Unelma tilasta

Filosofiakahvila aloittaa tammikuun toisella viikolla 10.1./11.1./12.1.

Stanislaw Jerzy Lec kirjoitti: "Älkää kertoko unianne. Psykoanalyytikot voivat päästä valtaan." Olen noudattamatta tätä hyvää neuvoa. Näen paljon unia oudoista maisemista, merkillisistä rakennuksista ja vieraista paikoista. 

Olematta erityisen psykonanalyyttinen liitän unet jo nuoruuden aikaiseen haaveeseeni paikasta, jossa voisi järjestää erilaisia tapahtumia. Uneksin tilasta, joka ei heti määrittelisi ihmistä ja hänen paikkaansa.

Tajuan toteuttaneeni unelmani kahviloissa ja ravintoloissa. Filosofiakahvila luo tilan, jossa on mahdollista olla ilman tavanomaista naamiota. On mahdollista synnyttää ajatus ja keskustella muustakin kuin säästä. 

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)

Filosofiakahvila Torre del Marissa klo 12.00. Massai Mara Beach Club, Paseo Maritimo Poniente S/N eli lännen suunnassa, ei numeroa.

Filosofiakahvila  Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

https://koetinkivet.blogspot.com/2022/12/filosofiakahvilan-aiheet-kevaalla-2023.html

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Filosofiakahvilan aiheet keväällä 2023

 

Filosofiakahvila aloittaa tammikuun toisella viikolla 10.1./11.1./12.1.

Filosofiakahvilan aiheet keväällä 2023 (ainakin nämä):

1.Henkisten harjoitusten laboratorio

2.Laiskuuden hyödyllisyydestä

3.Pila, viimeinen hyve

4.Toisella tavalla

5.Toivo ja askeesi

6.Kun päästät irti siitä mitä olet…

7.Polemos

8.Nietzsche ja todellinen rauha

9.Vaikeuksien edessä

10.Apartheid

11. Asioiden outous

12.Filosofia ja katse

13.Epäsuora viestintä

14.Humanismi versus Stirner

15.Maailmallinen filosofia

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)

Filosofiakahvila Torre del Marissa klo 12.00. Massai Mara Beach Club, Paseo Maritimo Poniente S/N eli lännen suunnassa, ei numeroa.

Filosofiakahvila  Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

p.s. Ainakin Stirner versus humanismi liittyy toivottuun aiheeseen, vapauteen. Ehkä moni muukin...

 https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Kiitos ja kippis!

Kiitos kaikille filosofiakahvilaan osallistuneille. Syyskausi oli intensiivinen. Ainakin minulle. Uskon oppineeni paljon.

Julkaisen pian filosofiakahvilan kevätkauden aiheet.

Aloitamme tammikuun toisella viikolla 10.1./11.1./12.1. 

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Tutkimaton elämä

SYKSYN VIIMEISET FILOSOFIAKAHVILAT

Filosofiakahvila 13.12./14.12./15.12.

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 12.00. Massai Mara Beach Club, Paseo Maritimo Poniente S/N eli lännen suunnassa, ei numeroa.

Filosofiakahvila  Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Filosofeilla on myyttisiin mittasuhteisiin kohonnut motto: “Tutkimaton elämä ei ole elämisen arvoista.” Sanoja oli Sokrates.  Lauseen kirjasi ylös Platon Puolustuspuheessa.  Olisi liioiteltua sanoa, ettei kukaan filosofi ole pysähtynyt ajattelemaan tai purkamaan lausetta, mutta uskoisin, että sen edessä pitää pysähtyä uudestaan eikä heti kumartaa liian syvään, vaikka haluaisikin lauseen t-paitaansa.

Elämän tutkiminen ei tarkoittanut Sokrateelle samaa kuin biologeille. Hän käytti sanaa bios, mutta se merkitsi olemassaoloa sanan filosofisessa merkityksessä. Bios oli elämä, jota voi muokata ja arvioida; se ei ollut vain hengissäolemista, ravinnon työntämistä kehoon yhdestä päästä ja sen ulostamista toisesta päästä.

Mitä siinä arvioitiin? Sokratesta ei kiinnostanut, oliko joku menestynyt vai ei, oliko joku rikas tai köyhä; häntä kiinnosti ihmisen hyveet, esimerkiksi. Häntä kiinnosti, olivatko ihmisen puhe ja ajatukset (logos) ja elämä (bios) harmonisessa suhteessa. Tähän liittyi Sokrateesta käytetty sana basanos, koetinkivi. Sokrates koetteli, testasi, ihmisiä. Hänen kysymyksensä, kontakti Sokrateehen, toi esiin sen, miten ihminen eli. Hän halusi asettaa ihmiset vaikeaan tilanteeseen, katsomaan omaa elämäänsä, kohtaamaan itsensä. Tarkoitus oli asettaa vastakkain ihmisen sanat ja hänen tekonsa, mitata missä määrin ne ovat tasapainossa, harmonisessa suhteessa toisiinsa. 

Filosofit liittävät tähän elämän tutkimiseen vanhan imperatiivin, joka seurasi myös Sokratesta: “Tunne itsesi.” Michel Foucault puhui viimeiset kursseilla Collége de Francessa -80-luvun alussa tästä vanhasta käskystä, jonka myös Sokrates oli ottanut vastaan (“tunne itsesi”) ja josta on tullut keskeinen osa länsimaalaista kulttuuria. Tarkemmin sanottuna Foucault puhui siitä, ettemme oikein ymmärrä, mitä sillä tarkoitettiin, koska se liittyi toiseen, perustavampaan periaatteeseen: “Huolehdi itsestäsi.” Tämä toinen periaate on laiminlyöty, unohdettu, jopa tuomittu. Tämä vaikeuttaa meidän ymmärrystämme. Emme näe, mihin itsetuntemus tähtäsi, mitä se palveli.

Elämän tutkiminen, sen arvioiminen, olivat itsestä huolehtimista. Se ei ollut sitä, mitä sillä nykyisin tarkoitetaan. Itsestä huolehtiminen ei merkinnyt omasta kunnosta ja terveydestä huolehtimista, puhumattakaan sen huolehtimisesta, että oma vauraus kasvaa. Itsestä huolehtija ei huolehtinut myöskään maineestaan. Sokrates ei tunnetusti  huolehtinut maineestaan, koska hänet tuomittiin nuorison turmelemisesta.

Elämää arvioitaessa ei ollut tärkeää, miten se oli mennyt, vaan suhde ajatuksen ja elämän välillä. Itsetuntemus ei merkinnyt sitä, että tuntisi omat ominaisuutensa tai älykkyysosamääränsä, vaan se merkitsi sitä, että loi tietynlaisen suhteen itseensä. Tärkeää eivät olleet  ominaisuudet, vaan suhteet. Yksi unohdettu puoli on siis se, ettei mielenkiinnon kohteena ollut se tai tuo piirre, vaan se, oliko ihminen itsenäinen vai ei, toisin sanoen pyrkimys itsetuntemukseen merkitsi, että ihminen kysyy: “Miten minua hallitaan ja miten hallitsen muita?”

Ainakin osittain Amélie Perronin ansiosta esimerkkini on sairaanhoitaja. Hänen tehtävänsä ei ole tietää, onko hänellä hoivaviettiä vai ei.  Sairaanhoitaja käyttää valtaa ja on vallankäytön kohde. Hänen päänsä päällä liikkuu ideoita siitä, mitä hänen pitäisi olla.  Erilaiset suunnitelmat, normit, kyseenalaistamattomat käytännöt, hallinnoimisen mallit, palaverit, määrittävät hänen rytmiään ja tapaansa toimia. Itsetutkiskelun tehtävä ei ole selvittää, missä määrin ihmisessä on hoivaviettiä, vaan selvittää, mikä on itseään tutkivan paikka maailmassa, jossain tilanteessa. Itsetutkimuksen tehtävä ei ole selvittää aitoa identiteettiä; se on enemmän selvittää, millainen minun vaaditaan olevan ja miten voisin oppia tavalla, joka hyödyttää minua eikä niitä, jotka käyttävät minuun valtaa…

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Köyhyys

Serres

Fuengirolassa POIKKEUKSELLISESTI PERJANTAINA

Filosofiakahvila 6.12./7.12./9.12.

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaina 6.12. klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkona 7.12. klo 12.00. Massai Mara Beach Club, Paseo Maritimo Poniente S/N eli lännen suunnassa, ei numeroa.

Filosofiakahvila  Fuengirolassa poikkeuksellisesti perjantaina 9.12. klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Aiheen antoi eräs espanjalainen konservatiivipoliitikko, jolta kysyttiin uudesta selvityksestä, jonka mukaan köyhien määrä oli lisääntynyt Madridissa. Hän katseli ympärilleen, lähinnä lattialle ja sanoi: “Missä ne ovat ne köyhät? Minä en näe köyhiä.”

Michel Serres (1930-2019) ei syntynyt etuoikeutettuun perheeseen. Hän oli merimies, josta tuli filosofi ja tiedehistorioitsija, Ranskan Akatemian jäsen ja muun muassa professori Stanfordin yliopistoon. Hän oli välillä niin köyhä, että joutui lainaamaan rahaa ostaakseen ruokaa perheelleen. Serres puhuu monissa teksteissään köyhyydestä ja köyhistä (Huumeet, Hermes IV etc.). Köyhät ilmaantuvat hänen teksteihinsä moninaisilla tavoilla. He ovat haavottuvaisia olentoja, joihin vallankäyttäjät kohdistavat julman ja murhaavan politiikkansa. Serres puhuu myös toistuvasti siitä, miten puritaanit pelkäävät köyhiä.

Poliitikko ei näe köyhiä. Hän väistää näin vastuuta, mutta ehkä hän ei näe heitä, koska pelkää heitä, elää muurien suojassa. Poliitikon puhe sisältää kohdan, jossa hän toteaa kuitenkin köyhyien olevan heidän huomion kohde. Herää kaksi kymystä: 1) Miten köyhistä tuli poliittisen huomion kohde? 2) Miksi köyhiä pelätään?

Historioitsija, myöhäisantiikkiin erikoistunut Peter Brown on yrittänyt vastata ensimmäiseen kysymykseen. Ennen kristinuskoa köyhiä varten oli hyväntekeväisyyttä Roomassa, mutta köyhiä ei nähty omana luokkana. Kristinuskon myötä heistä tuli huolenpidon ja rakkauden kohde sekä oma luokkansa, joka johtajien piti ottaa huomioon. Pelko näkyy uudella ajalla esimerkiksi Francis Baconin tekstissä Of Sedition and Troubles. Siinä hallitsijoiden pelon ja huolen aiheeksi nostetaan se, onko ihmisillä ruokaa ja millaisia mielipiteitä heillä on. Molemmat voivat aiheuttaa kapinointia.

Köyhyys on kuitenkin ollut myös haluttu asia – sekä antiikin aikana että kristinuskon aikana, tosin kirkko on joutunut ojentamaan tiettyjä piirejä, esimerkiksi fransiskaaneja, jotka ovat vieneet köyhyysvelvoitteen joskus liian pitkälle. Jotkut antiikin filosofit kuten kyynikot sanoivat, että köyhyys on itsenäisyyden tae. Tämä saattaa tuntua paradoksaaliselta nykypäivänä, mutta kuuluisa andekdootti Platonista Diogeneestä valaisee asiaa.

Anekdootista liikkui antiikin maailmassa monenlaisia versioita. Yksi on tämä: Platon kohtasi Diogeneen kadulla syömässä salaatinlehtiä. Platon sanoi: “Jos palvelisit Dionysiosta (Dionysios II, Sisilian Syrakusan johtaja), sinun ei ehkä tarvitsi syödä pelkkää salaattia.” Diogenes vastasi: “Jos sinä tottuisit syömään salaattia, sinun ei ehkä tarvitsisi imarrella häntä.”

Tarina valaisee köyhyyden merkitystä Diogeneneelle, sillä riippumattomuus, joka oli tavoiteltavia asioita, liittyi valtasuhtesiin ja tässä tapauksessa siihen, ettei ollut pakotettu imartelemaan ketään, toisin sanoen mukautumaan toisen tahtoon sen takia että toinen oli mahtavampi tai voimakkaampi.

Emme tietenkään tiedä,  onko tarina totta. Platon ja Diogenes olivat aikalaisia, joiden välillä oli kaikesta päätellen jännitteitä. Olisi hauska kuvitella, että tarina on totta, ja Platon tästä intoutuneena ja todistaakseen itselleen olevansa muuta kuin lörpöttelijä ja huijari, meni sanomaan tyrannille suorat sanat. Hän nimittäin meni.

Poliitikko, joka ei näe köyhiä, kieltää oman historiansa ja pelkää ehkä kapinaa. Hänellä voi olla hyvä syy kääntää katse pois. Köyhä voi olla joku, jolla ei ole mitään menetettävää. Itse en ole koskaan mennyt pitkälle, varsinkaan niin pitkälle kuin Diogenes meni. Olen kuitenkin pysähtynyt ajattelemaan. Minulla ei ole mitään rikkautta vastaan, mutta en halua tulla rikkaaksi hinnalla millä hyvänsä.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila