Kuunteleminen ja kategoriat

Sigmund Freudin sohva

Filosofiakahvila on ollut minulle tärkeä kokemus. Olen ainakin itselleni onnistunut artikuloimaan joitakin ajatuksia tai jopa periaattteita, joita olen seurannut, vaikken ole niitä aikaisemmin osannut ilmaista. 

Filosofiakahvila on keskustelua. Kuunteleminen on tärkeä osa keskustelua. Erityisen tärkeää se on silloin, kun ei toista ymmärrä. Yhä useammin huomaan, että on hyvä kuunnella toista toisen omilla ehdoilla. Jos ja kun kuuntelen kategorioiden valossa, ihmistä ei kohdella erityisen oikeudenmukaisesti, vaikka käyttämäni kategoriat olisivat olevinaan oikeudenmukaisuuden käsitteitä. 

Kun minua hallitsee lääketieteellien kategoria, toisen puhe on minulle oiretta...  

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Filosofiakahvilan aiheet syksyllä 2018

Tässä tulee filosofiakahvilan aiheet syksyllä 2018. Pidätän oikeuden mahdollisiin muutoksiin...

Mainitsen jo nyt, että tiistain kahvilapaikka ja aika saattavat muuttua. Muuten paikat ja ajat tulevat olemaan samat, ainakin luultavasti.

Torre del Marin ylimääräiset aiheet syyskuussa ovat: 1. Todellisuus tieteessä 2. Miksi lukea tieteenfilosofiaa? 3. Selkeydestä

Varsinainen ohjelma Fuengirolassa ja Torre del Marissa (lokakuusta lähtien): 

1.Kannettava filosofia 

2.Merkintöjä todellisuudesta 

3.Todellisuus filosofiassa 

4.Kun ei ole päätetty etukäteen... 

5.Keinot ja päämäärät 

6.Caliban ja minä 

7.Kategoria, yleinen syytös 

8.Älyllisen promiskuiteetin tarve 

9.Ironia 

10.Ero ja etäisyys  

11.Miten elää ilman filosofiaa? 

Filosofiakahvila Helsingissä, aihe Alibin etsijät
Helsinki 16.kesäkuuta klo 14.00. 
Paikka: Kymintie 51 (Kumpula, Helsinki) – Jantuset (Martti, Kirsti)
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Miksi maailma on tyhmä?

Filosofiakahvila alkaa Torre del Marissa 13.syyskuuta, Fuengirolassa 3.lokakuuta.

Filosofiakahvilan paikka Fuengirolassa tiistaina (klo 11.15) Los Bolichesin kaupungintalon kahvila, torstaina (klo 16.00) La Carihuela Chica "Rafaelin aukiolla", Torre del Marissa keskiviikkona (klo 11.00) Con Corazonmari El Copo -kadulla. 

Lapsi kysyi: ”Miksi maailma on tyhmä?” Yleensä tällaiseen vastaa äiti tai isä tai setä: ”Älä puhu hassuja.” Minä sanoisin, että näin vastaavat ovat itse vähän hassuja. Itse pohdin ensin, onko kysymys hyvä, kiinnittyykö se johonkin todelliseen ongelmaan. Tietenkin näin myös, että kysymyksessä on vaikeita sanoja, hiukan tai paljon epämääräisiä sanoja niin kuin ”maailma” tai ”tyhmä”. Tyypillisesti lapsi kysyy ”miksi”. Sana on melkein yleisen hälytyksen arvoinen. Niin tässäkin tapauksessa. On nimittäin niin, että kysymykseen vastaaminen vaatisi selvästi monimutkaisen ilmiön selittämistä yksinkertaistavasti.

Pidän kysymystä silti arvossa. Siinä on jotain mielenkiintoista, jopa jaloa. Filosofitkin, jotka joskus ovat hyökänneet tyhmyyttä vastaan, panneet sitä häpeämään, ovat olleet jaloja – ainakin enemmän kuin nuo ikuiset erehdyksen viholliset. Hyökkääjäfilosofien, taistelijoiden, ajatuksissa ei ole ollut koskaan älyn puute. Tyhmyys on pahempaa kuin älyn puute tai erehtyminen. Senecalle se oli – hän käytti vahvaa sanaa stultitia – eräänlainen tahdon sairaus: tahto ei tahdo omaa vapauttaan. Nietzsche ei ole kaukana, sillä hänelle tyhmyys oli ennen kaikkea alistumista tai mukautumista lähimmäisen mielipiteeseen. Samassa hengessä ehdotan, että tyhmyys asustaa ajattelussa ja tekee ajattelun mahdottomaksi.

Tyhmyys on ihmisen ajattelun piirre, vielä enemmän eräänlainen rakenne hänen ajattelussaan. Älyllinen toiminta, älyn harjoittaminen, pyrkii erehdyksen ja virheen poissulkemiseen. Näin päädymme kategorioihin tai kategorisuuteen. Tässä on mukana moraali, siis yleiset tavat, jopa yleiset mielipiteet. Älyn harjoittaminen voi siis olla tyhmyyttä tai johtaa tyhmyyteen. Tyhmyyden hiipivä vaikutus: uteliaisuus sammuu, seikkailu päättyy. Se on jotakin, joka johtaa ajattelemattomuuteen. Tätähän vastaan filosofia on aina taistellut niin kuin Nietzschekin muistuttaa Iloisessa tieteessä. Voimme siis vastata kysymykseen, miksi maailma on tyhmä: ”Liian vähän filosofeja.”

Kysymyksen voi ottaa silti toisin, ei niin kirjaimellisesti. Kysymys ei välttämättä etsi niinkään selitystä, vaan on enemmän vaatimus: ”Ajatelkaa!” Kun ajattelee tätä vaatimusta, herää kauhea epäilys, ettei tyhmyys ole pelkästään passiivisuutta, ajattelemattomuutta, vaan pyrkimystä ja tahtoa tyhmyyteen, aktiivista kieltäytymistä.

Aktiivisen kieltäytymisen voi ajatella olevan puolustusmekanismi. Sitä se todennäköisesti on: kieltäydyn näkemästä todellisuutta jotta se ei minua satuttaisi, kieltäydyn seikkailusta joka on aina astumista epävarmuuteen. Jälleen palaamme kysymykseen filosofian tehtävästä. Jos ajattelee filosofiaa askeesina, harjoituksena, on nähtävä, että sen tehtävä on ennen kaikkea varustaa meitä elämään; se on valmentautumista kohtamaan erilaiset tapahtumat. Ensimmäinen askel on puolustusmekanismin hajottaminen, sen heittäminen pois.  

Jotta filosofia olisi vastalääke, askeesin (harjoituksen) pitää myös irrottautua tutusta, jo tunnetusta; on mentävä tuntemattomaan eteen, tehtävä itsestä vastaanottavainen, herkempi. Sanomme: ”Kaikkihan tiedämme...” Jotta emme näin sanoisi, joudumme hidastamaan älyllistä toimintaamme emmekä voi kieltää tyhmyyttä, sen mukanaoloa ajattelussa. Joudumme katsomaan tyhmyyttä silmiin. Onko paradoksi, että kamppaillaksemme tyhmyyttä vastaan, emme voi sitä kieltää? Ei se mitään, jos on. Paradoksit ovat hyväksi ajattelulle.

En siis tiedä, onko maailma tyhmä. En tiedä, onko se hyvä kysymys. Vaikuttaa siltä, että kysymys pitäisi muotoilla toisin. En ole varma. Nopeakin vilkaisu tyhmyyteen näyttää sen olevan moraalinen ongelma ja vaarallinen tekijä maailmassa. Se on vaarallinen myös siten, että aina onnistumme näkemään sen toisissa, harvoin itsessä.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Tiedostaminen ja tiedostamaton

(Pierre Bourdieu)

Filosofiakahvilan paikka Fuengirolassa tiistaina (klo 11.15) Los Bolichesin kaupungintalon kahvila, torstaina (klo 16.00) La Carihuela Chica "Rafaelin aukiolla", Torre del Marissa keskiviikkona (klo 11.00) Con Corazonmari El Copo -kadulla.

Nämä ovat antifreudilaisia pintaan kiinnittyneen huomioita, ei muuta. Tietenkin tiedostamaton on olemassa, mutta se ei ole välttämättä sellainen kuin miksi psykoanalyysi sen on hahmottanut. Tietenkin tiedostamattoman käsite oli olemassa ennen Freudia, mutta ”todelliseen” tiedostamattomaan emme pääse käsiksi palaamalla aikaisempaan aikaan, vanhempaan ajatteluun.

Mikä on tiedon tai tiedostamisen suhde tiedostamattomaan? Mitä on tiedostamaton, miten se vaikuttaa? Tieto vaikuttaa monesti paljon enemmän kuin tietämättömyys. Kun eurooppalaiset eivät vielä tienneet, että Amerikka oli olemassa, tämä tietämättömyys ei vaikuttanut läheskään niin paljon kuin tieto sen olemassaolosta (se vaikutti monella tavalla). Tietämättömyys ei ole silti sama asia kuin tiedostamaton. Tiedostamaton on jotain muuta; se on nimenomaan jotain, jonka ajatellaan vaikuttavan tavalla tai toisella.

Freudilainen ja yleensä psykologinenkin käsitys on, että tiedostamaton on ainakin osaltaan jotain, joka syntyy torjunnasta. Silloin kun se syntyy torjunnasta, se usein silti ilmenee: se tulee esiin oireina, esimerkiksi neurooseina. Mutta voisimme silti kuvitella, että on toisenlaista tiedostamatonta, joka ei liity torjumiseen, unohtamiseen, traumaattisiin kokemuksiin ja superegon tyrannimaiseen vaikutukseen. Voi olla, että on asioita, joita emme tiedosta, koska ne ovat niin lähellä, koska ne ovat niin tuttuja, niin näkyviä, liian toistuvia. Silloin tiedostamaton ei välttämättä ole syvyys meissä, vaan sokeutta kategorioidemme, rituaaliemme ja käytäntöjemme edessä. Jotain tällaista tarkoitti Pierre Bourdieu, joka kirjoitti: ”Tiedostamaton on historia: kollektiivinen historia, joka synnytti ajattelumme kategoriat, ja yksilöllinen historia, jonka kautta ne on meihin kaiverrettu.”

Bourdieun määritelmä on mielenkiintoinen. Ehkä meidän ei tarvitse mennä psykoanalyysiin tai muuhun terapiaan, vaan tehdä jotain ihan muuta. Kaiken, jota emme tiedosta, ei tarvitse tulla tiedostetuksi. Emme esimerkiksi tiedosta – varsinkaan koko ajan – omaa ruoansulatustamme. Silti ruoansulatus on osa tiedostamatonta – jotakin joka vaikuttaa. Bourdieun määritelmä nostaa esiin kysymyksen, miksi ja miten meidän pitäisi tiedostaa tiedostamaton, joka on historia.

Nähdäkseni tiedostamattomalla, ajattelumme katergorioilla, on meihin ainakin kahdenlaisia vaikutuksia. Pysyessäni tiedostamattomana kategorian historiasta, minun on helppo käyttää kategoriaa, minun on helppo jatkaa puhumista ja luokittelua: en näe mitään ongelmaa. Tässä mielessä voisi sanoa – jos haluamme että elämä on helppoa – että ei kannata yrittää tiedostaa. Jos tiedostan, teen asioita vaikeammiksi, en ehkä enää tiedä mitä sanoa, mitä ajatella, mitä tehdä. Toisaalta tiedostamattoman pysyminen tiedostamattomana vaikuttaa niin, ettei sanat ja elämäni ole kokonaan omissa käsissäni. Pysyn historian ansassa, toistan esi-isiemme sanoja ja reaktioita. Minä en siis hallitse itseäni, olen muiden, usein kuolleiden ohjauksessa. Tämä voisi olla jo aika vakava syy tehdä jotain, yrittää tarttua siihen minkä edessä olemme sokeita.

Jos tiedostamaton ajatellaan ajattelumme kategorioiden historiaksi, joudumme tutkimaan historiaa, kategorioita ja käsitteitä sekä niihin liittyviä haluja tai tahtoa. Itsensä hallitseminen, tietynasteisen autonomian saavuttaminen, kiinnittyy oman historiamme hallitsemiseen.

Kaikki ajattelumme kategorioiden historia ei tule koskaa tietostetuksi, se on varma. Yritys olisi varmasti epätoivoinen, todennäköisesti myös turha. Me voimme asettaa itselle ohjenuoran, reseptin, joka rajoittaa työtä. Se mikä ajassamme, ympäristössämme, kulttuurissamme ei tunnu toimivan – se mikä aiheuttaa tuskaa – voi olla lähtökohta kysymykselle, jota alamme seuraamaan.

Ottakaamme esimerkki käsitteestä, jonka historia ei ole meidän hallussamme – ja joka saattaa aiheuttaa tuskallisia vaikutuksia: tiedostamaton. Mitä tekee psykoanalyytikko omalla tiedostamattoman käsitteellään paitsi ”parantaa”? Hän luo sen avulla tilanteen, jossa potilas on riippuvainen hänestä, tulkitsijasta. Levitessään kulttuuriin, massoihin, se antaa kauhean aseen kenelle tahansa. Aina voi sanoa toiselle: ”Sinulla on tiedostamattomia vaikuttimia...”

AJANKOHTAISTA ASIAA -KAHVILA 28.MAALISKUUTA. RAVINTOLA KUKKO, SAUNAN TERASSA KLO 13.30. AIHE: "PRECARITY": JOUSTAVUUS JA EPÄVARMAT TYÖSUHTEET.

(SEURAAVALLA VIIKOLLA (VIIKKO 14) 4.HUHTIKUUTA "ESPANJALAISIA AIHEITA".)

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila