Espanjalainen rasismi, suomalainen rasismi

 

Filosofiakahvila 13.1./14.1./15.1. 

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa).

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 11.30. Sabana Beach, Paseo Maritimo Poniente S/N. Entinen Massai Mara.   

Filosofiakahvila  Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Minulle ehdotettiin aiheeksi espanjalaista rasismia ja suomalaista rasismia, niiden vertailua. Kiinnostuin aiheesta, koska kysyin mielessäni, tuoko tällainen vertailu esiin jotain mielenkiintoista, mahdollistaako se näkökulman.

Tajusin hyvin nopeasti, että aihe on vaikea ellei mahdoton, koska rasismin paikallista ilmentymistä ei paljon tutkita, enintään julkaistaan prosenttilukuja vihamielisyydestä tai ennakkoluuloista. Eri maiden rasismin erot, yhtäläisyydet, tavat ja historia jäävät piiloon. Liioitellen ja kieli poskessa voisi sanoa, että Espanjassa on ollut vähän rasismia, koska väestö on itse sekarotuista. Samassa hengessä voisi sanoa, että Suomessa on ollut vähän rasismia, koska ei ole ollut ketään, johon kohdistaa se.

Kärjistäen voisi sanoa, että Espanja maailmanvalloittajana (alkuperäiskansojen kulttuurien tuhoajana) on ollut paljon rasistisempi kuin lastuna laineilla kulkenut pieni Suomi, joka on ollut pikemminkin rasismin kohde (roomalaiset eivät edes vaivaantuneet valloittamaan, saksalaiset ja amerikkalaiset sanoivat, että suomalaisilla on mongolipiirteitä). Tätäkin kertomusta voi suhteellistaa toteamalla, etteivät espanjalaiset pelkästään tuhonneet kulttuureja, vaan sekoituivat niihin. Ja suomalaiset ovat kolonialisteja, jotka ajoivat saamelaiset pohjoiseen.

Rasismin moderni muoto, joka kehittyi varsinkin 1800-ja 1900-luvulla, oli tieteellistä tai pseudotieteellistä (eugenetiikka oli tiede, jonka idea on parantaa, jalostaa ”rotua”, parantaa perimää). Vaikka tällaiset rotuopit eivät ole pysyneet kovin hyvin hengissä, ne vaikuttavat yhä ja yhtenäistävät yhden ja toisen maan rasismia. Eugenetiikan seurauksena tai sen vaikutuksesta on syrjitty, harjoitettu valikoitua syntyvyydensäännöstelyä, mm. harjoitettu pakkosterilointia, ei niin kovinkaan kauan sitten, myös Hitlerin Saksan jälkeen ja demokraattisissa maissa.

Nykyiselle rasismille on ominaista niin Espanjassa kuin Suomessakin tietty naamioituminen. Hyvinkin selvästi rasistisia puheita pitävät kieltävät olevansa rasisteja. Mieluummin kuin rodusta, puhutaan tavoista, kulttuurista, uskonnosta. Eugenetiikan vaikutus näkyy yhä, kun sanotaan toisista kulttuureista tulevien olevan esimerkiksi vähemmän älykkäitä. Vanhanaikaista rotuoppia muistuttaa myös tällaisen naamioituneen rasismin essentialismi.

Sekä Espanjassa että Suomessa rasismi oli pitkään pienten, enemmän tai vähemmän eristyneiden, ryhmien aktivismia (monesti väkivaltaisia hyökkäyksiä). Sen rinnalle on tullut poliittiset ryhmät ja niiden enemmän virallinen rasismi. Poliittisten puheiden rasismi on tavanomaistanut vihapuheita, tehnyt niistä enemmän sallittuja; ne myös yllyttävät siihen. Pienet ryhmät ovat kasvaneet, moninkertaistuneet ja ne ovat jopa kansainvälisessä yhteistyössä.

Espanjassa sattui viime vuoden heinäkuussa Torre Pachecossa, Murciassa, tapaus, joka tuo esiin monenlaisia asioita. Iäkäs mies pahoinpideltiin. Netissä alkoi levitä ns. vihapuheita ja sitten räjähti. Paikkakunnan ulkopuolelta tuli aggressivisia, rasistisia, ryhmiä, jotka lupasivat puhdistaa Torre Pachecon ulkomaalaisista. Levottomuudet, vandalismi ja hyökkäykset kestivät useiden päivien ajan, myös sen jälkeen, kun miehen pahoinpitelystä epäilty, ei paikkakunnalla asuva, mies oli pidätetty.

Sen lisäksi, että Torre Pacheco eli kauhun vallassa, esille tuli nykyaikaisen rasismin anatomia. Ryhmät ovat erittäin organisoituneita; yksi päätoimija oli Deport them now –niminen organisaatio. Kansanvillitseminen, kutsu ”metsästykseen” niin kuin he itse sanoivat, tapahtui netissä. Tietyt poliittiset ryhmät, Espanjassa  erityisesti Vox, ei tuomitse tällaista toimintaa, päinvastoin jopa yllyttää. Tässä yhteydessä tuli esiin myös rasististen puheiden aiheet, selitykset, esim. väite maahanmuuton ja rikollisuuden liittämisessä yhteen. Viime vuosien aikana ulkomaalaisten määrä on kasvanut entisestään, mutta rikollisuus vähentynyt. Toinen aihe, esilläoleva väite, on maahanmuuton taloudellinen kestämättömyys (ekonomit kuitenkin selittävät, että Espanjan viimeaikainen taloudellinen kasvu on osaltaan maahanmuuton ansiota). Kolmas teema on tavat. Maahanmuuton sanotaan tuhoavan, hävittävän, espanjalaiset tavat (kukaan ei koskaan selitä mitä ne ovat).

Rasismin samankaltaisuus Espanjassa ja Suomessa tuo esiin sen, että nykyaikainen rasismi on kansainvälistä; se on aina saanut vaikutteita ulkomailta. Erot saattaisivat tuoda esiin vastustamisstrategian kannalta mielenkiintoisia asioita kustakin maastosta...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Miten maailma muuttuu?

 

Patočka 

 Filosofiakahvila 6.1./7.1./8.1. 

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa).

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 11.30. Sabana Beach, Paseo Maritimo Poniente S/N. Entinen Massai Mara.   

Filosofiakahvila  Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Jan Patočka (1907-1977) kommentoi keskustelussa Martin Heideggerin 60-luvulla Der Spiegelille antamaa haastattelua (1966), jossa saksalaisajattelija toteaa, että vain Jumala voi meidät pelastaa. Patočka puhuu aikamme ongelmista Heideggerin ajattelun valossa ja viittaa tässä yhteydessä kristinuskon tuloon. Stanislav Dousedík kysyi, onko kyseessä mentaliteetin muutos. En ymmärrä kysymystä, mutta vastaaja ilmeisesti ymmärsi, koska hän teki tarkennuksen: ”Kyse on maailman muuttumisesta.”

Ottaen huomioon, että Heidegger ja Patočka olivat filosofeja ja kaiken lisäksi fenomenologeja, maailma ei todennäköisesti ole meidän maailmamme.  Fenomenologia tutkii todellisuuden ilmenemistä ihmiselle. Eli ei ole varmaa, että Patočka käytti sanaa ”maailma” samalla tavalla kuin kuolevaiset eli viitaten kaiken olemassaolevan kokonaisuuteen. Hänellä on ainakin jokin teksti, jossa todetaan, että eläimellä on ympäristö, ihmisellä maailma; se sisältää enemmän; se menee näköhorisontin ulkopuolelle, siinä on muita mahdollisuuksia kuin ne, jotka välittömästi toteutuvat. Tällaisen erottelun  teki alunperin saksalainen fenomenologi Max Scheler (1874-1928),  Oppineet kommentoivat, ettei Patočka pitänyt myöhemmin kiinni tästä erottelusta tai ei nähnyt eläimen ja ihmisen ”maailmoja” niin erilaisina. 

Patočka jatkoi vastaustaan kysyen, miten maailma muuttuu. Hän antoi luonnosmaisia esimerkkejä. Ensimmäinen esimerkki: myyttisestä maailmasta siirryttiin filosofiseen maailmaan. Tämän siirtymän myötä maailma, joka ei ollut problemaattinen, muuttui problemaattiseksi. Toinen esimerkki: kristinusko problematisoi filosofisen maailman. Paavali sanoi, että helleeninen viisaus, filosofia ja metafysiikka ovat typeryyttä. Patočka päätyi sanomaan, että maailma muuttuu problematisoimalla.  

Väite on vähintäänkin mielenkiintoinen, varsinkin kun se muuttuu tehtäväksi. Olemme hätää kärsimässä, olemme kriisissä. Meidän on tehtävä muutos. Heidegger sanoi, että voimme vain valmistella muutosta. Patočka totesi, että voimme valmistella sitä problematisoimalla, toisin sanoen kiinnittämällä huomio itsestään selvyyden syntyyn, sen muotoutumiseen. Sanoessaan näin Patočka ei ole enää fenomenologi, vaan historioitsija, ehkä genealogi.

Yleisemmällä tasolla väite muutoksen valmistelusta ja problematisoinnista on mielenkiintoinen siksi, että se näyttää ajattelun merkityksellisyyden, jopa sen voiman. Hannah Arendt sanoi, ettei pahuutta ole vain siksi, että jotkut pahat ihmiset tekevät pahoja asioita, vaan myös siksi, että monet tavalliset ihmiset sallivat sen tapahtuvan. Kun opiskelijat kysyivät, mitä sitten voi tehdä, Arendt vastasi: ”Täytyy ajatella. Se on vastarintaa.”

Tämä muutoksen valmisteleminen, problematisointi, ei ole vain filosofien tehtävä; se on jotakin kollektiivisempaa. Ehkä ajattelemista ei ole syytä jättää vain filosofeille. Jos katson tehtävän suuruutta, minua väsyttää, turhaudun. Yritän heti keksiä oikoteitä. Yritän myös keksiä, missä problematisointi olisi kiireellisintä, ettei aikaa menisi hukkaan. Yhtenä kriteerinä pidän ajankohtaisuutta. Kysyn, mitä meille tapahtuu ja lähden liikkeelle siitä. Jotkut ovat tietysti eri mieltä. Nämä jotkut ajattelevat, että ajankohtaista on se, mistä puhutaan. Olen kuitenkin huomannut, että ajankohtaisia asioita ovat monet sellaiset asiat, joista ei puhuta.

Minulle filosofoinnin lähtökohta ei ole ihminen, joka katsoo puuta ikkunasta. En ole fenomenologi. Minua kiinnostavat toisenlaiset kokemukset. Minua kiinnostaa myös problematisoida kokija. Haluan luoda näkökulmia, jotta voisimme ajatella muutakin kuin mitä olemme aina ajatelleet ja mitä meidän ehkä halutaan ajattelevan...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Filosofiakahvila alkaa taas

Filosofiakahvila alkaa tammikuun alussa eli ensimmäiset kerrat 6.1./7.1./8.1.

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa).

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 11.30. Sabana Beach, Paseo Maritimo Poniente S/N. Entinen Massai Mara.   

Filosofiakahvila  Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Aiheet keväällä 2026:

1.Miten maailma muuttuu? 

2.Espanjalainen rasismi, suomalainen rasismi 

3.Meritokratia 

4.Ketä kuunnellaan? 

5.Tyhmyyttä vastaan  

6.Näkökulma arvoihin 

7.Johdanto oikeudenmukaisuuteen 

8.Ihmiskunnan puolesta, sitä vastaan 

9.Villi länsi 

10. Kuolemattomat lentävät avaruuteen 

11. Satyagraha 

12.Neutri  ja it 

13.Uljas turvallinen maailma 

14.Jumalan kuolemasta ja muusta sellaisesta 

15.Onnellisuuden tuolla puolen 

16.Viimeinen sana on joviaalisuudella 

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Kohti uljasta vuotta

Filosofiakahvilan aiheet keväällä 2026 ovat usein yhteiskunnallisia tai ainakin kulttuurikriittisiä. Ainakin päästään eroon syyskauden teoreettisuudesta ja liiallisesta oppineisuudesta. Voisin sanoa motonkin, mutta en halua säikäyttää ketään...

Filosofiakahvila jatkuu siis tammikuussa. Ensimmäiset kerrat 6.1./7.1./8.1.

Aiheet:

1.Miten maailma muuttuu? 

2.Espanjalainen rasismi, suomalainen rasismi 

3.Meritokratia 

4.Ketä kuunnellaan? 

5.Tyhmyyttä vastaan  

6.Näkökulma arvoihin 

7.Johdanto oikeudenmukaisuuteen 

8.Ihmiskunnan puolesta, sitä vastaan 

9.Villi länsi 

10. Kuolemattomat lentävät avaruuteen 

11. Satyagraha 

12.Neutri  ja it 

13.Uljas turvallinen maailma 

14.Jumalan kuolemasta ja muusta sellaisesta 

15.Onnellisuuden tuolla puolen 

16.Viimeinen sana on joviaalisuudella

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Filosofiakahvilan aiheet keväällä 2026

 

Filosofiakahvilan aiheet keväällä 2026. Ensimmäiset istunnot 6.1./7.1./8.1.

1.Miten maailma muuttuu? 

2.Espanjalainen rasismi, suomalainen rasismi 

3.Meritokratia 

4.Ketä kuunnellaan? 

5.Tyhmyyttä vastaan  

6.Näkökulma arvoihin 

7.Johdanto oikeudenmukaisuuteen 

8.Ihmiskunnan puolesta, sitä vastaan 

9.Villi länsi 

10. Kuolemattomat lentävät avaruuteen 

11. Satyagraha 

12.Neutri  ja it 

13.Uljas turvallinen maailma 

14.Jumalan kuolemasta ja muusta sellaisesta 

15.Onnellisuuden tuolla puolen 

16.Viimeinen sana on joviaalisuudella 

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Kiitos kahvittelijoille

Kiitos kaikille filosofiakahvilaan syyskaudella osallistuneille! Filosofiakahvila menee tauolle ja palaa tammikuussa. Ensimmäiset kerrat 6.1./7.1./8.1.

Julkaisen piakkoin kevään ohjelman...

 https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Entä jos olen hirviö?

 

Filosofiakahvila viimeisen kerran syksyllä 10.12./10.12./11.12. Zoomin kautta poikkeuksellisesti keskiviikkona. 

Filosofiakahvila zoomin kautta keskiviikkona (!) klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa).

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkona klo 11.30. Sabana Beach, Paseo Maritimo Poniente S/N. Entinen Massai Mara.   

Filosofiakahvila  Fuengirolassa torstaina klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Minulle sanotaan: ”Tunne itsesi.” Mutta entä jos opin tuntemaan itseni ja joudun toteamaan, että olen hirviö? Entä jos opin oman keskinkertaisuuteni tai ilkeyteni? Sanotaan, että  itsetuntemus on hyödyllistä esimerkiksi siksi, että tietää omat rajoituksensa ja omat kykynsä. Entä jos opin vain rajoitukseni ja oman kyvyttömyyteni?  Eikö se lannista? Kysymys, johon usein ei vastata: Mitä hyötyä itsetuntemuksesta on?

Jostain syystä ajatellaan, että siitä on terapeuttista hyötyä, vaikka näin ajattelevat eivät ehkä ajattele hirviön tapausta. Antiikissa epäilemättä ajateltiin, että itsensä tunteminen auttaa toimimaan oikein. Viime vuonna oli ranskalainen kirurgi oikeudessa syytettynä lähes kolmensadan lapsen raiskaamisesta. Voi sanoa, että syytetty tunsi itsensä, kun hän sanoi: ”Olen pedofiili ja sadisti.” Sanoisimmeko, että itsetuntemuksella oli hänen tapauksessaan  terapeuttinen vaikutus, koska hän sanoi olevansa onnellinen? Hän siis sanoi.

Jos ajattelemme tai haluamme ajatella, että itsetuntemus auttaa meitä kehittymään moraalisina olentoina, emme voi pysähtyä toteamaan, että olemme itsekkäitä tai vihamielisiä. Itsetuntemuksen lisäksi tarvitaan ponnistusta, työtä, joka auttaa vähentämään itsekkyyttä tai vihamielisyyttä. Toisin sanoen tilanne on samantapainen kuin lääkärin vastaanotolla. Lääkäri tekee diagnoosin ja lähettää sen jälkeen potilaan leikkaukseen. Jos ei totea, että kyseessä on toivoton tapaus. On kuviteltavissa tilanteita, joissa myös itsetuntemuksen saavuttanut joutuu toteamaan: ”Olen hirviö ja toivoton tapaus.”

On muitakin kysymyksiä, jotka liittyvät mahdollisesti löydettyyn hirviömäisyyteen. Mikä on hirviö? Se ei ole välttämättä selvärajainen ja määriteltävissä oleva asia niin kuin ranskalaisen kirurgin tapauksessa. Jos hirviö on muodoton ja liian monesta aineksesta kokoonpantu olio, josta on vaikea muodostaa kuvaa, olion etuoikeus, onni ja vapaus on olla ilman kuvaa. Hän ei voi joutua kuvansa vangiksi niin kuin Narkissos. Hän voi tehdä muuta, jotakin jota liiaksi identiteettiään lakina pitävä ei voi.

Jos hirviömäisyys johtuu tosiaan moniaineksisuudesta, hänessä on monta mahdollisuutta. Kun joku, jonka nimi ironisesti on Pessoa (persoona) ei voi olla yksi persoona, hänessä, tässä moninaisuudessa, on suuruuden mahdollisuus. Hän voi esittää provokatiivisen kysymyksen kaikille, jotka etsivät ja ymmärtävät itseään ja sanovat ”minä”. Kysymys kuuluu: ”Kuka minä? Entä me?”

Hirviömäisyys tuo esiin myös kysymyksen, onko itsensä tuntemiseen pyrkivän ainoa mahdollinen kysymys, kuka minä olen. Eikö kysymys, voisi olla myös, mikä minä olen. Mitä tämä tarkoittaisi? Hänen ei olisi pakko vastata sanomalla nimensä: ”Pessoa.” Jos vanha iskulause Gnōthi seauton,  tunne itsesi, tarkoitti, ettei ihmisen pitäisi kuvitella olevansa jumala, kehotus ei koskenut minua tai sinua, vaan meitä. Meidän kaikkien, jotka opimme tuntemaan itsemme, täytyisi sanoa itsestään: “Olen ihminen.”  

Vaikka en voi muodostaa koherenttia teoriaa itsetuntemuksesta enkä voi sanoa, mistä itseä pitää etsiä, on selvää, että itsetuntemuksenkin historia näyttää, että ajattelussa on voimaa; se vaikuttaa siihen, miten ihminen elää. Vaikka itsetutkiskelun tuloksena toteaisin, että olen ilkeä, keskinkertainen tai hirviö, minun on on ehkä syytä astua taaksepäin, hypättävä ilmaan, katsottava etäisyyden päästä ja kysyttävä: ”Mistä nämä sanat tulevat, mitä ne tekevät?”

Minulle sanoi kerran jostakin idästä tullut munkki: ”The secret of the human mind is that you are what you think you are.” Vuosia olen miettinyt näiden sanojen merkitystä. Nyt ne näyttäytyvät minulle varoituksena...

 https://www.facebook.com/Filosofiakahvila