Avauksia

 

Epiktetos

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 11.00. Casa de Juan de Antiguo, Av. Toré Toré 22.

Filosofiakahvila Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Carihuela Chica, Rafaelin aukio.

Koronasäädökset voivat aiheuttaa rajoituksia osallistumiseen 

Videopuhelutapaamiset (zoom) perjantaisin Espanjan aikaa klo 18.00 (Suomen aikaa klo 19.00)

Tässä linkki tapaamiseen:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Tämä aiheena 6.10./7.10./8.10.

”Se mikä ei ole tullut häiritsemään, ei ansaitse huomiotamme.” – René Char    

Olen aina ajatellut, että filosofiakahvilan alustukset ovat vain avauksia. Puheeni ja muistiinpanoni eivät ole systeemin rakennuspalikoita, ne eivät ole vastauksia suuriin filosofisiin kysymyksiin eikä niistä löydä merkittivävää metodologista etsintää. Ne ovat vain avauksia. Sana ”vain” ei ole pelkästään vaatimattomuutta.

Jos haluan alustusteni olevan avauksia, otan kunnianhimoisen tehtävän harteilleni. Sana tuntuu viittaavan siihen, että jotain aloitetaan. Se tuntuu lupaavan jotain uutta. Jos näyttämölle tulee uusi hahmo, hän pyrkii keskeyttämään jo käynnissä olevan keskustelun. Tehkäämme ajatuskoe. Joku haluaa keskeyttää käynnissä olevan, jatkuvan keskustelun. Kun katsomme, mitä maailmassa tapahtuu, tällainen keskeytys ja huomion kiinnittäminen muualle on yleensä mahdollista sensaation avulla. Mutta sensaatio ei tee avauksia tahtomassani mielessä. Uutuus, johon alustukseni tähtäävät, ovat uusi näkökulma tai uusi kysymys.

Koska minun pitää keskeyttää jotain, minulle ei riitä logiikka eikä metodi. Minulla täytyy olla taktiikka. Samantapaisen, mutta paljon suuremman vaikeuden edessä olivat Kreikan kyynikot. Kristen Kennedyn artikkeli Cynic Rhetoric: The Ethics and Tactics of Resistance korostaa, että monesti epämääräisessä tai maanpakolaisen asemassa ollut kyynikko joutui turvautumaan toisenolaiseen taktiikkaan kuin tavallinen kansalainen. Kyynikko keskeytti konsensushenkisen ja sivistyneen julkisen tilanteen skandaalimaisella käyttäytymisellä. Toinen taktiikka oli diatribe, joka oli kansanomainen puheiden muoto, eräänlainen antiikin saarnagenre. Klassinen esimerkki diatribesta on Epiktetoksen Keskusteluja (Diatribai).

Kaikkein kunnianhimoisinta ja sankarillisinta avauksien teossa on se, että avauksen jälkeen maailman pitäisi olla avoin, ainakin vähän enemmän. Andrei Bitovin Puškinin talossa todetaan, että romaani on opettanut: Suurin paha meille on elää valmiissa, selitetyssä maailmassa. Avaukseni yrittävät tehdä siis samaa kuin romaani.  Ne varoittavat siitä mikä on pahinta. Lisäksi ne yrittävät parantaa maailman. Jos maailma on valmis, siitä puuttuu liikkuvuus ja keskeneräisyys, joka sille täytyy palauttaa.

Avaus pyrkii siis olemaan ajattelua, toisin sanoen etäisyyden ottoa. Kyynikon, maanpakolaisen, kriittisessä puheessa oli mukana kutsumus, jota Kennedy kuvaa ilmaisulla ”leave home”, kodin jättäminen. Tuttu muuttuu vieraaksi. Lähellä olevaa katsotaan kauempaa.

Avauksien teossa on mukana siis aggressiivisia, sotaisia piirteitä. Täytyy muistaa, että taktiikka on sotilaallinen termi ja merkitsee taistelutaitoa. Keskeyttävän ja häiritsevän puheen ei kuitenkaan ole tarkoitus lyödä toista maihin eikä ylipäätään kohdella häntä vihollisena. Avaus avaa tilan, jossa uudet kysymykset, uusi kyseenalaistaminen, on mahdollista.

Kysyminen on avauksen sydän. Lähtökohta ei ole valmis vastaus. Lähtökohta on, ettei mikään ole lopullista, ehdotonta eikä itsestään selvää. Ajatus on yksinkertainen, mutta sen lihallistaminen voi olla vaikeaa. Avaus voi olla vaikea ja häiritsevä kuulijalle, mutta se vaatii myös tekijältä. Se vaatii heittäytymistä avoimelle pelikentälle. Avautuva tila on kaikkien, jotka tahtovat osallistua, ei vain aloittajan, alustuksen pitäjän. Filosofiakahvilan pitäjä ei ole opettaja, poliisi, lääkäri eikä tuomari. Hän  vain potkaisee pallon kentälle. Se joka ottaa pallon vastaan saa itse päättää, pelaako samassa joukkueessa vai ei...  

P.S.  En todellisuudessa tiedä, onko minulla mitään sanottavaa. Minulla on kuitenkin tahto osallistua seikkailuun... 

  https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

                                                                    

Filosofiakahvila syksy 2021

Filosofiakahvila 6.10./7.10./8.10. Hinta 6 euroa/krt

Filosofiakahvila alkaa lokakuussa! Jos suunnitelmat eivät muutu, aloitamme sekä Fuengirolassa että Torre del Marissa. Myös viime talvelta tutut zoom-tapaamiset käynnistyvät.

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 11.00. Casa de Juan de Antiguo, Av. Toré Toré 22.

Filosofiakahvila Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Carihuela Chica, Rafaelin aukio (Plaza San Rafael/nyk. Plaza Pedro Cuevas).

Videopuhelutapaamiset (zoom) perjantaisin Espanjan aikaa klo 18.00 (Suomen aikaa klo 19.00)

Tässä linkki tapaamiseen:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

aiheet:

1.Avauksia      

6.10./7.10./8.10.                                          

2.Ajattelijan varjo     

13.10./14.10./15.10.                                       

3.Yksinkertaisuus     

20.10./21.10./22.10.

4.Omilla aivoilla        

27.10./28.10./29.10.                              

5.Puistonpenkki ja muita yhteisiä asioita        

3.11./4.11./5.11.                                                

6.Täydellisyys              

10.11./11.11./12.11. 

7.Itsekunnioitus           

17.11./18.11./19.11.

8.Vaaran käsite             

24.11./25.11./26.11.                                      

9.Deleuze ja rakkaus     

1.12./2.12./3.12.                                    

10.Vastaus                        

8.12./9.12./10.12. 

11. Wittgensteinin sota    

15.12./16.12./17.12.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Onko filosofia terapeuttista?

Darío Sztajnszrajber

Minulla on monta syytä olla kysymättä, onko filosofia terapeuttista niin kuin jotkut ovat tahtoneet sen olevan. Filosofia häiritsee ja voi jopa aiheuttaa ahdistusta, koska se on kyseenalaistamista. Sillä saattaa silti olla terapeuttisia vaikutuksia.

Se voi olla terapeuttista, koska se voi olla vapauttavaa. Kyseenalaistaminen on vapauden ehto; emme näe välttämättömänä kaikkea mitä sellaiseksi on väitetty. 

Kun ideaalit, suuret ja tekopyhät arvot kaatuvat filosofoimisen myötä, ihminen voi paradoksaalisesti tavoittaa jotain arvokasta. Tällaisesta kokemuksesta puhuu mm. argentiinalainen filosofi Darío Sztajnszrajber. Hän sanoo jossain, että kun ei enää uskonut Onnellisuuteen, saattoi olla onnellinen...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Myytit ja filosofia

Roland Barthes

Roland Barthes (1915-1980) julkaisi vuonna 1957 tunnetun kirjan Mytologioita. Se on ihme kyllä julkaistu myös Suomessa (vuonna 1994). Kirjan ansio on siinä, että tekijä näkee myyttejä muuallakin kuin vanhoissa kreikkalaisissa teksteissä. Oikeastaan vielä suurempi merkitys on Barthesin tavassa käsittää myytti.

Luonnollistamisen strategia on Barthesin mukaan myyttien tunnuspiirre. Muuttuva esitetään muuttumattomana ja ikuisena. Järjestystä ei esitetä vain muuttumattomana, vaan se arvotetaan oikeaksi ja parhaaksi mahdolliseksi, luonnonmukaiseksi järjestykseksi.

Filosofian tehtävä on kyseenalaistaa kaikki, joka esitetään luonnonmukaisena.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Sokrateen puolustuspuheesta

Olen joskus käsitellyt Sokrateen puolustuspuhetta tai ainakin käyttänyt sitä. Minun on vielä palattava siihen, jos minulla on siihen vielä tilaisuus. En usko tekeväni siitä erityisen oppineita kommentteja. Siinä on vain sattuu olemaan läsnä pari kysymystä, joiden perässä kuljen. Tajusin sen, kun löysin seuraavanlaisen muistiinpanon arkistoistani:

"Sokrateen ironia oli julkeimmillaan hänen puolustautuessa ateenalaisten edessä. Puolustuspuheen alussa hän toteaa syyttäjiensä puhuneen niin hienosti, että melkein vakuuttivat hänet itsensäkin syytteiden oikeellisuudesta. Sokrates sanoo olevana huono puhuja, joka ei pysty samaan kuin nämä taitavat puhujat. Sanat ovat salaivaisia. Emme kai voi ajatella, että Sokrates oli huono puhuja. Tiettyllä tasolla Sokrates oli kuitenkin tosissaan. Hän teki pesäeroa retoorikkoihin samalla tavalla kuin kiertäessän Ateenan kaduilla keskustelemassa ihmisten kanssa.

Sokrateen mukaan hänen vastustajansa ovat deinoi legein, taitavia puhujia. Hän itse puhuu suoraan, ilman taitoa ja koristeita. Taitamattomuuden korostaminen ei merkitse, että hän ei välittäisi siitä, puhuuko hyvin vai huonosti. Platonin Faidroksessa Sokrateen keskustelukumppanit esittävät halveksivia huomioita henkilöstä, joka on puheiden kirjoittaja. Sokrateen varoittaa halveksimisesta. Se millä on väliä, puhuuko hyvin tai huonosti. Ei ole häpeällistä kirjoittaa. Häpeällistä on kirjoittaa huonosti. Tehdessään pesäeroa vastustajiinsa Sokrates puhuu taidokkuudesta ja taitamattomuudesta, mutta liittää taitaviin puhujiin epäsuoruuden ja koristeet, omaan puheeseensa suoruuden."

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Kivettynyt

Caravaggio: Medusa 

Kreikkalaisen mytologian hahmo Medusa kummittelee. Medusa oli joku, jonka katsominen muutti ihmisen kiveksi. Minusta jokaisen pitäisi mietttiä, mikä meitä tekee kiveksi, mikä on kunkin Medusa.

Se mikä minua kauhistuttaa ja puhuttelee tässä tarinassa on, ettei hirviö ole kohtalomme, vaan se, että katsomme sitä. 

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Mihi ipsi scripsi 2

 

Kirjoitin itselleni neuvon: "Vastusta määritelmiä, joita teet itsestäsi."

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila