Syksyllä minulla on yksi todella pelottava aihe: Taivas - ihminen ilman sukupuolta.
Sanon "pelottava", mutta saatan tarkoittaa provosoivaa.
Valmistelu - etten sanoisi tutkimustyö - on antanut aihetta hilpeyteen. Ja hilpeys on aina hyväksi. Olen löytänyt uudestaan muun muassa Edith Södergranin runon Vierge moderne. Oppimattomille on kai kerrottava, että runon nimi olisi suomeksi Moderni neitsyt. Runo on tekijänsä ensimmäisestä runokokoelmasta Dikter (1916).
Jag är ingen kvinna. Jag är ett neutrum.
Jag är ett barn, en page och ett djärvt beslut,
jag är en skrattande strimma av en scharlakanssol...
Jag är ett nät för alla glupska fiskar,
jag är en skål för alla kvinnors ära,
jag är ett steg mot slumpen och fördärvet,
jag är ett språng i friheten och självet...
(En minä ole nainen. Olen neutri.
Olen lapsi, hovipoika ja rohkea päätös,
olen naurava häive helakanpunaista aurinkoa...
Olen kaikkien ahnaitten kalojen verkko,
olen malja kaikkien naisten kunniaksi,
olen askel kohti sattumaa ja turmiota,
olen hyppy vapauteen ja itseyteen...)
(etc.)
Runo on aiheeni kannalta hyvin mielenkiintoinen siksi, että "neutri", joka runossa puhuu, ilmaisee moninaisuuden itsessään: erilaisten keskenään ristiriitaisten elementtien paradoksaalisen yhteensopimisen, niiden onnellisen liiton. On taivaallista olla määrittelemätön, on rikkautta olla monta.
Kokonaisuudessaan runon löytää osoitteesta:
http://runeberg.org/sodrgran/01_13.html
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti