Liian pitkät tekstit

Serra

Pidän lyhyistä teksteistä, mutta laiskuuden takia ne ovat joskus aika pitkiä. Neljä riviä on liikaa, koska sensorit eivät jaksa lukea tekstiä loppuun.

Yritän välttää myös sitä, että rivien välit ovat liian pitkiä. Tämä sotii lyhyyden periaatetta vastaan, mutta rivien välit ovat kaikkein vaarallisimpia. Lukija sijoittaa sinne mitä haluaa. Ja minä en halua, että lukija kirjoittaa puolestani.

Yksi usein siteeramani kirjailija Cristóbal Serra (1922-2012) oli lyhyyden puolestapuhuja. Hänestä pitkät tekstit ovat toisen pakottamista kuuntelemaan yksinpuhelua....

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Innostuksen tartuttaminen

Paul Veyne

Paul Veyne (1930-2022) kirjoitti kirjassaan Senecasta, ettei toista voi muuttaa (tai käännyttää) muuta kuin tartuttamalla häneen palavan innon. Historioitsija teki kommentin analysoidessaan Senecan Kirjeitä Luciliukselle. Idea oli tämä: Ihmistä ei voi käännyttää viitaten järkisyihin. Tarvitaan jotain muuta. 

Veynen huomautus on tärkeä ja se monesti mielessäni, kun pidän filosofiakahvilaa. Kyse ei ole opettamisesta tai argumentaatiosta. Silti jää kysymys: Miten tartuttaa innostus? Minuun innostuksen tartuttaneet ovat tehneet sen tyylinsä, asenteensa ja olemuksensa avulla...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Opettajat ovat sikoja

"Opettajat ovat sikoja", sanoi Adolf Hitler. Hän päätti, että saksalaiset tulevat olemaan koulussa kehdosta hautaan.

Hitler, jatkuvan koulutuksen keksijä.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Runo on tapa elää

Eeva-Liisa Manner

En usein puhu runoudesta. En tunne olevani kelvollinen. Silti tietyt runoilijat (René Char, Mirkka Rekola, Vicente Núñez ja Miguel Hernández) ovat kummitelleet näiden "filosofisten" merkintöjen riveillä ja rivien välissä. Nyt puhukoon Eeva-Liisa Manner puolestani:

Teen elämästäni runon, runosta elämän,

runo on tapa elää ja ainoa tapa kuolla

haltioituneen välinpitämättömästi:

liukua äärettömyyteen, uiskennella

Jumalan pinnalla kevyt valittu hetki...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Tunnustuksista 2

 

Michel Foucault oli filosofi, joka tutki tunnustusta rituaalina ja käytäntönä, jolla on pitkä historia ja suuri merkitys länsimaisessa kulttuurissa. Mal fair, dire vrai -luennoilla Leveunin katolisessa yliopistossa vuonna 1981 hän käytti seuraavanlaista esimerkkiä 1830-luvulta.

Tohtori Leuret pisti selvästi mielenvikaisen potilaan kylmään suihkuun ja sanoi:

“Puhutte hulluuksia.”

Potilaan mielestä hän tiesi, mitä oli nähnyt ja kuullut. Lääkäri totesi, että jos potilas tahtoo hänen olevan tyytyväinen, olisi parempi totella ja olla järkevä. Hän pyytää potilasta olemaan ajattelematta enää järjettömiä ja olemaan puhumatta niistä. Potilas suostuu vastahakoisesti. Tohtori ei ole vakuuttunut ja sanoo antavansa kylmän suihkun kunnes potilas tunnustaa kaikkien puheidensa olevan hulluutta.

Potilas saa taas kylmän suihkun ja hän sanoo kaikkien kuvitelmiensa olevan hulluutta, koska tohtori pakottaa sanomaan niin.

Tohtori sanoo:

“Tuo ei riitä minulle. Annan taas kylmän suihkun jotta myöntäisitte vapaasta tahdosta, että olette hullu.”

Lopulta potilas tunnustaa olevansa hullu (naiset eivät herjaa häntä eivätkä miehet vainoa häntä) ja hän paranee.

Kieltämättä mielenkiintoinen esimerkki järjen ja järjettömyyden dialogista ja tunnustuksen yhdestä, terapeuttisesta, funktiosta.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Kuunteleminen ja kategoriat

Sigmund Freudin sohva

Filosofiakahvila on ollut minulle tärkeä kokemus. Olen ainakin itselleni onnistunut artikuloimaan joitakin ajatuksia tai jopa periaattteita, joita olen seurannut, vaikken ole niitä aikaisemmin osannut ilmaista. 

Filosofiakahvila on keskustelua. Kuunteleminen on tärkeä osa keskustelua. Erityisen tärkeää se on silloin, kun ei toista ymmärrä. Yhä useammin huomaan, että on hyvä kuunnella toista toisen omilla ehdoilla. Jos ja kun kuuntelen kategorioiden valossa, ihmistä ei kohdella erityisen oikeudenmukaisesti, vaikka käyttämäni kategoriat olisivat olevinaan oikeudenmukaisuuden käsitteitä. 

Kun minua hallitsee lääketieteellien kategoria, toisen puhe on minulle oiretta...  

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Klassikot

Robert Altman

Olen vanhanaikainen. En ole mennyt katsomaan Barbie-elokuvaa. Katson mieluummin klassikoita televisiosta. Viimeksi ohjelmassa oli Robert Altmanin (1925-2006) M.A.S.H (1970).

Elokuvassa on yksi kohtaus, joka on erityisen puhutteleva. Kohtauksessa lauletaan seuraava kappale (Suicide is painless):

Through early morning fog I see
Visions of the things to be
The pains that are withheld for me

I realize and I can see

That suicide is painless
It brings on many changes
And I can take or leave it
If I please

The game of life is hard to play
I'm gonna lose it anyway
The losing card I'll someday lay
So this is all I have to say

Suicide is painless (suicide)
It brings on many changes
And I can take or leave it
If I please

The sword of time will pierce our skins
It doesn't hurt when it begins
But as it works its way on in
The pain grows stronger, watch it grin

Suicide is painless
It brings on many changes
And I can take or leave it
If I please

A brave man once requested me
To answer questions that are key
"Is it to be or not to be?"
And I replied, "Oh, why ask me?"

Suicide is painless
It brings on many changes
And I can take or leave it
If I please

And you can do the same thing
If you please

Linkki kohtaukseen:

https://www.youtube.com/watch?v=M29Cf-NxtEA

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila