Sisäinen ihminen

 

Filosofiakahvila7.1./8.1./9.1. Huom. Torre del Marin paikka eri 

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa).

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 12.00. Perinteinen paikka Massai Mara Beach Club ON KIINNI, uusi paikka (kokeilu) Restaurante COLONIA, Paseo Maritimo Poniente, vanhasta paikasta Nerjaan päin, majakan ja Massai Maran välissä, rannan puolella (entinen parkki toimii).   

Filosofiakahvila  Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Olemme tottuneet omaan syvällisyyteemme. Kuvittelemme siksi, että meissä oleva sisäinen ihminen on aina ollut ihmisessä, ainakin historian aamuhämärästä lähtien. Antiikin maailman ihminen oli kuitenkin dokumenttien perusteella ennen kaikkea julkinen ja sellaisena hyvin ulkoinen. Antiikin tutkijat ovat puhuneet toistuvasti tästä ulkoisuudesta, ihmisen täydellisestä julkisuudesta. Joku on jopa sanonut, että Platonin ideoiden maailmassa kaikki on näkyvää ja kuuluvaa. Tällainen maailma ja ihmisen julkisuus ei kadonnut yhtäkkiä – se ei kadonnut yhtä kertaa. Richard Sennettin (s.1943) tunnettu teos The Fall of Public Man kuvaa yhteiskuntia 1700- ja 1800-luvuilla (Lontoossa, Pariisissa ja New Yorkissa).

Pitkään luulin, että ensimmäinen viittaus sisäiseen ihmiseen on Augustinuksen (354-430) tekstissä De Vera religione (39,72). Hän kehottaa kääntymään pois ulkopuolesta, koska totuus asuu sisäisessä ihmisessä: “Noli foras ire, in te redi, in interiore homini habitat veritas.” Todellisuudessa Augustinus yritti siteerata vanhempaa tekstiä, Paavalin kirjettä, mutta hänen latinankielinen raamattunsa oli vähän harhaanjohtava. Paavali ei puhu totuuden löytymisestä, vaan Jumalasta. Hän käyttää termiä “sisäinen ihminen” useissa kirjeissään, mm. Kirjeessä efesolaisille (3:16). Vanhassa suomennoksessa puhutaan “sisällisestä ihmisestä”.

Filosofisen peruskoulutuksen saanut epäilee, että Augustinuksen ideassa on jotain platonistista. Koulun käynyt on oikeassa. Augustinus sai paljon vaikutteita Platonin koulukunnasta. Epäilemättä ajatuksen filosofinen merkityksellisyys ei rajoitu tähän. Idea on metodologisesti ja epistemologisesti (gnoseologisesti) mielenkiintoinen. Totuuden sanotaan asuvan sisäisessä ihmisessä. Jos haluaa tietää totuuden, pitää katsoa omaan itseen, sisäänsä.

Monet oppineet ovat kommentoineet sisäisyyden teemaa Augustinuksen ajattelussa ja puhuneet refleksiivisyydestä – siitä, että mieli katsoo itseään, ymmärrys ymmärtää itsensä. Oman näkemykseni mukaan sisäinen ihminen on jotain muutakin. Oman sielunsa sisään meneminen on muutakin kuin oikean tiedon tai totuuden etsintää.

Tiedämme, että monet itseen vaikuttamisen tekniikat muuttuivat Augustinuksen aikana ja myös hänen vaikutuksestaan. Olisi mielenkiintoista tutkia missä määrin tämä teknologia konstituoi sisäisen ihmisen. Nyt minua kiinnostaa kuitenkin kysyä, millaisia vaikutuksia sisäisen ihmisen synnyllä oli tai on ollut, on ehkä vieläkin.

Emme oikein tiedä, mikä sisäinen ihminen on, mutta sen puoleen käännymme. Tutkimme itseämme, tunteitamme, uniamme. Jos oletamme, että on olemassa sisäinen ihminen, joka on tunnettava – tai missä totuus asuu – katsomme itseämme ja toista niin kuin arvoitusta tai kirjaa. Yritämme ymmärtää.

Tällä on epistemologis-eettisiä seurauksia. Kun yritämme ymmärtää, teemme itsestämme tiedon kohdetta, emme katso itseämme muokattavana. Joissakin tapauksissa tämä mahdollistaa sen, että joku tietää meitä paremmin ja onnistuu saamaan auktoriteettiaseman suhteessa meihin. Toinen vaikutus, joka sisäisen ihmisen rakentamisella: kuvittelemme ihmisen erilliseksi, tekisi mieli sanoa irralliseksi. Ihminen on tiedon kohde, mutta objektin suhteet maailmaan, ympäristöön, jäävät tutkimuksen ulkopuolelle.

Sisäisen ihmisen yksi suuri kulttuurivaikutus näkyy siis siinä, miten puhumme itsestämme. Mutta se vaikuttaa myös siihen, miten puhumme itsellemme. Koska olen tiedon kohde ja yritän ymmärtää itseäni, kysyn, esimerkiksi: “Miksi teen näin?” En läheskään yhtä usein haasta tai kannusta itseäni, sano itselleni: “Rohkeutta, kyllä pystyt tekemään sen.”

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Filosofiakahvilan ohjelma kevätkaudella 2025

Filosofiakahvilan seuraavat kerrat 7.1./8.1./9.1. Huom. Torre del Marin eri 

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 12.00. Perinteinen paikka Massai Mara Beach Club ON KIINNI, uusi paikka (kokeilu) Restaurante COLONIA, Paseo Maritimo Poniente, vanhasta paikasta Nerjaan päin, majakan alueella, rannan puolella.   

Filosofiakahvila  Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Filosofiakahvilan ohjelma kevätkaudella 2025: 

1.Sisäinen ihminen 

2.Hyvä elämä 

3.Ajattelu meditatiivisuutena 

4.Kohti toiminnan filosofíaa 

5.Enkeleitä ja ihmisiä 

6.Propagandan synty 

7.Suloinen markkinointi 

8.Sokrates, huono puhuja 

9.Totalitarismin tutkimisesta 

10.Kielletty hedelmä 

11.Lörpöttely 

12.Suut auki 

13.Tarinoita filosofeista 

14. Jobin kirja 

15. Kosminen pelko ja voimattomuus 

16.Ilman filosofíaa, kysymyksen perässä 

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Varoitus

Filosofiakahvilan seuraavat kerrat 7.1./8.1./9.1. Huom. Torre del Marin paikka eri 

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa).

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 12.00. Perinteinen paikka Massai Mara Beach Club ON KIINNI, uusi paikka (kokeilu) Restaurante COLONIA, Paseo Maritimo Poniente, vanhasta paikasta Nerjaan päin, majakan ja Massai Maran välissä, rannan puolella (entinen parkki toimii).   

Filosofiakahvila  Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Sairaassa päässäni ajattelin, että filosofiakahvilan ohjelma keväällä 2025 on vaikea. Koska olen myös kiltti suunnitelmani oli käsitellä aiheita mahdollisimman yksinkertaisesti. Todennäköisesti ohjelma on pelkästään vaikea...

Julkaisen kevään aiheet piakkoin.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Filosofiakahvila menee tauolle

Filosofiakahvila menee tauolle. En varmaan tehnyt selvennöksiä, mutta ainakin lisähuomautuksia. Uudet istunnot alkavat tammikuun toisella viikolla.

Kiitos ja kippis! Ajatelkaa, jos ehditte.

Julkaisen piakkoin ensi kevään ohjelman.

Seuraavat istunnot (näillä näkymin) 7.1./8.1./9.1. Torre del Marin paikka ja aika vielä avoimia...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Jälkipuhe

 

Filosofiakahvila 10./11.12./12.12. Huom. Torre del Marin eri 

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 12.00. Perinteinen paikka Massai Mara Beach Club ON KIINNI, uusi paikka (kokeilu) Restaurante Berebere, Paseo Maritimo Poniente S/N   

Filosofiakahvila  Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Alustukseni ovat aina johdantoja. Haluan tehdä poikkeuksen, pitää jälkipuheen. Olen yrittänyt houkutella ajattelemaan ja sanonut, että ajattelemisella on paikka elämässä. Olen sanonut, että filosofoiminen vaatii tahtoa. En tiedä, olenko onnistunut enkä tiedä, mitä onnistuminen tarkoittaisi, kun pyrkimykset ovat tällaisia.

Tämän syksyn ohjelma oli tietyllä tavalla poikkeus. Halusin tehdä selvennöksiä ja lisähuomautuksia jo käsiteltyihin aiheisiin ja kysymyksiin, jotka ovat nousseet esiin filosofiakahvilan keskusteluissa – vaikka vain sivulauseissa, ohimennen tehdyissä huomautuksissa. Todennäköisesti en selvittänyt mitään ja olen velkaa toisen mokoman tänä syksynä käydyissä keskusteluissa esiin nousseista aiheista.

Tahdoin puhua vaikeasta sanasta tahto, jota tahtoen ja tahtomattani käytän. Halusin sanoa jotain tapahtuman käsitteestä, jonka sanon olevan keskeisessä roolissa omassa ajattelussani. Ennen kaikkea yritin vastata kysymykseen ihmiskunnan edistyksestä (kysymys, joka minulle esitettiin kevättalvella tänä vuonna). En anna vastausta; pikemminkin selitän, miksen voi sitä antaa. Yritin lähestyä aihetta sivupolkuja pitkin (menneisyys, tulevaisuus, tapahtuma, humanismi, historian kuolema).

Jälkipuheeni aihe ei ole kuitenkaan onnistumiseni tai epäonnistumiseni selvennöksien teossa tai vastaamatta jättäminen. Aiheeni on pikemminkin jälkipuheen mahdottomuus. En voi tehdä synteesiä. Yritän elää ilman vastauksia ja ilman synteesiä. Kun puhuu jälkipuheesta – kun puhuu jälkipuheessa – oletetaan, että puhuja vetää yhteen, tekee johtopäätöksiä, viittaa ehkä lisätutkimuksen tarpeeseen. Minulle jälkipuhe tarkoittaa vain sitä, että olen lopussa.

Olen lopussa, mutta uskon yhä epälopullisuuden periaatteeseen. Sanoin vuonna 2015: “Mitä sanon epälopullisuuden periaatteeksi? Nimitän näin ajatusta, jonka mukaan mikään inhimillisessä olemassaolossa ei ole eikä sen tarvitse olla lopullista. Sanon sitä periaatteeksi, koska pitämällä tätä ajatusta mielessäni ja edessäni autan itseäni; se auttaa elämään.”  Väitin, että periaate on eettinen. Kun ihminen katsoo itseään keskeneräisenä, on itsensä suhteen käsityöläinen. Toisesta ei anna lopullista määritelmää; hän saa olla jotain muuta. Sovellan periaatetta myös omiin puheisiini, alustuksiin. En yritä saada mitään valmiiksi ja lopulliseksi, pyöreäksi. Kaiken on jäätävä keskeneräiseksi. Silloin voimme yhä aloittaa alusta.

Olen yrittänyt tuoda esiin erilaisia näkökulmia. Alkuperäinen ajatukseni oli, että kokeilisimme yhdessä, mihin se voi meidät viedä, mitä voisimme saada näkyviin. Aika harvoin olemme varmaan sitä tehneet. Yhä suuremmaksi oppimisen aiheeksi – ainakin minulle – on tullut kuunteleminen. Yritän kuunnella ihmisiä, vaikken ymmärtäisi. Yritän myös miettiä, miten ihmisten (myös minun) sana voisi tulla kuulluksi. Vaikka olisimme kuinka hassuja filosofiakahvilassa, teemme jotain, joka kuolemassa: keskustelemme, kuuntelemme, annamme toiselle tilaa. Olemme kuin Titanicin muusikot. Jatkamme soittoa, vaikka laiva uppoaa. Meille pitäisi pystyttää muistomerkki. Lupaan valmistella hienon puheen.

Keskusteleminen ei ole aina järkevää sanan nykyaikaisessa mielessä eli siitä ei välttämättä ole mitään hyötyä. Kun käytän sanaa “hedelmällinen” ajattelen jotain muuta kuin hyötyä. Ajattelen hedelmiä ja ajattelen siemeniä sen sisällä. Emme voi haukkua itseämme pelkästään siksi, että keskustelu poikkeaa polulta, aiheen käsittely keskeytyy, eksymme. Joskus eksyminen on hedelmällisintä mitä on.

Kaiken on jäätävä keskeneräiseksi, myös jälkipuheen…

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Tapahtuma, tapahtumallistaminen ja tapahtumallisuus

 

Bahtin

Filosofiakahvila 3.12./4..12./5.12. Huom. Torre del Marin paikka vaihtuu

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 12.00. Perinteinen paikka Massai Mara Beach Club ON KIINNI, uusi paikka (kokeilu) Restaurante Berebere, Paseo Maritimo Poniente eli seuraava länteen päin  

Filosofiakahvila  Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

(Torre del Marin paikka on kiinni keskiviikkoisin. Ehdotuksia paikasta otetaan vastaan.)

1.

Jotain tapahtuu. Kun filosofi ajattelee tätä, hän ajattelee muuta kuin olemista; ainakaan hän ei ajattele koko ajan pysyvää, ikuista. Hänen ympäristökseen ja ehkä välineekseen tulee historia. Historioitsija tutkii menneisyyden tapahtumia, muuttuvaa maailmaa.

Tämä sotii monenlaisia filosofisia perinteitä vastaan. Monet haluavat filosofian olevan asioiden katsomista ikuisuuden näkökulmasta. Jos ajattelee historiallisesti, se on jotain muuta. Aristoteles sanoi, että historia puhuu jostain singulaarisesta, erityisestä. Filosofinen puhe ja totuus ilmaisee hänen mukaansa jotain yleisempää. Historian ja nykypäivään kääntyneen katsee merkitys on silti moderneina aikoina ollut ilmeinen, silmiinpistävä. Ei tarvitse kuin vilkaista Hegelin tekstejä. Ajankohtaiset tapahtumat ovat läsnä kaikessa.

Kun filosofia sekoittuu historiaan tai historiasta ja ajattelijan omasta ajasta tulee kysymys, ajattelu suuntautuu tapahtumaan, siitä tulee keskeinen käsite.

Paul Veyne puhuu tosiasian, kokemuksen ja tapahtuman suhteesta. Jotkut historiallinen tosiasiat – tuotantovoimat tai höyrykone – voi nähdä sosiaaliseen todellisuuteen vaikuttavina tekijöinä (determinaciones), mutta niiden pitää kulkea ajatuksen läpi tullakseen eletyiksi, jotta niistä voisi tulla tapahtuma.

Tapahtuman metsästäjä yrittää selvittää, käsittää tapahtuman sisällä olevan ajatuksen, vaikka kuinka hiljaa ajatellun.

 

2. Tapahtumallistaminen

Tapahtumallistamisesta puhui Michel Foucault. Tunnemme usein houkutusta nähdä asioissa pysyvyyttä. Viittaamme antropologiseen piirteeseen. Ranskalaisajattelijan mukaan olisi hyödyllistä tavoittaa ”singulaarisuus”. Foucault yrittää näyttää, että jokin käytäntö ei ole niin välttämätön kuin miltä näyttää; ei ole esimerkiksi itsestään selvää, että hulluja alettiin pitää mielisairaina. Tapahtumallistaminen yrittää näyttää myös, millaiset strategiat, voimat, kytkökset, olosuhteet tekivät jostakin asiasta itsestään selvän, välttämättömältä näyttävän.

Tapahtumallistaminen on työläs ja vaikea haaste ajattelulle, mutta kuvittelen sen olevan tärkeä johtotähti, koska niin monista asioista tehdään itsestään selviä ja ajattelun yksi tarkoitus on kyseenalaistaminen.

 

3. Tapahtumallisuus

Mihail Bahtin (1895-1975) puhui tapahtumallisuudesta yrittäessään hahmottaa eettisen subjektin tilannetta vähemmän abstraktisti kuin yleensä. Olemassaolon tapahtumallisuus (sobytiinost) oli hänelle olemisen elävyyttä, kykyä muutokseen. Tapahtumallisuus on tapahtuman epälopullisuutta; jotain ei ole lopullistettu, saatettu loppuun.

Bahtinin idea koskee metodia. Jos meillä on jokin moraalinen tilanne, sitä ei voi kuvata vain abstraktien sääntöjen avulla – tai ainakin jotain jää uupumaan. Minunkin päässäni tapahtumallisuus on metodologinen käsite. Ainakin siinä mielessä, että se on jotain, jonka yritän tavoittaa; siihen ajatukseni tähtää. Käytännössä tämä merkitsee, että yritän tavoittaa jotain tapahtuman sisällä. Yritän löytää kysymyksen...

 

4.Mitä filosofia on minulle?

 

Minulle filosofia on diagnoosia ja askeesia. Yhdistävä käsite on tapahtuma. Filosofia tekee diagnoosia siitä mitä tapahtuu ja se on askeesia, valmistautumista tapahtumaan...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Selviämmekö ilman humanismia?

 

Foucault

Filosofiakahvila 26.11./27.11./28.11.

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 12.00. Massai Mara Beach Club, Paseo Maritimo Poniente S/N eli lännen suunnassa, ei numeroa

Filosofiakahvila  Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

“Ihminen on kuollut”, Michel Foucault kirjoitti vuonna1966. Monet säikähtivät, toiset vihastuivat. Väärinymmärryksen määrää ei voi mitata. Erityisen suuttuneita olivat ne, jotka ymmärsivät suunnilleen oikein. Foucault ei puhunut lajista, homo sapiensista, vaan pikemminkin ihmisen käsitteestä ja antropologisuudesta ajattelussamme.

Me kysyimme 1700-luvun lopusta lähtien: Mikä on ihminen? Humanistit – sen ajan humanistit ja myöhemmät – tekivät ihmisestä tiedon kohteen ja loivat kuvaa ihmisluonnosta, ihmisen essentiasta, olemuksesta. Näillä pyrkimyksillä oli muitakin kuin inhimillisiä seurauksia. Puhe ihmisen kuolemasta ei ole ranskalaisajattelijan kauheaa julmuutta. Jos sitä voi kritisoida, sitä pitäisi arvostella pikemminkin toiveajattelusta. Ihminen on ehkä vieläkin liian keskeisessä asemassa ajattelussamme.

Ihmisen kuolema ja humanismin hylkääminen ei merkitse halua siirtyä totalitarismiin. Se merkitsee ennen kaikkea essentialistisen ja epähistoriallisen ihmiskäsityksen hylkäämistä. Oletetusti universaali, itsestään selväksi ajateltu ja normatiivinen malli on humanismia.

Sen uhka ei ole aina kovin näkyvää. Humanismi on monesti hyväätarkoittavaa; ihmisestä halutaan pitää huolta, häntä halutaan auttaa. Sen vaarallisuus on siinä, että se pyrkii olemaan universaalia ja se on normatiivista. Jos työtä pidetään ihmisluontona, on vaara, että työtätekemätön siirretään alempaan kastiin: hän on työtön, työnvieroksuja, laiska, loinen.

Ihmisen kuolema merkitsi kritiikkiä tai hyökkäystä epähistoriallista ihmiskäsitystä vastaan. Foucault oli ilkeä. Hän totesi, että 1900-luvun alussa naisen hyve oli osa universaalia humanismia. Katolisessa maailmassa naisen hyveellisyys oli kainoutta, puhtautta, avulaisuutta jne. Naisen hyveellisyys ilmeni ja pääsi täyttymykseen kotona, lasten kasvattamisessa. 2000-luvun humanismi ei välttämättä ole edes kuullut moisesta. Itse humanismi muuttuu koko ajan; sekin on  historiallista.

Humanisti on kuka tahansa, joka on varma, että hän tietää, mikä tekee ihmisen onnelliseksi. Sellaisena hän on vaarallinen. Olen puhunut moneen otteeseen essentialismin vaarasta. Syötettäessä ihmisille ajatusta pysyvästä olemuksesta heille kerrotaan, että he toteuttavat itsensä ja olemuksensa seuraamalla tiettyjä kaavoja, lakeja, normeja. Essentialismi on radikaalisti universalistista ja ei-historiallista ajattelua; se olettaa historiattomia, ikuisia, universaaleja rakenteita, jotka ovat rikkomattomia ja ehdottomia. Ihmiselle luodaan kohtalo, tehtävä ja ohjelma. Essentialismi on mukana rasismista, toisin sanoen humanismi tukee sitä. Pierre Bourdieu kirjoitti vuonna 1983 ilmestyneessä artikkelissa: ”Tout racisme est une essentialisme...” (Kaikenlainen rasismi on essentialismia.) 

Humanismin (universaalin, itsestään selväksi ajatellun,  normatiivisen mallin, essentialismin) hylkääminen ei meitä tapa. Selvisimme ilman sitä ennen kuin se syntyi. Toinen, vaikeampi kysymys on, selviämmekö, jos se säilyy.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila