Russell, uimari

 Russell

Kiitokset filosofiakahvilan osallistujille Fuengirolassa ja Torre del Marissa! Zoomin kautta pidetään vielä yksi ylimääräinen istunto tiistaina 30.4. klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18.00 Suomen aikaa).

Linkki:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Joku muistutti minua tästä tarinasta.

Bernard Russell (1872-1970), brittiläinen matemaatikko ja filosofi, matkusti vuonna 1948 lentokoneessa, joka putosi Pohjanmereen. Onnettomuudessa kuoli 19 ihmistä. 76-vuotias Russell ui pitkän aikaa ennen kuin hänet pelastettiin. Toimittajat kysyivät häneltä, mitä tunnettu filosofi ajatteli uidessaan. Russell vastasi: ”Sitä vaan, että on kylmää tämä vesi.”

Kaikki tarinat voivat olla opettavaisia, jos niitä ajattelee. Otan esiin muutamia asioita, joita minä keksin.

1.Filosofi on ihminen, ruumiillinen olento. Hän ei leijaile ylemmissä sfääreissä. Lentokone voi pudota. Myös hänen kannattaa osata uida. Eikä hän uidessaan kylmässä vedessä ajattele kielen, logiikan ja matematiikan salaisuuksia, vaan veden kylmyyttä, omaa selviytymistään.

2.Toimittajat ovat aina kysyneet tyhmiä kysymyksiä.

3.Russelilta ei kysytty hänen tunteistaan, esimerkiksi siitä, oliko hän järkyttynyt muiden matkustajien kohtalosta. Hän saattoi olla järkyttynyt. Russellin vastaus kertoo silti asenteesta, joka vaikuttaa välinpitämättömältä. Moni muukin olisi kyennyt kylmässä vedessä vastaavanlaiseen kylmyyteen – mahdollisesti hyvinkin tarpeelliseen kylmyyteen.

4.Filosofi on ihminen, ruumiillinen olento. Hänkin joutuu koko ajan erilaisiin tilanteisiin. Ehkä hänen filosofisuutensa mitataan silloin. Olisi hauskaa ja opettavaista tutkia, miten hyvin nykypäivän filosofit selviävät erilaisissa tilanteissa ja voiko heistä kertoa tarinoita. Esikuva voisi olla Diogenes Laertios, kreikkalainen historioitsija 200-luvulta. 

(Puhuin Diogenes Laertioksen esimerkeistä, kun aiheena oli filosofinen elämä. Hänen teoksensa Merkittävien filosofien elämät ja opit puhuu filosofien ideoista ja opeista, mutta kertoo myös pieniä tarinoita, anekdootteja, joissa filosofit reagoivat johonkin tilanteeseen.)  

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Alaston Lear

 

Filosofiakahvilan aihe 23.4./24.4/ Fuengirolassa ei ole enää tänä keväänä. 

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 12.00. Massai Mara Beach Club, Paseo Maritimo Poniente S/N eli lännen suunnassa, ei numeroa

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Kuningas Lear on William Shakespearen näytelmistä kyynisin sanan alkuperäisessä merkityksessä. Lear on Diogeneen seuraaja. Totuus on alaston ja sen on ruumiillistuttava alastomassa kehossa.

Kaikki tuntevat tarinan. Learilla on kolme tytärtä. Lear päättää luopua kruunusta ja jaksaa vallan tyttärien kesken. Väärinymmärryksen takia valtaa ei saa Cordelia, ainoa joka todellisuudessa on uskollinen isälleen. Väärinymmärrys johtuu siiitä, että Cordelia ei käytä retoriikkaa, korusanoja.

Lear vierailee ensin toisen, sitten toisen vallan saaneen tyttärenä luona, mutta huomaa tulevansa torjutuksi, kylmästi kohdelluksi. Kohta hän on on tuulisella nummella pienen seurueensa kanssa. Taivasalla, tuulessa, hylättynä, hän alkaa menettää järkeään, siltä näyttää.

Hänen seurassaan on narri, joka niin kuin monet Shakespearen ja aikalaisten narrit kertovat totuuden, jota ei kuunnella. Kuningas Learin narrin elämä oli tuskaa. Hän sanoi totuuden. Learin korvat kuuntelivat tuulta, eivät narrin sanoja. Narri poistuu näyttämöltä ilman mitään selityksiä tai perusteluja. Tämä on ollut monenlaisten oppineiden spekuloinnin aiheena vuosisatojen ajan.

Ehkä hän toivoi poistuvansa näyttämöltä ja ajatteli olevansa Learin sisällä, kun on poissa. Kun Lear on narri itse, tapahtuu jotain, syntyy uusi herkkyys. Ehkä hän sitten kuulee, ajatteli hullu.Tässä maailmassa totuus on koira, joka ruoskitaan ulos koirankoppiin.

Tuulet huojuttivat heitä nummella. He eivät olleet enää kuningas ja narri, vain kaksi koiraa tuulten armoilla. Niin kuin sanoin Kuningas Lear on William Shakespearen näytelmistä kyynisin sanan alkuperäisessä merkityksessä. Minnekään ei pääse ilman kauhistuttavaa harjoitusta.

Lear anoi apuun salamoita. Ei halunnut luopua sadasta miehestään, ei tahtonut jättää kaikkea, halusi olla vielä edes kuninkaan varjo.Hän oli enää vain ihminen eikä nähnyt sitä. Tyttäriltään hän vaati,etteivät tekisi häntä hulluksi. Liian myöhään. Learin järki huiskutteli omille teilleen.

Vielä kerran ja vielä enemmän hulluutta, tuulta, kylmää. Uuteen elämään mennään myrskyn läpi. Lear saapui kukilla seppelöitynä, ylisti lintujen lentoa ja sanoi olevansa kuningas, on siis viimeisen järjen hipun menettänyt. Narri oli nyt hänen sisällään. Narri oli ääni hänessä, kirkkain.

Lear huusi keihäitä, käski antamaan merkin, menemään maaliin.

Järkeä oli Learin hulluudessa, joka näki, että keinottelija hirtätyttää väärentäjän. Vanha mies kukkakruunu päässä arvonsa menettäneenä, arvoonsa kurottaen ja koko maailma tanssien hänen sisällään ja ulkona, nummella, tanssi heinä. Voiko mitään oikaista, parantaa?

Näytelmä on synkkä. Lear tajuaa asiat liian myöhään, kun hän kantaa Cordelian ruumista. Cordelian koruton puhe, narrin totuus, olivat ilman korvia. Retoriikka puree paremmin. Ihminen haluaa olla imarreltu.

Nämä teemat – koruton puhe, suora totuus, alastomuus, paluu luontoon – ovat kyynisen koulukunnan teemoja. En tiedä, että oppineet olisivat kiinnittäneet tähän huomiota. Se ei ole tärkeää. Tärkeämpää on kokemus, joka mahdollistuu draaman kautta. Meidät hylättiin ja me hylkäämme tämän maailman, vastaanotamme toisen sateessa ja tuulessa,alastomina, koirina.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Näemmekö tunnustuksen?

Fisher-Byrialsen

Filosofiakahvilan aihe 16.4./17.4/ Fuengirolassa ei ole enää tänä keväänä. 

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 12.00. Massai Mara Beach Club, Paseo Maritimo Poniente S/N eli lännen suunnassa, ei numeroa

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

1.

Michel Foucault oli filosofi, joka tutki tunnustusta rituaalina ja käytäntönä, jolla on pitkä historia ja suuri merkitys länsimaisessa kulttuurissa. Mal fair, dire vrai -luennoilla Leveunin yliopistossa vuonna 1981 hän käytti seuraavanlaista esimerkkiä 1830-luvulta.

Tohtori Leuret pisti selvästi mielenvikaisen potilaan kylmään suihkuun ja sanoI.

“Puhutte hulluuksia.”

Potilaan mielestä hän tiesi, mitä oli nähnyt ja kuullut. Lääkäri totesi, että jos potilas tahtoo hänen olevan tyytyväinen, olisi parempi totella ja olla järkevä. Hän pyytää potilasta olemaan ajattelematta enää jräjettömiä ja olemaan puhumatta niistä. Potilas suostuu vastahakoisesti. Tohtori ei ole vakuuttunut ja sanoo antavansa kylmän suihkun kunnes potilas tunnustaa kaikkien puheidensa olevan hulluutta.

Potilas saa taas kylmän suihkun ja hän sanoo kaikkien kuvitelmiensa olevan hulluutta, koska tohtori pakottaa sanomaan niin.

Tohtori sanoo:

“Tuo ei riitä minulle. Annan taas kylmän suihkun jotta myöntäisitte vapaasta tahdosta, että olette hullu.”

Lopulta potilas tunnustaa olevansa hullu (naiset eivät herjaa häntä eivätkä miehet vainoa häntä) ja hän paranee.

Kieltämättä mielenkiintoinen esimerkki järjen ja järjettömyyden dialogista ja tunnustuksen yhdestä, terapeuttisesta, funktiosta.

2

Asianajaja Jane Fisher-Byrialsen on aktivisti, joka on tuonut esiin ns. Reid-tekniikan aiheuttamia kohtaloita. Tanskalaisesta opettajaharjoittelijasta puhuttiin pahaa. Epäilys heräsi. Hänet pidätettiin epäiltynä lapsen hyväksikäytöstä. Pidätetty uskoi itsekin sen, mitä hänen sanottiin tehneen, vaikka mitään ei ole tapahtunut. Mies tunnusti tekemättömän teon. 

Reid

Reid-tekniikan yksi kehittäjistä oli John E.Reid, poliisi ja psykologi. Perusidea oli ”humaani”: käytetään enemmän psykologisia kuin väkivaltaisia keinoja epäillyn kuulustelemisessa. Paradoksaalista tai ei, vaara on sama kuin kidutuksen käytössä: saadaan aikaan tunnustuksia, jotka eivät ole tosia. Filosofisessa mielessä tämä on mielenkiintoista, koska tunnustus on vuosisatojen ajan ollut tärkeä totuuden lähde ja merkki. Tunnustus, joka ei ole totta, ei määritelmällisesti ole tunnustus. Poliittis-filosofisesti Reidin tekniikka on uusi luku historiassa, joka todistaa, että tunnustus on tärkeä tekniikka ja vallankäytön mekanismi.

Fisher-Byrialsen on Don Quijote, mutta hän ei taistele tuulimyllyjä, vaan jättiläisiä vastaan. Joskus hän voittaa. Hän sai tanskalaisen opettajan vapaaksi. 

3

Marcel Proust sanoi. "Älä koskaan tunnusta." En tiedä, muistuttiko hän itseään hyvästä periaatteesta vai antoiko toiselle neuvon.

Lause todistaa, että Proust oli perverssi, sivilaation vihollinen. Hänen neuvonsa on anarkistinen; se sotii kaikkea järjestystä vastaan. Rikoksentekijän täytyy tunnustaa, potilaan pitää tunnustaa olevansa sairas, lapsen on myönnettävä olevansa tappelun aloittaja. 

Marcel Proust

Proust, vanha ketkuli, etsi toista tietä...

4

Olemme kuunnelleet tunnustuksia. Olisiko aika katsoa niitä? Sillä me teemme itsemme sanoissamme emmekä tiedä, mitä teemme, kun tunnustamme.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Oscar Wilde, rangaistus ja olemassaolon estetiikka

 

Oscar Wilde

Filosofiakahvilan aihe 9.4./10.4/ Fuengirolassa ei ole enää tänä keväänä. 

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 12.00. Massai Mara Beach Club, Paseo Maritimo Poniente S/N eli lännen suunnassa, ei numeroa

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Oscar Wilde (1854-1900) kirjoitti:

 

            “If you want to be a grocer, or a general, or a politician, or a judge, you will invariably become it; that is your punishment. If you never know what you want to be, if you live what some might call the dynamic life but what I will call the artistic life, if each day you are unsure of who you are and what you know you will never become anything, and that is your reward.” (Jos haluat olla kauppias, kenraali, poliitikko tai tuomari, sinusta varmasti tulee sellainen ja se on rangaistuksesi. Jos et koskaan tiedä mikä haluat olla, jos elät mitä toiset saattaisivat sanoa dynaamiseksi elämäksi mutta mitä minä nimitän taiteelliseksi elämäksi, jos joka päivä olet epävarma siitä mitä olet ja mitä tiedät, et tule miksikään ja se on palkintosi.)

Katkelmassa on monta huomionarvoista asiaa.

1.Ikivanha ajattelu palkinnoista ja rangaistuksista kääntyy ylösalaisin. Se josta tulee jotain (kenraali, tuomari tms.) kärsii rangaistuksen. Se josta ei tule mitään, saa palkintonsa siinä, ettei hänestä tule mitään. Hyvä asia ei ole tulla joksikin; se on rangaistus. Tällainen ihminen on vanki. Hän ei voi olla muuta.

2. Vanha ajatus itsetuntemuksen arvosta kyseenalaistuu. Itsensä tunteva tekee oman vankilansa. Epävarma ja epätietoinen elää dynaamista elämää.

3. Wilde sanoo dynaamista ja elävää elämää taiteelliseksi. Taiteellista elämää ei siis ole taideteosten tekeminen ja opiumin polttaminen boheemipiireissä. Se on sitä, ettei tiedä mikä haluaa olla eikä tule joksikin; se on pysymistä liikkeessä.

Wilde ja hänen aikautensa yritti elvyttää jotakin, jota voisi sanoa olemassaolon estetiikaksi: taiteelliset ja esteettiset arvot haluttiin tuoda elämään, olemassaoloon luotiin tyyliä. Jotkut tahtoivat rakentaa elämisen taidetta. Sanon tätä yritykseksi elvyttää kahdesta syystä.

1.Kyse oli yrityksestä, koska monet muut tendenssit pääsivät voitolle yhteiskunnassa. Porvarillisuus voitti: ihmiset halusivat tulla kauppaiksi jne. Normalisointi voitti. Ihmisistä tuli kuuliaisia pikemminkin kuin esteettisten kriteerien seuraajia. Oscar Wilde päätyi vankilaan.

2.Kyse oli elvyttämisestä, sillä länsimaisessa historiassa oli ainakin antiikin maailmassa ja renessansin aikana suhtauduttu elämään mahdollisuutena taiteelliseen muokkaukseen. Wilden lähde oli varmasti hänen aikalaisensa Walter Paterin (1839-1896) tutkimukset renessanssista, jotka olivat vanhojen taiteellisten pyrkimysten ja elämäntaiteen aktualisoimista.

Minun kysymykseni ei ole, voimmeko tai pitäisikö meidän seurata Wildea tai 1800-luvun dandismia. Minua kiinnostaa, minkälaisen näkökulman voimme luoda omaan elämäämme ja aikaamme Wilden huomion valossa. Se voisi olla mielenkiintoinen näkökulma, koska me yhä haluamme tulla kauppiaksi ja kenraaleiksi. Me olemme yhä vanhan itsetuntemusopin vankeja…

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila