Toinen ote kirjallisuutta käsittelevästä luentomuistiinpanosta vuodelta 2014:
Barcelonalainen Enrique Vila-Matas on yksi merkittävimmistä nykyään elävistä espanjalaisista kirjailijoista. Hän on proosakirjailija, joka on kirjoittanut novelleja, romaaneja ja esseitä. Viimeaikainen tuotanto sekoittaa lajeja toisiinsa. Hänen tekstinsä ovat sekoitus kerrontaa ja esseetä; hänen lajia voisi sanoa esseeromaaniksi. Tyyli on yksinkertaista ja keveää ja sen kautta hän tavoittaa omanlaisen, huumoria ja melankolisuutta yhdistävän vision maailmasta. Vuonna 2000 ilmestynyt Bartleby y compañia, Bartleby ja kumppanit, on julkaistu suomeksi 2007, suomennos on Anu Partasen. Kustantaja Basam Books. Kirjan julkaisemin Suomessa oli Vila-Matasin syy matkustaa Suomeen ja niin hän kirjoittaa asiasta päiväkirjamaisessa, ei-fiktiivisessä, esseistisessä teoksessaan Dietario voluble.
Vila-Matas kertoo, että hänelle oli kerrottu etteivät suomalaiset häiriinny jos keskustelussa on taukoja, koska hiljaisuus on osa kommunikaatiota. Hänelle oli kerrottu myös, että uutistenlukijoiden rytmi on hämmästyttävä hidas. Ja että suomalaiset suivaantuvat, jos heidät keskeyttää. Että Helsingin elämä on niin harmaata ja masentavaa kuin se mitä elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki kuvaa oudoissa elokuvissaan tai Arto Paasilinna kirjassaan Hurmaava joukkoitsemurha – kirja, jota Vila-Matas siteeraa: Paasilinna sanoo siinä suomalaisten suureksi viholliseksi pimeyttä, joka on loputonta apatiaa.
Vila-Matas valmistautuu matkaansa: lukee Ganivetin Suomalaiskirjeet, joista oli juuri otettu uusi painos ja katsoo kaksi Aki Kaurismäen elokuvaa. Kirjailija kommentoi elokuvia todeten niiden olevan ihailtavia, mutta erittäin masentavia. Niinpä Vila-Matas epäilee, että hänen matkansa Suomeen tulee olemaan kova ja outo. Hän yritti lohduttaa itseään ajatelleen, että hän löytää materiaalia mahdolliseen kirjaan outoudesta. Eikä Vila-Matas löytänyt materiaalia. Hän matkusti Helsinkiin elokuussa. Kaksi päivää myöhemmin hän luki El País –lehdestä uutisen rauhallisessa Suomessa tapahtuneesta kauheasta rikoksesta. Mutta muuten kaikki sujui normaalisti ja rauhallisesti. (En tiedä mistä rikoksesta on kyse, koska Jokelan koulusurmat tehtiin vasta marraskuussa samana vuonna.)
Suomalaiset – Anu Partanen ja kumppanit – olivat Vila-Matasin mielestä miellyttäviä eivätkä he olleet ollenkaan synkkiä ja raskaita. Jos heidät keskeytti, he vain hymyilivät ystävällisesti. Suomalaiset olivat hänen mielestään ystävällisiä, teräviä ja kommunikatiivisia, ei outoja. Niinpä hän kirjoitti muistiinpanoihinsa hotelli Kämpin terassilla: ”Kaurismäki on outo, Suomi ei.”
Vila-Matas sanoo, että Suomi on vertailuissa yksi maailman vähiten korruptoitunut maa. Hän puhuu kulttuuritarjonnasta, siitä että tämänkokoisessa maassa on 20 sinfoniaorkesteria. Mainitsee Nokian ja teknologisen kehityksen jne. Hän myöntää, että suomalaiset ovat vähäsanaisia, mutta väittää heidän ilmaisevan itseään sillä tavalla älykkäästi ja järkevästi, joka hänen mielestään on harvinaista latinalaisessa maailmassa.
Vila-Matas tapaa myöhemmin saman vuoden syksyllä Roomassa italialaisen kirjailijan, Claudio Magrisin, joka (niin kuin Vila-Mataskin) on yksi tämänhetken tunnetuimpia eurooppalaisia kirjailijoita. Magris on juuri tullut Suomesta. Vila-Matas sanoo, että ”Suomi yhdistää” ja se herättää tietynlaista addiktiivisuutta ja innostusta. Magris on alle 24 tuntia aikaisemmin ollut samoamassa suomalaisessa metsässä – etsimässä sieniä sienikirja kädessään. Vila-Matasiin tämä tekee suuren vaikutuksen: tässä ilmenee hänen mukaansa uskomaton, suuri luottamus kirjallisuuteen. Magris ja Vila-Matas puhuvat Sibeliuksesta ja kommentoivat (J.M) Coetzeen Diary of Bad Year –teoksen kommenttia Sibeliuksen viidennen sinfonian viimeisistä sävelistä.
Vila-Matas palaa Suomi-teemaan viimeisessä romaanissaan Kassel no invita a la lógica, joka on kertomus eräänlaisesta kävelyretkestä – tai harhailusta – Kasselin joka viides vuosi järjestettävässä suuressa nykytaiteen tapahtumassa (tapahtuman nimi on DOCUMENTA). Kertoja sukeltaa avant garden maailmaan ja erilaisiin näyttelyihin ja tulee matkallaan osallistumaan merkilliseen performance-esitykseen. Esiintyjä on M.A.Numminen. Vila-Matas kirjoittaa:
”Tuntia myöhemmin hämmennyin Orangerien teatterissa nähdessäni miten suomalainen laulaja M.A.Numminen esitti version Ludwig Wittgensteinin Tractatus-Logico-Philosophicuksesta ja hajotti sen jazzin, punkin, rockin ja popin avulla. Oli melkein vaikea uskoa mitä näin. Tractactuksen tuho lyhyesti ja tehokkaasti. Kun näin, että Numminen oli hukuttanut tuon kirjan, minuun iski hermostunut naurukohtaus, melkein naurettava, ja Boston joutui jopa rauhoittelemaan minua. Olen nukkunut vähän, muistutin häntä niin kuin sanani olisivat antaneet jonkun tekosyyn.”
Vila-Matas pohtii, että anglosaksisen tai latinalaisen maailman ihmiset tuskin voivat ymmärtää Nummisen leikillisyyttä. Vila-Matas käyttää sanaa ”jocosa”, joka merkitsee leikillistä, iloista, hilpeää, hyväntuulista. Barcelonalainen kirjailija on varma, että Numminen on loistava koomikko, mutta häntä hiukan häiritsee, ettei osaa perustella ajatustaan.
Vila-Matas ja hänen kumppaninsa teatterissa – Boston – nauravat, kun he lukevat esitteessä olevia tietoja Nummisesta, joka on mahdollisesti google-käännöksen takia omituinen. Sen lisäksi että tiedoissa sanotaan Nummisen syntyneen Somerossa vuonna -40 ja opiskelleen Helsingin yliopistossa filosofiaa, sosiologiaa ja kielitiedettä kerrotaan hänen tehneen tai luoneen muun muassa runoja ja ”kirjoitettuja elokuvia” (mitä ne sitten olisivatkin) ja jotain, jota on mahdotonta kääntää ja josta käytetään ilmaisua ”intimados filosóficos” – joka olisi jos suoraan kääntäisi ”filosofisia peloteltuja”. Viitataanko tässä nyt näihin provokaatioihin tai esimerkiksi siihen, että Numminen on tehnyt musiikkia Wittgensteinin teksteihin, siitä ei saa selvää...
Numminen on ainoa tietämäni todellinen henkilö, josta on tullut henkilöhahmo espanjalaiseen romaaniin.
Filosofiakahvila vierailee Suomessa!
Aihe: Philip Rothin kapinallinen vanhus (jos aihe ei muutu)
Aika: lauantaina 3. elokuuta klo 14.00
Paikka: Kymintie 51 (Kumpula, Helsinki) – Jantuset (Martti, Kirsti)
(Ohje: Bussi nro 55 lähtee Rautatientorilta. Jäädään pois Intiakadun pysäkillä, maauimalan kohdalla.)
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
Aihe: Philip Rothin kapinallinen vanhus (jos aihe ei muutu)
Aika: lauantaina 3. elokuuta klo 14.00
Paikka: Kymintie 51 (Kumpula, Helsinki) – Jantuset (Martti, Kirsti)
(Ohje: Bussi nro 55 lähtee Rautatientorilta. Jäädään pois Intiakadun pysäkillä, maauimalan kohdalla.)
Linkki karttaan:
https://www.google.es/maps/place/Kymintie+51,+00560+Helsinki,+Finlandia/@60.2094265,24.9582811,15.67z/data=!4m5!3m4!1s0x469209a2464e0edf:0x1e50a7d000ab0b8b!8m2!3d60.2090795!4d24.9620189?hl=eshttps://www.facebook.com/Filosofiakahvila
