Huumeet

 

Serres

Filosofiakahvila jatkaa videopuhelutapaamisina! Ota minuun yhteyttä

pasifarm@yahoo.es

Päivät/ajat ovat:

Keskiviikkoisin Espanjan aikaa klo 11.00 (Suomessa tunti enemmän)

Perjantaisin Espanjan aikaa klo 18.00.

Tässä linkki tapaamiseen:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Tämä aiheena 30. syyskuuta ja 2. lokakuuta:

Huumeista puhutaan paljon. Ennen kaikkea niistä puhutaan terveydellisenä kysymyksenä. Saatetaan sitä hetkittäin pitää jopa yhteiskunnallisena ongelmana. Mutta jopa yhteiskunnallisena ongelmana näkökulma on melkein aina lääketieteellinen. Valistus ei kuitenkaan ole koskaan pelkkää informaatiota, ainakaan virallinen valistus ja kouluissa harrastettu huumeiden vastainen kampanjointi. Kyse ei ole siitä, että joku sanoisi tanssiklubille menevälle nuorelle, mitä pillerissä on.

Kun asiasta keskustellaan esimerkiksi siksi, että suunnitellaan uudenlaista lainsäädäntöä, sekoitetaan asioita, ja sekoitus on leikattu muullakin kuin informaatiolla; siinä on monta grammaa moralismia. Siksi olisi terveellistä katsoa toisesta näkökulmasta.

Michel Serres (1930-2019), joka oli tieteiden historian professori Sorbonnessa ja filosofian professori Stanfordissa, julkaisi pedagogiaan erikoistuneessa Enfant d´Abord –lehdessä (joulukuu1989-tammikuu 1990)  lyhyen kirjoituksen nimeltään Huumeet. Hän aloitti kirjoituksensa toteamalla, että eläimet eivät käytä huumeita; vaistot suojelevat niitä. Vuosisatojen ajan ihmiset,  varsinkin ajattelijat, ovat yrittäneet keksiä mikä erottaisi ihmisen muista eläimistä – mieluummin jotain, joka todistaisi jotain erinomaisuudestamme.

Serresin mukaan ihminen on rauhaton olento ja universaalisti huumeiden käyttäjä. Toiset polttavat tupakkaa tai oopiumia, toiset taistelevat päästäkseen valtaan, toiset juoksevat menestyksen tai rahan perässä. Serres kirjoittI: ”Voisimme jopa kysyä, eikö huumeriippuvuus (toxicomanie) ole se mikä meitä määrittelee, ainakin biologisella tasolla. Ihminen on addiktiivinen olento.”

Kirjoituksen alku ei vielä herätä kauhua ja lukija voi hymähdellä: ”Tässä on sitä ironiaa, se on sivistynyttä se.” Lukijan hymy hyytyy, kun kirjoitus etenee puhumaan huumeisiin liittyvästä ongelmasta kytkeytyneenä enemmän rikkaiden ja köyhien maiden välisiin suhteisiin kuin huumekuolemiin. Serres ei sano, ettei narkomaani olisi onneton tai sairas. Serres sanoo, ettei hän ole enemmän toksikomaani kuin sinä tai minä. Kurjuus, köyhyys ja huono onni johtaa käyttämään nopeammin tappavia huumeita. Huumeisiin liittyvä ongelma ei ole siis huumeet sinänsä tai se että ihminen on addiktiivinen olento. Ongelma on puritanismi.

Puritanismi on Serresin mukaan asenne, johon liettyy tietynlainen illuusio. Puritaani kuvittelee, että pahat asiat voi leikata irti ja heittää tuleen. Sen jälkeen hallitsee pelkkä hyvyys. Serresin mukaan tällainen irrottaminen ja hävittäminen on mahdotonta. Sietävämpi ja suvaitsevaisempi asenne voisi sen sijaan tehdä pahasta hyveen, luoda mahdollisuuden luoda siitä kulttuuria. Se ei sovi puritaanille, joka Serresin mukaan pelkää kulttuuria.

Serres oli hyväntuulinen ja hyvin optimistinen ihminen. Tässä vuonna 1989 julkaistussa kirjoituksessa hän on surullinen ja ennustaa sotaa köyhän etelän ja rikkaan pohjoisen välille. Hän ei puhu yliannostukseen kuolevasta nuoresta. Osana ennustettua sotaa on teollistuneiden maiden sota köyhistä maista peräisin olevia huumeita vastaan. Ensin rikkaiden maiden spekulaatio romahduttaa kahvin ja kaakaon hinnan. Sitten soditaan kokalehden kasvattajia vastaan.

Vuonna 1989 jännite idän ja lännen välillä oli hälvenemässä. Serres ei ollut silti toiveikas; hän näki, että länsi käynnistää uuden konfliktin toisten kurjien kanssa. Hän päättää kirjoituksen sanoihin: ”Puritaanit tuntevat kauhua köyhiä kohtaan.”

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Jälkihuomautus metodista ja kysymyksistä

 

Bachelard

Filosofiakahvila jatkaa videopuhelutapaamisina! Ota minuun yhteyttä

pasifarm@yahoo.es

Päivät/ajat ovat:

Keskiviikkoisin Espanjan aikaa klo 11.00 (Suomessa tunti enemmän)

Perjantaisin Espanjan aikaa klo 18.00.

Tässä linkki tapaamiseen:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Epistemologia ei ole aina niin yksinkertaista. Erityisesti Ranskassa maailmansotien välissä, toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen kirjoitettiin uudenlaista tieteen historia – joka ei ollut vain historiaa, vaan myös filosofiaa, nimenomaan epistemologiaa. Jotkut ovat käyttäneet nimitystä historiallinen epistemologia. Esimerkiksi sellaiset herrat kuin Gaston Bachelard ja George Canguilhem.

Ongelmilla – myös tieteellisillä – on oma historiansa ja sen mukana käytetyillä käsitteillä. Se mitä onnistutaan tietämään, mihin tietoon voidaan päästä, on eri aikoina erilainen. Tietämisen ehtojen tutkiminen muuttui historialliseksi.

Historiallinen epistemologia on perinteellistä tieto-oppia vaatimattomampaa. Se ei yritä neuvoa, miten päästä tietoon. Se ei anna neuvoja tiedemiehille. Se on vaatimattomuudessaan eräänlaista jälkiviisautta; se toteaa, miten jokin edistys tuli mahdolliseksi – tietenkin se saattaa todeta myös, miksi jokin edistys on ollut hidasta, mikä sitä on jarruttanut. Mutta vaatimattomuuden lisäksi se on kunnianhimoista, kunnianhimoisempaa kuin perinteellinen tieto-oppi, sillä se yrittää tavoittaa ja hahmottaa sellaisia mekanismeja ja rakenteita, joita tavanomainen tieto-oppi ei osaa ajatella tai kysyä.

Historiallinen epistemologia ei vain onnistu antamaan uudenlaista kuvaa siitä, miten tietoon päästään, vaan onnistuu kuvaamaan tiedon osana synty-ympäristöään ja näkemään tietämisen aktiviteetin, tietämisen toimintana, kytkeytyneenä maailmaan ja myös toimijan subjektiin, tekisi mieli sanoa psykheen, sieluun.

Historiallisen epistemologian yksi hedelmällinen seuraus oli se, että kysymystä tiedosta ja tietämisestä ei enää esitetty kuplan sisällä; kysymystä ei siirretty abstraktiin sfääriin, vaan maailmaan, yhteyteen muiden kysymysten ja asioiden kanssa. Filosofit ovat mielellään abstrakteja, he ovat mielellään kuplissa ja katsovat ja analysoivat väitelauseita. ”Tiedän, että niin ja näin” –tyylisiä lauseita. Mutta tuo lause esitettään jossain paikassa, jonain aikana. Siihen että se esitetään on omat syynsä. Historiallinen epistemologia mahdollisti sen, että tutkaillaan, miten tällaiset lauseet kytkeytyvät valtasuhteisiin.

Historiallinen epistemologia on varmaan (ainakin tietystä näkökulmasta) riittämätön. Ajattelun historiaa ei saa näkyviin vain tieto-opillisesta näkökulmasta. Edes kysymys tiedosta ei ole puhtaan tieto-opillinen. Valtasuhteita koskeva kysymys ei ole luonteeltaan pelkästään poliittinen. Ihmisen suhde toiseen ja ihmisen suhde itseen kytkeytyvät yhteen ja siksi kysymys on myös eettinen.

Ottakaamme esimerkiksi Aufklärung, valistus, sellaisena kuin Immanuel Kant sen käsitti. Valituksella on epäilemättä tekemistä tiedon ja ajattelun kanssa, mutta Kantin pohdiskelu tuo esiin toisenlaisen, ei yksinkertaisesti tieto-opillisen kysymyksen. Könisbergin herralle valistus oli ulospääsyä itseaiheutetusta alaikäisyyden tilasta. Tämä alaikäisyyden tila oli Kantin mukaan sitä, että ihminen ei tukeudu oman järkensä käyttöön, vaan antautuu toisen ohjaukseen, holhoukseen.

Mielenkiintoista on, ettei Kant tutkaile 1700-luvulla yleistä teemaa, kysymystä auktoriteetin (myös tiedollisen auktoriteetin) kyseenalaistamista. Ongelma ei ole se, että auktoriteetti on pakottanut. Alaikäisyys on seurausta tietynlaisesta suhteesta itseen. Pelkuruus ja laiskuus estävät meitä antamasta itsellemme rohkeutta tai voimaa, jotta voisimme luoda itseemme autonomiasuhteen. Pelkuruus ja laiskuus eivät ole vain enemmän tai vähemmän pysyviä ominaisuuksia meissä, vaan puutteita suhteessa itseemme.

Kantin ajatukset valistuksesta, alaikäisyydestä, suhteesta itseen velvoittavat meitä kysymään jotain muuta kuin tieto-opillisia kysymyksiä. Kyse on itsensä hallitsemisesta ja toisen hallitsemisesta – ja näiden suhteesta toisiinsa. Miten järjestää vallan uusijako, jos auktoriteetin kaataminen ei riitä, vaan ihmisen pitäisi luoda toisenlainen suhde itseensä? Miten voin auttaa itseäni luomaan oikeanlaisen suhteen itseeni? Miten voin auttaa toista?

 https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Harjoittelukierros: Kaksi johtotähteä

 

Canguilhem

Filosofiakahvila jatkaa videopuhelutapaamisina TÄRKEÄÄ: Jos olet kiinnostunut, ota minuun yhteyttä

pasifarm@yahoo.es

Ehdottamani päivät/ajat ovat:

Keskiviikkoisin Espanjan aikaa klo 11.00 (Suomessa tunti enemmän)

Perjantaisin Espanjan aikaa klo 18.00.

Tässä linkki tapaamiseen:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Seuraava muistiinpano voi olla keskiviikkona 16. syyskuuta ja perjantaina 18. syyskuuta pidettävän harjoittelukierroksen aiheena. 

Minulla on kaksi johtotähteä tai ohjenuoraa, joiden toivon ja uskon suuntaavan minua. En tiedä, pääsenkö maaliin tai osunko tauluun, mutta minulla on suunta.

Ensimmäinen johtotähteni on Friedrich Nietzschen (1844-1900) Iloisen tieteen fragmentti 328, jolla on vaarallisen tuntuinen otsikko: Tehdä vahinkoa tyhmyydelle. Nietzsche viittaa saarnaajiin, jotka puhuvat egoismia vastaan. Hän toteaa, että jatkuvat saarnat ovat tehneet vahinkoa egoismille ja ottaneen siltä hyvän omantunnon ja hyväntuulisuuden. Tämä tuhansia vuosia kestänyt puhe on - vaikka Nietzsche ei sitä kohteliaisuuttaan sanokaan - kristillistä ajattelua, jonka perusidea on tämä: "Egoismisi on onnettomuutesi."

Nietzsche vertaa tätä saarnaa aikaisempaan, Kreikassa Sokrateen myötä käynnistyneeseen saarnaan. Sen sisältö on ollut tämä: "Teidän ajattelemattomuutenne ja tyhmyytenne, eläminen normin mukaan, teidän alistuminen naapurienne mielipiteisiin on syy miksi te hyvin harvoin saavutatte onnellisuutta, kun me ajattelijat olemme - nimenomaan ajattelijoina - onnellisempia."

Nietzsche ei varsinaisesti ota kantaa, oliko filosofien saarnan perusteet paremmat kuin egoismin vastaisten puheet, mutta hän toteaa, että ne kuitenkin ottivat tyhmyydeltä pois hyvän omantunnon, tekivät vahinkoa tyhmyydelle.

Tämä fragmentti on johtotähteni, koska en ole keksinyt vielä parempaa syytä jatkaa, filosofoida huomennakin. Ehkä kyse on vain unelmasta ja liioittelusta, mutta pelkkä ajatus siitä, että voi vahingoittaa tyhmyyttä, auttaa jatkamaan.

Toinen johtotähteni on ajatus ja asenne, jonka George Canguilhem (1904-1995) ilmaisi luennossaan Aivot ja ajattelu (1980). Canguilhem kommentoi varsin teknisiä, aivotutkimukseen liittyviä asioita ja puhui unelmasta paikantaa erilaiset inhimilliset toiminnot aivojen eri osiin. Tähän unelmaan liittyy halu voida ennakoida ja korjata erilaiset häiriöt ja poikkeamat. Ne halutaan korjata tiettyjen parametrien mukaan, ja nämä parametrit sovitaan ja säädetään sen mukaan, miten meidän pitäisi ajatella, tuntea tai toimia. 

Canguilhem toteaa, että filosofinen ajattelu, joka pyrkii ymmärtämään, miten ajattelemme, tavoittelee jotain hyvin erilaista, jopa päinvastaista. Tavoitteena ei ole yllyttää meitä ajattelemaan niin kuin meidän halutaan ajattelevan. Filosofisen pohdiskelun tarkoitus on puolustaa meitä tällaisia julkilausuttaja tai salattuja  pyrkimyksiä vastaan. 

Canguilhemin huomio on johtotähteni, koska se auttaa minut näkemään, että ajattelu on tai se voi olla itsepuolustuslaji. Me tarvitsemme itsepuolustuslajia...

  https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Filosofiakahvilan aiheet ja aikataulu

 

Filosofiakahvila jatkaa videopuhelutapaamisina

TÄRKEÄÄ: Jos olet kiinnostunut, ota minuun yhteyttä

pasifarm@yahoo.es

Ehdottamani päivät/ajat ovat:

Keskiviikkoisin Espanjan aikaa klo 11.00 (Suomessa tunti enemmän)

Perjantaisin Espanjan aikaa klo 18.00.

Harjoittelukierros: Kaksi johtotähteä 16.9. ja 18.9.

 

Syksyn varsinainen ohjelma:

 

1.Jälkihuomautus metodista ja kysymyksistä 23.9. ja 25.9

2.Huumeet  30.9. ja 2.10.

3.Toinen onni 7.10. ja 9.10   

4.Maailma ei ole tehty minua varten 14.10. ja 16.10.

5.Miten kadotimme itsemme  21.10. ja 23. 10.

6.Älä välitä mitä muut ajattelevat 28.10. ja 30.10.

7.Tahto ja vapaus 4.11. ja 6.11.

8.Tahto ja mielikuvitus 11.11. ja 13.11.

9.Fichte, eversti Picquart, tahto ja arvot 18.11. ja 20.11.

10.Elämäntaito Lichtenbergin mukaan 25.11. ja 27.11.

11.Hyvinvointi 2.12. ja 4.12.

12.Epikuroksen onni 9.12. ja 11.12. 

13.Kaikesta huolimatta 16.12. ja 18.12.

Lähetän pian tarvittavan linkin!

 https://www.facebook.com/Filosofiakahvila