Epiktetos sanoo nämä sanat roomalaiselle virkamiehelle, kaupunkitarkastajalle. Se mitä filosofi sanoo, koskee hallitsijoiden ja hallittujen välistä suhdetta. Sanoihin liittyy selvää kritiikkiä: liian usein hallitsija luulee hallitsevansa, kun lyö tai pakottaa. Epiktetoksen sanat voi lukea myös ehdotuksena; hän ehdottaa eräänlaista sopimusta hallitsijoiden ja hallittujen välille. Lähtökohdaksi pitää tässä sopimuksessa ottaa se, että hallittuja pidetään rationaalisina, järkeä käyttävinä olentoina. Lähtökohdan vaatimus hallitsijalle ei pysähdy tähän. Hänen täytyy myös selittää päätöksensä, se mihin ihmisiä ja kaupunkia ohjataan.
Epiktetoksen sanoihin liittyvä hallitsijoiden ja hallittujen välisen suhteen ongelma on usein mielessäni, kun seuraan meitä ympäröiviä tapahtumia. Nämä tapahtumat eivät tarkalleen ottaen "ympäröi" meitä; ne tapahtuvat meille, ne tunkeutuvat meihin. Meitä ei lyödä niin kuin aasia, mutta syntyy vaikutelma, ettei meitä pidetä rationaalisina olentoina, täysikasvuisina ihmisinä jotka voivat itse ajatella. Meille puhutaan sellaisia asioita ja sellaisella tavalla, että kysyn itseltäni: "Olenko aasi?"
Kun Immanuel Kant puhui järjen julkisesta käytöstä kirjoituksessaan valistuksesta (Mitä on valistus?), hän teki hallitsijalle (Fredrik II Suuri, valistunut itsevaltias) samantapaisen ehdotuksen "sopimuksesta" kuin Epiktetos. Idea oli, että mahdollistettaisiin itsenäisen järjen vapaa käyttö. Kant ajatteli, että tämä olisi tae tottelemiselle edellyttäen tietysti noudattettavien määräysten olevan sopusoinnussa tämän järjen kanssa.
En mainitse Epiktetosta ja Kantia pelkästään näyttääkseni ironian, että entisinä aikoina (keisarillisessa Roomassa ja keisarillisessa Preussissa) oli yrityksiä asettaa kysymys, jota ei enää esitetä, vaikka siihen olisi hyvät syyt. Mainitsen Epiktetoksen ja Kantin muistuttaakseni siitä, että kysymys voidaan esittää - se on voitu esittää vaikeammissa olosuhteissa kuin nykyisin.
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti