Itsensätuntijan yksinpuhelu

 (Filosofiakahvilan syysohjelma on omistettu itsensätuntemiselle)

Kuka olen? Olenko se miksi minut on määritelty? Vai olenko tuhat, olenko satatuhatta? Mahtuvatko kaikki henget minuun? Mitä pitäisi tehdä, että mahtuvat? Niiden pitää mahtua, jos tahtoo elää, elää todella, antamatta elämän mennä ohi. Kai minä jo luulin viisastuneeni, kun puhuin, kun puhuin ja puhuin loputonta yksinpuhelua. Ja mitä on yksinpuhelu muuta kuin halua olla mahtimies, toisen pakottamista omaan rytmiin, kaiken tilan ja ajan täyttämistä omilla sanoilla, tilan ja vapauden ottamista toiselta? Minä en puhunut yksinpuheluani siksi, että olin yksin. Olin yksin, koska pidin yksinpuhelua.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Kun filosofilla on teksasilainen aksentti

Rick Roderick

Vaikka olisimme kotoisin barbaarisesta Suomesta, kuvittelemme, että filosofi puhuu englantia Oxfordin aksentilla. Tai kuvittelemme hänen puhuvan hienostunutta ranskaa. 

Joidenkin mukaan filosofoida voi vain saksaksi ja kreikaksi. Silti on myös niitä, jotka filosofoivat ja puhuvat teksasilaisella aksentilla. Oli ainakin yksi: Rick Roderick. Pahinta on, että hän oli välillä odotusten mukainen, puhui Texasin moottorisahamurhaajasta. (Hänen luentojaan löytyy youtubesta.)

On mielenkiintoista katsella olettamuksiamme (esimerkiksi siitä, millaisia oletamme filosofien olevan). Sokrates pukeutui rääsyihin, Diogenes ei pukeutunut mitenkään. Todellisuudessa on myös elegantisti pukeutuneita Diogeneen seuraajia. 1700-luvulla heillä oli jopa peruukit...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Kvasi

Enrique Iglesias

Joskus käytän hienoja, en niin barbaarisia sanoja, ts. sivistyssanoja. Käytän niitä vahingossa tai pedagogisista syistä, joskus tietysti ilkeyttäni. Suosikkini on kvasi, joka tulee latinan sanasta quasi (ikään kuin). Se on suosikkini, koska sitä käytetään yhdyssanoissa (joka tietysti on vaikea käsite nykyisin) eli sitä käytetään etuliitteenä (näennäis-, muka-).

Espanjankieliselle sana ei ole vaikea; heillä on sana casi, jota käytetään ihan arkisesti samalla tavalla. Enrique Iglelias, Julion yksi pojista, laulaa: "Una experencia casi religiosa." Ilmaisu tarkoittaa, että kokemus oli melkein uskonnollinen. Laulussa puhutaan aivan ilmeisesti seksuaalisesta kokemuksesta.

Minullakin on ollut - aivan toisenlaisessa yhteydessä - kvasiuskonnollinen kokemus...

https://www.youtube.com/watch?v=3DV57Y4tEAM

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Kävelijän mietteitä 3

 

Tyhmyydessä meistä tulee orjia, vaikka meitä ei orjiksi myytäisi.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Kaksi kirjaa

Niin kuin joka vuosi toukokuun alussa vierailin tietyssä kirjakaupassa Malagassa (Libreria Proteo). Etsin sieltä erityisesti filosofista kirjallisuutta, jonka toivon inspiroivan minua filosofiakahvilan aiheiden keksinnässä, analyysien kehittelyssä.

Tällä kertaa ostin François Jullienin teoksen Nourrir sa vie. L´ecart du bonheur ja Marina Garcésin esseen La pasión de los extraños. Una filosofía de la amistad. Jonain päivänä nämä kirjat ovat mukana yhden tai useamman filosofiakahvila-alustuksen valmistelussa. 

Olisin voinut ostaa usemman kuin kaksi kirjaa. Yritän kuitenkin hillitä itseäni ja valita kirjoja, joista on minulle mahdollisimman paljon hyötyä...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

 

Kävelijän mietteitä 2

 

Totuus on hauska, mutta ihmiset kakkaavat housuunsa kuullessaan sen.

 https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Uni

Unessa minun oli tarkoitus pitää luento omituisessa junassa. Kädessäni oli kirja, Alberto Méndezin Los girasoles ciegos.

Kaikki odottivat hiljaisuudessa, että aloittaisin. Pitkitin hiljaisuutta, selailin kirjaa.

Kun heräsin, totesin: "Omituinen uni, koskaan ei odoteta hiljaisuudessa."

Luulen muistavani, että aioin siteerata heille kirjan kohtaa, joka puhui aivan toisenlaisesta hiljaisuudesta.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila