Aiheena filosofiakahvilassa Fuengirolassa tiistaina 11.12. (klo 11.15) Los Bolichesin kaupungintalon kahvila, torstaina 14.12. (klo 16.00) La Carihuela Chica "Rafaelin aukiolla", Torre del Marissa keskiviikkona 20.12 (klo 11.00) Con Corazonmari El Copo -kadulla. Viikolla 50 Torre del Marin aihe edellinen eli Hyvä poliitikko: Perikles
Ryhmä ihmisiä autiomaassa. Opas kävelee eteenpäin.
Ihmiset eivät tiedä, uskaltaako häntä seurata. Heitä johdatetaan kukkulan
taakse. Joku sanoo: ”Kukkulan takana voi olla mitä vaan.” Tämä on kohtaus Kelly
Reichardtin ohjaamasta, Jonathan Raymondin käsikirjoittamasta elokuvasta Meek's Cutoff (2010) -
kohtaus melkein lopusta.
Tarina perustuu väljästi Oregon Traililla 1845
sattuneeseen tapaukseen: Stephen Meek opasti vankkurikaravaanin ikävyyksiin.
Ihmiset kulkevat loputtomalta
tuntuvassa autiomaassa, vesi on loppumassa. Opas sanoo vievänsä veden äärelle,
pelastukseen, oikotien kautta. He kysyvät, voiko mieheen luottaa. Tämän
kysymyksen kautta elokuva nostaa esiin kysymyksiä johtamisesta,
päätöksenteosta, luottamuksesta. Ketä pitäisi seurata? Mihin saakka? Mitä ja
miten pitäisi päättää? Kenen sanaan voi luottaa?
Koko elokuvan ajan
kuulemme tarinoita, puheita, huhuja. Meek, opas, tekee itsestään legendaa,
yrittää vakuuttaa osaamisestaan. Vaikka ihmiset epäilevätkin häntä, hän tietää,
että ihmiset ovat riippuvaisia hänestä. Hän myös luo uhkakuvaa lähistöllä
liikkuvasta intiaanista, kertoo kauhujuttuja alkuasukkaiden tavoista. Lopulta
intiaani onnistutaan ottamaan vangiksi. Häntä ei tapeta. Hänestä tulee
odotusten kohde ja samalla tekijä, joka murtaa Meekin asemaa; hänestä tehdään
opas. Ihmiset ajattelevat ja toivovat, että ihminen, jonka kanssa ei ole
yhteistä kieltä, voi opastaa veden äärelle, sillä hänen täytyy tuntea seutu.
Naiset ovat mykkiä
pitkän aikaa. Heidän kasvonsakin ovat lähes mykät, kun he seuraavat miesten
kokouksia, yrityksiä tehdä päätös. Naiset tuntuvat taistelevan vain keskenään.
Yksi heistä, Emily Tetherow (jota näyttelee Michelle Williams), ruokkii ja
juottaa vankiopasta. Häntä vastutetaan ja ihmetellään. Emilyllä on strategia,
tarkka ajatus. Jos vanki opastaa heidät ansaan, heimonsa kynsiin, hän voi
ainakin toivoa, että intiaani armahtaa hänet. Hän tekee vangista velallista.
Kun pääsemme tarinan
päätökseen, on olemassa tunne, että läheisen kukkulan takana on pelastus tai
sitten siellä ei ole mitään tai siellä on ansa, varma ja julma kuolema. Tämä
johtaa konfliktiin tai sen räjähtämiseen. Intiaani jatkaa matkaansa. Emme tiedä,
seuraako häntä joku vai ei. Shakkilaudalla on ikävä asetelma. Jos jäät, häviät.
Jos jatkat, saatat pelastua tai tuhoutua. ”Kukkulan takansa voi olla mitä vaan”,
joku sanoo.
Elokuvaa ei voi
kertoa; se on runo joka on nähtävä. Silti jopa näin raportoituna se voi antaa
materiaalia tai ponnahduslaudan ajattelulle, kysymyksille. Kuka johtaa ja mihin
pelastukseen? Keneen voimme luottaa? Mikä on sanojen voima? Lupauksen
kääntöpuoli on herännyt pelko. Kun näissä olosuhteissa sanoo, että kukkulan
takana voi olla mitä tahansa, se on tarkasti ottaen totta. Se ei silti ole mikä
tahansa neutraali lausahdus. Mahdollisuudet herättävät pelon. Kun se herää,
sitä ei voi ravistella pois.
Mieleen tulee René
Charin runo Les inventeurs, jonka
alussa vuoren toiselta rinteeltä on saapunut pitkään kulkeneita
metsänvartijoita. He tuovat viestin, kaunopuheisen varoituksen: kohta saapuu
myrsky. Ei ole aivan varmaa mitä myrsky on, milloin se saapuu. Tulee esiin,
etteivät metsänvartijat ole sitä omin silmin nähneet; viesti on heidän esi-isiensä
heille suomaa tietoa. Mutta se on sanottu, viesti tuotu, pelko herätetty,
ihmiset viritetty odotukseen, uskoon jostakin pahasta ja tuhoisasta. Se mitä
tässä tapahtuu on se mitä Heidegger kuvaa puhuessaan juttelusta, lörpöttelystä,
huhusta: ne vaikuttavat virittyneisyyteen (tässä tapauksessa sen modus on
pelko).
Meillä on arvo: vesi. Se on pelastus. Ketä seuraamme sen
äärelle? Mihin tarinaan perustuu luottamuksemme? Mitä olemme valmiita maksamaan
pelastuksestamme?
Sam Sandqvist luennoi Torre del Marissa. Elämä: Mitä se on ja miten se alkoi. Paikkana Con Corazonmari, C/ Copo, lauantaina 9.12 klo 16.30. Kaikki kiinnostuneet mukaan!
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
