Filosofiakahvilan paikka Fuengirolassa tiistaina (klo 11.15) Los Bolichesin kaupungintalon kahvila, torstaina (klo 16.00) La Carihuela Chica "Rafaelin aukiolla", Torre del Marissa keskiviikkona (klo 11.00) Con Corazonmari El Copo -kadulla. Tämä on tiistain aiheena 13.12. TIISTAINA MYÖS AJANKOHTAISTA ASIAA -KAHVILA. AIKA: 13.30. PAIKKA: LA LEONA.
Mitä uutinen on syönyt, mitä se söi ja mitä purematta
nielimme, kun sen luimme? Alkuperäinen idea oli kai, että kerrottaisiin, mitä
maailmassa tapahtuu. Nykyisin, kun uutisia tuotetaan enemmän kuin koskaan,
maailmasta jää monta paikkaa varjoon. Uutisia tosiaan tuotetaan, niitä
keksitään. Vaikutelma on, että niitä keksitään, jotta emme tietäisi mitä
tapahtuu. Siinä ei ole silti mitään salaliittoa. Jos sukeltaisimme
uutistoimituksiin, huomaisimme, että tilanteen sotkemiseen ei tarvita
salaperäistä seuraa, varjoista hallitsevaa pimeää voimaa.
Asiat sotketaan muun muassa rahan takia. Uutisia ei voida
eikä osata kirjoittaa niin kuin ennen, koska ei ole aikaa: ketään ei lähetetä
paikalle, aina ei edes ehditä tarkistaa tiedon alkuperäistä lähdettä,
puhumattakaan että tarkistettaisiin tiedon pitävyys. Rahan takia voi olla myös
tärkeää uutisoida jotain, esimerkiksi rauhoittaa markkinoita. Uutiset ovat
usein pelottavia, mutta melkein yhtä monta kertaa rauhoittavia: ”Ei ole mitään
hätää.” Tiedotusvälineet ovat jonkun omistuksessa. Kun Berlusconi oli
espanjalaisen Telecincon omistaja, ei kyseinen televiokanava paljon kertonut
häneen kohdistuvista epäilyistä. Tiedotusvälineet saavat rahaa mainoksista. Ei
ole ehkä syytä tuoda jonkun yrityksen rikoksia esiin, jos se mainostaa lehdessäsi.
Mitä uutinen on syönyt? Se on syönyt mitä se on voinut niissä
valtasuhdetilanteissa ja taloudellisissa olosuhteissa, joissa se on tuotettu.
Kun kysymme, mitä purematta nielimme, kun uutisen luimme,
joudumme vielä epämiellyttävämmän kysymyksen eteen. Joudumme kysymään, olemmeko
olleet kritiikittömiä. Joudumme vastaamaan: Monta kertaa. Olemme passiivisia,
nopeita, pysähtymättömiä. Filosofisuus, kriittisyys, vaatii toisenlaista
asennetta. Tällainen asenne vaatii suoranaista metodisuutta tai analyysiä.
Journalismin omat periaatteet vaativat, että journalismi
tuottaa ja levittää oikeaa ja relevanttia tietoa. Oikean, totuudenmukaisen
tiedon arvioiminen on monella tavalla vaikeaa, kun luemme uutista. Kaikkein
yksinkertaisimmassakin tapauksessa, esimerkiksi silloin, kun uutisen
kirjoittaja on siteerannut haastattelemaansa poliitikkoa, meidän on oltava
varovaisia. Emme voi olla täysin varmoja, onko haastateltu sanonut näin, onko
lausunto irrotettu kontekstista, millä tavalla sitä on ”editoitu”. Kun
kuulemme, että siellä tai täällä tehdyssä autopommi-iskujen sarjassa on kuollut
x määrä ihmisiä, emme voi olla varmoja. Eri tietolähdeet ilmoittavat eri
lukuja. Monesti eri luvut ovat arviointeja. Meidän on siis osattava kysyä
itseltämme, millaisiin lähteisiin luotamme, millaisiin todisteisiin tyydymme ja
tyydyttävä monta kertaa pikemminkin todennäköisyyksiin kuin varmuuteen tiedon
oikeellisuudesta.
Kun kysymme, onko levitetty tietoa relevanttia, emme ole
pelkästään epistemologisten ongelmien edessä. Olemme filosofian toisenlaisessa
lajissa, aksiologiassa, arvo-opissa. Me emme arvioi vain todisteiden
riittävyyttä, vaan tiedon merkityksellisyyttä ja arvoa. Joskus tämä on vielä
vaikeampaa. Se ei vaadi vain sitä, että osaamme sanoa, mitä on meidän omat
arvomme, vaan myös mitä yhteiskunnassa ja joissakin tilanteissa arvostetaan. Me
kuulemme uutisen pörssiromahduksesta. Se ei välttämättä ole relevanttia meille,
koska meillä ei ole osakkeita. Se saattaa silti olla tärkeää joillekin
muille. Se on relevantti, asiaan kuuluva
ja vaikuttava tieto, vaikkei se liikuta meitä henkilökohtaisesti.
Tiedon relevanttisuutta arvioidessa tullaan usein
takaisin tieto-opillisiin ongelmiin, sillä uutisessa saatetaan esittää selitys,
tulkinta siitä miksi pörssi romahti tai miksi joku pommitti. Se mitä joskus
sanotaan selitykseksi, ei sitä ole ollenkaan. Joskus pörssiromahdukseen
liitetään syitä – syystä tai toisesta – joilla ei ole mitään tekemistä asian
kanssa.
Filosofisemmassa ja analyyttisemmassa luennassa pitäisi
kiinnittää huomiota myös johonkin, jota nimittäisin diskurssin tuottamiseksi.
Julkaistaan uutinen, jossa sanotaan: Miljonäärin epäillään olleen
sukupuolisuhteessa alaikäisen kanssa. Voimme epäillä tai luottaa tietoon, mutta
olemme ohjautuneet ajattelemaan sitä, onko herra Miljonääri syyllinen tai
syytön. Me emme ole keksineet vaihtoehtoja, joita meille tarjotaan. Tämä
saattaa olla vielä vaarallisempaa, kun puhutaan poliittisista ratkaisuista,
vaihtoehdoista. Näin ohjautuneina, diskurssin sisään joutuneina, me muodostamme
mielipiteen: ”Sininen on parempi kuin valkoinen.” Näin siitä huolimatta, että
ongelma voi olla toinen ja vaihtoehtoja on enemmän.
Ottakaamme esimerkkejä...
