Kauniit ja hyödyttömät aamut

Monet tietävät, että olen yökyöpeli. Yöt ovat minua varten ja minä öitä varten. Olen kahden viikon ajan noussut klo 7.00 viedäkseni koirat lenkille. Minulla ei ole ollut vaihtoehtoja. Toinen, Zaydi, herättää.

Minulla on ollut kauniita kokemuksia aamuista, joita niin harvoin näen. Olen joskus onnistunut myös saamaan niistä energiaa, niin että olen retken jälkeen työskennellyt, tehnyt filosofiakahvilavalmisteluja. 

Tällä kertaa aamut olivat turhia. Ne olivat kauniita, mutta turhia. Olen pystynyt työskentelemään aikaisintaan iltapäivällä - kun olen nukkunut ensin aamupäivällä ja ruoan jälkeen vielä siestan.

Aamujen turhuudesta huolimatta minulla on ideoita... Varoitan siis! 

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Epäilyttävät sanat

Sanat ovat epäilyttäviä. Ne ovat niin epäilyttäviä, että monet (myös filosofit) ovat pyrkineet eroon niistä.

Ottakaamme esimerkiksi sana epäily - sana jota filosofit hellivät.

Joku tarttuu sanakirjaan ja toteaa, että epäily on espanjaksi duda. Sanaa ei kuitenkaan käytetä samalla tavalla espanjassa ja suomessa. Ottakaamme lause:

Dudo que haya un gato en la caja

Epäilen, että laatikossa on kissa

Suomennos on suora ja virheetön. Mutta mitä tapahtuu? Lauseet merkitsevät päinvastaisia asioita. Espanjankielisessä lauseessa esitetään epäluottamus siihen, että laatikossa olisi kissa. Suomenkielisessä lauseessa esitetään uskomus, että se todella on siellä. Jotta suomenkieliseen lauseeseen saataisiin sama merkitys, pitäisi tehdä temppuja.

Mitä tästä voisi päätellä? Ehkä ettei suomeksi voi epäillä?

Epäily on filosofiassa - on se metodista tai ei - kriittistä suhtautumista varmoina pidettyihin asioihin. Se on kysymistä, tyytymättömyyttä valmiisiin vastauksiin. Tällainen voi olla harvinaista tai sitten ei. Jokapäiväisessä kielenkäytössä sanalla epäily on usein aivan toisenlainen merkitys. Poliisi epäilee, että olen rikkonut lakia. Äiti epäilee, että lapsi on tehnyt pahoja. Tämä merkitys on yleisempi, koska tällaiset epäilyt ovat tavallisempia kuin filosofiset asenteet maailman edessä.

Elokuva, joka minulle näytti epäilyn epäilyttävyyden, on John Patrick Stanleyn ohjaama Doubt (2008). Itse asiassa elokuva näyttää, miten syövyttävä epäily voi olla ja miten se voi vahingoittaa. Se näyttää myös, että epäilyllä voi olla monta suuntaa.

Katso elokuvan alkumonologi:

https://www.youtube.com/watch?v=64Du1Kj95Kk

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Paossa vai kahleissa

Martin Heideggerin mukaan olemme paossa ajattelua. Itse olen ollut valmis sanomaan, ettei ongelma ole ajattelemattomuus. Ajattelemme paljon, mutta olemme kiinni jossain; olemme kahleissa, kategorioidemme sitomia. Ero näkemystemme välillä ei ole silti selvä.

Heideggerin ajatuksessa on mukana vaatimus, että ihminen ajattelee itse. Jotta pystyisi siihen, on oltava valmis oppimaan ajattelua. Kun ryhtyy oppimiseen, myöntää ettei vielä taida. Tämä alkutilanne, ajattelun syntyhetki, heittäytyminen oppimiseen, on kahleiden kalistelua. Olla paossa ajattelua ja olla kahleissa on sama asia. 

Muutos on toinen pako, eläimellinen loikka. Loikan eläimellisyyttä, eläimellisyyden vaatimusta, ei moni filosofi, esimerkiksi Heidegger, myönnä...

Kun filosofiakahvila aloittaa taas lokakuussa, tiistain kahvilapaikka on uusi: Casa Mavi. Osoite: Avenida de los Boliches 108. Myös aika on eri: 12.15-13.45.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Sama laki

Kun filosofiakahvila aloittaa taas lokakuussa, tiistain kahvilapaikka on uusi: Casa Mavi. Osoite: Avenida de los Boliches 108. Myös aika on eri: 12.15-13.45.


William Blake sanoi: "Sama laki härälle ja leijonalle on alistusta."

Tämän otan joskus aiheeksi. En voi tietää, mihin lause minut johtaa. Sen takia se on hyvä aihe...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila