Näytetään tekstit, joissa on tunniste Cristóbal Serra. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Cristóbal Serra. Näytä kaikki tekstit

torstai 14. syyskuuta 2023

Eräänlainen motto syyskaudelle

 


Cristóbal Serra

Tässä eräänlainen motto filosofiakahvilan syyskaudelle: 

"Älä mene filosofin luokse. Mene nuorallatanssijan luokse ja tee samoin kuin hän: mene kävellen löysällä köydellä. Katso jos filosofi herää horroksestaan. Eikö sinusta vaikuta, että hän on kovin uninen?"

(Cristóbal Serra)

Filosofiakahvila alkaa lokakuussa! Zoomin kautta tiistaisin, Torre del Marissa keskiviikkoisin, Fuengirolassa torstaisin. Julkaisen pian aiheet. 6 euroa/krt. Saa maksaa enemmän.

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 12.00. Massai Mara Beach Club, Paseo Maritimo Poniente S/N eli lännen suunnassa, ei numeroa

Filosofiakahvila  Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09


https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

tiistai 29. elokuuta 2023

Liian pitkät tekstit

Serra

Pidän lyhyistä teksteistä, mutta laiskuuden takia ne ovat joskus aika pitkiä. Neljä riviä on liikaa, koska sensorit eivät jaksa lukea tekstiä loppuun.

Yritän välttää myös sitä, että rivien välit ovat liian pitkiä. Tämä sotii lyhyyden periaatetta vastaan, mutta rivien välit ovat kaikkein vaarallisimpia. Lukija sijoittaa sinne mitä haluaa. Ja minä en halua, että lukija kirjoittaa puolestani.

Yksi usein siteeramani kirjailija Cristóbal Serra (1922-2012) oli lyhyyden puolestapuhuja. Hänestä pitkät tekstit ovat toisen pakottamista kuuntelemaan yksinpuhelua....

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

perjantai 7. toukokuuta 2021

Älä mene filosofin luokse

 

Filosofiakahvilan kevätkauden päättäjäiset 14.toukokuuta

Filosofiakahvila jatkaa videopuhelutapaamisina! Ota minuun yhteyttä

pasifarm@yahoo.es

Perjantaisin Espanjan aikaa klo 18.00 (Suomen aikaa klo 19.00)

Tässä linkki tapaamiseen:


Tämä kevään viimeisenä juhla-aiheena 14. toukokuuta:

Cristóbal Serra (1922-2012) julkaisi vuonna 1999 pienen kirjasen, jonka nimi oli Nótulas. Hän nimesi näin oman lajinsa. Nótula tulee latinan sanasta nothus, joka merkitsee äpärää, sekoitusta, risteytystä.


Yksi opuksen äpäräteksti on seuraavanlainen:


"Älä mene filosofin luokse. Mene nuorallatanssijan luokse ja tee samoin kuin hän: mene kävellen löysällä köydellä. Katso jos filosofi herää horroksestaan. Eikö sinusta vaikuta, että hän on kovin uninen?"


En tiedä viisaudesta, mutta viisaasta saattaa olla välttää filosofeja.
Se on selvää. Silti pääni jää täyteen kysymyksiä. Kuka on tuo olento, joka on vaipunut horrokseen? Missä hän on? Onko hän meissä? Voiko hänet todella herättää? 

Ehkä voimme etsiä vastauksia vain kävelemällä löysällä köydellä...

P.S. Kevään viimeisessä istunnossa voidaan myös keskustella kahdesta arkiston kätköistä löytyneestä hyvin lyhyestä muistiinpanosta. Lisäksi luvassa on loppukevennys - pakina, jonka otsikko on Piru, lukija.


Serra

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

maanantai 11. toukokuuta 2020

Älä mene filosofin luokse!

Serra

Cristóbal Serra (1922-2012) julkaisi vuonna 1999 pienen kirjasen, jonka nimi oli Nótulas. Hän nimesi näin oman lajinsa. Nótula tulee latinan sanasta nothus, joka merkitsee äpärää, sekoitusta, risteytystä.

Yksi opuksen äpärä on seuraavanlainen:

"Älä mene filosofin luokse. Mene nuorallatanssijan luokse ja tee samoin kuin hän: mene kävellen löysällä köydellä. Katso jos filosofi herää horroksestaan. Eikö sinusta vaikuta, että hän on kovin uninen?"

En tiedä viisaudesta, mutta viisaasta saattaa olla välttää filosofeja. Se on selvää. Silti pääni jää täyteen kysymyksiä. Kuka on tuo olento, joka on vaipunut horrokseen? Missä hän on? Onko hän meissä? Voiko hänet todella herättää? 

Ehkä voimme etsiä vastauksia vain kävelemällä löysällä köydellä...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila 

maanantai 28. joulukuuta 2015

Resepti

(Cristóbal Serra)

Syksyn viimeinen aihe oli laiskuus. Otsikko oli Laiskuus – Oikeus vai pahe? Aihe oli syksyn vaikein. Erikoista on, että olin jopa kohtalaisen selkeästi rajannut aiheen, luonut siihen näkökulman. Puheeni ei ollut erityisen raskas eikä tekninen. Eikä kukaan tarttunut lopussa antamaani mahdollisuuteen, eräänlaiseen takaporttiin; sanoin etten kehota henkiseen enkä moraaliseen laiskuuteen.

Oli kuin olisi ollut pakko puhua laiskuudesta. Ihmiset ajattelivat ehkä: ”Taas se Pasi teki tämän, pakottaa ajattelemaan jotain vastenmielistä...” Tilanne oli hullunkurinen: minä vaadin ponnistusta, ja laiskuuden vastustajat eivät suostuneet, eivät jaksaneet. Näin vähän yksinkertaistetusti sanottuna.

Olisin voinut olla paljon pahempi, ihan oikeasti. Olisin voinut ottaa otsikoksi Laiskuuden ylistys. Olisin voinut ottaa lähtökohdaksi tämän Cristóbal Serran (1922-2012) tekstin:

”Teit hyvin vapauttaessasi itsesi kuolleesta kirjaimesta ja kääntyessäsi henkiseen laiskuuteen. On tietty laiskuuden resepti, välttämätön hengen terveydelle. Joka ei toimi reseptin mukaisesti on tarttuvan taudin uhri. Säilytä siis koskemattomana laiskuutesi tietoisena siitä että olet varjeltu.”

Mutta lupaan, että keväällä kaikki aiheet ovat helppoja. Ihan totta.


sunnuntai 4. elokuuta 2013

Irti itsestä




(Cristóbal Serra 1922-2012)

(Anja-Helena Kärkkäiselle)

Paavo Haavikko kirjoitti: ”Kirjoitan itseäni irti itsestäni.” Monet ovat yrittäneet samaa, myös minä. Kirjoittamisen ja muun älyllisen ponnistelun, esimerkiksi filosofoimisen, tarkoitus voi olla päästä irti itsestään.

Ei tämä silti ole kovin yksinkertainen lause. Mitä merkitsee irtaantuminen itsestään? Mitä merkitsee itse? Tähän sanaan ”itse” tartun syksyllä, kun otsikkona on Oma itse: prosessi. Kirjoittamisen ja oman itse teema on mukana, kun aiheena on Käänteinen ekonomia ja kokemus.

On helppo käsittää, että joku tahtoo irti jostakin. Mutta omasta itsestään? Silti Haavikko ei ole outo eikä hän ole yksin. Mitä muuta buddhalaiset ovat yrittäneet kuin päästä irti itsestään? Irtaantuminen on irtaantumista jostakin valmiista, annetusta – itseen kirjoitetusta, siihen kirjaantuneesta. Samalla se voi olla toisensuuntainen liike: ihminen irrottaa itsestään jotain, kaavan tai vanhan mielikuvien sikermän. Irtaantuminen on perimmiltään  mahdollistamista. Ihminen ei enää kysy pelkästään, kuka on, vaan asettuu itsensä eteen toisella tavalla, etäisyyttä luoden ja kysyy: Mitä voin tehdä itsestäni?

Kun kirjoittaa, ei vain pane sanoja paperille, luo teosta; samalla tekee asioita itselleen. Siksi se on mielenkiintoista: siinä vaikuttaa itseensä, tekee itseään. Samasta syystä on mukana koko ajan halu lopettaa, keskeyttää kirjoittaminen lopullisesti, tehdä jotain muuta, tehdä toisella tavalla, kirjoittamatta.

Hiljaisuuden lisäksi tarvitsee sanoja. Niitä tarvitsee kumppaniksi, joka pitää kädestä ja valaisee tietä. Monta kertaa ne eivät ole omia sanoja, omia mutinoita, vaan joidenkin etäisten sieluntovereiden kirkkaita sanoja, jotka kantavat. Siksi tahdon pitää nyt mukanani näitä Cristóbal Serran sanoja:

Teit hyvin vapauttaessasi itsesi kuolleesta kirjaimesta ja kääntyessäsi henkiseen laiskuuteen. On tietty laiskuuden resepti, välttämätön hengen terveydelle. Joka ei toimi reseptin mukaisesti on tarttuvan taudin uhri. Säilytä siis koskemattomana laiskuutesi tietoisena siitä että olet varjeltu.

torstai 16. kesäkuuta 2011

Ironiasta

(Voima-lehden vastamainos)

Se irrottaa meidät paikaltamme, siirtää meidät itsemme viereen. Ironia on asenne, joka mahdollistaa etäisyyden asioihin. Se on tarpeellinen varustus monia tilanteita varten. Monet ovat pelastaneet itsensä liialliselta vakavuudelta, kun ovat oppineet viljelemään ironiaa tai itseironiaa.

Salaivan harjoittamisessa on vaaransa. Ironikko voi muuttua ylimieliseksi. Ironia voi muodostua miekaksi, johon hukkuu. Siinä saattaa olla mukana kyvyttömyyttä ryhtyä rohkeaan kamppailuun ja se voi olla vastuun välttämistä, päätöksen lykkäämistä. Silloin se ei ole enää käytettävissä oleva väline, vaan ihmisen käyttäjä, hänen orjuuttajansa.

Itselläni on ollut sitäkin vaarallisempi tapa välttää ironian vaaroja: olen ollut pahempi -sarkastinen.

Kaikessa meidän on kehitettävä kuuloamme. Usein emme kuule puheensävyn nauravaisuutta ja se tekee tulkinnoistamme tahattoman koomisia. Harvat kuulevat esimerkiksi Jeesuksen sanojen ironisuutta. Tähän kiinnitti huomiota harvinainen ja salakavalan terävä ajattelija Cristóbal Serra. Hän antoi esimerkin Jeesuksen ironiasta: ”Antakaa keisarille mikä keisarin on, Jumalalle mikä Jumalan on.”

Emme voi siis hylätä ironiaa, vaikka siinä vaaransa olisikin. Emme enää kuulisi ja olisimme yksisilmäisiä. Kuulisimme vain yhden äänen siellä, missä on kaksi ääntä. Näkisimme esineet latteina, ilman syvyysulottuvuutta.

Filosofiaa ei osaa kuvitella ilman ironiaa. Sokrates oli ennen kaikkea ironikko. On silti muitakin huumorin lajeja, joita filosofia voisi kokeilla ja yrittää ymmärtää. Eräs oppilaani kysyi kerran: ”Miksi näitä huumorin lajeja on niin monta?” Mykistyttävä, epäilemättä hauska kysymys, johon tahdon nyt vastata: ”Koska meitä on niin monta.”

Lisää vastamainoksia osoitteessa

http://fifi.voima.fi/blogit/Vastamainokset/5

torstai 28. lokakuuta 2010

Lisäyksiä myrkkyoppiin


1.

Nietzsche puhuu elämän mahdollisuuksista...Ne pitää vapauttaa, ne pitää luoda ja hän pyrkii luomaan sairaudesta näkökulman terveyteen ja päinvastoin. Filosofia muodostuu näin erilaisten”tilojen” muuttamiseksi henkisiksi muodoiksi - se on transfiguraation taidetta. Näkökulmien luominen on kykyä myönteisyyteen, kykyä hyötyä tapahtumista, tapahtumien muuttamista omaksi eduksi, oman elämän rikastamiseksi, omien mahdollisuuksien vapauttamiseksi. Mistä löytää näkökulmia - sellaisia jotka auttavat. lisäävät elämän rikkautta? Filosofia auttaa, samoin taide. Näin puhui Nietzsche.

Spinoza, Nietzsche sekä molempien tutkija ja arvostaja Gilles Deleuze luovat eräänlaista myrkkyoppia. He sanovat: Ei ole Hyvää ja Pahaa, mutta kyllä hyvää ja huonoa. Eli myrkkyoppi moraalin tilalle. Ei pelkästään moralismin tilalle, vaan universaalin moraalin. He puhuvat tuomitsemista vastaan. Ajatus ei ole ateistien yksinomistuksessa. Cristóbal Serra, kristitty, sanoo: Jeesus varoitti tuomitsemisesta.

Myrkkyopin peruskysymys: Mikä minulle sopii? Nietzsche sanoi: Mikä toiselle myrkkyä ei ole sitä toiselle. Ehkä jotkut ovat aina myrkkyä, pieninäkin annoksina. Mikä Spinozalle ja Nietzschelle suurin myrkky? Ennen kaikkea kaunaisuus. Se myrkyttää ihmisen sielun ja kaunainen pyrkii kostamaan kaunaisuutensa myös ulkopuoliselle maailmalle, myrkyttää ympäristönsä.

Miten voi tietää mikä minulle sopii? Ei mitenkään, paitsi kokeilemalla. Tähän liittyy myös taito ja luovuus. Taito etsiä itselle sopivaa ja luovuus siinä mielessä, että keksii uusia, itselle sopivia, omaa elämää palvelevia asioita. Itsetutkiskelu filosofisen harjoituksen muotona on myrkkyjen kokeilemista, niiden käyttöä ja jalostamista joksikin joka on meille hedelmällistä.

2.

Kun jokin asia, tapahtuma, ihminen tai voima vaikuttaa meihin, me reagoimme tai olemme reagoimatta, pysähdymme ajattelemaan tai siirrymme uusiin maisemiin. Kaikilla näillä asioilla on oma vaikutuksensa siinä, myrkytymmekö me vai emme.

Tänään huomautan vain pinnallisuuden tai nopeuden hyödyllisyydestä. Jos siirryn nopeasti pois, en anna minuun tehdyn vaikutuksen siirtyä syvälle minuun vaikuttamaan, en takerru siihen. Jos joudun auto-onnettomuuteen, minun täytyy mennä nopeasti uudestaan rattiin. Ajan myötä säikähdys menee syvemmälle ja ajaminen tulee sitäkin mahdottomammaksi. Kun ihminen pitää loukkauksen aiheuttamaa tunnetta sisällään eikä reagoi, tunne alkaa muuttua sisällä myrkyksi, joka alkaa kaapata mieltä. Kun olemme hitaita, muutumme syvällisiksi ja myrkyttyneiksi; olemme meihin kohdistuneiden vaikutusten kidnappaamia.

Antiikin filosofit, jotka olivat kiinnostuneita säilyttämään vapautensa, eivät olleet huolissaan siitä, jos he kokivat himoa tai muita tunteita; he yrittivät kiinnittää huomiota siihen, että pathos – intohimot, tunteet – eivät saa liiallista voimaa, tee meistä orjia. Meidän myrkyttäjämme saattavat haluta meidän syvällisyyttämme, sitä että jäämme kiinni. Jos joku haluaa pelotella niin kuin tyranni tai terroristi, hän haluaa meidän joutuvan pelon kidnappaamiksi. Vapaus edellyttää nopeita väistöliikkeitä.

Filosofisuus voi toimia vastamyrkkynä, koska se voi kysymysten avulla siirtää meidät toiseen asemaan, paikkaan, tilaan. Esimerkiksi jos meitä on loukattu, ajattelemme välittömästi: En ole sika, sanoja on sika. Stoalainen filosofi puolestaan estäisi loukkauksen vaikutuksen itsessään erottamalla asiat joihin hän voi vaikuttaa (omat ajatukset ja affektit) ja mihin ei (ulkopuolinen maailma, toisen sanat). Toisin sanoen voisi filosofisesti, itseä tutkiskellen, kysyä: Miksi minun pitäisi antaa tämän loukkauksen vaikuttaa itseeni, jos sillä ei ole tekemistä minun, vaan ulkopuolisen maailman kanssa?

Toisenlainen esimerkki. Joitakin ihmisiä huolestuttaa se, että joku ihminen tuhoaa itseään. Tämä huoli panee seuraamaan toista, tekemään kaikenlaisia epätoivoisia eleitä. Samalla huoli alkaa muuttua joksikin muuksi, myrkyksi meissä: siitä tulee avuttomuuden, lannistuneisuuden tunne. Kysymys irrottaa meidät tästä kierteestä, sillä jos kysymme, kuka voi pelastaa, joudumme toteamaan, että ihmisen pitää pelastaa itse itsensä.