torstai 1. joulukuuta 2022

Köyhyys


Serres
Fuengirolassa POIKKEUKSELLISESTI PERJANTAINA

Filosofiakahvila 6.12./7.12./9.12.

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaina 6.12. klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkona 7.12. klo 12.00. Massai Mara Beach Club, Paseo Maritimo Poniente S/N eli lännen suunnassa, ei numeroa.

Filosofiakahvila  Fuengirolassa poikkeuksellisesti perjantaina 9.12. klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09


Aiheen antoi eräs espanjalainen konservatiivipoliitikko, jolta kysyttiin uudesta selvityksestä, jonka mukaan köyhien määrä oli lisääntynyt Madridissa. Hän katseli ympärilleen, lähinnä lattialle ja sanoi: “Missä ne ovat ne köyhät? Minä en näe köyhiä.”

Michel Serres (1930-2019) ei syntynyt etuoikeutettuun perheeseen. Hän oli merimies, josta tuli filosofi ja tiedehistorioitsija, Ranskan Akatemian jäsen ja muun muassa professori Stanfordin yliopistoon. Hän oli välillä niin köyhä, että joutui lainaamaan rahaa ostaakseen ruokaa perheelleen. Serres puhuu monissa teksteissään köyhyydestä ja köyhistä (Huumeet, Hermes IV etc.). Köyhät ilmaantuvat hänen teksteihinsä moninaisilla tavoilla. He ovat haavottuvaisia olentoja, joihin vallankäyttäjät kohdistavat julman ja murhaavan politiikkansa. Serres puhuu myös toistuvasti siitä, miten puritaanit pelkäävät köyhiä.

Poliitikko ei näe köyhiä. Hän väistää näin vastuuta, mutta ehkä hän ei näe heitä, koska pelkää heitä, elää muurien suojassa. Poliitikon puhe sisältää kohdan, jossa hän toteaa kuitenkin köyhyien olevan heidän huomion kohde. Herää kaksi kymystä: 1) Miten köyhistä tuli poliittisen huomion kohde? 2) Miksi köyhiä pelätään?

Historioitsija, myöhäisantiikkiin erikoistunut Peter Brown on yrittänyt vastata ensimmäiseen kysymykseen. Ennen kristinuskoa köyhiä varten oli hyväntekeväisyyttä Roomassa, mutta köyhiä ei nähty omana luokkana. Kristinuskon myötä heistä tuli huolenpidon ja rakkauden kohde sekä oma luokkansa, joka johtajien piti ottaa huomioon. Pelko näkyy uudella ajalla esimerkiksi Francis Baconin tekstissä Of Sedition and Troubles. Siinä hallitsijoiden pelon ja huolen aiheeksi nostetaan se, onko ihmisillä ruokaa ja millaisia mielipiteitä heillä on. Molemmat voivat aiheuttaa kapinointia.

Köyhyys on kuitenkin ollut myös haluttu asia – sekä antiikin aikana että kristinuskon aikana, tosin kirkko on joutunut ojentamaan tiettyjä piirejä, esimerkiksi fransiskaaneja, jotka ovat vieneet köyhyysvelvoitteen joskus liian pitkälle. Jotkut antiikin filosofit kuten kyynikot sanoivat, että köyhyys on itsenäisyyden tae. Tämä saattaa tuntua paradoksaaliselta nykypäivänä, mutta kuuluisa andekdootti Platonista Diogeneestä valaisee asiaa.

Anekdootista liikkui antiikin maailmassa monenlaisia versioita. Yksi on tämä: Platon kohtasi Diogeneen kadulla syömässä salaatinlehtiä. Platon sanoi: “Jos palvelisit Dionysiosta (Dionysios II, Sisilian Syrakusan johtaja), sinun ei ehkä tarvitsi syödä pelkkää salaattia.” Diogenes vastasi: “Jos sinä tottuisit syömään salaattia, sinun ei ehkä tarvitsisi imarrella häntä.”

Tarina valaisee köyhyyden merkitystä Diogeneneelle, sillä riippumattomuus, joka oli tavoiteltavia asioita, liittyi valtasuhtesiin ja tässä tapauksessa siihen, ettei ollut pakotettu imartelemaan ketään, toisin sanoen mukautumaan toisen tahtoon sen takia että toinen oli mahtavampi tai voimakkaampi.

Emme tietenkään tiedä,  onko tarina totta. Platon ja Diogenes olivat aikalaisia, joiden välillä oli kaikesta päätellen jännitteitä. Olisi hauska kuvitella, että tarina on totta, ja Platon tästä intoutuneena ja todistaakseen itselleen olevansa muuta kuin lörpöttelijä ja huijari, meni sanomaan tyrannille suorat sanat. Hän nimittäin meni.


Poliitikko, joka ei näe köyhiä, kieltää oman historiansa ja pelkää ehkä kapinaa. Hänellä voi olla hyvä syy kääntää katse pois. Köyhä voi olla joku, jolla ei ole mitään menetettävää. Itse en ole koskaan mennyt pitkälle, varsinkaan niin pitkälle kuin Diogenes meni. Olen kuitenkin pysähtynyt ajattelemaan. Minulla ei ole mitään rikkautta vastaan, mutta en halua tulla rikkaaksi hinnalla millä hyvänsä.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti