Tyhmyyttä vastaan

 

Filosofiakahvila 3.2./4.2./5.2. 

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa).

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 11.30. Sabana Beach, Paseo Maritimo Poniente S/N. Entinen Massai Mara.   

Filosofiakahvila  Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Friedrich Nietzsche kirjoittaa Iloisen tieteen fragmentissa 328 vahingon tekemisestä tyhmyydelle. Hän  aloittaa todeten, että erilaiset saarnat egoismia vastaan ovat tehneet vahinkoa egoismille (ja se on hyödyttänyt laumavaistoa niin kuin sankarillisen individualismin puolustaja toteaa). Ihminen on menettänyt hyvän omantunnon etsiä itsestään onnellisuuden lähteitä. Toteamus on mielenkiintoinen: Nietzsche sanoo, että saarnaaminen on vaikuttanut.

Nietzsche vertaa tätä tilannetta tai kulttuuria antiikin maailmaan, jossa Sokrates ja muut sanoivat jotain hyvin erilaista. He sanoivat, että ihmisten tyhmyys, ajattelemattomuus ja naapurien mielipiteiden kuunteleminen on syy heidän onnettomuuteensa. Saksalaisfilosofi toteaa jättävänsä sivuun kysymyksen siitä, olivatko antiikin filosofit enemmän oikeassa kuin myöhempien aikojen saarnaajat. Hän toteaa vain, että filosofia otti tyhmyydeltä hyvän omatunnon, teki vahinkoa tyhmyydelle.

Katkelma todellakin sanoo, että yhdellä ja toisella puheella, saarnaamisella tai filosofien sanomisilla,  on vaikutuksia. On huomionarvoista, ehkä ironista, että Nietzsche käyttää myös toisen esimerkin yhteydessä sanaa ”omatunto”. Sana on ihan hyvä, jos ajattelemme vaikka 1700-luvun filosofien ja oppineiden, ns. valistuksen levittäjien, puheita. Ne häiritsivät ihmisiä, poistivat heidän rauhallisuuttaan ja uinuvaa omaatuntoa.

Nietzsche ei sano, mitä hän tarkoittaa tyhmyydellä, mutta käyttää sanaa ajattelemattomuuden yhteydessä. Hän viittaa hyvin tuntemaansa antiikin maailmaan. Tyhmyys oli muuta kuin älyn puutetta. Olen itse käyttänyt esimerkkinä stoalaisia, jotka halusivat auttaa ihmisiä pois stultitian tilasta. Stultitia, tyhmyys, ei ollut älyn puutetta, vaan tahdon ja luonteen heikkoutta. Se ilmeni huolestumisena, pelkona ja epävakautena tapahtumien edessä. 

Hannah Arendt tahtoi, että ihmiset ajattelisivat. Hän totesi kuulijoilleen pahuuden asuvan muussakin kuin pahojen ihmisten pahoissa teoissa; ihmiset hyväksyvät sen kaikessa hiljaisuudessa. Kun häneltä kysyttiin, mitä voimme tehdä, hän vastasi:”Täytyy ajatella.” Kriittiinen ajattelu oli hänelle vastarintaa. Voisi kuvitella Arendtin samastaneen tyhmyyden ajattelemattomuuteen ja sillä oli moraalisia seurauksia. Joidenkin Arendtin tekstien valossa tulee sellainen kuva, että hänelle tyhmyys oli kyvyttömyyttä kuvitella itsensä toisen saappaisiin.

Ranskalaiset, esimerkiksi Gustave Flaubert ja Gilles Deleuze, käyttävät joskus sanaa bête, joka merkitsee tyhmää, mutta myös petoa tai elukkaa. Flaubert ja Deleuze  eivät nähdäkseni yrittäneet sanoa, että eläimet ovat tyhmiä, ihmiset älykkäitä. Deleuze sanoi (nimenomaan kirjassaan Nietzschestä), ettei tyhmyys ole erehtymistä, vaan pikemminkin ajattelun alhaisuutta. Tässäkin näkemyksessä tyhmyys on jotain muuta kuin älyn puutetta ja sillä on moraalisia konnotaatioita.

Myöskään Flaubertin visioissa tyhmyys ja ajattelu eivät poissulje toisiaan. Hänen romaaninsa Bouvard ja Pécuchet (1881) satirisoi tyhmyyttä ja vulgaarisuutta. Kirjan päähenkilöiden älyllinen uutteruus ja uteliaisuus ei tunne rajoja, mutta kirjailijan vision ytimessä on ajatus, että tyhmyys on olennainen osa inhimillistä olemassaoloa...

Jos näemme tyhmyyden ajattelun toisina kasvoina, Nietzschen filosofialle antama tehtävä on vaikea; ei riitä, että sanoo toisen sanovan jotain hassua ja ajattelematonta. Filosofin pitäisi ehkä oppia myös omista virheistään, kehittää itsessään valmiutta tähän oppimiseen. Pitäisi voittaa ylimielisyys...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Ketä kuunnellaan?

 

Filosofiakahvila 27.1./28.1./29.1. 

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa).

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 11.30. Sabana Beach, Paseo Maritimo Poniente S/N. Entinen Massai Mara.   

Filosofiakahvila  Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Platon Valtion kuudennessa kirjassa  (488a-489b) on kohta, jossa kysytään, ketä ihmiset kuuntelevat puhujien hälinässä.  Platonin synkän käsityksen mukaan ihmiset kuuntelevat viettelijöitä, petkuttajia ja imartelijoita. Puhujat, jotka puhuvat totta, ärsyttävät ja synnyttävät vihaa.  Heidän kohtalonaan on kosto ja rangaistus.

Platon tekee omassa kulttuurissaan perinteellisen vertauksen. Hän vertaa kaupunkia (valtiota, yhteiskuntaa) laivaan, jonka johdossa on hyvä, mutta vähän sokea kapteeni. Kapteeni on kansa. Miehistö vain yrittää keksiä keinoja, miten saada laiva valtaansa. Miehistöllä viitataan demagogeihin, kansanvillitsijöihin. Päästäkseen päämääräänsä miehistö imartelee kapteenia. Miehistö (demagogit) eivät tietenkään johda laivastoa merenkulkuun liittyviin tietoihin nojautuen; heitä ohjaavat heidän omat intressinsä.

Tämä oli ja on puhumisen ongelma. Tämän kreikkalaiset kohtasivat monesti. Puhujalla, joka puhuu asiaa, totta, ei ole sijaa yhteiskunnassa, demokratiassa. Häntä ei kuunnella. Pahimmassa tapauksessa hänet eliminoidaan. Ihmiset kuuntelevat imartelijoita, demagogeja. Vaikka meidän tilanne ei olisi samanlainen ja monet yhteiskunnat olisivat ylittäneet kuvatun tilan, kysymys saattaa olla yllättävän elävä, jos se uskalletaan kysyä. Pahinta on, että meillä tuntuu olevan vähän ideoita ja mielikuvitusta ongelman ratkaisemiseen.

Haaveilematta lopullisesta ratkaisusta kysyn, mitä voisimme tehdä. Platonin teksti antaa ainakin joitakin vihjeitä, jos olemme tarkkoja. Laivan miehistö, demagogit, eivät pidä ohjenuoranaan merenkulkuun liittyviä tietoja. Viimeisinä vuosikymmeninä tai viimeisen vuosisadan aikana ollaan nähty erilaisia versioita anti-intellektuellismista, joka on vihamielisyyttä älymystöä ja intellektuelismia vastaan. Vihamielisyyden osoittajat sanovat edustavansa tavallista kansaa ja älymystön vieraantuneen tavallisten ihmisten ongelmista. Epäluottamus kohdistuu koulutukseen, tieteeseen, filosofiaan jne.

Tällä voi olla kohtalokkaita seurauksia. Purjehtimisessa täytyy pitää mielessä periaatteita ja tehdä myös rationaalista tilannearviota. Ensimmäinen koulutunti kuuntelemisen opiskelijalle olisi siis tämä: Täytyy vältellä ja varoa anti-intellektuelismia itsessä.

Miehistö, siis demagogit, jotka saattavat nykypäivänä olla yhdenlaisia tai toisenlaisia populisteja, esimerkiksi anti-intellektuelleja, ajavat omaa etuaan, eivät yleistä etua. Meidän saattaa olla vaikeaa huomata, jos puhuja ajaa vain omaa asiaansa, mutta siitä saattaa olla jotain merkkejä.  Ei tietenkään ole mitään takuuta siitä, että yleisen edun ohjaama puhuja ei kerran harjoittaisi valtaa vahingollisella tavalla, ohjaisi alusta karikolle. Kuuntelijan tulisi kuitenkin pysyä valppana, kallistaa korvansa yleistä etua ajavalle.

Platonin kuvitteleman laivan kapteeni on hyvä, mutta sokea. Tämän takia hän kuuntelee miehistöä. Jos hän näkisi ja ajattelisi itse, hän saattaisi silti kaivata neuvoa, mutta hän osaisi ehkä paremmin erottaa jyvät akanista. Tästä seuraa vaikein kysymys kuuntelijalle: Miten vähentää sokeuttaan? Joku –esimerkiksi Platon – voi sanoa, että täytyy filosofoida. Minä sanon: Täytyy avata silmät. Vaikka se ei riitä...

Silmien avaaminen ei ehkä onnistu, jos ei tee työtä itsensä kanssa. Ensin täytyy vastata kysymykseen, mikä tekee meistä sokeita tai miksi pidämme silmämme kiinni. Pidämme silmät kiinni, koska pelkäämme tai on liian työlästä pitää ne auki. Täytyy siis rohkaista itseään ja voittaa oma henkinen laiskuutensa. Monesti emme näe jotain, koska se on liian tuttua tai tavallista. Totesin kolme vuotta sitten, ettei näkemistä estä vain ennakkoluulo, vaan myös tottumus...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Meritokratia

 

Filosofiakahvila 20.1./21.1./22.1. 

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa).

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 11.30. Sabana Beach, Paseo Maritimo Poniente S/N. Entinen Massai Mara.   

Filosofiakahvila  Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Meritokratia on järjestelmä, joka perustuu yksilöiden lahjakkuuteen ja meriitteihin, ansioihin: ihmiset nousevat tärkeisiin asemiin älynsä, ansioidensa ja uutteruutensa ansiosta. Ajatus on vakuuttava. Uskomme, että tällainen järjestelmä on oikeudenmukainen ja tehokas.

Tietenkään meritokratia ei aina toteudu. Yhteiskunnat tekevät temppuja, yleensä lainsäädännöllisiä, taatakseen meritokratian tai ainakin välttääkseen nepotismin. Meritokratian ainoa ongelma ei ole se, että sen toteutumisella on esteitä. On myös vaikeus määritellä, kenelle kuuluu mikäkin osa, asema tai palkka. Ihmiset ihmettelevät, miksi tämä tai tuo saa noin korkeaa palkkaa. Vaikka ihmettely olisi joskus tyhmää tai tietämätöntä, kysymys säilyy ja se on toisinaan ymmärrettävä.

Riippumatta siitä, kuinka hyvin meritokratia on toteutunut, sen pitäminen ideaalina toimii yhteiskunnallisena indikaattorina. Näemme, mitä pidetään arvossa, mitä pidetään ansioina. Monessa yhteiskunnassa absoluuttinen arvo on voitto, taloudellinen hyöty; raha on absoluuttinen arvo, joka määrittää muiden arvojen arvon. Tämä johtaa kunnon meritokratiassa siihen, että korkeaa palkkaa saa sellainen, joka tuottaa voittoa tai ainakin toimii voittoa tuottavassa ympäristössä, ei esimerkiksi koulussa.

Oppi-isä oli brittiläinen sosiologi ja poliitikko Michael Young (Dartingtonin paroni), joka nimesi meritokratian 1958. Meriitin hän ymmärsi yksilön älykkyyosasmäärän ja vaivannäön summaksi (M=Ä plus V). Tässä yhtälössä minua kiinnostaa älykkyysosamäärä. Älykkyys on epäilemättä yksi meritokratian pyhistä lehmistä. Älykkyyden ja parhaimmassa tapauksessa älykkyysosamäärän korostaminen saattaa olla jopa vaarallista, ainakin toinen sosiologi, Pierre Bourdieu, viittaa siihen vuonna 1983 ilmestyneessä artikkelissa: ”Tout racisme est une essentialisme...” (Kaikenlainen rasismi on essentialismia) Bourdieau  puhui rasismin erityisestä muodosta, älyrasismista. 

Meritokratia korostaa koulutuksen merkitystä, mutta jotta oppi toteutuisi, yksilöillä pitäisi olla samanlaiset mahdollisuudet koulutukseen. Todellisessa todellisuudessa tämä mahdollisuus on yleensä etuoikeus. Älykkyyden tai älykkyysosamäärän korostaminen on toisenlaista. Voisi sanoa, että se on hyvin vähän yksilön omaa ansiota. Se on mahdollisuus – joskus jopa tekosyy – suosia joitakin, vaikka jokin muu ansio olisi tarpeellisempi. 

Bourdieau viittaa siihen, että hallitseva luokka, joka ainakin jossain määrin on riippuvainen kulturaalisesta pääomasta, tuntee tarvetta oikeuttaa asemansa. He selittävät sen omalla älykyydellään stigmatisoiden toisia ryhmiä. Ranskalainen sosiologi ei puhu artikkelissaan myöhempinä aikoina hiipien ajatteluun ja käytäntöihin tulleesta ”rodunjalostuksesta” – halusta valita jälkipolven ominaisuuksia, joista yksi halutuimpia on älykkyys.

Älykkyys on haluttu piirre; se on esimerkiksi kykyä oppia uutta ja ratkaista ongelmia. Se ei takaa mitään. Älykkäiden sanotaan esimerkiksi alkoholisoituvan enemmän. Monessa historiallisessa tilanteessa ei kysytty älykkyyttä, enemmän tottelemista. Ihmisen menestykseen vaikuttavat monet voimat, jotka eivät ole hänen hallinnassaan, oli hän miten älykäs tahansa.   

Karl Marx popularisoi 1875 sloganin: ”Jokaiselta kykynsä mukaan, jokaiselle tarpeidensa mukaan.” Marxille ajatus liittyi tietenkin kommunistisen yhteiskunnan ihanteellisiin olosuhteisiin, joissa tuotetaan kaikkea riittävästi ja kaikkien tarpeet voidaan tyydyttää. Iskulauseessa ollaan kuitenkin muotoiltu myös (melkein) meritokratian periaate; jokaiselta kykynsä mukaan.  Espanjalainen uusrikas muotoili merikoratian periaatteen näin: ”En ole parempi ihminen kuin köyhät, koska minulla on rahaa. Minulla on rahaa, koska olen parempi ihminen.”

Tietenkin marxilainen slogan oli periaate, joka tahtoi muotoilla jalon ajatuksen oikeudenmukaisuudesta. Ehkä siinä on jotain, johon kannattaa huomioida. Se ei sano vain, että kaikille pitää antaa tarpeidensa mukaan; se sanoo, ettei ole hyvä, että ihmiseltä vaaditaan enemmän kuin mitä hän kykenee antamaan. Vaikka meritokratia toteutuisi ja korkeaan asemaan pääsisi vain ansioitunut, se ei takaa, ettei häneltä yritettäisi kiskoa, ruoskia, enemmän kuin mihin hän pystyy...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Espanjalainen rasismi, suomalainen rasismi

 

Filosofiakahvila 13.1./14.1./15.1. 

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa).

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 11.30. Sabana Beach, Paseo Maritimo Poniente S/N. Entinen Massai Mara.   

Filosofiakahvila  Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Minulle ehdotettiin aiheeksi espanjalaista rasismia ja suomalaista rasismia, niiden vertailua. Kiinnostuin aiheesta, koska kysyin mielessäni, tuoko tällainen vertailu esiin jotain mielenkiintoista, mahdollistaako se näkökulman.

Tajusin hyvin nopeasti, että aihe on vaikea ellei mahdoton, koska rasismin paikallista ilmentymistä ei paljon tutkita, enintään julkaistaan prosenttilukuja vihamielisyydestä tai ennakkoluuloista. Eri maiden rasismin erot, yhtäläisyydet, tavat ja historia jäävät piiloon. Liioitellen ja kieli poskessa voisi sanoa, että Espanjassa on ollut vähän rasismia, koska väestö on itse sekarotuista. Samassa hengessä voisi sanoa, että Suomessa on ollut vähän rasismia, koska ei ole ollut ketään, johon kohdistaa se.

Kärjistäen voisi sanoa, että Espanja maailmanvalloittajana (alkuperäiskansojen kulttuurien tuhoajana) on ollut paljon rasistisempi kuin lastuna laineilla kulkenut pieni Suomi, joka on ollut pikemminkin rasismin kohde (roomalaiset eivät edes vaivaantuneet valloittamaan, saksalaiset ja amerikkalaiset sanoivat, että suomalaisilla on mongolipiirteitä). Tätäkin kertomusta voi suhteellistaa toteamalla, etteivät espanjalaiset pelkästään tuhonneet kulttuureja, vaan sekoituivat niihin. Ja suomalaiset ovat kolonialisteja, jotka ajoivat saamelaiset pohjoiseen.

Rasismin moderni muoto, joka kehittyi varsinkin 1800-ja 1900-luvulla, oli tieteellistä tai pseudotieteellistä (eugenetiikka oli tiede, jonka idea on parantaa, jalostaa ”rotua”, parantaa perimää). Vaikka tällaiset rotuopit eivät ole pysyneet kovin hyvin hengissä, ne vaikuttavat yhä ja yhtenäistävät yhden ja toisen maan rasismia. Eugenetiikan seurauksena tai sen vaikutuksesta on syrjitty, harjoitettu valikoitua syntyvyydensäännöstelyä, mm. harjoitettu pakkosterilointia, ei niin kovinkaan kauan sitten, myös Hitlerin Saksan jälkeen ja demokraattisissa maissa.

Nykyiselle rasismille on ominaista niin Espanjassa kuin Suomessakin tietty naamioituminen. Hyvinkin selvästi rasistisia puheita pitävät kieltävät olevansa rasisteja. Mieluummin kuin rodusta, puhutaan tavoista, kulttuurista, uskonnosta. Eugenetiikan vaikutus näkyy yhä, kun sanotaan toisista kulttuureista tulevien olevan esimerkiksi vähemmän älykkäitä. Vanhanaikaista rotuoppia muistuttaa myös tällaisen naamioituneen rasismin essentialismi.

Sekä Espanjassa että Suomessa rasismi oli pitkään pienten, enemmän tai vähemmän eristyneiden, ryhmien aktivismia (monesti väkivaltaisia hyökkäyksiä). Sen rinnalle on tullut poliittiset ryhmät ja niiden enemmän virallinen rasismi. Poliittisten puheiden rasismi on tavanomaistanut vihapuheita, tehnyt niistä enemmän sallittuja; ne myös yllyttävät siihen. Pienet ryhmät ovat kasvaneet, moninkertaistuneet ja ne ovat jopa kansainvälisessä yhteistyössä.

Espanjassa sattui viime vuoden heinäkuussa Torre Pachecossa, Murciassa, tapaus, joka tuo esiin monenlaisia asioita. Iäkäs mies pahoinpideltiin. Netissä alkoi levitä ns. vihapuheita ja sitten räjähti. Paikkakunnan ulkopuolelta tuli aggressivisia, rasistisia, ryhmiä, jotka lupasivat puhdistaa Torre Pachecon ulkomaalaisista. Levottomuudet, vandalismi ja hyökkäykset kestivät useiden päivien ajan, myös sen jälkeen, kun miehen pahoinpitelystä epäilty, ei paikkakunnalla asuva, mies oli pidätetty.

Sen lisäksi, että Torre Pacheco eli kauhun vallassa, esille tuli nykyaikaisen rasismin anatomia. Ryhmät ovat erittäin organisoituneita; yksi päätoimija oli Deport them now –niminen organisaatio. Kansanvillitseminen, kutsu ”metsästykseen” niin kuin he itse sanoivat, tapahtui netissä. Tietyt poliittiset ryhmät, Espanjassa  erityisesti Vox, ei tuomitse tällaista toimintaa, päinvastoin jopa yllyttää. Tässä yhteydessä tuli esiin myös rasististen puheiden aiheet, selitykset, esim. väite maahanmuuton ja rikollisuuden liittämisessä yhteen. Viime vuosien aikana ulkomaalaisten määrä on kasvanut entisestään, mutta rikollisuus vähentynyt. Toinen aihe, esilläoleva väite, on maahanmuuton taloudellinen kestämättömyys (ekonomit kuitenkin selittävät, että Espanjan viimeaikainen taloudellinen kasvu on osaltaan maahanmuuton ansiota). Kolmas teema on tavat. Maahanmuuton sanotaan tuhoavan, hävittävän, espanjalaiset tavat (kukaan ei koskaan selitä mitä ne ovat).

Rasismin samankaltaisuus Espanjassa ja Suomessa tuo esiin sen, että nykyaikainen rasismi on kansainvälistä; se on aina saanut vaikutteita ulkomailta. Erot saattaisivat tuoda esiin vastustamisstrategian kannalta mielenkiintoisia asioita kustakin maastosta...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Miten maailma muuttuu?

 

Patočka 

 Filosofiakahvila 6.1./7.1./8.1. 

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa).

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 11.30. Sabana Beach, Paseo Maritimo Poniente S/N. Entinen Massai Mara.   

Filosofiakahvila  Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Jan Patočka (1907-1977) kommentoi keskustelussa Martin Heideggerin 60-luvulla Der Spiegelille antamaa haastattelua (1966), jossa saksalaisajattelija toteaa, että vain Jumala voi meidät pelastaa. Patočka puhuu aikamme ongelmista Heideggerin ajattelun valossa ja viittaa tässä yhteydessä kristinuskon tuloon. Stanislav Dousedík kysyi, onko kyseessä mentaliteetin muutos. En ymmärrä kysymystä, mutta vastaaja ilmeisesti ymmärsi, koska hän teki tarkennuksen: ”Kyse on maailman muuttumisesta.”

Ottaen huomioon, että Heidegger ja Patočka olivat filosofeja ja kaiken lisäksi fenomenologeja, maailma ei todennäköisesti ole meidän maailmamme.  Fenomenologia tutkii todellisuuden ilmenemistä ihmiselle. Eli ei ole varmaa, että Patočka käytti sanaa ”maailma” samalla tavalla kuin kuolevaiset eli viitaten kaiken olemassaolevan kokonaisuuteen. Hänellä on ainakin jokin teksti, jossa todetaan, että eläimellä on ympäristö, ihmisellä maailma; se sisältää enemmän; se menee näköhorisontin ulkopuolelle, siinä on muita mahdollisuuksia kuin ne, jotka välittömästi toteutuvat. Tällaisen erottelun  teki alunperin saksalainen fenomenologi Max Scheler (1874-1928),  Oppineet kommentoivat, ettei Patočka pitänyt myöhemmin kiinni tästä erottelusta tai ei nähnyt eläimen ja ihmisen ”maailmoja” niin erilaisina. 

Patočka jatkoi vastaustaan kysyen, miten maailma muuttuu. Hän antoi luonnosmaisia esimerkkejä. Ensimmäinen esimerkki: myyttisestä maailmasta siirryttiin filosofiseen maailmaan. Tämän siirtymän myötä maailma, joka ei ollut problemaattinen, muuttui problemaattiseksi. Toinen esimerkki: kristinusko problematisoi filosofisen maailman. Paavali sanoi, että helleeninen viisaus, filosofia ja metafysiikka ovat typeryyttä. Patočka päätyi sanomaan, että maailma muuttuu problematisoimalla.  

Väite on vähintäänkin mielenkiintoinen, varsinkin kun se muuttuu tehtäväksi. Olemme hätää kärsimässä, olemme kriisissä. Meidän on tehtävä muutos. Heidegger sanoi, että voimme vain valmistella muutosta. Patočka totesi, että voimme valmistella sitä problematisoimalla, toisin sanoen kiinnittämällä huomio itsestään selvyyden syntyyn, sen muotoutumiseen. Sanoessaan näin Patočka ei ole enää fenomenologi, vaan historioitsija, ehkä genealogi.

Yleisemmällä tasolla väite muutoksen valmistelusta ja problematisoinnista on mielenkiintoinen siksi, että se näyttää ajattelun merkityksellisyyden, jopa sen voiman. Hannah Arendt sanoi, ettei pahuutta ole vain siksi, että jotkut pahat ihmiset tekevät pahoja asioita, vaan myös siksi, että monet tavalliset ihmiset sallivat sen tapahtuvan. Kun opiskelijat kysyivät, mitä sitten voi tehdä, Arendt vastasi: ”Täytyy ajatella. Se on vastarintaa.”

Tämä muutoksen valmisteleminen, problematisointi, ei ole vain filosofien tehtävä; se on jotakin kollektiivisempaa. Ehkä ajattelemista ei ole syytä jättää vain filosofeille. Jos katson tehtävän suuruutta, minua väsyttää, turhaudun. Yritän heti keksiä oikoteitä. Yritän myös keksiä, missä problematisointi olisi kiireellisintä, ettei aikaa menisi hukkaan. Yhtenä kriteerinä pidän ajankohtaisuutta. Kysyn, mitä meille tapahtuu ja lähden liikkeelle siitä. Jotkut ovat tietysti eri mieltä. Nämä jotkut ajattelevat, että ajankohtaista on se, mistä puhutaan. Olen kuitenkin huomannut, että ajankohtaisia asioita ovat monet sellaiset asiat, joista ei puhuta.

Minulle filosofoinnin lähtökohta ei ole ihminen, joka katsoo puuta ikkunasta. En ole fenomenologi. Minua kiinnostavat toisenlaiset kokemukset. Minua kiinnostaa myös problematisoida kokija. Haluan luoda näkökulmia, jotta voisimme ajatella muutakin kuin mitä olemme aina ajatelleet ja mitä meidän ehkä halutaan ajattelevan...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Filosofiakahvila alkaa taas

Filosofiakahvila alkaa tammikuun alussa eli ensimmäiset kerrat 6.1./7.1./8.1.

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa).

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 11.30. Sabana Beach, Paseo Maritimo Poniente S/N. Entinen Massai Mara.   

Filosofiakahvila  Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Aiheet keväällä 2026:

1.Miten maailma muuttuu? 

2.Espanjalainen rasismi, suomalainen rasismi 

3.Meritokratia 

4.Ketä kuunnellaan? 

5.Tyhmyyttä vastaan  

6.Näkökulma arvoihin 

7.Johdanto oikeudenmukaisuuteen 

8.Ihmiskunnan puolesta, sitä vastaan 

9.Villi länsi 

10. Kuolemattomat lentävät avaruuteen 

11. Satyagraha 

12.Neutri  ja it 

13.Uljas turvallinen maailma 

14.Jumalan kuolemasta ja muusta sellaisesta 

15.Onnellisuuden tuolla puolen 

16.Viimeinen sana on joviaalisuudella 

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Kohti uljasta vuotta

Filosofiakahvilan aiheet keväällä 2026 ovat usein yhteiskunnallisia tai ainakin kulttuurikriittisiä. Ainakin päästään eroon syyskauden teoreettisuudesta ja liiallisesta oppineisuudesta. Voisin sanoa motonkin, mutta en halua säikäyttää ketään...

Filosofiakahvila jatkuu siis tammikuussa. Ensimmäiset kerrat 6.1./7.1./8.1.

Aiheet:

1.Miten maailma muuttuu? 

2.Espanjalainen rasismi, suomalainen rasismi 

3.Meritokratia 

4.Ketä kuunnellaan? 

5.Tyhmyyttä vastaan  

6.Näkökulma arvoihin 

7.Johdanto oikeudenmukaisuuteen 

8.Ihmiskunnan puolesta, sitä vastaan 

9.Villi länsi 

10. Kuolemattomat lentävät avaruuteen 

11. Satyagraha 

12.Neutri  ja it 

13.Uljas turvallinen maailma 

14.Jumalan kuolemasta ja muusta sellaisesta 

15.Onnellisuuden tuolla puolen 

16.Viimeinen sana on joviaalisuudella

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila