Paul Lafargue
Puhuessani yhdestä filosofian klassisesta teemasta - hyveistä - tiedän, etten ole ainakaan kokemusasiantuntija. Aina haukutaan ihmisiä, jotka tekevät välttämättömyydestä hyveen, mutta minulle se on ollut melkein ainoa tapa löytää itselleni hyveitä. Tästä syystä olen yhden jos toisenkin kerran puhunut laiskuudesta hyveenä ja lainannut aika ahkerasti Paul Lafarguen teosta Oikeus laiskuuteen. Nyt lainaan kuitenkin itseäni, laiskuuden huippua.
Kirjoitin vuonna 2015: "Jos laiskuus ymmärretään paheeksi, se ei ole jotain mitä ihminen on valinnut. Varsinkin kun ympäristö vaatii muuta. Silloin on turha moittia. Jos se on henkilökohtainen valinta, valittu olemisen tapa, se on jo paljon enemmän eettistä. Se voisi olla myös syvällinen ymmärrys ajattelun historiasta, ilmaisu näkemyksellisyydestä. Voisi ottaa monta esimerkkiä, mutta Epikuros riittää. Hänen ajattelunsa oli varmasti yksi esimerkki joutilaisuuden ylistämisestä; hän ajatteli, että ihmisten ponnistelu on kovaa, rajatonta työtä turhien ja pinnallisten asioiden saamiseksi."
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila






