Filosofiakahvila Fuengirolassa (17.1. – 29.3., EI 28.2. / 3.4. – 26.4., EI 5.4.)
Aika: Ti klo 12:00 – 13:30
To klo 16:00 – 17:30 (samat aiheet molemmissa samalla viikolla.
Voit käydä silloin, kun sinulle sopii.)
Paikka: Tiistaisin Los Bolichesin kaupungintalon (Tenencia de Alcaldía) kahvila,
samassa talossa kauppahalli (Mercado Municipal).
Torstaisin La Carihuela Chica -ravintola (Rafaelin aukion laidassa)
Paseo Marítimo 89, Los Boliches, Fuengirola.
Filosofiakahvila Torre del marissa (18.1. – 28.3. / 4.4. – 25.4.)
Aika: Ke klo 11:00 – 12:30
Paikka: Cafetería Amalex, Calle de la Vega (Mercadonaa vastapäätä)
Ihmisellä ei ole muuta voimaa kuin haavoittuvuutensa.
Siksi hän on lannistumaton.
Vicente Núñez
Nouse, ole kirkas. Et voi ellet nouse.
Mirkka Rekola
perjantai 30. joulukuuta 2011
perjantai 23. joulukuuta 2011
Vuorisaarnasta
Vaikka ollaan todisteltu, että Vuorisaarna kirjoitettiin 100 vuotta ennen Jeesusta, sitä pidetään yhtenä herran kauniiden ajatusten todistuksena. Silloin tällöin filosofiakahvilassa ovat kristityt väittäneet minulle, ettei siellä lue näitä kohtia:
”Jos sinun oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä se luotasi; sillä parempi on sinulle että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi heitetä helvettiin.” (Matteus, 5.luku, 29.säe) ”Jos sinun oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä se luotasi; sillä parempi on sinulle että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin.” (Matteus, 5.luku, 30.säe)
Ne ovat siellä nämä sanat. Monien ihmisten pyhässä kirjassa, monille ihmisille puhdasta kauneutta edustavassa, ehdottoman ehdottomassa puheessa. Lukekaa raamattunne. Eläkää joulunne kuten haluatte.
Mitä on kritiikki?
Mitä on kritiikki? Michel Foucault´n outo, luonnosmainen vastaus oli: se on tahtoa olla olematta hallittu. Tarkemman muotoilun mukaan tämä haluttomuus on haluttomuutta olla hallittu tietyllä tavalla, tiettyjen ihmisten hallitsema.
Miksi sanon, että vastaus oli outo? Koska yleensä ajatellaan, että kritiikki on moittimista –syyttämistä, virheen ja synnin kaivamista esiin. Nähdäkseni kriittisyys ei ole kuitenkaan tuomitsemista, vaan päinvastoin arvoarvostelman perusteiden epäilemistä, perusteiden murskaamista. Kriittinen käsi ei sido, vaan vapauttaa uusia mahdollisuuksia. Jokin meissä tahtoo elää ja siksi jonkun on kuoltava. Foucault´n vastaus on outo, mutta se on mielenkiintoinen. Hän näkee kritiikin olevan muuta. Hän näki sen tottelemattomuutena.
Minun kriittisyyteni ei tukeudu annettuihin arvoihin. Siksi en anna vaihtoehtoja. Vaihtoehdot ovat yhä saman paradigman sisällä, ja kritiikin tehtävä on irtaantua vanhoista kategorioista, tehtävä niiden katoaminen mahdolliseksi. Monet tahtovat järjestää valmiiksi arvojen hierarkian ja normiston, jonka avulla kritisoida. Kritiikin on voitava olla muuta; sen täytyy voida kysyä, miten arvot luodaan ja mistä ne tulevat maailmaan.
Haluan, että elämäni on provokaatio suhteessa annettuun maailmaan. Tätä on minun kriittisyyteni.
Miksi sanon, että vastaus oli outo? Koska yleensä ajatellaan, että kritiikki on moittimista –syyttämistä, virheen ja synnin kaivamista esiin. Nähdäkseni kriittisyys ei ole kuitenkaan tuomitsemista, vaan päinvastoin arvoarvostelman perusteiden epäilemistä, perusteiden murskaamista. Kriittinen käsi ei sido, vaan vapauttaa uusia mahdollisuuksia. Jokin meissä tahtoo elää ja siksi jonkun on kuoltava. Foucault´n vastaus on outo, mutta se on mielenkiintoinen. Hän näkee kritiikin olevan muuta. Hän näki sen tottelemattomuutena.
Minun kriittisyyteni ei tukeudu annettuihin arvoihin. Siksi en anna vaihtoehtoja. Vaihtoehdot ovat yhä saman paradigman sisällä, ja kritiikin tehtävä on irtaantua vanhoista kategorioista, tehtävä niiden katoaminen mahdolliseksi. Monet tahtovat järjestää valmiiksi arvojen hierarkian ja normiston, jonka avulla kritisoida. Kritiikin on voitava olla muuta; sen täytyy voida kysyä, miten arvot luodaan ja mistä ne tulevat maailmaan.
Haluan, että elämäni on provokaatio suhteessa annettuun maailmaan. Tätä on minun kriittisyyteni.
keskiviikko 14. joulukuuta 2011
Filosofiakahvilan aiheet keväällä 2012
Filosofiakahvilan aiheet keväällä 2012
(Saattaa olla, että joidenkin alustusten yhteydessä on mukana "ekstra-aihe".)
1.Spinozan ilo
Mitä Spinoza tarkoitti ilolla? Ilo ja filosofia.
2.Haavoittuvuus
Haavoittuvuus oppimisen mahdollisuutena. Johdantoa toisenlaiseen etiikkaan.
3.Essentialismin vaarat
Mitä on essentialismi? Miksi se on vaarallista?
4.Ihminen lakina
Ihmiskeskeisyydestä ja ihmisestä lakina. Filosofiasta, joka yrittää murtautua ulos antropologisuudesta.
5.Voima joka tulvii
Jokin jää ajattelussa tunnistamisen ulkopuolelle: ero, ei-identiteetti. Ero on voima, joka tulvii yli. Se on koettavissa, nähtävissä, ihmisissä ja asioissa. Voima, joka tulvii, on luovuuden lähde.
6.María Zambrano: intensiteetti
Kuka oli María Zambrano? Millainen eetos hänellä oli?
7.Valikoimisen taito
Mitä on eklektismi ja miksi sitä on pidetty pahana? Eklektismin puolustus.
8.Koti ja perintö
Menneisyydestä perintönä ja velvollisuutena. Ajattelusta, joka yrittää luoda vapautta.
9.Yksinkertaisuus
Banalisoivaa yksinkertaistamista vastaan, filosofisen yksinkertaisuuden puolesta.
10.Kohtaaminen
Mitä on kohtaamisen? Millainen voisi olla kohtaamisen etiikka?
11.Utopia
Millaista on utopistinen ajattelu? Onko toivoa ilman utopiaa? Mitkä ovat utopian vaarat?
12.Kynnys
Kynnyksen, taitekohdan, muutoksen kohtaamisesta.
13.Yhteiskuntafilosofiaa: sielun politiikka
Yhteiskuntafilosofian puutteista. Sielusta vallankäytön kohteena. Toisenlaisen sielun politiikan mahdollisuudesta.
14.Ei-duaalisuus
Mitä on dualismi? Mitä on advaita? Ei-duaalisen ajattelun mahdollisuudesta.
15.Viattomuus
Viattomuus saavutuksena ja viattomuus vapautena.
(Saattaa olla, että joidenkin alustusten yhteydessä on mukana "ekstra-aihe".)
1.Spinozan ilo
Mitä Spinoza tarkoitti ilolla? Ilo ja filosofia.
2.Haavoittuvuus
Haavoittuvuus oppimisen mahdollisuutena. Johdantoa toisenlaiseen etiikkaan.
3.Essentialismin vaarat
Mitä on essentialismi? Miksi se on vaarallista?
4.Ihminen lakina
Ihmiskeskeisyydestä ja ihmisestä lakina. Filosofiasta, joka yrittää murtautua ulos antropologisuudesta.
5.Voima joka tulvii
Jokin jää ajattelussa tunnistamisen ulkopuolelle: ero, ei-identiteetti. Ero on voima, joka tulvii yli. Se on koettavissa, nähtävissä, ihmisissä ja asioissa. Voima, joka tulvii, on luovuuden lähde.
6.María Zambrano: intensiteetti
Kuka oli María Zambrano? Millainen eetos hänellä oli?
7.Valikoimisen taito
Mitä on eklektismi ja miksi sitä on pidetty pahana? Eklektismin puolustus.
8.Koti ja perintö
Menneisyydestä perintönä ja velvollisuutena. Ajattelusta, joka yrittää luoda vapautta.
9.Yksinkertaisuus
Banalisoivaa yksinkertaistamista vastaan, filosofisen yksinkertaisuuden puolesta.
10.Kohtaaminen
Mitä on kohtaamisen? Millainen voisi olla kohtaamisen etiikka?
11.Utopia
Millaista on utopistinen ajattelu? Onko toivoa ilman utopiaa? Mitkä ovat utopian vaarat?
12.Kynnys
Kynnyksen, taitekohdan, muutoksen kohtaamisesta.
13.Yhteiskuntafilosofiaa: sielun politiikka
Yhteiskuntafilosofian puutteista. Sielusta vallankäytön kohteena. Toisenlaisen sielun politiikan mahdollisuudesta.
14.Ei-duaalisuus
Mitä on dualismi? Mitä on advaita? Ei-duaalisen ajattelun mahdollisuudesta.
15.Viattomuus
Viattomuus saavutuksena ja viattomuus vapautena.
perjantai 2. joulukuuta 2011
Avoimeksi jättäminen
Haluan jättää avoimeksi. Joskus se vaatii sen, että jättää keskeneräiseksi. Mitä tahdon jättää keskeneräiseksi? Eikö olisi parempi saattaa loppuun, päästä selvyyteen, hävittää epävarmuus? Jos sanon jotain, en silti sano lopullista totuutta tai ehdotonta määritelmää. Avoimeksi jättäminen merkitsee sitä, että jätän mahdollisuuden muuttaa käsitystä. Esimerkiksi jos annamme ystävyydelle ehdottoman määritelmän, poissuljemme mahdollisuuden että se joskus olisi jotain muuta, erilaista. Siksi avoimeksi jättäminen ei ole vain tietynlainen varautunut, epäilevä suhde totuuksiin ja määritelmiin; se on erityinen tapa suhtautua toisiin ihmisiin.
Avoimeksi jättäminen on tilan, vapauden antamista toiselle. Se ei anna vain toiselle mahdollisuutta tehdä korjauksia, osoittaa käsitysteni virheellisyyttä, vaan antaa hänelle tilaa liikkua, tehdä toisin, olla muuta kuin mitä odotan. Ongelma ei ole se, että erehdymme. Se ei ole vakavin syy avoimeksi jättämiseen. Tarkoitus on välttää, että jokin asia, piirre ihmisessä tai todellisuuden ulottuvuus muodostuisi laiksi, lopulliseksi laiksi. Maailmalle täytyy jättää sen liikkuvuus, avoimuus, joka on avoimuutta muutokselle.
Huomioideni keskeneräisyys on ilmeistä. Niissä on selvää puutteellisuutta. En puolustele puutteellisuutta, mutta niissä on keskeneräisyyttä myös siksi, että kieltäydyn saattamasta loppuun. En voi sanoa, mikä on kenellekin hyväksi. En voi sanoa sitä, koska en tiedä. Lisäksi – vaikka aavistaisinkin mikä olisi hyvä tai paha asia – vältän sanomasta toiselle, mitä hänen pitäisi tehdä. Hänen on voitava olla vapaa.
Avoimeksi jättäminen on siis ele, joka on suunnattu asioihin, ihmisiin, maailmaan. Se on ystävällinen ele. Ei hymy eikä hyväily, vaan ele, joka avaa tilan. Se saattaa joskus olla energinen, jopa väkivaltainen ele. On työnnettävä muureja, hakattava jäätä, revittävä auki lukkoja.
Tämä ele – avoimeksi jättäminen – on oltava mukana myös suhteessa itseensä. Itselleenkin on annettava tila, mahdollisuus. Myös suhteessa itseemme me osaamme sulkea pois, sulkea ovia ja sulkeutua.
Haluan jättää avoimeksi. Joskus se edellyttää keskeneräisyyttä. Ehkä silloin ihmisessä todella voi olla se Ääretön, josta Levinas puhui. Jätän avoimeksi, jotta en olisi vanki. Kun en suunnittele tulevaisuutta, vaan jätän sen auki, voin tehdä jotain muuta. Ajattelu, joka käy työstä, tähtää siihen, että voisi ajatella toisin.
Jähmettyneitä hahmoja ja pysäytettyjä kuvia vastaan keksitään lähteminen.
Avoimeksi jättäminen on tilan, vapauden antamista toiselle. Se ei anna vain toiselle mahdollisuutta tehdä korjauksia, osoittaa käsitysteni virheellisyyttä, vaan antaa hänelle tilaa liikkua, tehdä toisin, olla muuta kuin mitä odotan. Ongelma ei ole se, että erehdymme. Se ei ole vakavin syy avoimeksi jättämiseen. Tarkoitus on välttää, että jokin asia, piirre ihmisessä tai todellisuuden ulottuvuus muodostuisi laiksi, lopulliseksi laiksi. Maailmalle täytyy jättää sen liikkuvuus, avoimuus, joka on avoimuutta muutokselle.
Huomioideni keskeneräisyys on ilmeistä. Niissä on selvää puutteellisuutta. En puolustele puutteellisuutta, mutta niissä on keskeneräisyyttä myös siksi, että kieltäydyn saattamasta loppuun. En voi sanoa, mikä on kenellekin hyväksi. En voi sanoa sitä, koska en tiedä. Lisäksi – vaikka aavistaisinkin mikä olisi hyvä tai paha asia – vältän sanomasta toiselle, mitä hänen pitäisi tehdä. Hänen on voitava olla vapaa.
Avoimeksi jättäminen on siis ele, joka on suunnattu asioihin, ihmisiin, maailmaan. Se on ystävällinen ele. Ei hymy eikä hyväily, vaan ele, joka avaa tilan. Se saattaa joskus olla energinen, jopa väkivaltainen ele. On työnnettävä muureja, hakattava jäätä, revittävä auki lukkoja.
Tämä ele – avoimeksi jättäminen – on oltava mukana myös suhteessa itseensä. Itselleenkin on annettava tila, mahdollisuus. Myös suhteessa itseemme me osaamme sulkea pois, sulkea ovia ja sulkeutua.
Haluan jättää avoimeksi. Joskus se edellyttää keskeneräisyyttä. Ehkä silloin ihmisessä todella voi olla se Ääretön, josta Levinas puhui. Jätän avoimeksi, jotta en olisi vanki. Kun en suunnittele tulevaisuutta, vaan jätän sen auki, voin tehdä jotain muuta. Ajattelu, joka käy työstä, tähtää siihen, että voisi ajatella toisin.
Jähmettyneitä hahmoja ja pysäytettyjä kuvia vastaan keksitään lähteminen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
