tiistai 29. elokuuta 2017

Eräänä päivänä...

(Ludwig Wittgenstein)

Eräänä päivänä filosofiset teokset eivät ole enää samanlaisia kuin nyt. Wittgenstein kirjoitti: ”Vakavan ja hyvän filosofisen kirjan voisi kirjoittaa niin, että se rakentuisi pelkästään vitseistä.” Tämä voisi olla lupaus. Lausahdus voi olla myös motto tulevan syksyn filosofiakahviloita varten. 

Filosofiakahvila alkaa Torre del Marissa 13.syyskuuta, Fuengirolassa 3.10. ja 5.10.

Torre del Marin kolme ensimmäistä aihetta:


Wittgensteinin vitsit ja viimeiset sanat (13.syyskuuta)
Miksi maailma on tyhmä? (20.syyskuuta)

Hyväntuulisuuden ylistys (27.syyskuuta)

Filosofiakahvilan paikka Fuengirolassa tiistaina (klo 11.15) Los Bolichesin kaupungintalon kahvila, torstaina (klo 16.00) La Carihuela Chica "Rafaelin aukiolla", Torre del Marissa keskiviikkona (klo 11.00) Con Corazonmari El Copo -kadulla. 

Valmisteilla myös Filosofiset Pidot, viikonlopputapahtuma. Alustavasti ajankohdaksi suunnitellaan 25.-26.marraskuuta. Paikka on Finca El Cortijillo (Canillas de Albaida):

https://www.facebook.com/fincaelcortijillo/

Viikonlopputapahtumasta kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä

pasifarm@yahoo.es

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

perjantai 25. elokuuta 2017

Onko teillä negatiivisia tunteita?


Filosofiakahvila alkaa Torre del Marissa 13.syyskuuta. Aika ja paikka sama kuin ennen: Con Corazónmari, keskiviikko klo 11.00. Aihe on Wittgensteinin vitsit ja viimeiset sanat.


Melissa Byrne on amerikkalainen aktivisti. Hän on tottunut pidätyksiin, vaikka pitää omassa toiminnassaan kiinni väkivallattomuuden filosofiasta. Taannoin hän kertoi Washington Postissa tilanteesta, johon hän joutui osoittaessaan mieltä Yhdysvaltain presidenttiä vastaan.

Salaisen palvelun agentit ja poliisi veivät hänet huoneeseen kuulustelua varten. Häntä ei selvästikään pidätetty, sillä hänelle ei kerrottu oikeuksia ja kysytty, ymmärtääkö hän ne.

Se mitä aktivistilta kysyttiin, kertoo asioista. Näistä kysymyksistä pitäisi kirjoittaa laajemminkin, ehkä väitöskirja. Kysymykset kertovat siitä, mitä pidetään ongelmana. Tietenkin tilannekin tuntuu hiukan absurdilta. Monta kansallisesta turvallisuudesta vastaavaa ihmistä käyttämässä aikaansa näiden kysymysten esittämiseen.

Minun suosikkini Byrnelle esitetyistä kysymyksistä on tämä: "Onko teillä negatiivisia tunteita presidenttiä kohtaan?"

Kysymys kertoo paljon tilanteesta Yhdysvalloissa. Jos tämän kysymyksen osaisi analysoida ja näyttää sen koko outouden, osaisimme leikata auki kokonaisen kulttuurin - pääsisimme käsiksi siihen mikä meitä vaivaa...

Byrne ei nauranut kysymykselle. Tilanne ei herätä hilpeyttä, kun on siinä. Hän vastasi: "Yes."

Byrnen kirjoitus tapahtumasta:

http://www.independent.co.uk/voices/donald-trump-protest-detained-secret-service-questions-dissent-us-america-a7908746.html


https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Olenko aasi?

Epiktetos (55-135) sanoi: "Aasin hakkaaminen ei ole ihmisten hallitsemista. Hallitse meitä rationaalisina olentoina osoittaen mikä on hyödyllistä, ja me seuraamme sinua. Osoita mikä on haitallista, ja vältämme sitä."


Epiktetos sanoo nämä sanat roomalaiselle virkamiehelle, kaupunkitarkastajalle. Se mitä filosofi sanoo, koskee hallitsijoiden ja hallittujen välistä suhdetta. Sanoihin liittyy selvää kritiikkiä: liian usein hallitsija luulee hallitsevansa, kun lyö tai pakottaa. Epiktetoksen sanat voi lukea myös ehdotuksena; hän ehdottaa eräänlaista sopimusta hallitsijoiden ja hallittujen välille. Lähtökohdaksi pitää tässä sopimuksessa ottaa se, että hallittuja pidetään rationaalisina, järkeä käyttävinä olentoina. Lähtökohdan vaatimus hallitsijalle ei pysähdy tähän. Hänen täytyy myös selittää päätöksensä, se mihin ihmisiä ja kaupunkia ohjataan.

Epiktetoksen sanoihin liittyvä hallitsijoiden ja hallittujen välisen suhteen ongelma on usein mielessäni, kun seuraan meitä ympäröiviä tapahtumia. Nämä tapahtumat eivät tarkalleen ottaen "ympäröi" meitä; ne tapahtuvat meille, ne tunkeutuvat meihin. Meitä ei lyödä niin kuin aasia, mutta syntyy vaikutelma, ettei meitä pidetä rationaalisina olentoina, täysikasvuisina ihmisinä jotka voivat itse ajatella. Meille puhutaan sellaisia asioita ja sellaisella tavalla, että kysyn itseltäni: "Olenko aasi?"

Kun Immanuel Kant puhui järjen julkisesta käytöstä kirjoituksessaan valistuksesta (Mitä on valistus?), hän teki hallitsijalle (Fredrik II Suuri, valistunut itsevaltias) samantapaisen ehdotuksen "sopimuksesta" kuin Epiktetos. Idea oli, että mahdollistettaisiin itsenäisen järjen vapaa käyttö. Kant ajatteli, että tämä olisi tae tottelemiselle edellyttäen tietysti noudattettavien määräysten olevan sopusoinnussa tämän järjen kanssa.

En mainitse Epiktetosta ja Kantia pelkästään näyttääkseni ironian, että entisinä aikoina (keisarillisessa Roomassa ja keisarillisessa Preussissa) oli yrityksiä asettaa kysymys, jota ei enää esitetä, vaikka siihen olisi hyvät syyt. Mainitsen Epiktetoksen ja Kantin muistuttaakseni siitä, että kysymys voidaan esittää - se on voitu esittää vaikeammissa olosuhteissa kuin nykyisin.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

tiistai 15. elokuuta 2017

Syvällinen filosofia

(Bohumil Hrabal)

Bohumil Hrabal (1914-1997) on vuosien ajan ollut yksi suosikkejani. En ole filosofisten romaanien ystävä, mutta joskus sattuu, että kirjailijalla on syvällinen suhde filosofiaan, vaikka kirjoitukset eivät olisi suoranaisesti filosofisia. Hrabalin teoksissa näkee ja tuntee Senecan ja Laotseen; he ovat osa kirjailijan verenkiertoa. Merkityksellinen ja vakava suhde filosofiaan voi saada ilmauksensa myös arkisissa, joskus jopa skatologisissa kuvissa - samalla tavalla kuin Rabelais´n teoksissa.

"...runoilija Bondy, miesparka, kun hän kääri ravintolassa lapsensa kapaloihin, haisteli sormiaan ja sanoi, täällä jossakin alkaa syvällinen filosofia." (Bohumil Hrabal: Tanssitunteja aikuisille ja edistyneille)

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

torstai 10. elokuuta 2017

Vierge moderne

(Edith Södergran)

Syksyllä minulla on yksi todella pelottava aihe: Taivas - ihminen ilman sukupuolta.

Sanon "pelottava", mutta saatan tarkoittaa provosoivaa.

Valmistelu - etten sanoisi tutkimustyö - on antanut aihetta hilpeyteen. Ja hilpeys on aina hyväksi. Olen löytänyt uudestaan muun muassa Edith Södergranin runon Vierge moderne. Oppimattomille on kai kerrottava, että runon nimi olisi suomeksi Moderni neitsyt. Runo on tekijänsä ensimmäisestä runokokoelmasta Dikter (1916).

Jag är ingen kvinna. Jag är ett neutrum. 
Jag är ett barn, en page och ett djärvt beslut, 
jag är en skrattande strimma av en scharlakanssol... 
Jag är ett nät för alla glupska fiskar, 
jag är en skål för alla kvinnors ära, 
jag är ett steg mot slumpen och fördärvet, 
jag är ett språng i friheten och självet...


(En minä ole nainen. Olen neutri.
Olen lapsi, hovipoika ja rohkea päätös,
olen naurava häive helakanpunaista aurinkoa...
Olen kaikkien ahnaitten kalojen verkko,
olen malja kaikkien naisten kunniaksi,
olen askel kohti sattumaa ja turmiota,
olen hyppy vapauteen ja itseyteen...)

(etc.)

Runo on aiheeni kannalta hyvin mielenkiintoinen siksi, että "neutri", joka runossa puhuu, ilmaisee moninaisuuden itsessään: erilaisten keskenään ristiriitaisten elementtien paradoksaalisen yhteensopimisen, niiden onnellisen liiton. On taivaallista olla määrittelemätön, on rikkautta olla monta.

Kokonaisuudessaan runon löytää osoitteesta:


http://runeberg.org/sodrgran/01_13.html


https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

lauantai 5. elokuuta 2017

Pakolaiset

(Hannah Arendt)

1.Aristoteles, pakolainen
2.Diogenes Sinopelainen, pakolainen
3.Seneca, pakolainen
4.Demetrios (kyynikko), pakolainen
5.Epiktetos, pakolainen
6.Voltaire, pakolainen
7. Hannah Arendt, pakolainen
8.María Zambrano, pakolainen
9.José Gaos, pakolainen
10.Theodor Adorno, pakolainen
11.Martin Buber, pakolainen
11.Ludwig Wittgenstein, pakolainen

Ja niin edelleen, ja niin edelleen...


(Voltaire)

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila