Syksyn aiheista ja vähän muustakin

Motto:

Älkää kysykö kuka olen älkääkä pyytäkö minua pysymään samana – Michel Foucault

Filosofiakahvila alkaa lokakuun toisella viikolla 8.10. Torre del Marin ensimmäinen tapaaminen on 9.10 ja Fuengirolan toinen tapaaminen 10.10.

Lyhyiden alustusteni tarkoitus on ennen kaikkea käynnistää keskustelu, ei muodostua monologiksi tai kattavaksi esitykseksi valitusta aiheesta. Uskon – tai toivon – että alustuksilla on myös eräänlainen ”yleissivistävä” vaikutus. En silti halua lisätä tietämystä tiedon itsensä vuoksi; haluan myös tiedon stimuloivan ajatusta. Tarkoitus ryhtyä omituiseen ja harvinaiseen työhön: ajattelemiseen. 

Syksyn aiheet ovat:

1.Aloittaminen

Aloittamisen merkityksestä, vapaudesta ja päätöksistä

2.Idolit

Idoleista, huonoista ajatustottumuksista. Millaisia ovat idolimme?

3.Nauraminen on ajattelua

Naurun ja ajattelun suhde, filosofian nauravaisuus

4.Oma itse: prosessi

Mikä on oma itse? Miten voi tulla omaksi itseksi?

5.Käänteinen ekonomia ja kokemus

Meitä muuttavista kokemuksista ja työstä, joka muuttaa tekijäänsä

6.Läsnäolon ongelma

Miten voisi olla läsnä sanoissaan?

7.Herkkyyden kehittäminen

Mitä meidän pitäisi kehittää itsessämme? Millaista herkkyyttä tarvitsemme?

8.Etiikka ja estetiikka

Etiikan ja estetiikan ongelmasta, arvoista ja elämästä

9.Miehen kuvia

Maskuliinisuuden instituutiosta ja identiteeteistä

10.Ajallisuus

Ihmisen suhteesta aikaan, kairoksen käsitteestä

Salainen portti

On todistamattomia totuuksia, aavistuksia, aistimuksia, jotka ovat tärkeämpiä kuin kaikki tieto, jonka olemme keränneet tai vakaumukset, jotka ovat suunnilleen sama asia kuin typeryytemme. Minun hämärä aavistukseni, ehkä paras arvaukseni on tämä: On olemassa salainen portti.

Salainen portti on meissä itsessämme. Jos tahdomme ja osaamme, voimme kulkea siitä milloin haluamme. Salainen portti on sielläkin, missä ihminen on nöyryytetty tai vihattu; sen kautta voi mennä yksinäisyyteen, jossa on mahdollista toisenlainen, hyväntahtoinen suhde omaan itseensä.

Salainen portti ei ole pakotie, pako kivusta, mutta sen kautta kivun voi kuljettaa toisaalle. Kun kulkee tästä portista, maailma tulee asuttavammaksi.

Kun vaan portti ei muurautuisi umpeen, kun vaan sen salpa ei ruostuisi kiinni...

Usko, tieto ja epävarmuus

Kuinka monet uskovat tietämättä mitä uskovat? Ainoastaan tämä tietämättömyys minua ihmetyttää uskossa, ei se että uskoo johonkin epätodennäköiseltä vaikuttavaan asiaan. Toisaalta ihmiset eivät myöskään aina tiedä mitä kaikkea tietävät. Eivätkä he usko tietämäänsä.

Sitten on vielä sellaisia tärähtäneitä, niin kuin allekirjoittanut, jotka eivät tahdo tietää tulevasta, tahtovat elää epävarmuudessa. Emme etsi tietoa selittääksemme, vaan kiihottaaksemme ajatuksiamme, ja ajatukset ovat meille seikkailu...

Kirjaleikki

(Venedikt Erofejev)

On tunnettua, että jotkut avaavat Raamatun tai jonkun muun kirjan sattumanvaraisesta kohdasta ja valitsevat sattumanvaraisesti lauseen. Idea on se, että tälle lauseelle annetaan ohjeen, neuvon, opastuksen luonne. Perinteellisesti tätä leikkiä ollaan nimitetty ”virgiliaaniseksi arvaksi” – vaikka käännökseni saattaa olla hassu (espanjaksi leikin nimi on suertes virgilianas). Satoja vuosia sitten älyköt leikkivät tätä leikkiä nimenomaan Virgiliuksen teosten, erityisesti Aeneis-eepoksen kanssa.

Tunnustan, että leikin tätä leikkiä usein. Ja hyvin usein lause puhuttelee oudosti, kiinnittyy salaperäisesti siihen mitä olen ollut tekemässä ja ajattelemassa tai mitä olen jättänyt tekemättä ja ajattelematta.

Leikin nyt tätä leikkiä, mutta otan käsiini viisi kirjaa. Ne ovat: Anna Veijalaisen Joukkokohtaus, Malcolm Lowryn Tulivuoren juurella, Juan José Arreolan Narrativa completa, Luis-Ferdinand Célinen Niin kauas kuin yötä riittää ja Venedikt Erofejevin Moskova-Petuški.

Joukkokohtaus, s.11:”Tarvitsimmeko toisiamme vain päästäksemme molemmat, toistemme avulla, näin syvälle?”

Tulivuoren juurella, s.159: ”Tiedättekö, Quincey, olen usein miettinyt että eiköhän vain vanhassa tarinassa Eedenin puutarhasta ja niin edelleen piilekin enemmän kuin päältäpäin näyttää.”

Narrativa completa, s.151: ”Myös minä olen paininut enkelin kanssa.”

Niin kaus kuin yötä riittää, s.341: ”Muistoillakin on nuoruutensa...Heti kun ne jättää homehtumaan ne muuttuvat egoismia, turhamaisuuksia ja valheita tihkuviksi, ällöttäviksi haamuiksi... Ne mätänevät kuin omenat...”

Moskova-Petuški, s.62: ”Ja piru teidät periköön! Jättäkää ulkogalaktinen tähtitiede jenkkien ja psykiatria saksalaisten huoleksi. Painukoot kaiken maailman roskasakki niin kuin nyt esimerkiksi espanjalaiset katsomaan corridaansa, ja afrikkalaiskelmi rakentakoot Assuanin patoaan, rakentakoon rauhassa, kelmi, tuuli sen kumminkin hajottaa, ja tikahtukoon Italia bel cantoonsa, viis kaikesta...!”

Tässä siis viisi tienviittaa!?