Sana on Medusan katse

Caravaggio: Medusan pää

Filosofiakahvila 4.10./5.10./6.10.

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)

Filosofiakahvila Torre del Marissa klo 12.00. Massai Mara Beach Club, Paseo Maritimo Poniente S/N eli lännen suunnassa, ei numeroa.

Filosofiakahvila  Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Hugo von Hoffmansthalin (1874-1929) pieni mestariteos Lordi  Chandosin kirje (1902) on monen eurooppalaisen ajattelijan silmissä merkki kriisistä. Joidenkin arvioiden mukaan se oli merkki itävaltalaisen kirjailijan henkilökohtaisesta kriisistä, mutta Claudio Magris ja monet muut ovat nähneet siinä murroksen länsimaisessa ajattelussa. Eurooppalainen ei enää nähnyt ja kokenut asioiden ja sanojen harmoniaa, niiden yhteensopimista. Länsimainen ihminen ei ollut enää naiivi. Kielestä tuli ongelma. Vaikka tulkinnat olisivat liioittelua, teoksen jälkeen filosofiassa nähtiin käänne, niin sanottu lingvistinen käänne.

Fiktiivisen kirje on osoitettu Francis Baconille. Se selittää filosofille, miksei kirjoittaja enää kirjoita eikä julkaise. Kirjailija ja kirjallisuudentutkija Claudio Magris huomauttaa teosta käsittelevässä esseessään, että, sana on Medusan katse.  Medusa oli kreikkalaisen mytologian hirviömäinen gorgo (naispuolien hirviö, jonka hampaat ovat terävät ja hiukset käärmeitä), joka saattoi muuttaa ihmisen kiveksi katseellaan. On yksi asia menettää luottamus sanoihin ja toinen asia pelätä sen hirviömäistä, tappavaa voimaa.

Jokapäiväisessä elämässä ja filosofiakahvilassa kohtaamme kielen ja sanojen ongelmallisuuden monella tasolla. 1)Huomaamme, että sanat ovat monimerkityksisiä, liukkaita, manipulatiivisia ja manipulaatiolle alttiita. 2)Tästä seuraa tarve määritellä keskustelussa käytettyjä sanoja, mutta huomaamme, ettei kaikkea voi määritellä, varsinkaan tyydyttävällä tavalla. 3)Huomaamme usein myös, että sanoilla on kauhistuttavaa voimaa. Kun olemme sanoneet ääneen sanan, se soi kaikkien päässä, ja se ohjaa, määrittelee, määrää, myös jähmettää.

Olemme menettäneet luottamuksen kieleen, mutta siitä on tullut tuskallinen aihe toisellakin tavalla. Emme ole kaukana George Orwellin romaanissa 1984 visioimasta maailmasta. Emme ole kaukana uuskielestä, puhdistetusta kielestä, jolla on mahdotonta ajatella systeeminvastaisesti, koska siitä on poistettu tarvittavat sanat. Sanoja ei vain poisteta. Ne pistetään tarkoittamaan toisenlaisia asioita tai ne eivät merkitse enää mitään. Orwellin romaanin päähenkilöitä kidutetaan Rakkausministeriössä.

Kieli pettää meidät, muuttaa meidät kiveksi. Siinä ei ole kuitenkaan koko kuva kriisin seurauksista. Lordi Chandos aikoo vaieta, mutta hänen kokemuksessaan on mukana mystiikan mahdollisuus. Hän on oppinut kokemaan ilman sanojen ja symbolien välitystä. Tämä sama mystiikan teema on läsnä joidenkin loogisten ja käytännöllisten ajattelijoiden kielifilosofiassa, muun muassa Wittgensteinin Tractatuksessa.  Jos sanojen ja asioiden välillä ei ole yksiviivaista suhdetta ja jos kieltä voidaan muokata yhteiskuntajärjestelmän tarpeiden mukaiseksi, sitä voidaan käyttää luovasti ja sitä voidaan muokata toisenlaisten tarpeiden mukaiseksi.

Sana voi olla Medusan katse, mutta on voitettava pelko. Perseus onnistui surmaamaan Medusan käyttäen kilpeään peilinä, jonka avulla vältti suoran katsekontaktin. Sanoja ei pidä pelätä. Niillä voi leikkiä. Määritelkäämme sanoja, jos tarve vaatii. Vielä parempi, jos onnistumme luomaan käsitteitä, sitä on filosofointi. Älkäämme hermostuko, jos sana tuntuu isolta ja kummalliselta. Ottakaamme siihen etäisyyttä. Olkaamme viileitä. Ehkä voimme silloin olla myös joviaaleja.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Filosofiakahvila alkaa lokakuussa

FILOSOFAHVILA ALKAA LOKAKUUSSA 

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)

Filosofiakahvila Torre del Marissa klo 12.00. Massai Mara Beach Club, Paseo Maritimo Poniente S/N eli lännen suunnassa, ei numeroa.

Filosofiakahvila  Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Ensimmäisen kerran zoomin kautta 4.10. klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18.00 Suomen aikaa, Torre del Marissa 5.10 klo 12.00 (Huom. paikka ja aika vaihtuneet!) ja Fuengirolassa 6.10 klo 16.00.

Syksyn aiheet:

1.Sana on Medusan katse 

2.Kyseenalaistaminen 

3.Onko etiikka mahdollinen?  

4.Montaigne ja kannibaalit 

5.Elämisestä 

6.Kirjoitin itselleni neuvon 

7.Ajattelu ja valvonta  

8.Järki 

9. Timon Ateenalainen 

10. Köyhyys 

11. Tutkimaton elämä 

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Filosofiakahvilasta ja keskustelemisesta

Kierkegaard

Kaikki jotka ovat osallistuneet filosofiakahvilaan, tietävät sen olevan keskustelemista. Suurimmalla osalla se on hauskaa. Osallistuminen voi olla jopa nautinto, mutta monet ovat huomanneet, ettei keskusteleminen ole välttämättä pysähtymistä ajattelemaan. Kun keskustelemme, meillä ei ole aikaa. Tämä on yksi filosofiakahvilan paradokseista: se pyrkii elävöittämään ajattelua, herättämään siihen, mutta olosuhteet, itse keskustelutilanne, pakottaa meidät olemaan liian nopeita.

Kierkegaard sanoi jossain, että runoilija tai ajattelija ei ole epäsuosittu sen takia, että hän olisi vaikea. Hän ei ole suosittu, koska vaatii vastaanottajalta paljon työtä itsensä kanssa. Hän vaatii aikaa ja hitautta. Olenkin salassa toivonut, että meidän hauskoilla istunnoilla olisi välittömän hauskuuden lisäksi pitkäkestoisempia ja hitaampia vaikutuksia. Silloin meihin jäävä jälki voisi olla pysyvämpi.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

En ole keksinyt mottoa

Kun suunnittelen filosofiakahvilaohjelmaa, yritän silloin tällöin miettiä, olisiko löydettävissä mottoa kauden ohjelmalle. En ole keksinyt mottoa syksyn ohjelmalle. Minua hämmästytti jo keväällä muistiinpanojeni otsikot, koska aiheet näyttivät henkilökohtaisemmilta kuin  yleensä. En tiedä, miksi näin on. Kuukausia myöhemmin osa aihelistan otsikoista vaikuttaa paluulta peruskysymyksiin, tosin näkökulmat ovat outoja, toivottavasti valaisevia.

Koska en ole keksinyt mottoa syksyn ohjelmalle, olkoon se paremman puutteessa tämä: "Paskat moraalisista hyveistä. Olkaamme joviaaleja."

Jos suunnitelma ei muutu, filosofiakahvila alkaa Torre del Marissa, Fuengirolassa ja zoomin kautta lokakuun alussa.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Mumu ja sensuuri

Roger Grenier

Monesti sensuuri tuntuu päättömältä, mutta joskus sensuurin perusteluissa on logiikkaa. Roger Grenier (1919-2017) kertoo teoksessaan Koirana olemisen vaikeus, että Ivan Turgenjev joutui vankilaan Gogolille omistetun muistokirjoituksen takia. Siellä hän hän kirjoitti novellin Mumu, joka myöhemmin julkaistiin, koska sensuroija antoi luvan sen julkaisemiseen. Sensuroija kuitenkin sai huomautuksen. Apulaisopetusministeri kirjoitti huomautuksessa seuraavasti:

"Novellin arkaluontoinen aihe ja erityisesti sävy, jolla kirjoittaja kuvaa maaorjien totaalista alistumista emäntiensä mielivallalle ja päähänpistoille, voi helposti erehdyttää alempien luokkien lukijan tuomitsemaan suhdetta, joka maassamme vallitsee maaorjien ja heidän isäntiensä välillä ja joka valtakunnallisena instituutiona ei saisi olla yksilön arvostelun kohteena."

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila