Kun olen labyrintti...

 

Paavali saattoi olla oikeassa puhuessaan filosofiasta älyttömyytenä. Edessäni on uhka, kriisi, katastrofi, tulipalo. Eksyn kysymään, kuka olen.  Ilman mitään luottamusta siitä, että prosessi veisi minut satamaan, maaliin, joudun kuitenkin kulkemaan labyrintin läpi. Ainoa toivoni on, että tehdessäni labyrinttiä tulen tavoittamattomaksi tyrannille, joka haluaisi minua ymmärtää, tehdä minut yksinkertaiseksi, viivasuoraksi.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Olkikoirat

 

Laotseen  (老子) uskotaan kirjoittaneen teoksen nimeltä Daodejing (Tao te ching, Taon kirja, joka on suomennettu nimellä Salaisuuksien tie). Kirjoittaja puhuu olkikoirista teoksen luvussa V (tai luvussa XLIX riippuen laitoksesta). Olkikoirat olivat muinaisessa Kiinassa oljesta tehtyjä koiria, joita käytettiin uhraamiseen (ne poltettiin) oikeiden koirien korvikkeena. 

Laotseen fragmentissa sanotaan, ettei taivas eikä maa ole hyväntahtoisia; niille olennot ovat vain olkikoiria. Metafora on suhteellisen selvä. Taivas ja maa ovat välinpitämättömiä. Teksti jatkuu sanoen, ettei viisaallakaan ole hyväntahtoisuutta (joissakin käännöksissä puhutaan hyvyydestä, kilteydestä). Tämä on syy, josta katkelma ei ole kaikkein siteeratuimpia yhdessä maailmankirjallisuuden käännetyimmässä teoksessa. Oppineet selittävät, että Laotse arvostelee konfutselaisuutta, joka arvosti hyvyyttä.

Laotseen kauheus on tässä. Hänelle viisas oli niin kuin kosmos, taivas ja maa: välinpitämätön. Hän sanoo, että maailmalle me olemme vain olkikoiria...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Kunnianhimoinen suunnitelma

Luennoin vuosien ajan siitä, mistä Espanja puhuu. Esitelmöin yhä samantapaisista aiheista, vaikka otsikko on erilainen. Yritän silti kiinnittää huomiota myös siihen, mistä ei puhuta, mutta vaikuttaa jokapäiväiseen elämään. Paljon tutkittu (liian vähän keskusteltu) aihe on medikalisaatio, ts. yhteiskunnan tai elämän aspektien käsittely niin kuin ne olivat sairauksia (vaikka ne eivät sitä olisi).

Haluaisin tutkia medikalisaatiota ainakin sen verran, että minulle selviäisi, voinko löytää mielenkiintoisen näkökulman kysymykseen tai keksinkö, mitä olisi syytä kysyä. Toivottavasti minulla on joskus aikaa. Täytyy tutkailla sataa muuta aihetta sitä ennen... 

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Kansanmurhista

Sattuneesta syystä toisen maailmansodan jälkeen luotiin termi kansanmurha. Sen isä on puolalainen juristi Raphael Lemkin. Genocide tulee latinan sanoista genos (rotu, heimo) ja cide (tappaa). Aikaisemminkin oli ollut vastaavanlaista toimintaa, mutta Amerikan alkuperäisväestön tuhoaminen tai armenialaisten systemaattinen murhaaminen eivät ilmeisesti antaneet syytä termin käyttöönottoon.

Monesti kysyn, eikö olisi tarpeellista tutkia ns. kansanmurhan järkeä tai logiikkaa. Tiedän, että monet sanovat minun olevan järjetön, kun etsin järkeä siitä, mitä monet sanovat järjettömyydeksi. Mutta minulle järki ei samastu absoluuttiseen hyvään. Kun tutkailen järkeä, mielessäni on Francisco Goyan lause: "Järjen uni synnyttää hirviöitä." 

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Mitä Goethe sanoi

Tischbein: Goethe

Johann Wolfgang von Goethe kirjoitti 19. joulukuuta 1798 Friedrich Schillerille: "...suhtaudun vihamielisesti kaikkeen, joka vain neuvoo ilman että rikastuttaa tai elävöittää välittömästi toimintaani."

Goethe ei nähdäkseni vain hylkää akateemista tai abstraktia filosofiaa. Hän kääntää katseensa pois myös moraalisesta ohjauksesta. Hän haluaa jotain muuta: inspiraatiota...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Aikakone

Yksi viimeisen vuosisadan fantasioista on aikakone. Se olisi epäilemättä käytännöllinen historiantutkijoille. Näkisin sillä myös toisen, terapeuttisen ja poliittisen,  funktion: se parantaisi nostalgiasta ja halusta palata menneisyyteen. Sateinen talvi talossa, jossa on olkikatto, muuttaisi näkökulmaa. Keskiajasta haaveilevat lähettäisin 1400-luvun Pariisiin. Kaupunki oli aika iso ja siellä ei tietenkään ollut viemäriverkostoa. Haju oli sen mukainen.

 https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

 

Triboulet, narri

Triboulet, tunnettu myös nimellä Le Févrial (1479-1536), oli narri, jonka yksi isäntä oli Ranskan kuningas Luis XII.

Sankaristamme kerrotaan monia juttuja. Hän läimäytti kuningasta takapuolelle. Kuningas tietysti suuttui ja tuomitsi narrin kuolemaan. Kuningas kuitenkin rauhoittui ja sanoi, että armahtaisi hänet, jos pyytäisi anteeksi. Triboulet sanoi: "Anteeksi, että läimäytin teitä takapuolelle, mutta se johtui siitä, että luulin teitä kuningattareksi."

Narrin huomautus oli liikaa, sillä kuningatarta ei pilkata. Kuningas vahvisti kuolemantuomion, mutta osoittaakseen armeliaisuutta antoi narrille mahdollisuuden valita kuolemantavan. Narri vastasi: "Kuolisin mieluiten vanhuuteen."

Kunigas ei voinut pettää lupaustaan. Triboulet karkotettiin. 

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila