pasifarm@yahoo.es
https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09
Tämä aiheena 30. syyskuuta ja 2. lokakuuta:
Huumeista puhutaan paljon.
Ennen kaikkea niistä puhutaan terveydellisenä kysymyksenä. Saatetaan sitä
hetkittäin pitää jopa yhteiskunnallisena ongelmana. Mutta jopa
yhteiskunnallisena ongelmana näkökulma on melkein aina lääketieteellinen.
Valistus ei kuitenkaan ole koskaan pelkkää informaatiota, ainakaan virallinen
valistus ja kouluissa harrastettu huumeiden vastainen kampanjointi. Kyse ei ole
siitä, että joku sanoisi tanssiklubille menevälle nuorelle, mitä pillerissä on.
Kun asiasta keskustellaan
esimerkiksi siksi, että suunnitellaan uudenlaista lainsäädäntöä, sekoitetaan
asioita, ja sekoitus on leikattu muullakin kuin informaatiolla; siinä on monta
grammaa moralismia. Siksi olisi terveellistä katsoa toisesta näkökulmasta.
Michel Serres (1930-2019),
joka oli tieteiden historian professori Sorbonnessa ja filosofian professori
Stanfordissa, julkaisi pedagogiaan erikoistuneessa Enfant d´Abord –lehdessä
(joulukuu1989-tammikuu 1990) lyhyen
kirjoituksen nimeltään Huumeet. Hän aloitti kirjoituksensa toteamalla, että
eläimet eivät käytä huumeita; vaistot suojelevat niitä. Vuosisatojen ajan
ihmiset, varsinkin ajattelijat, ovat
yrittäneet keksiä mikä erottaisi ihmisen muista eläimistä – mieluummin jotain,
joka todistaisi jotain erinomaisuudestamme.
Serresin mukaan ihminen on
rauhaton olento ja universaalisti huumeiden käyttäjä. Toiset polttavat tupakkaa
tai oopiumia, toiset taistelevat päästäkseen valtaan, toiset juoksevat
menestyksen tai rahan perässä. Serres kirjoittI: ”Voisimme jopa kysyä, eikö
huumeriippuvuus (toxicomanie) ole se mikä meitä määrittelee, ainakin
biologisella tasolla. Ihminen on addiktiivinen olento.”
Kirjoituksen alku ei vielä
herätä kauhua ja lukija voi hymähdellä: ”Tässä on sitä ironiaa, se on
sivistynyttä se.” Lukijan hymy hyytyy, kun kirjoitus etenee puhumaan huumeisiin
liittyvästä ongelmasta kytkeytyneenä enemmän rikkaiden ja köyhien maiden
välisiin suhteisiin kuin huumekuolemiin. Serres ei sano, ettei narkomaani olisi
onneton tai sairas. Serres sanoo, ettei hän ole enemmän toksikomaani kuin sinä
tai minä. Kurjuus, köyhyys ja huono onni johtaa käyttämään nopeammin tappavia
huumeita. Huumeisiin liittyvä ongelma ei ole siis huumeet sinänsä tai se että
ihminen on addiktiivinen olento. Ongelma on puritanismi.
Puritanismi on Serresin mukaan
asenne, johon liettyy tietynlainen illuusio. Puritaani kuvittelee, että pahat asiat
voi leikata irti ja heittää tuleen. Sen jälkeen hallitsee pelkkä hyvyys.
Serresin mukaan tällainen irrottaminen ja hävittäminen on mahdotonta.
Sietävämpi ja suvaitsevaisempi asenne voisi sen sijaan tehdä pahasta hyveen,
luoda mahdollisuuden luoda siitä kulttuuria. Se ei sovi puritaanille, joka
Serresin mukaan pelkää kulttuuria.
Serres oli hyväntuulinen ja
hyvin optimistinen ihminen. Tässä vuonna 1989 julkaistussa kirjoituksessa hän
on surullinen ja ennustaa sotaa köyhän etelän ja rikkaan pohjoisen välille. Hän
ei puhu yliannostukseen kuolevasta nuoresta. Osana ennustettua sotaa on
teollistuneiden maiden sota köyhistä maista peräisin olevia huumeita vastaan.
Ensin rikkaiden maiden spekulaatio romahduttaa kahvin ja kaakaon hinnan. Sitten
soditaan kokalehden kasvattajia vastaan.
Vuonna 1989 jännite idän ja
lännen välillä oli hälvenemässä. Serres ei ollut silti toiveikas; hän näki, että
länsi käynnistää uuden konfliktin toisten kurjien kanssa. Hän päättää
kirjoituksen sanoihin: ”Puritaanit tuntevat kauhua köyhiä kohtaan.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti