Tyyli

 

Filosofiakahvilan aihe 24.10./25.10./26.10.

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 12.00. Massai Mara Beach Club, Paseo Maritimo Poniente S/N eli lännen suunnassa, ei numeroa

Filosofiakahvila  Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Søren Kierkegaard (1813-1855) käytti naamioita ja julkaisi monia teoksiaan käyttäen pseudonyymejä. Yksi hänen alter egonsa ja pseudonyyminsä Johannes Climacus sanoi: “Omata tyyli on tulemisen tila.” Kömpelö ja hiukan tekninen käännös, mutta tämä on minulle erityisen mielenkiintoinen lause, filosofisesti melkein paradoksaalinen.

Lause on mielenkiintoinen, koska se puhuu tyylistä ja se on mielenkiintoinen, liian unohdettu käsite tai liikaa pukeutumiseen ja koristeisiin liitetty. Nietzsche puhui siitä, että luonteeseen täytyy luoda tyyliä. Vaatimus on haastava. Kyse ei ole vain ilmaisemisen tavasta, vaan olemisen tavasta, ajatuksesta että ihmisen ethos on muokkaamisen kohde.

 Kierkegaardin lause on ehkä outo, koska se puhuu tulemisesta. Puhuin 2014 totuudesta tehtävänä. Yhtenä lähtökohtanani oli Utrechtin yliopistossa, Alankomaissa, opettavan Kathrin Thielen artikkeli Ethics of (In)capacity: Becoming. Pidin tätä tekstiä lähtökohtana, koska siinä Nietzschen, Deleuze´n ja muiden ajattelijoiden tulemisen käsitettä (becoming, esp.devenir) lähestytään tehtävänä.

Kirjoitin: ”Tulemisen käsite on vanha, peräisin Herakleitokselta, joka ajatteli, että kaikki muuttuu; mikään ei ole, vaan kaikki tulee: kaikki virtaa. Thiele kirjoittaa, että tuleminen ei ole sanan tavanmukaisessa ontologisessa mielessä, mutta se ei tarkoita, ettei se olisi mitään; se on liikettä ja muutosta. Olisi epäonnistunutta kysyä ”mitä” se on, koska se ei ilmaise olemusta, vaan liikkeen. Siksi kysymys ”mitä” (what is) korvaantuu kysymykselle ”miten” (how to). Näin kysymys ei asetu yläpuolelle tuomitsemaan, vaan seuraa sitä mitä etsitään tai harjoittaa sitä. Thielen kysymys on siis: How to become? Kysymys tulemisesta muuttuu tehtäväksi, käytännöksi ja kutsuksi (call).”

 Puhuminen tulemisen tilasta on jo sinänsä outoa. Tuleminen on prosessi, ei tila. Puhuminen tyylistä tulemisena, tuntuu oudolta, koska olemme tottuneet ajattelemaan tyyliä hahmotettavina piirteinä, jonain joka on tai ei ole. Emme ajattele sitä virtauksena, prosessina tai muutoksena. Ajattelemme asioita liikaa substansseina. Olisi mielenkiintoista tutkia suhteita, prosseseja, tapahtumia.

Ehkä tyyliäkin voisi tarkastella prosessina ja suhteena – esimerkiksi puhujan ja aiheen välisen suhteen ilmentymänä. Käyttääkseni kierkegaaridlaista esimerkkiä voisi puhua ironiasta tyylinä. Se on selvästikin suhde tai suhteita. Puhuja ottaa etäisyyttä aiheeseen, hänen sanansa viittoilevat hymyilevästi tai nauraen toisille, vakavaville puhujille.

Friedrich Nietzschen Iloisen tieteen fragmentti 290 on otsikoitu näin: Vain yksi asia on tarpeellista. Otsikko on viittaus Luukkaan evankeliumiin (10.luku, jae 42).  Nietzsche kirjoittaa tyylin luomisesta tai antamisesta omalle luonteelleen. Tässä harvinaisessa taiteessa ihminen ottaa omat vahvuutena ja heikkoutensa, alistaa ne taiteelliselle suunnitelmalle; ihminen muokkaa itseään, veistää itseään. Jos tätä ajattelee Kierkegaardin ajatuksen valossa tai päinvastoin, ymmärrämme, ettei luonteen tyylin tarvitse olla veistoksen eleganssia. Se voi olla tanssia, liikettä, muutosta.

 

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Estetiikka ja elämä

 

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)

Filosofiakahvila Torre del Marissa klo 11.00 (Casa Juande, Av. Toré Toré)

Filosofiakahvilaa Fuengirolassa ei enää tänä keväänä! 

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Tämä aiheena 5.4. ja 6.4. 

Estetiikka on filosofian osa-alue. Perinteisesti on ajateltu, että se on taidefilosofiaa ja kauneuden filosofiaa. Taidefilosofiassa kysytään esimerkiksi, mikä on taideteos tai mitä on taide. Kauneuden filosofia pohtii – ainakin perinteellisesti – kauneuden olemusta. Harvoin kukaan pysähtyy kysymään, mikä näitä kahta erilaista kysymysrypästä yhdistää. Toisin sanoen harva estetiikan tutkija miettii, mistä estetiikassa on kyse.

Estetiikassa – niin kuin muissakin filosofian osa-alueissa – on taipumus eristää kysymykset, siirtää ne omaan hermeettiseen tilaan. Ontologisia kysymyksiä pohtiva ei puutu eettisiin kysymyksiin, vaikka mielenkiintoisia asioita tulee usein esiin vasta sitten, kun näitä pohditaan yhdessä. Saatamme esimerkiksi ajatella etiikkaa ja estetiikkaa erillisinä, toisistaan etäisinä pohdinnan aiheina. Näin siitä huolimatta, että joku filosofi niin kuin Wittgenstein muistutti niiden käsittelevän samaa asiaa, sitä mikä tekee elämän elämisen arvoiseksi.

Wittgensteinin väite tuo esiin tosiasian, että on syytä tehdä toinenkin luonteeltaan metodologinen huomautus. Kysymys estetiikasta eristetään muustakin kuin toisenlaisista filosofisista kysymyksistä; se eristetään elämästä. Taidefilosofi voi esittää kysymyksiä huumorista. Hän voi todeta, että teos – kirjallinen tai muunlainen – on parempi, onnistuneempi, koska siinä on huumoria. Tämä arvo, huumori, ei kuitenkaan ole vain taiteellinen arvo eikä se tule merkitykselliseksi vain artefaktisen komposition sisällä.

Kirjailija Milan Kundera totesi, että esteettiset arvot kuten kauneus tai huumori ovat eksistentiaalisia. Toteamuksen voi sivuuttaa, mutta jokaisen esteetikon pitäisi ottaa se vakavasti ja pohtia, millaisia seurauksia sillä on. Muotoilisin idean näin: Esteettisillä arvoilla on merkitystä elämässä.

Nämä luonteeltaan metodologiset huomiot johtavat suuremman kysymyksen äärelle. Suurempi kysymys koskee esteettisen filosofian tehtävää, joka on aina suurempi kuin se, joka annetaan virallisissa selittelyissä ja oikeutuksissa omalle olemassaololle. Uskoakseni estetiikan tehtävä on lähentää taidetta ja elämää, tuoda ne yhteen. Taidekaan ei saisi olla pelkkää juhlakalustoa tai koristetta. Sen pitäisi olla stimulanssia, kiihoketta elämälle niin kuin Nietzsche, todellinen taiteen ja elämän yhdistäjä, sanoi.

Kaksi (minulle henkilökohtaisesti merkityksellistä) oivallusta liittyy tämänsuuntaisiin estetiikan alan kysymyksiin. Taide voi toimia harjoituksena siinä mitä teemme elämässä. Toinen häkellyttävä ja kauaskantoinen oivallus on, että moraalinen elämä ei ole vain säännön seuraamista tai normin mukaista toimintaa, vaan se voi olla tyylin luomista. Kyse ei ole vain siitä, mitä teemme. Olennaista on myös se, miten teemme.

Kuvitelkaamme siis, että otamme tosissaan esteettisen filosofian tehtävän ja haluamme lähentää taiteen ja elämän, tuoda ne yhteen. Haluamme tuoda esteettiset arvot sinne missä ne saavat todellisen merkityksensä – olemassaoloon, elämään, josta kreikkalaiset käyttivät sanaa bios. Se oli elämää, jota ihminen muokkaa niin kuin kuvanveistäjä käsillä olevaa materiaalia. Bios oli esteettisesti muokattua elämää. Emme voi elää niin kuin kreikkalaiset. Voimme silti kysyä, voimmeko elää yhtä paljon...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila 

Onko tyylillä väliä?

Rabelais lukee. Anonyymin muotokuva 1700-luvun alusta.

TIISTAIN RYHMÄ(t) EIVÄT KOKOONNU 
Filosofiakahvila  keskiviikkoisin Peña el Bujío, Av. Toré Toré 22, Torre del Mar klo 11.00, torstaisin La Carihuela Chica, Rafaelin aukio klo 16.00 

Onko tyylillä väliä? Kirjallisuudentutkimuksessa tyylillä tarkoitetaan usein ja yksinkertaisesti esitystapaa, joko yksittäisen tekijän tai aikakauden. Tyyli ei kuitenkaan rajoitu vain sanavalintoihin eikä tyyliopin pitäisi palauttaa sitä pelkästään joihinkin persoonallisiin ominaisuuksiin esityksessä tai edes tutkia sitä pelkästään filologisesti. Esimerkiksi Erich Auerbach (1892-1957) ymmärsi tämän.

Auerbachin klassikkoteoksen Mimesiksen 11.luku on nimeltään Maailma Pantagruelin suussa. Se käsittelee tietenkin Rabelais'n romaania ja monessa kohdassa erityisesti sen tyyliä.  Hän vertaa Rabelais'n tyyliä Montaignen tyyliin ja toteaa, että molemmat vetoavat Sokrateen hahmoon, hänen vapaaseen ja kansaomaiseen tyyliinsä, joka oli kosketuksissa jokapäiväiseen elämään. Rabelais'n tapauksessa korostuu vielä erityinen narrimaisuus, joka kantaa salaisesti mukanaan viisautta ja hyvellisyyttä. Auerbach kirjoittaa: ”Kyse on elämäntyylistä yhtä paljon kuin kirjallisesta tyylistä...”

Voi olla, että tyylillä on väliä, vaikkei se olisi muuta kuin tapa ilmaista. Voi olla merkityksellistä ja arvokasta, ettei tyyli esimerkiksi ole koristeellinen ja epäsuora. Wittgenstein kommentoi erästä kirjailijaa yhdessä monista postuumisti julkaistuissa muistiinpanoissaan: ”Tekee mieli sanoa: Elehdi vähemmän ja sano mitä sinun pitää sanoa.” Tämä on hyvä neuvo kirjoittajalle. Myös erittäin vaativa, koska se edellyttää kirjoittajalta, että hänen pitäisi tietää, mitä hänen pitää sanoa. Todellisuudessa tämäkin neuvo – vaikka Wittgenstein ei sitä sano tai muista -  palautuu Sokrateen sanoihin. Sokrateen puolustuspuheessa hän ilmaisee oman lähtökohtansa tavalle sanoa, oman tyylinsä periaatteen (17c): ”...ilman sanaston koristeita.”

Jos tyyli on enemmän kuin tapa sanoa ja se on myös elämäntyyli, voi se olla erityisen merkityksellinen ja tärkeä asia - ei vain kirjoittajan tai filosofin, vaan kenen tahansa elämässä. Kuvitelkaamme tapaus, ihminen, joka ottaa tosissaan tämän ajatuksen. Hänen eteensä avautuu aivan uudenlaisia kysymyksiä. Hän ei kysy vain, mitä hänen on sanottava, vaan hän kysyy, miten se täytyy sanoa. Hän ei kysy vain, mitä pitää tehdä, hän kysyy, miten hänen täytyy se tehdä. Eikä kyse ole vain älyllisestä asenteesta; siinä on sydän mukana. Tyyli on uskottavuutta. Uskomme kirjailijan sanovan mitä hän ajattelee, kun hänellä on tyyli. Se ei voi olla imitointia, pastissia, koristelua.

Emme voi päättää toisen puolesta, millaista tyyliä hänen pitäisi omassa ilmaisussaan ja elämässään kehittää. Tyylinluomisen, tyylittämisen, merkitys on siinä, että olemassaolon eri puoliin – puheeseen, erotiikkaan, urheiluun – tulee taidetta. Katsomme toisin; arvioimme esteettisesti, emme vain mittaa nopeutta tai voimaa.

Jos tyyli on enemmän kuin joitakin luokiteltavia olevia piirteitä sanojan tai kirjoittajan ilmaisussa ja se on asenne, voimme kysyä, voiko kritiikki, kriittinen asenne, olla tyyli? Voisiko kritiikkiä tarkastella tyylinä ja mitä se toisi esiin? Olisiko tyylitöntä vastata näihin kysymyksiin, jos kriittinen asenne merkitsee sitä, että on valmis luopumaan helpoista vastauksista ja haluaa pyyhkiä pois tutut kategoriat?

Kuvitelkaamme tutkija, joka haluaisi arvioida filosofien (tai muiden kirjoittajien) tyylejä luopuen retoriikan tutkijoiden tai kirjallisuudentutkijoiden oletuksesta, että tyyli on valmiin persoonan ilmauksia? Mitä se merkitsisi? Tyylin käsite olisi toinen. Se merkitsisi enemmän itsen luomista kuin itsen ilmaisemista.

Tutkija joutuisi varmaan kysymään, mistä (aineksista) itse luodaan. Se voisi olla ihan hyvä kysymys. Hän voisi myös kysyä, missä se luodaan. Tähän voisi antaa luonnostelevan, hypoteettisen, ainakin mahdollisesti mielenkiintoisen vastauksen. Se luodaan suhteissa (itseen, toisiin, maailmaan). Ajatelkaamme vaikka ironiaa. Se on tietynlainen asenne, tietynlainen suhde; siinä joku ottaa etäisyyttä, katsoo ehkä vinosti. Eteen avautuisi mahdollisesti mielenkiintoinen alue, jossa tutkija ei voisi enää olla filologi; hänestä saattaisi tulla jopa filosofi. Onnettomuus, joka sattui eräälle klassisen filologian professorille Baselissa...

TULOSSA SEMINAARI TORRE DEL MARIIN: TULEVAISUUS EI OLE ENTISELLÄÄN (luennoitsijoina Marjatta Jabe, Sam Sandqvist, Jenni Spännäri, Pasi Färm). 16.3. klo 13.00.-17.00, paikka. La Sorrentina  C/Paseo Maritimo de Poniente (Camping Laguna Playa)

Lisätietoja, ilmoittautumisia (olisi mukava, jos ilmoittaisi myös, aikooko syödä, niin osaavat ravintolassa pistää työkalut ja pöytäliinat sen mukaan) otetaan vastaan pasifarm@yahoo.es

http://koetinkivet.blogspot.com/2019/02/tulevaisuus-ei-ole-entisellaan-torre.html

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Aiheet keväällä 2019

(Kuva: Sam Sandqvist)

FILOSOFIAKAHVILA ALOITTAA TAMMIKUUN TOISELLA VIIKOLLA 9.1.TORRE DEL MARISSA, 10.1. FUENGIROLASSA. TIISTAIN RYHMÄ ALOITTAA KOLMANNELLA VIIKOLLA 15.1. (MYÖS AJANKOHTAISTA ASIAA -KAHVILA)

Filosofiakahvila tiistaisin Los Bolichesin "kunnantalon" kahvila (sama rakennus missä Pohjoismainen kirjasto)klo 11.15,  keskiviikkoisin Peña el Bujío, Av. Toré Toré 22, Torre del Mar klo 11.00, torstaisin La Carihuela Chica, Rafaelin aukio klo 16.00 

AJANKOHTAISTA ASIAA -KAHVILA tiistaisin Trattoria Gio, Centro Finlandia klo 13.30

Tässä on suurin osa kevään aiheista (muutoksia ja lisäyksiä saattaa tulla):

1.Basanos 

2.Rasismi on essentialismia 

3.Mikä on ihailtavaa? 

4.Ihmisoikeudet vastaan valta 

5.Mikä on Espanja? 

6. Kaksi lainattua katkelmaa 

7.Gorgias tänään 

8.Arkipäivä 

9.Onko tyylillä väliä? 

10.Filosofin kuolema 

11.Sama laki härälle ja leijonalle

12.Epäilyttävät sanat 

13.Haaksirikko 

P.S. Filosofiakahvila jatkuu siis, jos olen hengissä ja jos minulla on käytössä auto.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila