Filosofiakahvilan aihe Torre del Marissa 11.3. ja Fuengirolassa 12.3.
Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 11.00. Casa de Juan de Antiguo (ent. Peña el Bujío), Av. Toré Toré 22.
Filosofiakahvila Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Carihuela Chica, Rafaelin aukio.
Nuorella miehellä on idea rakkaudesta. Hän puhuu todellisesta rakkaudesta. Kun hän kohtaa rakkauden, hän huomaa, että jokin tulvii yli. Konkreettinen tapahtuma, rakkaus, hajottaa jotain; valmiina ollut käsite ei vangitse sitä. Todellisen maailman rakkaudessa on nuorelle miehelle jotain loukkaavaa, haavoittavaa ja jopa sopimatonta. Filosofeille tapahtuu aika ajoin samalla tavalla kuin tälle nuorelle miehelle. Kohdatut asiat eivät välitä siitä mitä niistä ajatellaan tai miten ne käsitteellistetään. Äkkiä käsitteelliset jäsennykset tuntuvat turhilta tai mielettömiltä. Monta kertaa – ainakin 1900-luvulla – konkreettisuus ei ole ilmaantunut filosofeille rakkautena, vaan sotana.
Sekä ensimmäisen että toisen maailmansodan jälkeen oli
nähtävissä, että monet filosofit suhtautuivat aikaisempaa epäluuloisemmin
esimerkiksi uuskantilaisten liian abstrakteilta tuntuviin käsitejärjestelmiin.
Tästä johtui melkein liioiteltu kiinnostus Hegeliin, Marxiin ja
eksistentialismiin.
Käsitteet ovat ikkunoita tai linssejä, joiden avulla
näkee maailmaan. Ne ovat filosofin metodin tärkein työkalu. Joskus sattuu, että
konkreettinen maailma vyöryy yli. Silloin työkalut tuntuvat mitättömiltä.
Käsitteet eivät enää haltuunota maailmaa. En aio ratkaista tätä ongelmaa tai
poistaa käsitteiden ja konreettisen välistä jännitettä. Otan tämän huomioon ja
otan sen lähtökohdaksi. En vain ”hyvän metodin” luomiseksi. Otan sen
tilanteena, jossa ihminen rakentaa elämäänsä.
Tiivistän mitä olen sanonut aikaisemmin
käsitteistä. Ihminen järjestää ja hahmottaa asioita käsitteellisesti. Käsite ei
ole sama kuin sanan määritelmä, mutta käsite on vähintään sana ja sen
määritelmä, niiden yhdessä muodostama kokonaisuus. Käsite kytkeytyy
ongelmaan; se ilmaisee ongelman. Käsite tuo esiin – se ikään kuin ehdottaa –
ongelmia. Siihen liittyy aina kysymys
tai kysymyksiä. Käsitteen määritteleminen merkitsee ongelman muotoilemista.
Käsite on mentaalinen konstruktio tai projektio, jonka kautta ymmärrämme
kokemuksiamme.
Näinkin lyhyen luennehdinnan valossa voimme todeta, että
käsitteet ovat osa elämää ja tilanteita, joita kohtaamme. Ne ovat myös
ajattelua, jonka avulla kohtaamme tilanteet, maailman konkreettisuuden. Se että
käsitteet eivät ole kotoisin käsiteavaruudesta ja leijaile maailman
yläpuolella, ei vielä poista kuvaamaamme jännitettä. Luennehdinta auttaa silti
ajattelemaan tätä jännitettä.
Konkreettisuus toimii koetinkivenä käsitteelle. Testin
seurauksena se voi joutua pois käytöstä, osoittautua vanhuuttaan höperöksi.
Joissakin tapauksissa käsite ei katoa kotonaan; se vain muuttuu. Opimme myös,
että konkreettisuus pakottaa synnyttämään uusia käsitteitä. Näemme
konkreettisuuden muunakin kuin käsitteet murskaavana kivenä. Konkreettisuus on
niiden syntypaikka, oikea kasvualusta. Se on vaatimus käsitteille. Jos
ilmaisemme käsitteiden avulla vain yleisyyksiä, emme vastaa konkreettisuuden
haasteeseen.
Filosofiset kysymykset – ainakin osa niistä – pysyvät ja
toistuvat. Se ei tarkoita, ettei niihin olisi vastattu. Se ei merkitse edes,
että kysymys toistuisi täysin samana. ”Miten pitäisi elää?” joku kysyi. Kysymys
on toistunut, joskus tunnistamattomaksi muotoiltuna. Tämä joku, kysyjä, on aina konkreettinen yksilö ja se merkitsee, että
kysymys esitetään tiettynä historiallisena aikana, erityisissä olosuhteissa.
Toisen maailmanosodan jälkeen monet filosofit ja ajattelijat kysyivät vieläkin,
miten pitäisi elää. He kysyivät kysymyksen sotien, köyhyyden, kommunismin ja
fasismin ja kärsimyksen määritteleminä tai ahdistamina.
Jumalat olivat vetäytyneet jo kauan sitten. Ajattelijan kysymys sai muodon: ”Miten elää tässä maailmassa, joka on ilman armoa ja ilman oikeudenmukaisuutta?” Kysymys esitetään konkreettisissa olosuhteissa ja suhteessa niihin. Kysymys toistuu, koska sen on muututtava ja siihen on vastattava uudestaan.
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti