Espanjalainen rasismi, suomalainen rasismi

 

Filosofiakahvila 13.1./14.1./15.1. 

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa).

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 11.30. Sabana Beach, Paseo Maritimo Poniente S/N. Entinen Massai Mara.   

Filosofiakahvila  Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Minulle ehdotettiin aiheeksi espanjalaista rasismia ja suomalaista rasismia, niiden vertailua. Kiinnostuin aiheesta, koska kysyin mielessäni, tuoko tällainen vertailu esiin jotain mielenkiintoista, mahdollistaako se näkökulman.

Tajusin hyvin nopeasti, että aihe on vaikea ellei mahdoton, koska rasismin paikallista ilmentymistä ei paljon tutkita, enintään julkaistaan prosenttilukuja vihamielisyydestä tai ennakkoluuloista. Eri maiden rasismin erot, yhtäläisyydet, tavat ja historia jäävät piiloon. Liioitellen ja kieli poskessa voisi sanoa, että Espanjassa on ollut vähän rasismia, koska väestö on itse sekarotuista. Samassa hengessä voisi sanoa, että Suomessa on ollut vähän rasismia, koska ei ole ollut ketään, johon kohdistaa se.

Kärjistäen voisi sanoa, että Espanja maailmanvalloittajana (alkuperäiskansojen kulttuurien tuhoajana) on ollut paljon rasistisempi kuin lastuna laineilla kulkenut pieni Suomi, joka on ollut pikemminkin rasismin kohde (roomalaiset eivät edes vaivaantuneet valloittamaan, saksalaiset ja amerikkalaiset sanoivat, että suomalaisilla on mongolipiirteitä). Tätäkin kertomusta voi suhteellistaa toteamalla, etteivät espanjalaiset pelkästään tuhonneet kulttuureja, vaan sekoituivat niihin. Ja suomalaiset ovat kolonialisteja, jotka ajoivat saamelaiset pohjoiseen.

Rasismin moderni muoto, joka kehittyi varsinkin 1800-ja 1900-luvulla, oli tieteellistä tai pseudotieteellistä (eugenetiikka oli tiede, jonka idea on parantaa, jalostaa ”rotua”, parantaa perimää). Vaikka tällaiset rotuopit eivät ole pysyneet kovin hyvin hengissä, ne vaikuttavat yhä ja yhtenäistävät yhden ja toisen maan rasismia. Eugenetiikan seurauksena tai sen vaikutuksesta on syrjitty, harjoitettu valikoitua syntyvyydensäännöstelyä, mm. harjoitettu pakkosterilointia, ei niin kovinkaan kauan sitten, myös Hitlerin Saksan jälkeen ja demokraattisissa maissa.

Nykyiselle rasismille on ominaista niin Espanjassa kuin Suomessakin tietty naamioituminen. Hyvinkin selvästi rasistisia puheita pitävät kieltävät olevansa rasisteja. Mieluummin kuin rodusta, puhutaan tavoista, kulttuurista, uskonnosta. Eugenetiikan vaikutus näkyy yhä, kun sanotaan toisista kulttuureista tulevien olevan esimerkiksi vähemmän älykkäitä. Vanhanaikaista rotuoppia muistuttaa myös tällaisen naamioituneen rasismin essentialismi.

Sekä Espanjassa että Suomessa rasismi oli pitkään pienten, enemmän tai vähemmän eristyneiden, ryhmien aktivismia (monesti väkivaltaisia hyökkäyksiä). Sen rinnalle on tullut poliittiset ryhmät ja niiden enemmän virallinen rasismi. Poliittisten puheiden rasismi on tavanomaistanut vihapuheita, tehnyt niistä enemmän sallittuja; ne myös yllyttävät siihen. Pienet ryhmät ovat kasvaneet, moninkertaistuneet ja ne ovat jopa kansainvälisessä yhteistyössä.

Espanjassa sattui viime vuoden heinäkuussa Torre Pachecossa, Murciassa, tapaus, joka tuo esiin monenlaisia asioita. Iäkäs mies pahoinpideltiin. Netissä alkoi levitä ns. vihapuheita ja sitten räjähti. Paikkakunnan ulkopuolelta tuli aggressivisia, rasistisia, ryhmiä, jotka lupasivat puhdistaa Torre Pachecon ulkomaalaisista. Levottomuudet, vandalismi ja hyökkäykset kestivät useiden päivien ajan, myös sen jälkeen, kun miehen pahoinpitelystä epäilty, ei paikkakunnalla asuva, mies oli pidätetty.

Sen lisäksi, että Torre Pacheco eli kauhun vallassa, esille tuli nykyaikaisen rasismin anatomia. Ryhmät ovat erittäin organisoituneita; yksi päätoimija oli Deport them now –niminen organisaatio. Kansanvillitseminen, kutsu ”metsästykseen” niin kuin he itse sanoivat, tapahtui netissä. Tietyt poliittiset ryhmät, Espanjassa  erityisesti Vox, ei tuomitse tällaista toimintaa, päinvastoin jopa yllyttää. Tässä yhteydessä tuli esiin myös rasististen puheiden aiheet, selitykset, esim. väite maahanmuuton ja rikollisuuden liittämisessä yhteen. Viime vuosien aikana ulkomaalaisten määrä on kasvanut entisestään, mutta rikollisuus vähentynyt. Toinen aihe, esilläoleva väite, on maahanmuuton taloudellinen kestämättömyys (ekonomit kuitenkin selittävät, että Espanjan viimeaikainen taloudellinen kasvu on osaltaan maahanmuuton ansiota). Kolmas teema on tavat. Maahanmuuton sanotaan tuhoavan, hävittävän, espanjalaiset tavat (kukaan ei koskaan selitä mitä ne ovat).

Rasismin samankaltaisuus Espanjassa ja Suomessa tuo esiin sen, että nykyaikainen rasismi on kansainvälistä; se on aina saanut vaikutteita ulkomailta. Erot saattaisivat tuoda esiin vastustamisstrategian kannalta mielenkiintoisia asioita kustakin maastosta...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Vanhoja muistiinpanoja lukiessa...

 

Vanhoja muistiinpanoja lukiessa saattaa pettyä, kun huomaa, ettei ole edennyt mihinkään, pyörittää yhä samoja ajatuksia. Joskus ne kuitenkin muistuttavat jostain, joka on lakaistu nurkkaan. Saatan yllättyä jonkin näkökulman potentiaalisesta hyödyllisyydestä.

Olen asunut yli 20 vuotta Espanjassa. Ulkomaalaisuus on osa minua. Löydin ainakin 15 vuotta vanhan muistiinpanon, jossa kirjoitin näin: “Espanja muuttaa minussa jotain, mutta en ole enemmän; olen vähemmän: vähemmän suomalainen enkä ole enää niin varma maailman järjestyksestä.”

En ollut hämmästynyt lukiessani tämän vanhan muistiinpanon. Se vain pisti miettimään, miten paljon vähemmän olen nyt, monen vuoden jälkeen…

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

ESPANJA NYT -LUENTO TORRE DEL MARISSA

Pasi Färm luennoi Torre del Marissa
ESPANJA NYT -LUENTO TORRE DEL MARISSA 19.2. klo 14.00. 

PAIKKA: RAVINTOLA LA SORRENTINA, PASEO MARITIMO DE PONIENTE (Camping La Laguna Playan yhdeydessä)

https://www.google.com/maps/place/Restaurante+Pizzeria+La+Sorrentina/@36.7296881,-4.1023309,15z/data=!4m5!3m4!1s0x0:0x262ec884ad858f1b!8m2!3d36.7296881!4d-4.1023309

(SYÖMÄÄN VOI TULLA AIKAISEMMIN)

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Espanjalaista mystiikkaa

Teresa

Filosofiakahvilan aihe Torre del Marissa 30.10 ja Fuengirolassa 31.10. 

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 11.00. Peña el Bujío, Av. Toré Toré 22 

Filosofiakahvila Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Carihuela Chica, Rafaelin aukio.

Espanjassa oli kerran pitkä ja vaikuttava mystiikan perinne (erityisesti keskiajalla, myöhäiskeskiajalla ja uuden ajan kynnyksellä). Mainittakoon vaikka kaksi tunnetuinta mystikkoa: Pyhän Ristin Johannes (San Juan de la Cruz, 1542-1591), Noche oscuran kirjoittaja ja Ávilan Teresa (Teresa de Cepeda y Ahumada tai Santa Teresa de Jesús, 1515-1585). Olen kiinnostunut tästä perinteestä ja mystikkojen toiminnasta, koska se on osa kritiikin historiaa. Mystiikka uudisti käytäntöjä ja ihmisen suhdetta itseensä toimien näin vastaliikkeenä, melkein kapinallisena käytöksenä suhteessa kirkollisiin auktoriteetteihin. Tämän seurauksena se on myös toisella tavalla osa kritiikin historiaa; se on ollut kritiikin, uhkailevan ja vainoavan kritiikin kohde.

Mitä on mystiikka? Jo sanan etymologia antaa vihjeitä. Kreikan verbi myein merkitsee sulkemista. Siitä juontuu sana mystikos, sulkeutunut tai salaperäinen. Kyse on kokemuksesta ja kokemuksen korostamisesta, vaikeasti saavutettavasta yhteydestä pyhään tai jumalalliseen – yhteydestä maanpäällisessä elämässä. Mystiikan perinne ja käytäntö perustuu mahdollisuuteen kokea suoraan olemassaolon perustava taso, pyhyys, jumaluus tai universaali periaate. Mystiikkaa on löydettävissä kristinuskon lisäksi islamista, juutalaisuudesta, buddhalaisuudesta, hindulaisuudesta jne.

On tavallista erottaa mystiikka asketismin harjoittamisesta, sillä askeetikko pyrkii harjoitusten kautta täydellisyyteen; mystikko – ainakin kristillisessä perinteessä – saavuttaa yhteyskokemuksen armon kautta, lahjana (por gracia). Tähän välittömään yhteyteen ja siihen liittyvään kokemukseen, ekstaasiin, liittyy usein visioita, näkyjä. Vaikka asketismin ja mystiikan erottelu on perusteltua, tarkempi katsanto näyttää, että käytännöt usein sekoittuvat: Ávilan Teresa oli myös ahkera askeetikko. Kristinuskossa askeesi saa usein äärimmäisiä kieltäymyksen ja itsekurituksen muotoja, mutta ulkopuolisesta tai antiikkisesta näkökulmasta katsottuna mystikkojen pyrkimyksissään käyttämä kontemplaatio, mietiskely, on askeesin muoto.

Esimerkkini on Miguel de Molinos (1627-1697), espanjalainen teologi, kirjailija ja mystikko, oman mystisen liikkeen (quietismo) perustaja. Quietud, liikkumattomuus, merkitsi tyyneyttä, välinpitämättömyyttä kaikkea sellaista kohtaan, joka voisi saattaa sielun epätasapainoon. (Olisi epäilemättä mielenkiintoista verrata tätä stoalaisten asenteeseen, varsinkin kun stoalaisuudella oli paljon jalansijaa 1600-luvun ajattelussa Espanjassa). Hänen tunnetuin teoksensa on Guía espiritual (Que desembaraza el alma y la conduce por el interior camino para alcanzar la perfecta contemplación y el rico tesoro de la interior paz), joka ilmestyi ensimmäisen kerran Roomassa 1675. Miguel de Molinos oli muun muassa paavin (Autuas Innocentius XI) ystävä ja hän oli kirjeenvaihdossa Ruotsin kuningattaren Kristiinan kanssa. Hänet tultiin tuomitsemaan kerettiläisenä.  

Jo pääteoksen otsikossa on monia keskeisiä avainasemassa olevia termejä: sisäinen tie, täydellinen kontemplaatio, sisäinen rauha.  Myös sana guía, opas, on merkityksellinen, ainakin jos uskomme oppinutta nimeltä Tatiana Águilar-Álvarez Bay, jonka mukaan on olennaista, että teos on käsikirja, ei vain skolastinen oppikirja. Päämäärä on käytännöllinen ja se on suunnattu ryhmälle ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita menemään konventionaalisen uskonnonharjoittamisen tuolle puolen. Kirja on todellakin kuin kirje lukijalle niin kuin totesi María Zambrano.

Miguel de Molinos puolustaa hiljaisuutta ja mietiskelyä. Jotta Jumala voisi levätä sielussa, täytyy sydämen rauhoittua, päästä kaikesta levottomuutta herättävästä. Ihmisen on mentävä itsensä sisään hartaudenharjoituksen, hiljentymisen, kautta. Hiljaisuus on sanattomuutta, mutta myös halujen ja ajattelun poissaoloa: Jumalaa ei ajatella, häntä rakastetaan.

Tämän tai tuon Molinosin tekstin pintapuolinen tarkastelu ei selitä, miksi hänet tuotiin kahle ympärillään inkvisiition eteen. Monet ovat kiinnittäneet huomiota syytösten kohtuuttomuuteen ja mielivaltaisuuteen sekä siihen, että syytetyn rauhalliset vastaukset tekivät tyhjäksi syyttäjien argumentit. Silti hänet tuomittiin. Syy oli tavassa uskoa – tyylissä niin kuin sanoisi kristinuskon varhaisvaiheita tutkinut historioitsija Peter Brown sanoisi. Molinos ei tarvinnut paimenta; antautuminen ja hiljentyminen riittivät hänelle. Erilainen tyyli näkyi myös Molinosin kirjallisessa tyylissä; se oli yksinkertainen. Tekijä myös ilmaisee torjuvan asenteen barokkimaisuutta, spektaakkelimaista, koristeellista ja keinoista kohtaan – sellainen häikäisee ja sokaisee, saa huomion pois todella tärkeistä asioista.  

Mystikko tuomittiin, koska hän loi suoraa suhdetta Jumalaan ja antoi kokemukselle vääränlaisen aseman. Mystiikka oli toisenlainen tapa elää ja ohjata itseään. Siksi se oli kapinaa. Syyttäjät, kriitikot, puhuivat vääräoppisuudesta, mutta heitä häiritsi jokin muu: heidän auktoriteettinsa mureneminen. Kun pastoriaalinen valta kehittyi ja vakiintui keskiajalla, sen yksi käytäntöjä, tekniikoita, oli tunnustus. Ihmisen, paimennettavan sielun, tuli tulla esiin ja näkyviin toisen edessä, tunnustuksen kautta. Mystikko loi toisenlaista järjestystä, jossa sielu oli näkyvä itselleen. Koska mystikko löytää Jumalan itsestään, hän myös karkaa toiselta olennaiselta instituutiolta, dogmin opetukselta.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Mikä on Espanja?

Ortega y Gasset

TIISTAIN RYHMÄ(T) EIVÄT KOKOONNU (ainakaan toistaiseksi)

Filosofiakahvila keskiviikkoisin Peña el Bujío, Av. Toré Toré 22, Torre del Mar klo 11.00, torstaisin La Carihuela Chica, Rafaelin aukio klo 16.00 

Kun lukee esimerkiksi José Ortega y Gassetin tekstejä, ei voi olla ihmettelemättä, miksi joku kysyy, mikä on Espanja. Miksi Espanja on ongelma? Onko joku muu maa ongelma? Muiden maiden filosofit, esimerkiksi ranskalaiset, eivät pidä Ranskaa ongelmana. Ihmettelyn voi viedä pidemmälle ja kysyä, eikö Ortega y Gassetin tavassa problematisoida ole jotain hedelmällistä, jotain tärkeää – jotain jota muut eivät ole tavoittaneet.

Oikeastaan Espanjan problemaattisuus ei ole kovin ihmeellinen asia eikä se ole Ortega y Gassetin luomus, hänen keksintöään. Hän kirjoittaa Meditaciones del Quijote –esseessään (1914), että kansa (pueblo) on tapa elää (estilo de vida), ja elämäntapa muuttuu, elää. Espanjan kansa on problemaattinen, koska espanjalaiset eivät lakkaa kysymästä, keitä he ovat ja mikä on kansan suunta.

Tälle jatkuvalle kysymiselle ja identiteetin häilyvyydelle on varmasti mutkikkaita historiallisia syitä. Tämänkin päivän Espanjassa tunnemme ja näemme, ettei espanjalaisuus ole normaali kansallinen identiteetti. Jotkut katalaanit eivät tunne olevansa espanjalaisia, toiset puolestaan tuntevat olevansa sekä katalaaneja että espanjalaisia.

Espanjalainen Luis Antonio de Villena omistaa proosarunon muukalaisuuden teemalle. Tekstin nimi Exilios. Minäkertoja kertoo sanoneensa äidilleen: ”Tekisin mitä vain etten olisi espanjalainen.” Lähtökohta on espanjalaisena olemisen raskaus, mahdottomuus, isänmaan luoma vankila. Luis Antonio de Villena kirjoittaa tekstin loppupuolella viitaten filosofiin, Epikurokseen: ”Mutta minä, Epikuroksen seuraaja, tiedän, ettei ole suurempaa inhimillisyyttä kuin tuntea itsensä vieraaksi ja ulkomaalaiseksi kaikissa paikoissa.” Teksti tuo mieleen toisen espanjalaisen runoilijan, Vicente Núñezin, jota siteeraan paljon. Hän kirjoitti: ”Pidän Espanjasta. Olen siis ulkomaalainen.”

Joskus espanjalaisten ylpeys tuntuu ja näkyy, mutta yhtä usein itsekritiikki, Espanjaan kohdistuva pilkka. Kaksijakoinen asenne saattaa olla kivulias ja haitallinen, mutta haluan kysyä, eikö se voi olla myös hedelmällinen. Jos ylpeyden rinnalla kulkee kyseenalaistaminen ja itsekritiikki, se voi auttaa muuttamaan asioita. Ehkä kysymys, mikä on Espanja, on jotain, josta voisimme oppia.

Emme voi tietenkään tietää, läpäiseekö tämä ambivalentti henki kaikki espanjalaiset ja saako se aina saman ilmeen ja ilmentymän. On olemassa myös jotain, jota voisi samoa fatalismiksi – siinäkin voi olla mukana itsekritiikki, mutta moitteen muodossa. Fatalisti sanoo: ”Tämmöisiä me olemme, korruptoituneita ja itsekkäitä, sille ei voi mitään.”

Jos ambivalentti asenne ei merkitse hyödyllistä ja tärkeää etäisyyttä itseensä, vaan moitetta ja ruoskaa, se voi olla kivuliasta ja saada aggressiivisen muodon myös suhteessa toiseen ja toisiin. Sisällissota on vieläkin espanjalaista todellisuutta. Se jakoi ihmisiä kasteihin, luokitteli ihmisiä, jakoi ja erotti heitä. Ei ollut vain kahta leiriä: tasavaltalaisia ja vallankaappaajia (tai kansallisia ja punikkeja). Oli tavalliset ihmiset ja papit, esimerkiksi. Tai niin kuin kirjoitti León Félipe: ”On kaksi Espanjaa, runoilijan ja sotilaan.” Jokapäiväinen elämä Espanjassa on tasapainoilua monen raskaan perinnön kanssa (inkvisiitio ja Francon perintö) ja sen yhdistymistä hämmästyttävään keveyteen, kykyyn iloita elämästä. Myös Don Quijote ja Sancho Panza ovat arkipäivää Espanjassa, todellisuutta todellisissa ihmisissä. Illuusio ja uni, ruoka ja realismi, Espanjan ainekset – Espanjan, joka on ongelma ja jonka täytyy pysyä ongelmana...

TULOSSA SEMINAARI TORRE DEL MARIIN: TULEVAISUUS EI OLE ENTISELLÄÄN (luennoitsijoina Marjatta Jabe, Sam Sandqvist, Jenni Spännäri, Pasi Färm). 16.3. klo 13.00.-17.00, paikka. La Sorrentina  C/Paseo Maritimo de Poniente (Camping Laguna Playa)

Lisätietoja, ilmottautumisia (olisi mukava, jos ilmoittaisi myös, aikooko syödä, niin osaavat ravintolassa pistää työkalut ja pöytäliinat sen mukaan) otetaan vastaan pasifarm@yahoo.es

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Aiheet keväällä 2019

(Kuva: Sam Sandqvist)

FILOSOFIAKAHVILA ALOITTAA TAMMIKUUN TOISELLA VIIKOLLA 9.1.TORRE DEL MARISSA, 10.1. FUENGIROLASSA. TIISTAIN RYHMÄ ALOITTAA KOLMANNELLA VIIKOLLA 15.1. (MYÖS AJANKOHTAISTA ASIAA -KAHVILA)

Filosofiakahvila tiistaisin Los Bolichesin "kunnantalon" kahvila (sama rakennus missä Pohjoismainen kirjasto)klo 11.15,  keskiviikkoisin Peña el Bujío, Av. Toré Toré 22, Torre del Mar klo 11.00, torstaisin La Carihuela Chica, Rafaelin aukio klo 16.00 

AJANKOHTAISTA ASIAA -KAHVILA tiistaisin Trattoria Gio, Centro Finlandia klo 13.30

Tässä on suurin osa kevään aiheista (muutoksia ja lisäyksiä saattaa tulla):

1.Basanos 

2.Rasismi on essentialismia 

3.Mikä on ihailtavaa? 

4.Ihmisoikeudet vastaan valta 

5.Mikä on Espanja? 

6. Kaksi lainattua katkelmaa 

7.Gorgias tänään 

8.Arkipäivä 

9.Onko tyylillä väliä? 

10.Filosofin kuolema 

11.Sama laki härälle ja leijonalle

12.Epäilyttävät sanat 

13.Haaksirikko 

P.S. Filosofiakahvila jatkuu siis, jos olen hengissä ja jos minulla on käytössä auto.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Espanja NYT 3 (Luento)

Espanja NYT -luento
AIKA: 24.TAMMIKUUTA KLO 14.00
PAIKKA: LOS BOLICHESIN SEURAKUNTAKOTI

Filosofiakahvilan paikka Fuengirolassa tiistaina (klo 11.15) Los Bolichesin kaupungintalon kahvila, torstaina (klo 16.00) La Carihuela Chica "Rafaelin aukiolla", Torre del Marissa keskiviikkona (klo 11.00) Con Corazonmari El Copo -kadulla.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Aikataulut ja paikat

Ajankohtaista asiaa -kahvila jatkuu myös 10.tammikuuta klo 13.30, paikka Ravintola Kukko, Avenida de los Boliches 4, Fuengirola.

Filosofiakahvilan paikka Fuengirolassa tiistaina (klo 11.15) Los Bolichesin kaupungintalon kahvila, torstaina (klo 16.00) La Carihuela Chica "Rafaelin aukiolla", Torre del Marissa keskiviikkona (klo 11.00) Con Corazonmari El Copo -kadulla.

LUENTO: ESPANJA NYT , PAIKKA: SEURAKUNTAKOTI, LOS BOLICHES AIKA: 24.1. KLO 14.00

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Espanja NYT 2

ESPANJAN TILANNE AIHEENA FILOSOFIAKAHVILASSA TORRE DEL MARISSA 14.12. ISTUNTO ALKAA KLO 11.00. TIISTAINA VIELÄ FUENGIROLASSA AIHE "MITÄ UUTINEN SÖI".

Otan esiin muutamia teemoja. Käsittelen niitä varmaan liian luonnostelevasti, pintapuolisesti. Perustelen sitä kiireellä. En tarkoita omaa kiirettäni, vaan meidän kaikkien kiirettä. On kiire nostaa esiin tiettyjä asioita. Ja niitä asioita on liikaa.

Toinen mahdollinen puutteeni on jotain, jolle ei ole mitään oikeutusta, mitään tekosyytä. Tämä puutteeni on se, että saatan nähdä välillä jotain vähän humoristista tilanteissa, vaikka ne ovat vakavia.

Aiheina muun muassa populismi, Espanjan poliittinen kulttuuri, aporofobia, kuivuus...

FILOSOFIAKAHVILA ALKAA UUDESTAAN FUENGIROLASSA 10.TAMMIKUUTA.

FUENGIROLASSA TIISTAISIN LOS BOLICHESIN KUNNANTALON KAHVILASSA KLO 11.15, TORSTAISIN LA CAHIHUELA CHICASSA KLO 16.00 JA TORRE DEL MARISSA KESKIVIIKKOISIN CON CORAZONMARISSA KLO 11.00.

(ensimmäiset kerrrat siis Fuengirolassa 10.1. ja 12.1. ja Torre del Marissa 11.1.)
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Espanja Nyt 2

ESPANJA NYT 2

PASI FÄRMIN UUSI LUENTO ESPANJAN NYKYTILANTEESTA

29.MARRASKUUTA KLO 14.00

PAIKKA: LOS BOLICHESIN SEURAKUNTAKOTI

HINTA: 5 EUROA

Ajankohtaista asiaa -kahvila alkaa

13.joulukuuta

Paikka: La Leona, Rafaelin aukio, Fuengirola

Aika: Klo 13.30

Filosofiakahvila tiistaisin Los Bolichesin kunnantalon kahvilassa klo 11.15, torstaina La Carihuela Chicassa klo 16.00, keskiviikkoisin Torre del Marissa (Con Corazonmari) klo 11.00.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Luento Torre del Marissa

ESPANJA NYT!

PASI FÄRMIN LUENTO ESPANJAN NYKYTILANTEESTA

9.MARRASKUUTA KLO 13.00

PAIKKA: CON CORAZONMARI (El Copo -katu, Torre del Mar)

HINTA: 5 EUROA

Filosofiakahvila Fuengirolassa tiistaisin ja torstaisin, Torre del Marissa keskiviikkoisin

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Luento Espanjan nykytilanteesta

ESPANJA NYT!

PASI FÄRMIN LUENTO ESPANJAN NYKYTILANTEESTA

8.MARRASKUUTA KLO 14.00

PAIKKA: LOS BOLICHESIN SEURAKUNTAKOTI

HINTA: 5 EUROA

Filosofiakahvila Fuengirolassa tiistaisin ja torstaisin, Torre del Marissa keskiviikkoisin

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Veijareista II: Näkijä

Mikä on se Espanja, johon tämä ensimmäinen pícaro ilmestyy katsomaan maailmaa rävähtämättömin silmin? Ernesto Porras Collantes korostaa, että Espanjassa eli myytti tai myyttejä, jotka liittyivät vereen, perimään, uskontoon ja kunniaan (honra). Espanjasta oli karkotettu ja tai käännytetty muslimit ja juutalaiset. Espanjan yhtenäisyys oli uskonnollista yhtenäisyyttä ja se johti korostamaan syntyperää, ”veren puhtautta”, ”uskonnollista puhtautta”. Pärjätäkseen tässä maailmassa ihmisellä piti olla hyvä syntyperä ja elää honran vaatimalla tavalla.

Talouskriisi oli johtanut kuitenkin jopa aatelisten rappioon. Honra ei ollut sitä mitä ihminen on sydämessään, vaan sitä miltä ihminen vaikutti. Honra ei ollut riippuvainen vain omasta toiminnasta tai asenteesta; siinä oli kyse muiden mielipiteestä, siitä miltä ihminen vaikuttaa, minkälaisen mielikuvan synnyttää. Honra on kunniallisuutta, siveyttä, hyvää mainetta. Jos sen menetti, menetti mahdollisuuksia toimia. Tällainen maailma oli petkuttamisen, petoksen maailma. Kaikki petkuttivat synnyttääkseen tietynlaisen kuvan itsestään. Tekopyhyyden maaperä ja kasvualusta.

Pícaro ilmestyy tähän maailmaan matkustaakseen sen läpi, kulkeakseen kaikkien yhteiskuntakerrosten sisällä ja nähdäkseen kaiken tämän.

El Lazarillo de Tormes (anonyymin kirjoittajan teoksen päähenkilö, veijareiden esikuva) huijaa ja petkuttaa, käyttää naamioita. Mikä hänet sitten erottaa muista petkuttajista ja tekopyhistä? Tietoisuus. Hän on tietoinen naamioista ja niiden tehtävästä. Tietoisuus merkitsee sitä, että Lazarillo petkuttaa, muttei petkuta itseään. Tämä on merkittävä ero.

Veijari on siis näkijä. Hän näkee valheiden läpi. Hän kokee asioita, oppii asioita, siis kehittyy. Vaikkei jalostuisi, tulisi pyhimykseksi, hän tulee tietoisemmaksi ja välttää itsensä petkuttamisen. Hänen suhde itseensä on siis toisenlainen: hän ei elä valheessa.

Tämä tietoisuus ja selvänäköisyys on mahdollista, koska pícaro elää yhteiskunnan reunalla, hän ulkopuolinen eikä osallistu teatteriin koko sydämellään.

Tällä totuudellisuudella on syvät juuret keskiajan ja renessanssin kansankulttuurissa, naurukulttuurissa. Ainakin jos on Mihail Bahtiniin uskominen. Bahtin kirjoittaa iloisesta totuudesta Rabelais´ta ja naurukulttuuria käsittelevässä teoksessaan.