Metafyysinen optimisti

Vyötäröä myöten suossa, koko ajan upoten, mies pohtii: ”Jospa kaikella on tarkoitus.”´

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Alustava suunnitelma syksylle 2023

Alustava suunnitelma syksyn 2023 aiheista filosofiakahvilaan. Suunnitelma voi muuttua tai aiheiden järjestys vaihtua. 

1.Jagon kuiskaus 

2.Petos 

3.Itsepetos 

4.Tyyli 

5.Sankari 

6.Lapset ilman valoa 

7.Pettymys         

8.Negatiivisuus 

9.Laotse ja pehmeys 

10.Uusi elämä             

11.Max Weber ja poliitikko 

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Juhlallisuutta

Katsoin kuningas Charlesin kruunajaisia muutaman minuutin. Ajattelin, että Monthy Python oli ohjannut seremonian. Sitten tajusin, mistä Monthy Python oli saanut inspiraation venähtäneisiin naamoihin, outoon kävelyyn, keskeyttäviin torviin jne. 

Juhlallisuus ja seremoniat ovat koomisia. Niille nauraminen on ajattelun alku.

Kuninkuus on sinänsä koomista niin kuin todistaa tämä:

https://www.youtube.com/watch?v=t2c-X8HiBng

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Sunnitelmista

Filosofiakahvila jatkaa todennäköisesti lokakuun alussa. Julkaisen piakkoin ainakin alustavan aihelistan syksylle.

Miten voin olla näin kauan ilman filosofiakahvilaa? Se on vaikeaa, mutta myös tarpeellista. Minun täytyy miettiä aiheita... (Niin kuin olen joskus ironisesti ja pateettisesti sanonut: Olen kuin Nietzschen Zarathustra. Välillä olen vetäytynyt vuorille, sitten laskeuden vuorilta ihmisten ilmoille.)

Kiitos vielä kerran. Hyvää kesää! Kesäällä blogissa irtoheittoja ja mahdollisesti tulevan ohjelman valmisteluun liittyviä huomioita.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Vielä kerran stoalaisista

 

Ylimääräinen filosofiakahvila zoomin kautta 2.toukokuuta klo 17.00 Espanjan aikaa. 

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Seuraava muistiinpano julkaistu alunperin kesäkuussa 2022

Mitä olen oppinut stoalaisilta

Stoalaisen koululunnan edustajat niin kuin Epiktetos tai Seneca eivät poikenneet muista aikansa filosofeista perusasioissa. He halusivat huolehtia itsestään. Se oli filosofoimisen ja elämäntaidon ydin. Välillä nykyajan ihmiselle, jota ei yleensä haukuta epäitsekkääksi, tulee vaikutelma, että katseen kääntäminen itseensä oli maailman hylkäämistä. Stoalaisten tekstien lukeminen on kuitenkin opettanut minulle, että vetäytyminen julkisesta elämästä, katseen kääntäminen itseensä ja itsestä huolehtiminen olivat jotain muuta. He ajattelivat, että tieto maailmasta oli hyödyllistä itsestä huolehtimisessa. Tämä saattaa olla mielenkiintoista, jopa outoa. Olemme tottuneet ajatukseen, että se on hyödyllistä teknologian tai strategioiden luomisessa.

Stoalainen oli kuin atleetti. Hän keskittyi ja harjoitteli keskittymistä. Kuin urheilija hän keskittyi päämäärään; se ei vain ollut suoritus, vaan oma itse. Oma itse oli materiaalia, jota voi ja pitää muokata ja se oli päämäärä, maali.  Kun lähtökohta on tämä, on hyvä tuntea oma paikkansa maailmassa. “Oma paikka” ei merkitse statusta, joka oli stoalaisten mukaan sattumanvaraista; se merkitsi enemmän esimerkiksi suhdetta toisiin, omien velvollisuuksiensa muistamista ja sen tajuamista, mihin voi vaikuttaa, mitä voi tehdä. Edward F. McGushin toteaa osuvasti, ettei katseen kääntäminen itseensä ollut stoalaisille katseen kääntämistä pois maailmasta. Kääntyminen merkitsi pikemminkin katseen "modaliteetin" muuttamista. Ulkoinen maailma ja suhteet toisiin näyttäytyivät ratana kohti maalia.

Otsikkoni ei ole: “Mitä tiedän stoalaisista?” Joskus tieto ei sinänsä merkitse mitään. Vasta se merkitsee jotain, kun ajattelee tietämäänsä ja luo sen avulla näkökulman. Stoalaiset ovat auttaneet minua luomaan näkökulmia ainakin kahteen asiaan. Keskittyminen nykyhetkeen oli heille tärkeää. Marcus Aurelius kehotti elämään jokaisen päivän niin kuin se olisi viimeinen. Ajatus, jonka stoalaiset ovat mahdollistaneet minulle, on tämä:  Ehkä keskittyminen nykyhetkeen ei sulje pois sitä, että minä keskityn päämäärään, tähtään johonkin maaliin. Jos oman paikkansa tajuaminen on tärkeää, tässä saattaa olla yksi näkökulma siihen, miten minun pitäisi elää.

Etiikka ei ollut stoalaisille teoriaa, vaan elämäntaitoa. Kysymys, jonka perässä he kävelivät, oli kysymys siitä, miten meidän pitäisi elää. Olen kysynyt, minkä sanomisella olisi merkitystä. Mitä minun pitää sanoa toisille? Mitä minun pitää sanoa itselleni? Voimme aloittaa siitä, että sanomme itsellemme, mikä on paikkamme maailmassa.

Tiedän olevani vain piste avaruudessa. Välillä minun pitää sanoa se itselleni. Tiedän myös, että minulla on vapautta, joka ei ole mitään, jos en käytä sitä. Sanon itselleni: “Käytä vapauttasi.”

 https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Kiitos, kippis ja ilmoitus

 

Kiitos filosofiakahvilaan keväällä osallistuneille! Ylimääräinen istunto pidetään zoomin kautta 2.toukokuuta (tiistai) klo 17.00 Espanjan aikaa. Aiheena Mitä olen oppinut stoalaisilta? Lisäksi voidaan keskustella syksyn aiheista....

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

 https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Maailmallinen filosofia

 

Marina Garcés

Filosofiakahvila 18.4./19.4./20.4.

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 12.00. Massai Mara Beach Club, Paseo Maritimo Poniente S/N eli lännen suunnassa, ei numeroa.

Filosofiakahvila  Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

1700-luvun lopussa Saksassa syntyi liike Die Popularphilosophie, populaarifilosofia, joka oli eräänlainen yritys kapinoida aikansa tieteellistä käännettä vastaan. Sanon tätä käännettä tieteelliseksi, vaikka filosofiasta ei tullut enempää tieteellistä, siitä tuli vain enemmän akateemista ja professionaalista. Tämän käänteen edustajia tai monumentteja olivat muun muassa Christian Wolff (1679-1754) ja Immanuel Kant (1724-1804). Populaaririfilosofian oli tarkoitus rikkoa ammattilaisten monopoli ja tehdä filosofiasta hyödyllistä kaikille.

Immanuel Kant inspiroitui ainakin jossain määrin liikkeestä ja puhui kosmisesta filosofiasta, toisin sanoen maailmallisesta filosofiasta, joka ei ole pelkkää teoretisointia. Kantin huomio ja itse populaarifilosofia olivat molemmat toisen, laiminlyödyn perinteen, jatkajia. Myöhäiseltä keskiajalta lähtien oli nähtävissä, että oli filosofeja, jotka korostivat yhä ajatusta siitä, että filosofía on tai voi olla elämäntapa.

Filosofian professori Georg Wilhelm Friedrich Hegel (1770-1831) hyökkäsi voimakkaasti populaarifilosofiaa vastaan sanoen, ettei se ole todellista filosofiaa. Populaarifilosofiasta tuli marginalisoitu, väheksytty ja karkotettu. Hegelien karkotuspäätöksessä on monta ironista puolta. 1) Jo Platon sanoi, ettei voi kirjoittaa filosofíaa ja ettei häneltä löydy filosofista teosta. Todellinen filosofi ei kirjoita filosofiaansa. Jos sellaisen teoksen voisi kirjoittaa, se olisi äärimmäisen hyödyllinen ja myös vaarallinen. Platon ei siis haaveillut populaarifilosofiasta, mutta sanoi, että se olisi hyödyllistä.  2) Kierkegaard totesi, ettei maailmasta löydy todellista filosofía niin kuin ei löydy todellista kristittyä; todellinen filosofi on normi, ei empiirisen maailman ilmiö. (Hegel saattoi olla oikeassa sanoessaan filosofian olevan maailma ylösalaisin, sillä tässä todellinen selvästikin tarkoittaisi eri asiaa kuin maailmallisessa maailmassa.)

Hegeliä vastaan voisi sanoa, ettei filosofian todellisuutta voi taata karkottamalla ketään tai mitään. Jonkin leimaaminen ei todelliseksi filosofiaksi ei anna Hegelin ajattelulle lisävoimaa tai varmenna hänen filosofiansa filosofisuutta.

Maailmallinen filosofía on karkotettu, mutta se ei ole kuollut. Filosofiakahvilan voi nähdä tämän marginalisoidun perinteen jatkajana. Ilmiö on ollut olemassa ainakin 1700-luvulta lähtien, mutta ranskalainen filosofian professori Marc Sautet teki siitä muoti-ilmiön 1990-luvulla. Termi, jota tässä yhteydessä käytetään, on pratique philosophiques. Kyse ei ole samasta asiasta kuin käytännöllinen filosofía, vaan filosofian harjoittamisesta. Ainakin aluksi – näin pikkulinnut laulavat – professorit suhtautuivat torjuvasti ilmiöön ja siihen, että tässä käytettiin sanaa “filosofía”. Professorien ongelma on se, että he tuntevat sanan etymologian, mutteivat osaa olla kenenkään ystäviä.

Oma kokemukseni ja ideani on se, että ajattelua ei ole vain akatemioissa. Filosofian professori Marina Garcés sanoo, että filosofía syntyy kaduilla. Antakaamme sen syntyä. Olkaamme kätilöitä…   

 https://www.facebook.com/Filosofiakahvila