keskiviikko 31. toukokuuta 2023

Kysymyksiä ja vastauksia

Bataille

George Bataille sanoo eräässä postuumissa ja keskeneräisessä tekstissä: "Kysymys ilman vastausta. Ehkä. Mutta ilman vastausta kysymys katoaa." Tämä yhteydestään irrotettu tekstikatkelma pysähdyttää minut miettimään kysymyksiä ja vastauksia, niiden vaihtelevia suhteita.

Monta kertaa kysymys vaatii vastausta. Yhtä monta kertaa tiedämme jo etukäteen, ettei kysymykseen saada vastausta, ainakaan lopullista.

Joskus olen yrittänyt selventää tieteiden ja filosofian samankaltaisuutta ja eroamista kysymysten ja vastausten luonteen kautta. Keskimäärin tieteessä esitetty kysymys (jos se on mielekäs) vaatii vastausta. Sen saamiseen ei välttämättä (vielä) ole metodia. Tiedemies voisi kuitenkin sanoa, että kysymys, johon ei voi olla vastausta (tulevaisuudessakaan, kun laitteemme ja menetelmämme ovat kehittyneet) ei ole hyvä kysymys. Filosofiassa tilanne ei ole ihan näin yksinkertainen. Tai se on paljon yksinkertaisempi. Filosofiassa annetaan tietynlaisiin kysymyksiin vastauksia niin kuin tieteessä, mutta samalla se kysyy jotain erilaista kuin tieteessä.

Olen käyttänyt runoilija Edmond Jabèsin määritelmää ajattelusta: "Ajatteleminen on kävelemistä kysymyksen perässä." Niin tiedemies kuin filosofikin tekee näin: katsoo, mihin kysymys vie, antaa sen viedä. Tiedemies voi ainakin kuvitella pääsevänsä maaliin. Filosofi joutuu aloittamaan aina uudestaan.

Olen käyttänyt tällaista esimerkkiä filosofisesta kysymyksestä: "Miten minun pitäisi elää?" Vastaukset tähän kysymykseen eivät ole tieteellisen metodin saavutettavissa. Jos vastaamme kysymykseen esimerkiksi lääketieteellisestä näkökulmasta, kadotamme jotain kysymyksen luonteesta, esim. sen eettisen aspektin. Huomamme myös, että potentiaaliset vastaukset tähän kymykseen ovat eriluontoisia kuin tieteessä annetut vastaukset. Missään nimessä vastaus ei voi kaikkialla ja aina olla sama.

Bataillen tekstikatkelmassa annetaan yksi mielenkiintoinen tapaus, joka (tämä on hypoteesini) toistuu usein filosofian historiassa. Kysymys jää ilman vastausta ja siksi kysymys katoaa. Olisi mielenkiintoista kirjoittaa edes yksi filosofian historian luku tästä näkökulmasta, katsoa sitä kysymysten ja vastausten muuttuvien suhteiden, kysymysten ja vastausten syntymisen ja kuolemisen näkökulmasta... P.S. Jos kiinnostaa karma, tästä linkistä löytyy Reijo Ruotsalaisen tuore, raikas ja barbaarinen tulkinta asiasta


https://www.facebook.com/Filosofiakahvila


P.S. Jos kiinnostaa karma, tästä linkistä löytyy Reijo Ruotsalaisen tuore, raikas ja barbaarinen tulkinta asiasta

https://drive.google.com/file/d/1L-XugUOrzXesn7AnE3mgJfAcJWMvxqXO/view

keskiviikko 24. toukokuuta 2023

Onko mittaa?


Gilles Deleuze

Olen rauhallinen ja siksikin hidas ihminen. Vuosien ajan olen pohtinut (silloin tällöin), että elämme ilman mittaa ja kriteeriä. Samalla olen ajatellut, että sellaisten löytäminen voisi olla arvokasta. Asia on käynyt mielessä, mutta olen jatkanut rauhallisesti matkaani, en ole menettänyt yöuniani.

Huomasin hiljattain kirjassa, joka minulla ollut vuosia, kohdan, joka voisi olla mielenkiintoinen näkökulma aiheeseen ellei peräti avain, ratkaisu.

Gilles Deleuze sanoo yhdessä tekstissään, joka on julkaistu teoksessa  Pourparlers 1972-1990, 1990 mielenkiintoisen asian. Hän sanoo niin kuin monessa muussakin monessa teoksessaan, ettei totuuden käsite ole olennainen. Deleuze´n mukaan välttämättömyys, tärkeys ja kiinnostavuus ovat olennaisempia. Välttämättömyys, tärkeys tai kiinnostavuus eivät asetu totuuden sijalle, vaan mittaavat sanotun totuutta.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila


torstai 18. toukokuuta 2023

perjantai 12. toukokuuta 2023

Alustava suunnitelma syksylle 2023


Alustava suunnitelma syksyn 2023 aiheista filosofiakahvilaan. Suunnitelma voi muuttua tai aiheiden järjestys vaihtua. 


1.Jagon kuiskaus 

2.Petos 

3.Itsepetos 

4.Tyyli 

5.Sankari 

6.Lapset ilman valoa 

7.Pettymys         

8.Negatiivisuus 

9.Laotse ja pehmeys 

10.Uusi elämä             

11.Max Weber ja poliitikko 


https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

sunnuntai 7. toukokuuta 2023

Juhlallisuutta

Katsoin kuningas Charlesin kruunajaisia muutaman minuutin. Ajattelin, että Monthy Python oli ohjannut seremonian. Sitten tajusin, mistä Monthy Python oli saanut inspiraation venähtäneisiin naamoihin, outoon kävelyyn, keskeyttäviin torviin jne. 

Juhlallisuus ja seremoniat ovat koomisia. Niille nauraminen on ajattelun alku.


Kuninkuus on sinänsä koomista niin kuin todistaa tämä:

tiistai 2. toukokuuta 2023

Sunnitelmista



Filosofiakahvila jatkaa todennäköisesti lokakuun alussa. Julkaisen piakkoin ainakin alustavan aihelistan syksylle.

Miten voin olla näin kauan ilman filosofiakahvilaa? Se on vaikeaa, mutta myös tarpeellista. Minun täytyy miettiä aiheita... (Niin kuin olen joskus ironisesti ja pateettisesti sanonut: Olen kuin Nietzschen Zarathustra. Välillä olen vetäytynyt vuorille, sitten laskeuden vuorilta ihmisten ilmoille.)

Kiitos vielä kerran. Hyvää kesää! Kesäällä blogissa irtoheittoja ja mahdollisesti tulevan ohjelman valmisteluun liittyviä huomioita.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila