Aiheet keväällä 2019

(Kuva: Sam Sandqvist)

FILOSOFIAKAHVILA ALOITTAA TAMMIKUUN TOISELLA VIIKOLLA 9.1.TORRE DEL MARISSA, 10.1. FUENGIROLASSA. TIISTAIN RYHMÄ ALOITTAA KOLMANNELLA VIIKOLLA 15.1. (MYÖS AJANKOHTAISTA ASIAA -KAHVILA)

Filosofiakahvila tiistaisin Los Bolichesin "kunnantalon" kahvila (sama rakennus missä Pohjoismainen kirjasto)klo 11.15,  keskiviikkoisin Peña el Bujío, Av. Toré Toré 22, Torre del Mar klo 11.00, torstaisin La Carihuela Chica, Rafaelin aukio klo 16.00 

AJANKOHTAISTA ASIAA -KAHVILA tiistaisin Trattoria Gio, Centro Finlandia klo 13.30

Tässä on suurin osa kevään aiheista (muutoksia ja lisäyksiä saattaa tulla):

1.Basanos 

2.Rasismi on essentialismia 

3.Mikä on ihailtavaa? 

4.Ihmisoikeudet vastaan valta 

5.Mikä on Espanja? 

6. Kaksi lainattua katkelmaa 

7.Gorgias tänään 

8.Arkipäivä 

9.Onko tyylillä väliä? 

10.Filosofin kuolema 

11.Sama laki härälle ja leijonalle

12.Epäilyttävät sanat 

13.Haaksirikko 

P.S. Filosofiakahvila jatkuu siis, jos olen hengissä ja jos minulla on käytössä auto.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Kiitokset filosofiakahvittelijoille!

Kiitos kaikille filosofiakahvilaan osallistuneille.

Menemme joulutauolle ja palaamme istuntoihin tammikuun toisella viikolla. (Tiistain ryhmä aloittaa myöhemmin.)

Julkaisen aiheet piakkoin ja samalla tiedotan tarkemmin aloitusajankohdista.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Joulusaarna eli Vastaus kaikkeen

Mirkka Rekola

TIISTAIN RYHMÄ(T) JATKAVAT JOULULOMAN JÄLKEEN
Filosofiakahvila keskiviikkoisin Peña el Bujío, Av. Toré Toré 22, Torre del Mar klo 11.00, torstaisin La Carihuela Chica, Rafaelin aukio klo 16.00 

Nouse, ole kirkas. Et voi ellet nouse. – Mirkka Rekola

Jos filosofia olisi kannettavaa, se voisi toimia hälytyskellona. Tämä hälytyskello soisi, jos joku esittäisi vastauksen kaikkeen. On sekä konservatiivisia että vallankumouksellisia, jotka esittävät, että heillä on vastaus, usein yksinkertainen ratkaisu kaikkeen. Näin meille myydään muureja, aseita ja mitä vaan: sanotaan ettei muuta tarvita.

Millä perusteella voi sanoa, että filosofia voisi toimia hälytyskellona? Yksinkertaisesti siksi, että filosofia on epäilyä ja kyselyä. Jos tahtoisimme, että filosofia on kannettavaa ja se toimisi hälytyskellona, huomion kohde ei voisi olla lauseiden ominaisuuksissa, niiden logiikassa tai käsityksissä, ideoissa. Huomion pitäisi kiinnittyä siihen mitä ihmiset tekevät ja miten.

Paikallinen ja osittainen muutos ihmisen suhteessa itseensä tai toisiin on merkittävämpää ja lupaavampaa kuin vallankumous, lupaus uudesta ihmisestä ja täysin toisenlaisesta kulttuurista. Jos tahdomme rakentaa elämäämme, tehdä jotain, emme voi jättää todellisuutta poliitikkojen käsiin. Ihmiset muuttavat tottumuksiaan, myös ajatustottumuksiaan. Poliitikot juoksevat perässä. Ihmisten pitää keksiä voimansa ja kykynsä, ei vain odottaa poliitikon, filosofin tai tiedemiehen ratkaisua kaikkeen.

Miten voi löytää tai keksiä voimansa? Kysymys on polku. Se vie meidät johonkin, jos vain suostumme. Kun joku ihminen äkkiä tajuaa, ettei jokin ole välttämätöntä tai edes tarpeellista, hänen edessään oleva horisontti laajenee. Hän ymmärtää, ettei tarvitse sulkeutua valmiin yhteisön sisään, ajatella ja tehdä vain sitä mitä se tekee ja on aina tehnyt. Vain kysymys heittää meidät tulevaisuuteen, tulevaan yhteisöön.

Tulee joku, joka esittää kysymyksen, mahdollisesti häiritsevän. Siinä  meidän toivomme, ainoa toivomme. Vastaukset, varsinkin vastaukset kaikkeen, ovat vaara. Kysymystä voi seurata jokin muukin kuin vastaus tai ratkaisu. Se voi johtaa ihmiset toimimaan. Sitä tarkoittaa tuleva yhteisö; se on kriittinen, toimiva, väliaikainen yhteisö, joka lähtee liikkeelle kysymyksen ohjaamana.

Minun kysymykseni on ollut – ja tulee ehkä olemaan – miten oppisimme ohjaamaan itseämme uudella tavalla. Osaan sanoa jo jotain. On luovuttava valmiista vastauksista. On lähdettävä liikkeelle kysymyksestä. Emme tarvitse utopiaa toisesta maailmasta ja poliittista ohjelmaa, joka lupaa sen toteutumisen. Toisinajattelu on muuta. Se on ajattelua, joka näkee mahdollisuuksia ja toimintaa, joka käyttää noita mahdollisuuksia. Toinen maailma on mahdollinen, mutta tässä maailmassa. Toinen maailma tulee todeksi toisenlaisen elämän kautta. Siksi kysymys on yhä sama: Miten elää? Kysymys on silti erilainen kuin ennen, sillä se kysytään aina uudenlaisissa olosuhteissa, erilaisessa tilanteessa.

Emme tarvitse radikaaleja ideoita, vaan radikaalia fyysisyyttä, toista elämää. Koska kukaan ei ymmärrä mitään, on varmaankin turha jatkaa. Silti jatkan. Ainakin hetken. En siksi, että olisi pakko, vaan koska tahdon. Kannettava filosofia on työkaluja, välineitä. Se voi olla hälytyskello. Se voi olla myös indikaattori, joka näyttää muutakin kuin vaaran – se voi näyttää mahdollisuuden. Minkä tahansa työkalun tai käsitteen kanssa minulla on ollut tähän mennessä vain yksi koetinkivikysymys: Onko tämä hedelmällistä? Nyt voin jo tehdä pienen lisähuomautuksen. Ei tarvitse olla huolissaan tulevaisuudesta. Riittää kun kohtaa käsillä olevan velvollisuuden, muuttaa nykyistä tilannetta. Vain siten voi valmistella tulevaisuutta, joka on toisenlainen.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Miten elää ilman filosofiaa?

Max Stirner

Filosofiakahvila tiistaisin Los Bolichesin "kunnantalon" kahvila (sama rakennus missä Pohjoismainen kirjasto)klo 11.15,  keskiviikkoisin Peña el Bujío, Av. Toré Toré 22, Torre del Mar klo 11.00, torstaisin La Carihuela Chica, Rafaelin aukio klo 16.00 

AJANKOHTAISTA ASIAA -KAHVILA tiistaisin Trattoria Gio, Centro Finlandia klo 13.30

Filosofoiminen merkitsee kyseenalaistamista. Todellisuutta ja maailman järjestystä ei oteta annettuna. Uskomukset laitetaan koetukselle. Silti filosofiakin voi jähmettyä, muuttua uskomukseksi tai opiksi, pahimmassa tapauksessa ideologiaksi. Siksi olen sanonut: Filosofoin, jotta minulla ei olisi filosofiaa.

Miten elää ilman filosofiaa? Helposti sanotaan, että jokaisen täytyy uskoa johonkin. Siihen vastaisin Groucho Marxia siteeraten: ”On hyvä, että uskoo johonkin. Minä uskon, että otan toisen kahvin.” Jos olen johdonmukaisesti skeptinen, en usko edes uskomattomuuteen. Voi olla, että on hyvä uskoa johonkin: tähän maailmaan. Tätä täytyy tutkia. Emme vielä tiedä, mitä uskominen merkitsee. Voimme elää ilman filosofiaa vain niin, että filosofoiminen on jatkuvaa kyseenalaistamista. Meidän on tehtävä vastauksista ja tuloksista väliaikaisia. Nietzsche puhui kauniisti filosofien mielipiteistä. Hänen mukaansa filosofilla voi olla vain etualamielipiteitä. Ne eivät ole mitään lopullista. Ne eivät ole mikään perusta. Filosofin mielipiteet ovat naamioita.

Jos katsoo ennakkoluulottomasti filosofian ja todellisuuden yhteistä leikkiä, tekee yllättäviä löytöjä. On esimerkkejä oppineista, teoreettisesti pätevästi koulituista ihmisistä, jotka ovat langenneet fasismiin tai muuhun fanatismiin. Toisaalta on filosofisia teoksia, joiden teoreettinen perusta on heikko, mutta ne ovat silti saattaneet toimia aseina, innostuksen lähteinä samanlaista fasismia tai sen uusia muotoja vastaan. Teorian ja käytännön välinen suhde tuntuu välillä sattumanvaraiselta. Hyvä teoria ei takaa mitään. Huono teoria voi osottautua toimivaksi.

Jotta filosofia pysyisi kyseenalaistamisena ja jotta teoreettiset työkalut (hyvät tai huonot) toimisivat, tarvitaan muuta kuin vankkaa metafyysistä rakennelmaa: tarvitaan esseismiä. Sanalla on huonoja sivumerkityksiä. Esseistisyys kuulostaa joltain keskeneräiseltä, luonnostelevalta: siitä puuttuu ankaruus ja lujuus. Toisinaan tarvitsemme ankaruutta, periaatteiden tarkkaa seuraamista, mutta essee (koe) ja esseistisyyden kokeellisuus, ehkä ironia, voi olla hyviä välineitä temppelin vartijoiden edessä (fanaticus, temppelin palvelijat, esimerkiksi vartijat). Jotta filosofia pysyisi kyseenalaistamisena, sen on hyvä pysyä temppelin ulkopuolella, olla pro fanum, profaani.

Olla profaani, maallinen, on filosofoimisen lähtökohta, sen paikka. Kun jokin julistetaan pyhäksi – tai ehdottomaksi tai välttämättömäksi – se merkitsee, ettei siihen enää voi koskea. Kun siihen ei voi koskea, sitä ei voi käyttää. Profanoiminen merkitsee saastuttamista, häpäisemistä, jos tekoja katsoo temppelin vartijan silmin. Toisin silmin katsottuna se on ottamista käyttöön. Käyttöönotto voi olla leikkiä. Kissa leikkii lankarullalla, ottaa sen toiseen käyttöön. Kutoja ei ehkä pidä siitä, mutta kissa on löytänyt uuden mahdollisuuden. Jos leikkii ideoilla, ne eivät voi fiksoitua, jähmettyä. Siitähän meitä varoitti jo Max Stirner, joka huomasi, että ideat voivat omistaa meidät, tehdä meistä fanaatikkoja.

Filosofoiminen on toimintaa, ja filosofia tähtää toimintaan. Siksi käyttöönotolla on niin suuri merkitys. Kysymys käytännöstä on filosofian oma kysymys – se on kysymys, joka mahdollistaa filosofian autenttisuuden: sen että se on todellista.

Miten elää ilman filosofiaa? Monet vääräleuat, lörpöttelijät, voivat vastata helposti: ”Helposti, on onnistuttu alusta lähtien, yhtään filosofista kirjaa en ole lukenut.” En tarkoita kysymyksellä, miten voi elää ajattelematta tai miten voi elää ilman viisautta. Se saattaa olla helppoa. Fanaatikkojen määrä todistaa siitä. Yritän kysyä, miten ideat pidetään liikkeessä ja miten teemme viisaudesta, tiedosta, totuudesta jotain käytännöllistä.

Tarvitsemme muutakin kuin älyä; tarvitsemme tahtoa. Tahto merkitsee ponnistusta, rohkeutta ja päättäväisyyttä. Vanha filosofi, Unamuno, voittavien ja kuolemaa ylistävien fanaatikkojen edessä: ”Da asco de ser hombre.” Silti on aina niitä, jotka vastustavat noita voimia. Ihmisen ihmisyyden osaa kyseenalaistaa vain ihminen, ei hiiri. Siksi ihminen yököttää. Tulee tilanteita, jolloin jotkut tuntevat itsessään velvollisuuden tehdä vastarintaa, kun toiset haluavat kieltää yksilön tai ryhmän ihmisyyden. On ollut ihmisiä, jotka ovat vastustaneet brutaalisuutta. He ovat rohkeita ja päättäväisiä. Eivät aina filosofeja niin kuin Unamuno. Mutta kuka sanoo, että filosofi on yksin? Emme saa jättää häntä yksin. Jos hänet suljetaan temppeliin, jonkun on haettava hänet ulos.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila