttaan:

https://www.google.es/maps/place/Kymintie+51,+00560+Helsinki,+Finlandia/@60.2094265,24.9582811,15.67z/data=!4m5!3m4!1s0x469209a2464e0edf:0x1e50a7d000ab0b8b!8m2!3d60.2090795!4d24.9620189?hl=es

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Ote vanhasta luennosta

Ote vanhan kirjallisuutta käsittelevästä luentomuistiinpanosta vuodelta 2014:

Jorge Borgesilla (1899-1986) on henkilöhahmo nimeltään Lönrott novellissaan La muerte y la brújula. Tarkemmin sanottuna henkilön nimi on Erik Lönrott. Pidä todennäköisenä, että Borges tiesi, kuka oli meidän Elias Lönrott, sillä hän tunsi niin islantilaisten saagat kuin ns. Edda-tekstit (joka on tärkein muinaiskandinaavien mytologiaa välittänyt kokoelma). En tiedä, kuinka tarkkaan Borges tunsi Kalevalan, mutta hänellä on selvästi ollut tiedossa Elias Lönrottin maine tutkijana. Sillä hänen novellissaan Lönrott on tinkimätön totuuden etsijä.

Jotkut harvat Borges-tulkitsijat – joita riittää – ovat jopa kiinnittäneet huomiota tutkijan nimeen, olleet tietoisia sen yhteydestä Suomeen ja Elias Lönrottiin. 

Novelli on salaperäinen rikosnovelli, joka julkaistiin ensin lehdessä vuonna 1942 ja sitten hänen tunnetussa kokoelmassaan Ficciónes vuonna 1944.  Joku tekee kolme murhaa, joihin liittyy kaikkiin yksi kirjain. Kolmannen murhan jälkeen murhaaja kirjoittaa tutkijoille kirjeen, jossa sanoo, että se oli viimeinen murha. Mutta Lönrott osaa päätellä ja tietää, ettei se ole totta: täytyy tulla neljäs murha.
Novellin alussa Borges sanoo Lönrottista, että hän uskoi olevansa puhdas järkeilijä, Auguste Dupin (Edgar Allan Poen etsivähahmo, joka ollut dekkarien isä, muun muassa vaikuttanut Sherlock Holmesin syntyyn), mutta hänessä oli myös seikkailijaa, jopa pelaajaa (tässä viimeisessä Borges käyttää sanaa tahúr, joka merkitsee pelaajaa, myös uhkapeluria).

Lönnrott on oikeassa. Tulee olemaan neljäs murha. Hän ei vain osaa päätellä, kuka on uhri. Se on hän itse. Lönrottin hahmossa on mielenkiintoista juuri tämä. Hän on loogikko, järjen käyttäjä, tutkija, joka ei tajua oman itsensä toista puolta: seikkailijaa ja peluria. Siksi häneltä jää myös kolikon toinen puoli näkemättä tutkimuksissaan ja hän ei osaa päätellä olevansa itse uhri.


Filosofiakahvila vierailee Suomessa!

Aihe: Philip Rothin kapinallinen vanhus (jos aihe ei muutu)

Aika:  lauantaina 3. elokuuta klo 14.00

Paikka: Kymintie 51 (Kumpula, Helsinki) – Jantuset (Martti, Kirsti)

(Ohje: Bussi nro 55 lähtee Rautatientorilta. Jäädään pois Intiakadun pysäkillä, maauimalan kohdalla.)

Linkki karttaan:

https://www.google.es/maps/place/Kymintie+51,+00560+Helsinki,+Finlandia/@60.2094265,24.9582811,15.67z/data=!4m5!3m4!1s0x469209a2464e0edf:0x1e50a7d000ab0b8b!8m2!3d60.2090795!4d24.9620189?hl=es

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila